Kirjoittaja

Olen Pohjois-Karjalassa asuva aloitteleva alaskanmalamuuttikasvattaja. Jo ennen vuotta 2011 olin ihastellut alaskanmalamuutteja koiranäyttelyissä, mutta vasta tuolloin tuli ajankohtaiseksi ajatus oman koiran hankkimisesta. Internetin syövereistä löysin alaskanmalamuutin ja samojedin pentuja, joista meille saapui Riki. Riki on luonteeltaan vahvasti alaskanmalamuutin tyyppinen koira. Innostuin Rikin kanssa vetotouhuista, mutta Rikin motivaatio oli melko rajallinen. Siitä sitten lähti kehittymään idea puhdasrotuisen alaskanmalamuutin ottamisesta.

Löysin Jääpuikon kennelin 2012, jossa sattui juuri silloin olemaan alaskanmalamuutin pentuja. Niistä meille saapui pieni tyttönen, Jääpuikon Ada. Vuonna 2014 meillä oli tarkoitus laajentaa taas laumaamme ja valjakkoon saada uutta verta. Meille saapuikin silloin vuoden vanha malamuuttiuros, Pakkasukon Golden Beast eli Aslak.

Ihastuin alaskanmalamuutin alkukantaisuuteen ja sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. En lähtenyt alunperinkään hakemaan helppoa koiraa vaan halusin koiran olevan sopivasti itsenäinen. Jo Rikin kanssa saimme kokea kovapäisen luonteen ja Riki vaati paljon työtä, jotta Rikistä kasvoi sellainen nalle kuin nyt on. Vaikka onkin edelleen vahvasti omapäinen tapaus. Lisäksi koko ajan minulla vahvistui halu harrastaa vetourheilua ja kunnioittaa alaskanmalamuutin käyttötarkoitusta. Tämän lisäksi, vastoin omia alkuperäisiä uskomuksia, aloitimme myös näyttelyharrastuksen. Kierrämme vuosittain useita näyttelyitä ja vuoden 2015 keväällä ensimmäisestä koirastamme (Jääpuikon Ada) tuli Suomen muotovalio. Itse en ole vielä ollut kiinnostunut ulkomaille lähtemään näyttelyihin vaan esimerkiksi Adan kanssa keskitymme nyt lähinnä käyttöpuoleen.

Pitkään olin asiaa jo miettinyt, mutta vihdoin vuonna 2015 kävin Suomen Kennelliiton järjestämän kasvattajan peruskurssin. Marraskuussa 2015 hyväksyin Suomen kennelliiton kasvattajasitoumuksen ja laitoin kennelnimen hakemisen alulle. Lisäksi kuulun Alaskanmalamuuttiyhdistykseen.

Ensimmäinen pentue meille syntyi marraskuussa 2016, josta kotiin jäi Kuunloisteen Yuka eli Taiga, jolle ei sen pienempiä tavoitteita olisikaan kuin agilityura, vetourheilu, näyttelyt ja toivottavasti jalostuskoira.

Tavoitteeni alaskanmalamuuttien jalostamisessa on säilyttää sen alkuperäinen käyttötarkoitus. Jalostuksessa korostuu alaskanmalamuutin hyvä luonne ja työskentelymotivaatio ja -taidot sekä terveys. Näiden lisäksi jalostuksessa pidän tärkeänä myös koiran ulkomuotoa. Alaskanmalamuutin rotumääritelmä antaa rodulle paljon liikkumisvaraa esimerkiksi koon suhteen. Kuitenkin haluan ottaa huomioon, että koiran ulkomuoto vastaa myös alkuperäistä käyttötarkoitusta. Kuitenkin vain yhteen asiaan keskittyminen ei mielestäni vie rotua eteenpäin vaan jalostustyössä tulee ottaa huomioon kokonaisuus.