Treenitavoitteita kevät 2017

Kaikkea tuntuisi olevan ilmassa ja tuloillaan. Ihan jo kevyesti lähdetään liikenteeseen, että parin viikon päästä ollaan menossa Rikin kanssa ahkiokyytiä lapsille antamaan laskiaisen tapahtumaan. Samana viikonloppuna aloitamme Adan kanssa kisaamaan agilityssa -kurssilla, joka sisältää kolmen kerran treenit. Tavoitteena ohjauksen pysyminen kasassa 1-luokan tasoisella radalla ja ylipäätään kurssilla käydään läpi, minkälaisia asioita on hyvä huomioida rataan tutustumisessa ja miten radan helpoiten muistaa. 

Olen myös hakenut paikkaa 1-2 luokan pienryhmäpaikkaa agilityssa Adalle ja minulle. Parin viikon päästä vasta loppuu haut ryhmiin, joten vielä jännätään, milloin aloitetaan treeni. Eli ihan kiva, että päästään jo hieman ohjattavaksi agilityn suhteen, kun pienryhmät alkaa toimimaan vasta huhtikuun alussa. Keväällä on myös epävirallisia kisoja, joihin yritän uskaltautua ainakin johonkin osallistumaan. 

Myös Taigan kanssa olen osoittanut kiinnostukseni osallistumaan kevään aikana pentuagilityyn, jos vaan Adan treeniaikatauluihin sopii. 

Eli kaikkea kivaa on agilityn suhteen tulossa keväällä. 

Vetohommia toki treenaillaan sään niin salliessa. Tarkoituksena osallistua ALMAn talvipäivillä mahdollisesti 1-2 koiran kisaan matkana 10 kilometriä. Ainakin Adan kanssa mennään, mutta vielä kysymysmerkillä, lähteekö Riki mukaan. 

Aslakin kanssa treenaillaan nyt tällä hetkellä ihan omaksi iloksi.

Ja Taigan kanssa toki aloitellaan hiljalleen näyttelytreenit. Myös Chinookin kanssa aloitellaan treenit hiljalleen, vaikka en tiedäkään, jääkö Chinook meille vai löydetäänkö sopiva koti. Odotan mielenkiinnolla, milloin päästään ensimmäisen kerran mätsäriin. Valitettavasti nyt muutama, mitä tälle keväälle jo tiedän, menee päällekäin jonkin muun jutun takia. Esimerkiksi ALMAn talvipäivät on juuri erään mätsärin kanssa samaan aikaan. 

Vetolenkki auringon laskiessa

Eilen jo töissä harmittelin, että en pääse suoraan töistä kotiin, kun olisi niin ihana päivä auringon paisteessa, että ajelulle olisi kiva päästä. Ehdin kotiin kuitenkin viimeisten auringonsäteiden aikaan ja vaikka tiesin, että kohta on pimeää, halusin lähteä pitkälle rauhalliselle lenkille, joten matkaan lähti Ada ja Riki. Otin valon mukaan ja heijastinliivit kaikille eli varauduttiin pimenevään iltaan. Tiet oli liukkauta, joten oikaisin hangen poikki suoraan kevyen liikenteen väylälle, jotta ei tarvinnut meidän kujan 90 asteen mutkia ajaa vauhdikkaiden koirien kanssa. 

Koirat toimivat hienosti. Molemmat kuuntelivat hyvin ja pysähdyksissä ollessa meidät ohitti mies potkurin, lapsen ja koiran kanssa vauhdikkaasti. Koira juoksi potkurin vierellä. Tästähän Ada vauhtia sai ja kovien murahduksien kera piti perään päästä. Kohta jo ohi mentiinkin ja huikkasin vain heille, että kylläpä sai meidän tapaukset hyvin vauhtia heidän menostaan. Ohitus sujui rauhassa ohi-käskyjen saattelemana. Takaisin päin tullessa he ajelivatkin taas samaan suuntaan meidän edellä. Saimme heitä koko ajan hieman kiinni, mutta annoin heidän mennä rauhassa toiseen suuntaan, emmekä enää ohi menneet, kun tiesin, että loppumatka ei yhteinen kuitenkaan olisi.

Muuten saimme rauhassa ajella. Vauhti ei ollut päätä huumaava, mutta minusta olikin nyt todella mukava rauhassa ajella koirien omaa vauhtia. Nopeasti ilta alkoi hämärtämään. Ajoimme kaupunkiin päin rauhaisaa tietä nelisen kilometriä ja kotiin kääntyessä taakse jäi pimeä taivas, mutta saimme ajella kohti tumman pinkkiä auringonlaskua. Oli aika hienoa. 

Lämpötila oli nollassa. Matkaa tuli kahdeksan kilometriä ja nopeus oli n. 9 km/h. Nyt aion koko ajan hiljalleen pidentää treenimatkoja. Ehkä aiomme osallistua maaliskuussa epäviralliseen kisaan, jossa olisi matkana 10 kilometriä. Jos saa sekarotuinen osallistua ja saamme tarpeeksi treenailtua hyvällä menestyksellä, saattaisin jopa osallistua kahden koiran kanssa eli Rikin ja Adan. Saa nähdä...

Agilitya

Tällä kertaa kävimme treenaamassa siten, että mies oli mukana kuvaamassa Adan ja minun treeniä. Ja onneksi lähti mukaan, koska sain meidän viime kesän kouluttajalta vinkiksi Adan puomikammoon kokeilla aloittaa matalan puomin kanssa. Se oli hallin sivulla kokoomatta ja painoi sen verran paljon, että mies sai sen siirtää ja koota. 

Kokeilimme Adan kanssa pientä rataa hyppyjen ja putkien kanssa. Iso miinus on omat ohjaustekniikkani. On ihan pikkuisen hakusessa... Pitäisi tarkemmin miettiä, mistä päin ohjaan ja mitä kautta itse kuljen ja vielä sekin, että varmistan, että koira seuraa minua. Lisäksi pitäisi saada taas treenattua Adan irtoamista minusta. Positiivista taas oli, että sain Adan jopa ihan oikeasti hetken odottamaan, mutta pidin hetket lyhyenä, jotta en liian nopeasti haasta Adaa liikaa. Kokonaisuudessaan rata meni molempiin suuntiin ihan hyvin. Muutama juttu juuri edellisiin miinuuksiin liittyen, mutta muuten hyvin.

Kokeilimme sitä puomia... Alkuun Ada taas hyppäsi matalaltakin puomilta heti metrin jälkeen alas. Tällä kertaa minulla oli kuitenkin nakit mukana (ja oli muuten parempi kontakti) ja sain lopulta houkuteltua Adan puomin läpi. Ja sen jälkeen Adalla ei ollut ongelmaa puomin suorittamiseen. Totesin jo ääneenkin, että ei kuitenkaan korkeaa puomia tehdä, niin johan neiti sinne juoksi ja piti itse kiireellä perään mennä ja kehuin valtavasti. Sen jälkeen kyllä palasimme matalan puomin pariin. 

Teimme vielä A-estettä ja keppejä. Kepit meni todella hienosti. A-estettä piti muutaman kerran hioa, kun neiti niin vauhdikkaana ja innokkaana suoritti esteen.