Kuten otsikko jo kertoo, nousi meidänkin penskan korvat pystyyn. Pentueessa suurimmalla osalla oli korvat jo nousseet keskiviikkona. Ada alkoi eilen nostelemaan toista korvaa ja tänään onkin jo toinenkin pystyssä.
Ada tykkää paljon ulkona touhuta. Ei malttaisi aina lähteä edes sisään, mutta kun itse suunnittelee pikapissityksen (itsellä päällä yöhousut, fleecetakki ja crocsit jalassa), ei tekisi mieli juoksennella pihassa pennun perässä. Mutta minkäs teet. :)
Ensimmäisenä yönä käytimme Adan pihalla kaksi kertaa, seuraavana yhden kerran, seuraavana yönä mies nukahti sohvalle alakertaan, joten en edes tiedä miten usein Ada kävi pihalla ja viime yönä emme nousseet kertaakaan käyttämään Adaa pihalla! Ja lopputulos oli, että vasta noustuani Ada teki pissit käytävää, kun ehti edellä juoksemaan.
Ongelmanahan meillä suurimmaksi osaksi on se, että jostain kumman syystä Ada on päättänyt, että kakka tehdään sisään. Alkuun teki ulos, mutta nyt tuntuu pidättelevän kunnes sisään päästään. Tänä aamuna ehdin saamaan Adan kiinni itse teossa ja ehti pienen papanan laskea lattialle. Kielsin ja vein pihalle, jonne sitten loput teki.
Mutta onpahan varsinainen drama queen meidän Ada. Menin ensin Adan kanssa pihalle ja kohta hain Rikin mukaan. Ada itse juoksee Rikin perässä ja yrittää leikkiä, mutta jossain vaiheessa päättääkin, että ei sittenkään ja huudon kera juoksee karkuun. Potkin Rikille palloa välillä ja Ada juoksi Rikin perään. Kun Riki kääntyi takaisin tulemaan, kääntyi Adakin äkkiä turvaan. Lopulta Rikin ei tarvinnut kuin lähelle tulla ja neiti huuti täyttä kurkkua. Olisi voinut joku luulla metelin perusteella, että minä koiria rääkkään...
Lopulta Ada päätti, että portailta onkin ihan mukava seurata, kun Riki touhusi pihalla.
Riki oli todella helppo pentu sisäsiisteyden suhteen. Alkuun kävi vahinkoja lähinnä, kun ei ehditty/tajuttu ulos viedä. Riki osasi alusta asti pyytää pihalle ja Rikistä selkeästi näki, milloin on tarve päästä ulos. Ada ei ole yhtä selkeä ja vaikka aina syömisen, nukkumisen ja välillä kesken leikin viedään pihalle, silti löytyy lätäköitä ja kakkoja sisältä. Ja miten ihmeessä Ada ehtiikin! Vikkelä neiti on, kun ei edes nähdä neidin käyneen jossain, mistä läjä löytyy. Tänäkin aamuna vietin pissin ja kakan täyteiset kaksi tuntia, kun siivosin, juoksutin koiria pihalla ja pesin mattoja. Mutta itsepähän valitsin pentuelämän. :) Enkä kyllä kadu, vaikka ärsyttääkin siivoilla jälkiä koko ajan. 7 viikkoinenhan toinen vasta on, että kärsivällisyyttä tarvitaan vielä paljon.... :)
Mutta jotain positiivistakin, on nimittäin todella suloinen neiti meillä. Vaikka onkin välillä itse paholainen terävine hampaineen ja kynsineen, söpöläinen on kuitenkin varsinainen sylikoira. Loikoilee selällään sylissä jalat sojottaen joka suuntaan ja nuolaisee naama (joskin välillä saattaa hammaskin löytää posken tai nenän...). Katse on mitä tarkkaavaisin ja tuntuu porautuvan syvälle. Ruokaa laittaessa pyörii jaloissa tutkimassa ja pitää varoa, mihin jalkansa asettaa, kun toinen makoilee puolen metrin päästä uunista. Ulkona juoksee luokse korvat lepattaen ja kiehnää jalkoja vasten.
Rikillekin on nyt kaveri, kunhan vaan malttaisi rentoutua. Ikävä kyllä pientä mustasukkaisuuttakin on välillä ilmassa... Tulee herkkään minun ja neidin väliin ja olen tapellut Rikin kanssa puruluista, joista ei ole ikinä ennen ärissyt minulle ja muutenkin on ärissyt ruoasta viimeksi viime talvena. Ja silloinkin ainoastaan oikeista luista. Mutta jospa se tästä ajan mittaan. On ainakin jo leikit sujuneet ja makoileevat vierekkäin. Totta kai pitää pientäkin välillä komentaa, mutta kyllä neitikin komentaa tiukasti takaisin.
Rikin kanssa eilen lenkillä käydessä vastaan tuli malamuutti! En ole moiseen nähtävyyteen täällä vielä törmännyt ja nytkin ikävä kyllä kulkivat toisella puolella tietä ja Rikin kanssa koulutushetki kesken. Mutta jospa sitä joku kerta pääsisi ihan puheisiinkin omistajan kanssa.
