Kesä!

Tänään vietettiin paaaljon aikaa ulkona ja olikin oikein ihana päivä! Aurinko jaksoi paistaa koko ulkoilun ajan (niin kuin edelleenkin) ja lämmintä riitti! Eilen vietin aikaani muutaman tunnin koiranäyttelyssä ja sainkin oikein seksikkään t-paita rusketuksen (joka kyllä tällä hetkellä näyttää vielä erittäin punaiselta...). Tänään sitten toppi päällä vietin aikaani pihalla, josko hieman väri tasottuisi. Taitaa kyllä vaatia vielä enemmän aikaa... Niin pahasti eilen paloin... Vaikka tänään loppujen lopuksi oltiin pidempää ulkona, kävimme kuitenkin välillä sisällä, joten auringon ottaminen oli hyvin katkonaista. Eilen taas yhtäjaksoista ja paistoi paljon kuumemmin...

Koiranäyttelyssä kävin katsomassa muutteja. Juttelinkin erään muutin omistajien kanssa ja hekin kyselivät meidän pojasta. Nyt oli hyvä vertailla Rikiä (vaikka eihän Riki mukana ollut) muutteihin. Ja lopputuloksena onkin, että Riki on lyhyempi, rintakehä suurempi, kuono lyhyempi ja häntä.. No, häntä mikä häntä. :) Ja turkissa totta kai selkeä ero. Luonteesta omistajat olivat kuitenkin sitä mieltä, että kuulostaa hyvin muuttimaiselta koiralta...  

Käytiin isäni luona. He asuvat myös rivarissa, joten laitettiin Riki liinassa takapihalle kiinni. Ei mennyt pitkään, kun kissa yritti kotia päästä. Huomasi kuitenkin Rikin ja molemmat jäivät patsaina toisiaan tuijottamaan kunnes kissa päättikin lähteä toiseen suuntaan. Siitähän Riki innostui! Perään yritti lähteä! Ja lähtikin juoksemaan hirmuista vauhtia kunnes liinasta loppuivat metrit ja koira heitti voltin ympäri... Samalla pää meni pannasta läpi ja koira jäi typertyneenä istumaan irti paikalleen. Kutsuin Rikin luokseni ja poikahan kyselemättä tuli. Hieman uikutti, mutta ei muuta pyörähdyksestä tuntunut loppujen lopuksi jäävän kuin säikähtänyt koira. Tiukemmalle pannan laitoin ja Riki jatkoi innoissaan pihan tutkiskelua. 

Pallo oli totta kai mukana ja sitä heiteltiin. Ei pitkään Riki jaksanut. Huomasi, että alkoi motivaatio olla hukassa kun ei palloa enää perille asti tuonutkaan... Hyvä että jaksoi enää edes hakeakaan. 

"En laske irti!"

"Heeeitä jo..." 

Ai mitä täh?! Pitkä turkki? Eeei kai... 

Kotimatkalla kävimme taas kokeilemassa uimista. Viime kerralla Riki ei ollut oikein moisesta innostunut. Nyt ei tarvinnut edes houkutella vaan poika juoksi suoraan veteen! Mies heitteli oksia hieman kauemmaksi ja mokomahan kävi ne hakemassa! 

Taisikin poika olla viilennystä vailla, kun niin tyytyväisenä poseerasi uimisen jälkeen. Hieno poika! Josko viimeksi oli vielä liian viileää vettä niin ei uimiseen kelvannut... Nyt sitten puuhapäivän jälkeen olikin jo niin kuuma, että ei paljoa tarvinnut kysellä kiinnostaako vai ei. Vesipeto! :)

Kissojen ulkoilua

Tunnustan, että tämän kevään aikana on Silveri ja Smirre joutuneet jäämään vähemmälle huomiolle Rikiin verrattuna. Rikin kanssa harrastaminen, turkin kanssa tappelu, nenäpunkki ja nyt vielä punkit ylipäätään vie huomion kissoilta. Tässä eräs yö heräsin kesken unien ja sain todeta Smirren nukkuvan kainalossani. Ja enpä edes ajanut pois. 

Tänään päätin vihdoinkin laskea kissat pihalle. On taas tavan mukaan ollut ajatuksen tasolla jo pidemmän aikaa, mutta jotenkin on ollut taas niin vaikeaa toteuttaa. Eipä tarvinnut kuin ruveta valjaita kaivamaan esiin ja kumpikin löysi tiensä luokseni. Hieman piti Smirren valjaiden kanssa muistella, että mitenkä ihmeessä ne laitettiinkaan... Mutta sain kuin sainkin ne paikalleen ja kissat pihalle! 

Smirre aloittaa epäluuloisesti tutkiskellen...

Ihmettelen, miksi kuva ei ikinä onnistu täydellisesti! Nytkin sain taltioitua Silveriltä mielenkiintoisen ilmeen, mutta kuva on hieman epäselvä... 

Smirre keskittyy ulkona ruohon syömiseen!

Silveri keskittyy tarkkailemiseen...

...ja saalistamiseen.

Riki marmattamassa! Tällä kertaa Riki sai katsella sisältä kissojen touhuja eikä toisinpäin. Ei rontti oikein arvostanut... Mielellään olisi kissojen kanssa pihalla ollut, mutta en vielä uskaltanut samaan aikaan laskea pihalle. Antaa kissojenkin saada välillä jotain kivaa ilman Rikiä. 

Smirre ottaa ulkona olemisen rennosti. Ei turhaa stressiä. Nyt oli vihdoinkin tilanne, että Smirre ei päässyt karkuun MoultMasteria. Pakko oli kokeilla Smirreenkin ja kylläpä muuten irtosi karvaa! Silveriin olen kokeillut jo aiemmin MoultMasteria, mutta Silveri muutenkin tykkää enemmän harjaamisesta. 

Ja kyllähän selkeästi Silveri arvostaa ulkona olemista Smirreä enemmän. Silveri taas ottaa sisällä Smirreä rennommin. Ei Smirre varttia pidempää ulkona ollut, kun tuli ovelle istumaan ja tuijottamaan. Katse kertoo enemmän kuin tuhat sanaa... "Prkl jos ei ala kohta liikettä tulemaan..." Jep, pitihän se Smirre sisään laskea...

Seuraava videopätkä sisältää Silverin tarkkailua ja jopa hieman "saalistustakin". 

Punkkihälytys!

Ja joo, tiedän punkkien olleen jo pitkään liikkeellä. Ei vaan oo vielä vastaan sattunut. Eilen illalla sitten ensimmäinen ilmaantuikin näkyville asti. Oltiin tulossa Rikin kanssa lenkiltä ja jäätiin naapurin kanssa vielä pihalle juttelemaan. Siinä sitten katselin, että mikähän siinä Rikin korvaa pitkin kipittää. Lähempi tarkastelu osoitti kyseessä olevan punkin, joka vielä etsi tietään Rikin iholle. Kiirehän siinä tuli ja hirmuista vauhtia kipitin kotiin ja äkkiä punkki pois ennen kuin ehtii tarttua kiinni. Veinpä neuroottisena pojan vielä takapihalle, jossa harjasin olevinaan hyvin ja joka puolelta pojan. 

Niinpä niin... Rentouduttuani istuin katselemassa tv:tä, kun Rikiä ohimennen katsellessani huomasin jonkin tumman kipittelevän Rikin poskea pitkin! Kiireellä kaikki valot päälle ja paperin hakuun ja taas äkkiä punkki pois ennen kuin ehti tarttua kiinni! 

Tänään kävin sitten punkkikarkotteen apteekista. Pitkään olin jo asiaa miettinyt, mutta nyt en enää miettinyt vaan kiltisti kipitin apteekkiin. Pantaa en halunnut, joten vaihtoehdoiksi jäi expot ja bayvantic, joista ostin jälkimmäisen. 

Lenkityksen jälkeen harjasin Rikin perinpohjaisesti, jotta päästäisiin edelleen ylimääräsestä karvamäärästä ennen liuoksen laittamista... No, mikäs sieltä korvan juurelta löytyikään; punkki! Jonkin aikaa oli jo ollut, sen verran oli jo kasvanut. Punkkipihdit käyttöön, punkki irti ja kopeloin vielä Rikin joka puolelta, että ei varmastikaan enää punkkejä löydy. Vihdoinkin sain liuoksen laitettua. Vaikea oli saada ihan iholle asti... Vaikka pohjavillaa ei oikeastaan enää ole, on sitä turkkia kuitenkin sen verran, että oli vaikea löytää sopivaa kohtaa. Ohjeen mukaisesti kuitenkin neljään kohtaan laitoin. Sitten pitikin Rikille kiireellä ruoka antaa ja sitten vielä luu nenän eteen, kun mielellään olisi yrittänyt ihmetellä, mitä sinne selkään oikein laitettiin. 

Apteekin tädin mielestä on pieni todennäköisyys, että meidän kissat punkkeja saisi. Ulkoilevat ainoastaan takapihalla hihnassa ja siellä hädin tuskin nurmikaan kasvaa... Ja koirasta siirtyminen oli hänen mielestään myös pienen todennäköisyyden takana, joten päätin jättää kissat rauhaan myrkyiltä. 

Jospa nyt Riki saisi olla rauhassa punkeilta ja toivotaan, ettei lääkkeestäkään mitään oireita tule!

Mutapainia

Kävimme eilen illalla pitkästä aikaa koirapuistossa. En tiedä oliko loppujen lopuksi hyvä idea, mutta no, kyllähän siitä sitten kuitenkin selvitiin. Oli nimittäin hyvin mielenkiintoisessa kunnossa puisto! Huomasi heti, missä kohdassa puistoa koirat ja (omistajat) ovat viettäneet eniten aikaa. Puiston etuosa oli nimittäin yhtä mutavelliä! Ja siinäpä se sitten olikin totta kai mukava painia. Leikkikaverina oli sama sakemanni kuin muutama kuukausi sitten. Tällä kertaa hieman isompana kun ikääkin jo 7 kuukautta. 

Lähdin kävelemään pitkin puistoa ja välillä kutsuin Rikiä. Ja poikahan oikeasti pysähtyi kuuntelemaan, kun vihelsin ja kutsuin! Ja jopa teki senkin, että lähti juoksemaan luokse! Ei malttanut luokse jäädä, mutta mielestäni oli todella hyvä, että tuli kuitenkin, vaikka olikin muuta mielenkiintoista tekemistä. Palkkasin Rikin ja annoin toisen jatkaa leikkiä. Pienillä askelilla eteenpäin. 

Puistossa on myös oja, jossa pojat sitten myös juoksentelivat. Mutapainin jälkeen olikin hyvä idea. Parempi olisi ollut, jos siinä juokseminen olisi auttanut mudan irtoamisessa... Tuntui, että ojassa juoksemisen jälkeen muta oikein kunnolla takertui turkkiin!

Ravistelua!

Meidän niin ihanan vaalea koira olikin yhtäkkiä musta! Ja miten ihanasti muta takertuikaan Rikin takamukseen! 

Suunnitelmissa oli kyläilyäkin saman reissun yhteydessä. Käytiinkin ensin äitini luona huuhtelemassa Rikiä puutarhaletkulla. Iso osa mudasta irtosikin veden ja pyyhkeen avulla. Mitä nyt rintaan jäi ja mahaan ja nivusiin ja ehkä hieman takamukseenin vielä... Päästiin kuitenkin kyläilyreissuille ja kotiin päästyä ohjattiin Riki suoraan kylppäriin. Siinä meni aikaa ja saatiin tehdä paljon töitä, mutta vihdoin ja viimein; Riki näytti puhtaalta! Kunnes otimme harjan ja kävimme joka paikan uudestaan läpi ja löysimme nivusista PAAAAAAAAAAALJON mutaa... Lähti onneksi pois, kun kuivui ja harjattiin. Ei tarvinnut enää pestä. Ja nyt onkin meillä puhdas ja pehmeä poika. Karvaakin on lähtenyt mukavasti pesun jälkeen.

Lihava koira?!

Paljoa ei ole ehtinyt tapahtua tällä viikolla. Lenkillä ei ole pystynyt kunnolla käymään, koska on ollut todella kuuma! Eräänä iltana käytiin parin kilometrin lenkki ja jopa juostiin välillä. Seuraavan tunnin toinen läähätti ja pulssi löi hirmuista vauhtia.. Viilensin suihkulla kuitenkin, mutta kyllähän Rikillä silti kuuma vielä oli. Eli meillä on nyt siis ongelma, kun itse tykkään liikkua paljon enemmän kesällä kuin talvella, mutta Rikille talvi on ominta aikaa... Viime talvena edistyin kuitenkin jo paljon, kun melkein aloin tykkäämään talvesta! Jotenkin Riki vaikuttaa asiaan... Rikin kanssa oli kuitenkin mukava ulkona puuhastella. Mies on nyt käyttänyt Rikin pienellä lenkillä töiden jälkeen ja itse käytän pienellä lenkillä vielä 8-9 aikaan illalla. Mutta muuten taitaa kesän ajaksi lenkit pienentyä huomattavasti...

Riki hieman ihmetteli, kun me oikein tunteella jääkiekkoa katsottiin...

Käytiin siskonpojan synttäreillä tänään. Kissat tykkäsivät taas tosi paljon Rikistä. Eli ei... Toinen kurkki sohvan alta ja sieltä sähisi ja huitoi Rikiä. Toinen selkä kunnon kaarella Rikille sähisi ja enpä montaa kertaa sitä kaveria vierailun aikana nähnytkään...

Eräs vieras kaivoi kassistaan jotain ja Riki meni uteliaana tutkimaan, mitä sieltä mahtaisi löytyä. Vieras vaan totesi, että "en anna sinulle mitään, kun oot muutenkin muistanut syödä". Täh?" Jäi itselle nyt vähän sellainen kuva, että vihjailiko kyseinen henkilö, että onko meidän Riki muka lihava?! Onhan mokomalla painoa jo 36 kg, mutta lihava?! Enpä ole moista vielä Rikistä kuullut. Alla on kuva, josta näkee Rikin selkää. Ei ole meistä lihavan koiran selkää. Ja muuten kun Rikin kuvia katselee, ei minusta kyllä lihava ole?! Tietenkin muut nyt saavat mielellään mielipiteensä myös asiasta sanoa. Ja sanokaakin suoraan! Mutta jotenkin nyt kuitenkin kummastelen... Samainen henkilö kuitenkin myös kysyi, että "minkälainen asumismuoto teillä on, kun pitää koiran kanssa lenkillä käydä"?! Anteeksi kuinka?! No, rivarissa me asutaan ja ei, ei ole aidattu piha, mutta hei, me asennettiin juoksuvaijeri takapihalle! Joten ei ole enää kovin pienet neliöt takapihallakaan Rikillä. Mutta eipä silti Rikille riitä takapihalla juokseminen ainoaksi liikkumismuodoksi. Vaikka onkin todella lämpimät kelit ja lenkit on rajoitettuja, tulee Riki hulluksi, jos ei pääse säännöllisesti pihasta pois. Ja kun Riki tulee hulluksi, myös me tulemme hulluksi!

Ja joo, seuraava kuva on ollut aiemmissakin kirjoituksissani, mutta laitoin lopuksi kaksi kuvaa, joista mielestäni näkee jo hyvin Rikin talviturkin eron nykyiseen versioon. Vieläkin karvaa irtoaa, mutta vihdoinkin näyttää siltä, että suurin osa pohjavillasta olisi irti. Hännän luona on edelleen ja kaulassa sekä niskassa. Mahassakin on hieman. Mutta kyllä se siitä... 

Ja kaiken huipuksi, työkaverin koiraa oli eilen kyy puraissut. Koira voi tällä hetkellä jo hyvin. Itse nyt neuroottisena käyn lenkillä meidän poluilla, kun jo viime syksynä meitä varoiteltiin käärmeistä. Täällä päin on kuulema niitä paljon... Polkua seurailen enkä anna Rikin työntää kuonoaan joka paikkaan. Toivon, että saataisiin Rikille reppu pian, jotta olisi oikeasti aina mukana ensiapupakkaus, kun metsäpoluille lähtee. Eihän se olisi tälläkään hetkellä vaikeaa ottaa itse sitä reppua selkään...

Vetotreenit jäniksen kanssa

Nyt sitä sitten käytiin taas treenaamassa. Kävin ensin 1,5 kilometrin lenkin, jotta Riki sai tehdä tarpeensa rauhassa. Energiaa tuntui taas riittävän, kun ei eilen kunnolla saanut itseään purkaa. Mutta ei hihnassa kuitenkaan paljoa loppujen lopuksi vetänyt, joten ihan mukava oli käydä pyörähtämässä metsässä näin ihanalla kelillä! Lämpöasteita 11, aurinko paistaa, mutta tuulee, joten on hieman viileämpää. 

Lenkillä huomasin Rikistä erään piirteen. Metsäpolulla mentiin ja vieressä oli noin 10-15 metrin päässä pihassa räkyttämässä terrieri. Riki teki pissin ja potki maata heti perään (mikä lie oikea termi :) ). Riki oikein näytti pullistelevan toiselle ja sitten reippaasti jatkoi matkaa. Ei ole ennen tehnyt tuollaista esitystä. :D 

Lenkin jälkeen Riki sai vettä ja me kasattiin kamppeet mukaan ja lähdettiin kera pyörien kävelemään sopivalle aloituspaikalle. Reitti oli sama kuin aiemmin, MUTTA tällä kertaa päästiin hieman pidemmälle! Yritin puhelimen gps:llä matkaa mitata, mutta ei housujen taskusta oikein toiminut, joten arvioimme matkaksi kokonaisuudessaan reilun kilometrin. 

Riki malttoi hyvin odottaa, että saatiin valjaat päälle. Mies lähti pyörän kanssa hieman edemmäs ja siinä vaiheessa Riki olisi mielellään mukaan mennyt. Seis käskyllä malttoi kuitenkin odottaa, että mies sai hieman vauhtia alleen, kunnes annoin vedä käskyn ja siinähän sitä sitten mentiin. Kehuin Rikiä hirmuisesti, kun veti hienosti! Matkalla on loivia ylämäkiä, joissa hieman autoin polkemalla ja mies kannusti Rikiä edellä. Välillä mies polki pyörällä Rikin vieressä ja kylläpä hienosti Riki jatkoi matkaa eteenpäin! Pelkäsin, että on heti miehen ja pyörän kimpussa, mutta jatkoi reippaasti matkaa. Mies siirtyi taas hieman edelle ja Riki alkoi hieman vingahtaa välillä, joten päätin pysähtyä. Mies oli sitä mieltä, että Riki vinkui, kun ei saanut häntä kiinni, mikä on mahdollista. Muuta syytä ei kyllä keksitty. Käännyttiin kuitenkin jo kotia kohti. 

Kotimatka meni hyvin myös. Lopussa Rikillä alkoi vauhti laantua, joten piti hieman auttaa välillä. Ja kun hihna meinasi löystyä, rupesin jarruttelemaan. Mies pysähtyi aloituspaikalle ja sieltä sitten yritti houkutella Rikiä vetämään. Kyllähän me siinä sitten miehen luokse päästiin lopulta. 

Ja taas Riki malttoi hienosti odottaa valjaiden pois ottamista. Nyt on Riki kaikkensa antanut, tällä kertaa.

Lenkkeilyä ja matkustamista

Olipa kerran eräs kaunis, keväinen iltapäivä. Jep jep. No, pääsin siis aikaisin töistä ja lähdettiin Rikin kanssa lenkille. Tämän viikon olen joutunut opettelemaan, mitenkä sitä kannattaa nykyään lenkille pukeutua. En osaa vielä hahmottaa kunnolla, kuinka lämpimät kelit jo oikeasti ovat! (Paitsi tänä viikonloppuna.) Olen itse kylpenyt hiessä lenkeillä! Eikä tällä viikolla kovin pitkiä lenkkejä ole päästy tekemään, kun Rikilläkin on ollut todella kuuma jo! Kävimme perjantaina tilaamassa Rikille oman repun, jossa pystyisimme kuljettamaan Rikille juomista. (Laiska kun olen, en haluaisi itse kuljettaa kesähelteillä reppua selässä.........) Menee kuulema pari viikkoa, kun reppu tulee. No, käytiin siis muutaman kilometrin lenkki kuitenkin tekemässä.

Rikillä hajuaisti toimii taas vallan mainiosti. Nenäpunkkiin on jo kolmen viikon lääkkeet annettu ja maanantaina olisi viimeinen. Hyvin nopeasti lääke on Rikillä aina ruvennut vaikuttamaan ja oireista on nopeasti päästy aina eroon, jopa heti ensimmäisellä kuurin viikolla. Nyt siis Riki kulkee taas lenkeillä nenä melkein koko ajan maassa. Ja kuulimme myös käen laulantaa ja siitähän Riki oli ihan ihmeissään! Kuunteli pitkän aikaa jopa sen jälkeen, kun käki jo hiljeni. Ja kun uudestaan aloitti, Riki taas ihmeissään pysähtyi kuuntelemaan. 

Rikin kanssa lenkkeillessä edelleen harjoitellaan hihnakäyttäytymistä. Alkuun Riki edelleen vetää ja siitä yritetään kovasti päästä eroon. Ja se on se perinteinen ensimmäinen kilometri vetämistä, kunnes alkaa ymmärtää homman juonen.

Jotain mielenkiintoista siellä olevinaan oli...

Tultiin purolle ja siellä Riki taas puroa kiinnostuneena katseli. Totta kai vesi oli todella houkuttelevan näköistä...

Ja jano oli niin kova, että pakko oli reunan yli kurotella juomaan!

Ja vaikka kuinka yritin, en millään saanut Rikiä työnnettyä puroon! Rontti vielä oikein aikaisemmin juoksi ja rapasi itsensä mudassa! Ja kun yritin saada enimmät edes puhdistettua, ei onnistunut! Yritys hyvä... Vettä ei purossa paljoa ollut, mutta silti ei kiinnostanut sinne meneminen. Yritin oksiakin heitellä, mutta ei niin paljoa kiinnostanut, että olisi viitsinyt kastautua edes hieman... Pääsipä sitten kotona pesulle... 

Käytiin eilen reissaamassa. Oli meillä oikea syykin reissaamiselle. Käytiin mopoauto hakemassa. Meille se ei siis tullut, mutta meiltä hakija lainasi auton ja lähdettiin sitten mukaankin. Rikille ei hoitopaikkaa niin nopeasti saatu, joten ikävä kyllä piti Riki ottaa mukaan... Onneksi oli viileä keli, joten Rikinkin oli mukavampi matkustaa. Matkaa tuli kaiken kaikkiaan reilu 800 kilometriä...

Eihän se Rikille siltikään mukavaa ollut, kun joutui niin paljon autossa vaan olemaan. Kyllähän me pysähdeltiin ja jaloiteltiin Rikinkin kanssa, mutta raskastahan se kuitenkin on. Ja onneksi tosiaan oli viileä keli, koska emme ole vielä ostanut tuuletinta autoon... Meillä ei ilmastointia ole, joten ajattelimme taakse ostaa tuulettimen. En tiedä, mistä sellaisen löydämme (tiedämme ainakin, että sellaisia on).

Matkan puolessa välin Rikin kanssa saatiin hieman pidempää ulkoilla. Oli paljon uusia ja mielenkiintoisia hajuja. Ja pakkohan se oli taas sitä seisottamista kokeilla... :) 

"Ihmisiä, ihmisiä"

Hymypoika :)

Hienosti Riki malttaa nykyään jo kuunnella. Edelleen muut koirat kiinnostavat niin paljon, että ei paljoa meitä malta kuunnella, mutta eilenkin hienosti totteli, kun käskettiin kontissa pysyä. 

Mutta olipa rontilla virtaa, kun kotia päästiin! Itse olimme taas niin väsyneitä, että kunnon lenkkiä emme enää lähteneet tekemään. Piti leikin kautta yrittää hieman energiaa purkaa. Tänään olisikin suunnitteilla pyörälenkki. Jäniksen kanssa. Ajattelin kokeilla, josko toinen malttaisi hieman pidemmän matkan vetää ilman pysähdyksiä... Mutta siitä sitten lisää myöhemmin. :)

Hihnakäyttäytymistä

Huomenna olisi vihdoinkin aika palata työmaalle. Tämä viikko menikin onnistuneesti Rikin kanssa. Vetotreenit saivat taas sysäyksen eteenpäin. Nyt loppuviikosta emme enää treeniä tehneet, kun on puuhaa muutenkin riittänyt. Riki on saanut viettää aikaa uusien kavereiden kanssa ja olemme harjoitelleet käyttäytymistä hihnalenkeillä. Jopa yhden kunnon vapaapäivän pidimme.

Kävimme perjantaina kuuden kilometrin lenkin tekemässä. Talvella muutaman kerran yhtä pitkiä lenkkejä teimme, mutta tunnustan, että muuten lenkit ovat maksimissaan nelisen kilometriä olleet. Kaipailen mielenkiintoisia lenkkireittejä, jotta jaksan pitkiäkin lenkkejä kulkea. Talvella ne mielenkiintoiset reitit ovat latupohjina, joille ei sitten asiaa olekaan. Nyt ollaan etsitty uusia reittejä ja eräs reitti onkin sopivan mittainen näin alkuun eli se kuusi kilometriä. Osa matkasta on kevyen liikenteen väylää (noin kolmisen kilometriä) ja loput hiekkatietä ja metsäpolkuja. Reitti on mukava, joten jaksettiin tänäänkin käydä sama reitti, vaikkakin toiseen suuntaan. (Kaikki tällaiset pienet muutokset tekevät reitin aina hieman erilaiseksi, joten en kyllästy niin helposti.)

Harjoittelimme Rikin kanssa lenkeillä hihnakäyttäytymistä. Pienetkin vedot estin ja parin kilometrin jälkeen Riki hienosti löntysteli vierellä tai hieman edellä, mutta malttoi olla vetämättä. (Totta kai vetämisintoon vaikutti myös lämmin keli.) Rikillä oli korvat taas vaihteeksi käytössä ja kuunteli minua. Siihen asti, kun olimme noin nelisen kilometriä kävelleet ja tuli lumikasa! Lumikasat alkavat olla hyvin harvassa meillä päin. Riki sekosi täysin! Riuhtoi ja juoksi ja veti ja lopulta juoksi ympyrää! Ai miten niin muka meidän Riki tykkää talvesta? Meni aikaa ennen kuin sain Rikin rauhoitettua ja taas piti opetella hihnakäyttäytymistä. Tänään teimme lenkin toiseen suuntaan, joten sekoaminen tapahtui alussa. Tiesin kuitenkin mitä tuleman piti ja pistin toisen heti kuriin!

Harjoittelimme myös ohittamista. Muuten Rikillä ohittaminen melko hyvin sujuu (vaikka välillä haluaisikin lähteä pyöräilijän tai mopon tai jopa autonkin kanssa kilpasille), mutta koirien ohittaminen on ollut hirveää, kuten varmaan aiemmista kirjoituksista on ilmi käynyt... Perjantaina otin oikein nakkeja mukaan! Nakit on Rikille elämän ehto! Jos näkee paketinkin, alkaa tassun antaminen "eikö millään?!". Nyt kun koiria tuli vastaan, käskin Rikin istumaan ja näytin nakin palasta. Katse ei meinannut minussa (tai nakissa) pysyä, mutta malttoi istua paikallaan. Tänään erään koiran ohitimme liikkeessä (ilman nakkia) ja ohittaminen sinänsä ihan hyvin sujui, mutta perään olisi halunnut lähteä. Itse jatkoin matkaa eteenpäin ja nyin Rikiä mukaan ja annoin käskyjä. Lopulta antoi periksi ja kehuin. 

Reitin varrella asustelee myös muutama husky. Tänään juttelin niiden omistajien kanssa. He jo kauempaa näkivät, että olimme tulossa ja tulivat jutustelemaan. Nyt sain siis vihdoinkin kuulla vetoharrastajien kokemuksia ihan kasvotusten ja kenties jatkossakin, jos tavataan, voisi kokemuksia vaihdella. Ei ole täällä päin monia malamuutteja tai huskya, joten heti kiinnostaa, kun näkee muita. :) Ei haittaa minua ainakaan yhtään! Rikiä ei liika jutusteleminen kiinnostanut. Alkoi kaivamaan maata, vinkumaan ja riuhtomaan. Lopulta piti jatkaa matkaa, jotta ei toinen ihan täysin sekoaisi. 

Joko mennään?

Alla videopätkä eräältä toiselta hihnalenkiltä. Osaa se rontti välillä rauhallisestikin edetä. Video kuvattu puhelimella, joten laatu ei päätä huimaava ole. Ja en tosiaankaan noin lässytellen Rikille yleensä puhu... 

Silverillä ja Smirrellä ilmeisesti hieman flunssaa ollut. Viikon verran ovat aivastelleet ja joka paikassa (nojatuoli, ikkuna, huovat) on täynnä pisteitä kissojen aivastelun jäljiltä. Nyt alkaa hiljalleen helpottamaan. Pari yötä meni itselläkin valvoessa, kun Smirre miehen rinnan päällä aivasteli. Tulipa lopulta työnnettyä toinen alas sängystä... Muuten on kyllä vointi hyvä ollut. Syövät ja juovat hyvin, eikä käyttäytyminen ole ollut mitenkään epänormaalia. Jospa se siitä ohi menisi.