Kelit ovat olleet hirveitä treenaamiseen. Vaihtelee koko ajan sataako tai sitten on liian lämmintä. Vihdoinkin ollaan jo menossa syyskuussa ja viime viikonloppukin meni niin lämpimässä säässä, että turha kuvitellakaan koirien kanssa treenaamista. Illalla seitsemän aikaan oli vielä 18 astetta lämmintä ja pari tuntia eteenpäin on niin pimeää, että ei syyspimeässä ole huvittanut vielä lähteä liikenteeseen.
Eilen vihdoinkin oli vain 15 astetta lämmintä ja viileä päivä, joten otin ensin Adan ja lähdimme pienelle pyörälenkille. Emme käyneet kuin pari kilometriä Ada pyörän vierellä juosten. Hienosti Ada malttoi juosta, vaikka selkeästi ei olisikaan pidempää lenkkiä kannattanut ottaa. Mutta vain muutaman kerran pysähdyttiin ja yksi niistä oli kerta, jolloin Ada vain seisahtui ja rupesi kakalle. Itsellä oli kiire pysäyttää pyörä.
Sen jälkeen otin Rikin matkaan mukaan ja kävimme reilun kolmen kilometrin pyörälenkki Riki pyörän vierellä juosten. Hyvin jaksoi Rikikin juosta, vaikka pysähdyttiinkin useammin. Rikin kakan ja pissin tekemisen tarpeen huomaa siitä, että Rikin juoksemisesta ei tule yhtään mitään. Pitäisi perässä vetää Rikiä ja jotta pääsee etenemään, on pakko pysähtyä. Talvea odotan pelkästään jo siitä syystä, että lumipenkat estää Rikin pyrkimisen ojaan...
Tänään töistä tultuani oli taas vain 14 astetta lämmintä. Otin Adan ja lähdettiin kävelylenkille. Valjaat Adalle päälle ja itselle hiihtovyö ja menoksi. Matkaa oli n. kolme kilometriä. Ja mitä Ada teki? Veti koko matkan!
Kyllähän neitiä meinasi kiinnostaa roskat, kävyt, liitelevät lehdet ja tien toisella puolella bussipysäkillä istuva poika, mutta aina, kun sanoin vedä, Ada jatkoi vetämistä. Ja tietenkin latelin paljon hienoa ja hyvää perään. Ja joka kerta sama. Loppumatkasta hieman laimeni meno, mutta silti aina lopulta Ada jatkoi vetämistä. Kääntöpaikalla kerran pysähdyttiin ja silloin käskin Adan pissin tekemään ja tekihän neiti.
Nyt jatketaan treeniä syksyisessä säässä. Viilenempään päin näyttää olevan keli. Ja jos samanlainen meno jatkuu Adalla niin kenties kuitenkin saisin Adasta johtajakoiran vetotouhuihin. Rikistä kun ei siihen ole. Jossain vaiheessa taas jos päästäisiin kokeilemaan yhteistä vetotreeniä. Siihen tarvitsen kuitenkin miehen apua, joten viikonlopulle ainakin menee.
Adalla tuli viime viikolla ikää 10 kuukautta täyteen. Paino on nyt jäänyt siihen 32 kiloon ja siinä tasaisesti pysynyt. Ruoan maistuvuus on ollut vaihtelevaa. Tuntuma on nyt se, että kunhan kerran päivään lihaa saa, myös papelot viitsii syödä. Ja nyt ollaankin vaihtamassa myös Adan kuivamuona energiaan. Saataisiin kumpikin syömään samaa ja jospa se kuitenkin Adalle paremmin maistuisi kuin tuo juniori, kun lihapitoisuuskin hieman korkeampi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti