Ada

Ja niin tuli vihdoinkin se päivä, jolloin pääsimme hakemaan pienen Jääpuikon Adan kotia. Kotimatka sujui huudon merkeissä. Huuto jatkui ensimmäiset sata kilometriä. Välillä unta ja sitten jatkui. Lopulta päätti nukkua loppumatkan. Pysähdyttiin parikin kertaa, mutta tarpeitaan ei tehnyt. Vasta, kun kävimme Rikin hakemassa äitini luota, teki ensimmäisen pissin. 

Hieman pientä pelotti kaikki uusi. Äitini luona tapasi ensimmäistä kertaa Rikin ja aina Rikin lähestyessä huuto alkoi. Riki ihmetteli ja kierteli ja kaarteli. Tuli meidän luokse välillä ja katseli meitäkin, että mikä tuo on. Kotona alkoi sujua hieman paremmin. Edelleen Adaa pelotti paljon niin Riki saati kun kissat näki ensimmäisen kerran. Mutta lopulta Ada olisi nuolaissut Rikiä kuonosta ja jopa puraissutkin nenästä, jolloin Riki perääntyi hämillään. Puolen metrin päässä toisistaan jo eilen illalla nukkuivat ja Ada päätti välillä kääntää kylkeä ja nojata Rikiin, jolloin Riki hieman nousi ihmeissään ja siirtyi kauemmaksi. 

Yläkerrassa kaikki nukkuivat. Asensimme portin portaiden yläpäähän ja hyvin viihtyi myös Riki ylhäällä. Mies valvoi pitkään, tuli nukkumaan kahden aikaan ja toi samalla koira ylös. Itse heräsin neljältä käyttämään Adan ulkona, miestä tönin kuudelta ja lopulta nousin kahdeksalta itse ylös ja vein molemmat pihalle. 

Siitähän se riemu syntyi. Riki halusi taas pallotella ja potkin muutamia kertoja palloa. Ada ihmetteli häntä heiluen ja välillä juoksi portaille turvaan. Tarpeitaan ei malttanut tai uskaltanut tehdä, kun Riki oli pihalla. Vein lopulta Rikin sisään ja jäätiin Adan kanssa pihalle vielä. Hyvin on ulos tehnyt tarpeensa. Hieman on kakka löysää ja teki nyt aamulla ensimmäisen kerran sisään kakan. Pissit on vielä ulos tiensä löytäneet. Nyt taas unta naamaan, jotta jaksaa pieni puuhailla. Mutta kyllä se tästä hiljalleen. Jospa Rikikin tottuisi pieneen.