Uusi koirakaveri

Riki ja Ada sai koiravieraan eilen. Kyseessä oli 8-9 viikkoinen cottoni, joka oli Adan pään kokoinen. Kyseessä on kaverin siskon koira, joka oli kaverilla hoidossa ja tulivat sen kanssa meilläkin pyörähtämään. 

Aluksi laitettiin meidän rontit ruokahuoneen puolelle portin taakse katselemaan, jotta eivät ryntäisi heti pienen päälle. Pieni sai ensin keittiössä ympärilleen katsella ja syödä rauhassa.  

Portin läpi sai isommat pienempää aluksi haistella. Riki ei meinannut päästä välillä ollenkaan tutkimaan toista, kun Ada niin innoissaan oli edessä. 

Lopulta päätettiin Riki ottaa keittiön puolelle, koska oli rauhallisempi meidän ronteista pientä kohtaan. Riki kierteli ja kaarteli ja näytti hieman varovan pientä. Vähän haisteli ja melkein ei uskaltanut toisen ohi kävellä ollenkaan. Ilman Adaa ei kuitenkaan Rikiä tuntunut pieni kiinnostavan ollenkaan. 

Siirrettiinkin sitten pieni Adan puolelle porttia. Adaa kiinnosti ihan hirmuisesti toinen. Haisteli, seurasi ja tutki minkä ehti. Pentu olikin kohta aivan märkä, kun Ada kuolasi toisen. 

Kun kaikki näytti rauhallista olevan, laskettiin myös Riki muiden seuraan. Ja huomasi taas, että yhdessä Rikikin saa varmuutta enemmän ja rohkeammin seuraili pentua. Lopulta piti laittaa kantokoppaan pentu, jotta sai levättyä. Mutta hienosti olivat kuitenkin pennun kanssa. Outoa nähdä noin pieniä luovutusikäisiä koiranpentuja, kun Adakin oli ainakin kaksi kertaa isompi luovutusikäisenä. Ellei kolmekin kertaa isompi. 

Ja se agility

Ja totta kai, kun nyt vauhtiin päästiin, piti päästä kokeilemaan sitä agilitya Adan kanssa. Pujotteluahan me ollaankin harjoiteltu aina silloin tällöin ja nyt sain miehen rakentamaan pari hyppyestettäkin. Ollaan katottu, kun koirat juoksennellessaan tarhaankin hyppivät ja korkeus sinne hypätä olisiko noin 30 cm. Nyt rakennettiin kaksi estettä, toisen korkeudeksi 35 cm ja toisen 45 cm.

Ja eikun testaamaan. Aluksi Ada juoksenteli esteen ohi, mutta lopulta sain Adan hyppäämään matalamman esteen yli. Muutaman kerran kokeiltiin sitä, kunnes melko hyvin rupesi sujumaan. Seuraavaksi siirryttiin korkeamman esteen luokse. Totta kai siitäkin piti ohitse juosta alkuun muutaman kerran. Lopulta kuitenkin Ada tajusi, mitä haluttiin ja ilman vauhtia loikkasi yli. 

Jatkettiin treeniä kahden esteen kera. Ensin matalammasta korkeampaan ja sitten toisin päin. Alkuun Ada pysähtyi esteiden välillä odottamaan kehuja ja nameja, mutta lopulta malttoi jatkaa matkaa ja päästiin loppujen lopuksi kaksi estettä samalla vauhdilla menemään. Kerran Ada tiputti esteen ja sekin oli matalampi. 

Kokeiltiin myös muistuuko mieleen pujottelu ja namin avulla kivasti meni. Pitää vaan treenailla nyt enemmän sitäkin, jotta saataisiin namit hiljalleen pois. 

Ada alkaa olla 11 kk, joten pitää vielä varovasti ottaa noiden hyppyjen kanssa. Mutta hiljalleen. 

Rally-tokoa

Heti ensimmäisenä opin jotain uutta. Eli olen kuvitellut, että rally-toko kirjoitetaan yhteen, mutta eipäs ilmeisesti kirjoiteta. Olen netin kautta saanut seurailla muiden edistymistä harrastuksiensa kanssa ja eilen ihan vakavasti aloin miettimään rally-tokoa Rikin kanssa. Adan keskittymiskyky on välillä jotain niin hirveää ja vauhtia riittää neidillä enemmän, joten Adalle olen miettinyt enemmän agilitya. Rikillä perustottelevaisuus on hyvä ja on aina ollut nopea oppimaan, joten päätettiin kokeilla.

Tulostin alokasluokan kylttien ohjeet Suomalainen rally-tokoyhdistyksen sivuilta (kaikki 31) ja lähdettiin Rikin kanssa kokeilemaan. Ja yllätyin kyllä positiivisesti! Riki oli aivan mahtava! Kaikki liikkeet, mitä käytiin läpi, Riki osasi. Vaikka ei tietenkään aivan puhtaasti, mutta tajusi kyllä homman idean. Esimerkiksi käännökset eivät ole kovin tiukkoja, mutta käännöksiä kuitenkin. Erilaiset vauhdit onnistuvat ja askel etuviistoon oikealle suurinpiirtein (kyllä Riki seurasi liikettäni, mutta ei varmastikaan samanlaisesti kuten odotetaan). Spiraaleja ei edes kokeiltu, koska en itsekään ihan vielä ymmärtänyt, mitä niissä ajetaan takaa... :) 

Pujottelua ollaan aikaisemminkin treenailtu, joten se meni ihan ok. Ja yllätyin jopa, että Riki siirtyi myös hienosti sivulta eteen! Ja miten hienosti Riki seurasi minun liikkeitäni! Välillä ei ihan malttanut automaattisesti takaisin istahtaa, kun edessäni oli ja peruutin, mutta käskyllä istui. Sivulle Riki istahtaa hienosti automaattisesti. Ja Riki malttoi myös istua ja maata, kun minä kiersin Rikin ympäri. Liikkeestä maahan menoa pitää treenata. Ei todellakaan mene niin puhtaasti kuin pitäisi. 

Mutta hei, ensimmäinen kertahan tämä vasta olikin, joten liikkeiden puhtaus on kenties hieman suuri tavoite vielä näin alussa. Todella hyvin kuitenkin meni ja jäi hyvä fiilis jatkaa eteenpäin! 

Syksyä

Pihalla on ollut tänään niin kylmä, että kotiin tultuani piti kerätä ensin hieman rohkeutta lähteä takaisin pihalle. Ja omaa pihaa kauemmaksi en uskaltanut lähteä. Mittari näytti +5, mutta tuulen takia varmaan pakkasen puolella oli oikeasti... Kerralla tuli kylmä, enkä ihan ole vielä tottunut siihen. :) Mutta uskaltauduin kuitenkin pihalle koirien kanssa leikkimään ja kuvailemaan uudella kameralla. Selkeästi vihdoinkin tuli syksy! Pitäisi vaan tajuta vaatettakin pukea enemmän... Koirat nauttii. 

Pöljä! :)

"Sainpas!"

Kameran testailua ja uusia juttuja

Eli kuvat ovat lähinnä kameran testailua ja kerron pääasiassa uusista jutuista; hankinnoista, kokemuksista ja havainnoista. 

Rikille käytiin ostamassa uusi panta. Edellinen panta, joka oli oli mielestäni varmin kaikista Rikin pannoista, oli viimeisimmässä reiässä. Pitkään olen halunnut ostaa uuden pannan ja tänään vihdoin niin kävi. Ostimme Rukan puolikiristävän pannan. Sitä sitten testattiin tänään lenkillä ja hyvin tuntuu toimivan. Kokoakin saa säädettyä melkoisesti. 65 cm on suurin koko, mikä juuri sopivasti riittää Rikille. Vanha panta oli 60 cm pitkä. 

Mies myös tänään totesi, että onpa outoa, etten ole juossut ostamassa joka kuukausi montaa lelua koirille, kuten aiemmin. Joten ostettiin tänään uusi lelukin. Useampi onkin roskiin joutunut Rikin ja Adan käsittelyjen jälkeen, mikä varmaankin on hillinnut uusien lelujen ostamista... Riki kuitenkin rakastui leluun valtavasti ja omi sen heti! Ada ei ole yhtään saanut leikkiä sillä lelulla. Ihmisenkin lähestyessä Riki hieman vetäytyy pois, vaikka antaakin ottaa lelun pois. 

Tänään lenkkeilyn lisäksi koirat ovat saaneet viettää aikaa tarhassa ostosreissun ajan ja pihahommien ajan. Kumpikaan ei reagoi ruohonleikkuriin tai trimmeriin ihmeemmpin, mutta Adan maatessa ihan tarhan reunassa ja ruoholeikkurin lähestyessä, Ada säikähti ja lähti karkuun. Ruohonleikkuun jälkeen, kun koirat oli laskettu irti pihalle, mies kuitenkin hieman vielä trimmerillä siisti pihaa. Tuolloin Ada ei taas reagoinut mitenkään. 

Vihertassu!

Rikin toisten koirien kohtaaminen lenkillä on helpottanut huomattavasti. Totta kai Rikiä kiinnostaa paljon, mutta useimmilla kerroilla ei Rikiä kuitenkaan tarvitse kaksin käsin olla kiinni pitämässä. Tänään yllättäen huomasin, että toisella puolella tietä sai koira kulkea samaan suuntaan ja Rikin hihna vain roikkui löysänä. Riki katseli toista, mutta ei muuta. Jatkettiin rauhassa matkaa. Itse asiassa toisen piti pysähtyä ja laskea meidät edelle, koska ei toinen koira malttanut kulkea eteenpäin Rikille räkyttäessään. Edellä mennessäkin Riki kääntyili hieman katsomaan taakseen, mutta hoputin ja heti jatkoi matkaa. 

Uusi lenkkireitti

Tämän viikon ajan ollaan koirien kanssa lähinnä tehty hihnalenkkejä. Vetokoirien kanssa on helppo huijata oman liikkumisen kanssa, kun koirien tahtiin menemällä ei itse aina kovin tehokasta treeniä saa... Nyt on käyty uudella reitillä ja päätin tänään ottaa kameran mukaan, kun Rikin kanssa lähdettiin. Otin ihan vain digikameran, koska järjestelmäkamera on iso mukaan otettavaksi ihan vain lenkille. Ainakin minun mielestä... 

Uusi reitti on monipuolinen. Matkaa tulee noin 5 kilometriä ja siinä on niin asfalttia kuin hiekkaakin. Ollaan kävelty reitti kumpaankin suuntaan, mutta tiettyyn suuntaan kuljettuna se on mukavampi. En tiedä miksi. Ensin kuljetaan noin kilometri kevyen liikenteen väylällä, kunnes poiketaan polulle, joka vie metsään. Reitti kulkee pääsääntöisesti latupohjaa ja moottorikelkkareittejä pitkin, joten talvella sinne ei asiaa yllättäen ole... 2-3 kilometriä mennäänkin metsässä ja viimeisen reilun kilometrin taas kevyen liikenteen väylällä. Ja kunhan vauhtiin päästään, reittiä saa pidennettyäkin melkoisesti, kun vain lähtee seikkailemaan eri poluille. Ainakin kartan mukaan. 

Riki ja mallikävely :D 

Reitti on myös mielenkiintoinen sijainniltaan. Reitillä pääsee jo melkein siihen olotilaan, että ollaan ihan oikeasti keskellä metsää! Mutta siis melkein, koska lähellä menee vilkas valtatie, josta autojen meteli kuuluu koko ajan. Eli ollaan valtatien (jonka vieressä siis kulkee se junarata) ja ison taajaman välissä loppujen lopuksi hyvin pienellä alueella. 

Välillä piti tottakai yrittää saada Riki poseeraamaankin... 

Tällä viikolla innostuin todellakin tästä reitistä ja melkeinpä päivittäin ollaan käyty kävelemässä reitti reippaalla tahdilla. Ensin Adan kanssa, seuraavana päivänä mies lähti mukaan ja otettiin kumpikin koira. Sitten taas Rikin kanssa, toisena päivänä Adan kanssa jne. Mieluummin olen yksin ottanut vain toisen koiran mukaan, koska kahdessa riittäisi pideltävää, jos jotain sattuisi. Esimerkiksi Rikin kanssa oli jo pitelemistä pelkästään, kun kerran jänis loikki karkuun polulta... 

Teimme myös mukavan huomion reitiltä. Latupohja menee erään tien yli ja sen tien varrella ei ole taloja vaan junarata sekä puiden lastaus paikka. Tai mikä lie. Mutta siis kyseinen tie, joka menee junaradan vieressä on pitkä suora! Siinä on erittäin vähän liikennettä ja se on suurimmaksi osaksi soraa! Mahtava treenipaikka vetämiseen! 

Kuvia

Jep, en nyt yhtään innostunut kokeilemaan uutta kameraa... 

Yhteistreeniä

Tänään kävimme kokeilemassa taas koirien yhteistä vetotreeniä. Tämä oli siis toinen kerta. Varauduimme taas matkaan siten, että on mahdollista laittaa koirat myös eri pyörien eteen. Mutta tavoitteena oli kuitenkin yhden pyörän edessä oleminen. Käytin ensin koirat pihalla tarpeillaan, jonka jälkeen otin takaisin sisään valjaiden laittoa varten. 

Pihalle laskin koirat irralleen siksi aikaa, kun kävimme pyörät pihan "portin" luokse. Laitoin ensin koirat toisiinsa kiinni joustolla pannoista ja jakajan valjaisiin kiinni. Sen jälkeen taas liina kiinni ja koirien siirtäminen pyörän eteen. Kovasti sai liinasta kiinni pitää, jotta sai pyörään koirat kiinni. Mies piti liinasta kiinni sen aikaa, että pääsin hyppäämään pyörän selkään ja veto-käskyn annettuani mies laski irti ja koirat pääsivät liikkeelle. 

Pihasta lähteminen onnistui hyvin. Adakin tuntuu oppineen suuntia (helpottaa varmaan, että pääsääntöisesti samaa reittiähän me mennään...) ja veto-käskyllä vetää. Mieskin nopeasti hyppäsi pyörän selkään ja perässä polki. Oman kujan Riki ja Ada juokseevat vauhdikkaasti, eikä siinä siis jänistä tarvita, mutta kevyenliikenteenväylälle siirtyessä mies meni taas jäniksen rooliin.

Hienosti lähtivät molemmat vetämään alkuun. Riki oli sijoitettuna penkan puolelle. Ensin ajateltiin toisin päin, mutta kun lähtivät etenemään melko hyvin, joten ei lähdetty vaihtamaan tien toiselle puolelle. Vielä. 

Ada hyökkäili alkuun Rikin kimppuun ja sain kovasti komentaa, että lopulta lopetti. Vaihdettiin lopulta myös toiselle puolelle tietä, että Ada siirtyi penkan puolelle juoksemaan. Ohittamista ei olla todellakaan vielä kahden koiran kanssa harjoiteltu, joten onneksi vastaan tullut juoksija tajusi väistää meitä... 

Ada näytti välillä siltä, että tekee saman kuin viimeksi, että istahtaa, eikä juokse enää Rikin kanssa. Saatiin kuitenkin neiti vielä liikkeelle. Kotiin päin kilometrin päässä jo käännyttiin ja tällä kertaa tien ylityskin sujui jo paremmin. Riki veti Adan perässään yli... Mies meni edeltä ja annoin yli-käskyn ja Rikihän lähti suoraan tien yli ja Ada lähinnä roikkui perässä... 

Kotiin päin homma meni siten, että Ada veti pyörää sekä Rikiä. Sanoin kotona miehelle, että Ada olisi varmaan vetänyt reippaasti ilman jänistäkin, mutta Riki ei olisi vetänyt sitä vähääkään... Mitä lähemmäksi kotia päästiin, reipastui Rikikin hieman. 

Olen todella tyytyväinen treenissä jo pelkästään siihen, että koirat vetivät yhdessä (tai no... yhdessä?) kotiin asti. Adaan olen myös todella tyytyväinen ja varmasti Adasta vielä hyvä vetokoira saadaan. Jospa talven myötä myös Riki saataisiin parempaan kuntoon ja innostumaan enemmän vetohommista. Mutta Rikiin olen tyyytyväinen erityisesti siltä osin, että Riki ihan oikeasti osaa seis-käskyn. :D Ja jospa talvella potkurin kanssa olisi helpompi edetä, kun saa vauhdin pidettyä tasaisempana ja varmasti koirien tahdissa mentäisiin. 

Uusi kamera

Tietenkin ehdin jo testailla uutta kameraa ja kohteena totta kai koirat ja Smirre! Silveristä ehdin napata yhden kuvan kunnes neiti päätti suosiolla livahtaa paikalta. Tässä erilaisia kokeiluja erilaisilla asetuksilla. Nyt olen lähinnä kokeillut ISO-asetuksia ja äsken kävin yökuvaustakin kokeilemassa. Totesin miehelle, että "Vau, en oo ikinä ennen saanut otettua yöllä kunnon kuvia!". :D 

Löysin kamerasta myös sellaisen valmiin asetuksen kuin retro!