Juoksutusta ja arkea

Varoitan heti alkuun, että tämä postaus sisältää paljon kuvia. 

Perjantaina kävimme taas hieman treenailemassa vetämistä. Ahkion kanssa jatkettiin omalla pikku kujallamme. Nyt hieman pidempi matka ja edelleen Riki jaksoi loistavasti. Tällä kertaa emme olleet niin herkkään ojassa. Tarkemmin ajateltuna emme muistaakseni kertaakaan. Toinen meistä oli taas jäniksenä, mutta ei montaa metriä tarvinnut juosta edellä, kun Riki paineli ohitse. Jalkani oli vielä kipeä, minkä huomasin vasta juostessani. Hankaloitti jäniksen roolissa... 

Meidän pieni sekopää <3

Riki on viime aikoina ulissut paljon. Minun töihin lähtöni jälkeen mies on jäänyt vielä nukkumaan. Jonkin aikaa Riki on malttanut odottaa, mutta lopulta on ulvonut alakerrassa. Paljon asiaa on Rikillä ollut. Nyt vetotreenien päästyä kunnolla talvikaudella alkuun on Rikikin hieman rauhoittunut. Rikillä on aina ollut tapana ahtautua joka paikkaan, Etenkin jos on mahdollista päästä lähelle ihmistä, on vain haasteita ilman esteitä. 

Kävimme ostamassa pennun tuloa varten tavaroita. Ostimme koiraportin yläkertaan portaiden päähän. Sellaisen korkean version, jottei kumpikaan keksisi opetella hyppimään portin yli portaikkoon tai jos vaikka opetteleekin, olisi mahdollisuudet onnistua pienet. Ostimme myös leluja, ruokakupin, hammastikkuja ja pari mattoa, joista yksi näkyy seuraavassa kuvassa. Riki tykkää ainakin kovasti. Kyseiset matot on helppo pestä, jos vaikka pennulla vahinkoja kävisikin.

Ja ollaan taas maalailtu. Kaapin ovia ja vessan ovea. Seuraava uhri olisi rappukäytävä. Olevinaan Riki pysyi kauempana maalailusta, mutta silti Riki sai oman kasvomaalauksen... 

Ja tänään kävimme juoksuttamassa Rikiä aukealla liinan kanssa. Aukealle on meiltä muutama sata metri. Lelun otimme mukaan ja sitä heittelimme. Virtaa riitti ja onnessaan juoksenteli. Aukealta lähtiessä jotenkin kuvittelin, että olisimme saaneet kulutettua Rikiltä virtaa ihan mukavasti, mutta turha luulo! 

"Syliin!"