Tänään kävimme kokeilemassa taas koirien yhteistä vetotreeniä. Tämä oli siis toinen kerta. Varauduimme taas matkaan siten, että on mahdollista laittaa koirat myös eri pyörien eteen. Mutta tavoitteena oli kuitenkin yhden pyörän edessä oleminen. Käytin ensin koirat pihalla tarpeillaan, jonka jälkeen otin takaisin sisään valjaiden laittoa varten.
Pihalle laskin koirat irralleen siksi aikaa, kun kävimme pyörät pihan "portin" luokse. Laitoin ensin koirat toisiinsa kiinni joustolla pannoista ja jakajan valjaisiin kiinni. Sen jälkeen taas liina kiinni ja koirien siirtäminen pyörän eteen. Kovasti sai liinasta kiinni pitää, jotta sai pyörään koirat kiinni. Mies piti liinasta kiinni sen aikaa, että pääsin hyppäämään pyörän selkään ja veto-käskyn annettuani mies laski irti ja koirat pääsivät liikkeelle.
Pihasta lähteminen onnistui hyvin. Adakin tuntuu oppineen suuntia (helpottaa varmaan, että pääsääntöisesti samaa reittiähän me mennään...) ja veto-käskyllä vetää. Mieskin nopeasti hyppäsi pyörän selkään ja perässä polki. Oman kujan Riki ja Ada juokseevat vauhdikkaasti, eikä siinä siis jänistä tarvita, mutta kevyenliikenteenväylälle siirtyessä mies meni taas jäniksen rooliin.
Hienosti lähtivät molemmat vetämään alkuun. Riki oli sijoitettuna penkan puolelle. Ensin ajateltiin toisin päin, mutta kun lähtivät etenemään melko hyvin, joten ei lähdetty vaihtamaan tien toiselle puolelle. Vielä.
Ada hyökkäili alkuun Rikin kimppuun ja sain kovasti komentaa, että lopulta lopetti. Vaihdettiin lopulta myös toiselle puolelle tietä, että Ada siirtyi penkan puolelle juoksemaan. Ohittamista ei olla todellakaan vielä kahden koiran kanssa harjoiteltu, joten onneksi vastaan tullut juoksija tajusi väistää meitä...
Ada näytti välillä siltä, että tekee saman kuin viimeksi, että istahtaa, eikä juokse enää Rikin kanssa. Saatiin kuitenkin neiti vielä liikkeelle. Kotiin päin kilometrin päässä jo käännyttiin ja tällä kertaa tien ylityskin sujui jo paremmin. Riki veti Adan perässään yli... Mies meni edeltä ja annoin yli-käskyn ja Rikihän lähti suoraan tien yli ja Ada lähinnä roikkui perässä...
Kotiin päin homma meni siten, että Ada veti pyörää sekä Rikiä. Sanoin kotona miehelle, että Ada olisi varmaan vetänyt reippaasti ilman jänistäkin, mutta Riki ei olisi vetänyt sitä vähääkään... Mitä lähemmäksi kotia päästiin, reipastui Rikikin hieman.
Olen todella tyytyväinen treenissä jo pelkästään siihen, että koirat vetivät yhdessä (tai no... yhdessä?) kotiin asti. Adaan olen myös todella tyytyväinen ja varmasti Adasta vielä hyvä vetokoira saadaan. Jospa talven myötä myös Riki saataisiin parempaan kuntoon ja innostumaan enemmän vetohommista. Mutta Rikiin olen tyyytyväinen erityisesti siltä osin, että Riki ihan oikeasti osaa seis-käskyn. :D Ja jospa talvella potkurin kanssa olisi helpompi edetä, kun saa vauhdin pidettyä tasaisempana ja varmasti koirien tahdissa mentäisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti