Treeniä treeniä

Ja taas käytiin heittämässä pieni pyörälenkki. Pariin otteeseen ollaan taas käyty. Edellinen kerta oli nelisen kilometriä ja tänään päätin taas hieman pidentää matkaa ja kokonaismatkaksi tulikin 4,8 kilometriä!

Nyt ei ole tullut tyhmiä koiranomistajia vastaan vaan tänäänkin tuli itse asiassa melko fiksu tapaus vastaan. Lenkki alkoi olla jo ohi ja oli enää pari sataa metriä matkaa. Oltiin lähestymässä T-risteystä ja aikomus oli kääntyä oikealle. Suoraan tuli metsäpolulta mies koiransa kanssa. Mutta he jäivät odottamaan, kunnes me päästiin ohi. Riki kuunteli ja kääntyi, mutta jäi perään katselemaan. Piti hieman Rikiä perässä vetää ja samalla annoin mennään käskyn. Totta kai piti hieman kengästä näykkäistä, mutta kielsin kovasti ja mokomahan lopetti! Jes! Kuukausi takaperin olisi jatkanut kotiin saakka näykkimistä... 

Mutta matka meni todella hienosti. Alkuun yritti päästä vauhtia kasvattamaan ja piti toppuutella. Meinasi vetämiseksi mennä. Menomatkalla ei kertaakaan pysähdytty vaan kääntöpaikalla laskin pidemmälle ja sai levätä ja tarpeitaan tehdä. Kotimatkalla pysähdyttiin muutaman kerran, kun tiesin, että toisella oli kakkahätä... Mutta se, ettei puskaan pääse, on HIRVEÄÄ! Sen takia piti useamman kerran pysähdellä, kun ei ymmärtänyt, että nyt ei pääsekään puskaan kakalle. Rikistä on hirveää pelkkä ajatuskin siitä, että pitäisi näkyvällä paikalla kakka tehdä... Mutta kun operaatio oli vihdoinkin ohi, jatkettiin matkaa kotiin asti. Kerran hieman ennen kotipihaa annoin vielä pissin tehdä. Kotimatkalla sain välillä itsekin tosissani työtä tehdä polkiessa, kun sain Rikiä vetää välillä perässä. Kun oli se kakkahätä...

Ja tänään päätti puhelimeni gps toimia ja sain tosiaan matkan mitattua tarkkaan eli se 4,8 km ja aikaa meni noin 30 minuuttia. Keskinopeus oli 11 km/h ja ylin nopeus 15 km/h. Eli ihan reipasta tahtia mentiin. Toinen taas antoi kaikkensa ja isot kehut saikin. Käskyt on upeasti mielessä (pyöräillessä käytetään etenkin oikea, vasen, seis, mene, mennään, suoraan ja ei) ja Riki jaksaa todella hyvin juosta. Ehkä olen aikaisemmin aliarvioinut Rikin tai sitten treeni tekee todella hyvää. 

Kyllä Riki on varsinainen rakkauspakkaus. <3 

Silverikin on voinut hienosti. Edelleenkään ei oireile mitenkään. Miehen mielestä kysta on suurentunut, mutta itse en kyllä eroa entiseen näe... Mutta seuraillaan. Hyvin seurallisia molemmat neidit ovat viime aikoina olleen. Sängyssäkin saa "potkia" niin ei helpolla siirry. On siis erittäin mukavaa nukkua 120 cm leveässä sängyssä kahden kissan kanssa, jotka eivät itselleen tee ongelmaa siitä, jos me emme sänkyyn mahtuisikaan... Ja Smirre oikein änkee meidän päidemme väliin, kyljen päälle (ja liikkuu sitä mukaa kuin mekin liikutaan) ja totta kai etenkin rinnan päälle. Onneksi Riki ei ole oppinut sänkyyn tulemaan...

Silveri eläinlääkärireissulla.

Kunnon kohotusta

Käytiin taas Rikin kanssa pyöräilemässä. Riki menee edelleen alkuun hieman sekaisin oikeassa reunassa pyöräilystä ja tänään kävikin sellainen pieni vahinko, että Riki kääntyi pyörän eteen ja ajoin Rikin vasemman etutassun yli... Ulina oli hirveä, mutta rauhoittui melkein heti, eikä aristanut yhtään tassua, kun sitä tunnustelin ja pyörittelin. Lähdettiin liikenteeseen (ei muuten toista kertaa yrittänyt eteen kääntyä...), eikä edelleenkään aristanut, joten annoin mennä. 

Matka meni taas hyvin. Menimme jopa kovempaa vauhtia kuin aiemmin! Ja matkaa tuli lisää! Kokonaismatka oli 4 kilometriä. Ja hyvin jaksoi Riki juosta! Kerran ärisi minulle ja kenkään kävi kiinni, mutta se ei ollut minusta tai Rikin jaksamisesta johtuvaa. Ja silloinkin lopetti heti käskystä. Siinä meni kyllä Rikiltä hieman pasmat sekaisin, kun tuli sittenkin vielä kerran eteen...

Mutta siis tilannehan oli se, että metsäpolulta tuli kevyen liikenteen väylälle mies kahden pienen koiransa kanssa. Ja koirat oli fleksissä... Ja totta kai niin pitkällä kuin vain hihnaa riitti... Mutta siinä vaiheessa toinen koirista oli miehen vasemmalla puolella (mies siis rupesi kulkemaan oikeaa reunaa samaan suuntaan kuin mekin) ja toinen koira jäi hänen taakseen oikealle puolelle tien reunaan. Siinä sitten ajattelin yrittää koirien ohitusta vauhdin kera ja siirryimme vasempaan reunaan, mutta Riki oli siis edelleen minun oikealla puolellani. Mutta taaempi koira päättikin hyökätä Rikin päälle! Siinä vaiheessa mies vasta kääntyi katsomaan ja minä kirosin. Riki ei tehnyt toiselle koiralle mitään ja seisoi vain paikoillaan ihmeissään. Hyppäsin taas pyörän selkään ja mitään miehelle sanomatta käskin Rikin jatkaa matkaa. Mutta voi prkl noita fleksissä olevia koiria... Fleksit pitäisi kieltää lailla minun mielestäni... 

Siinä sitten Riki minuun hieman ärsyyntyi ja hyökkäsi kenkäni kimppuun. No, sitten käännyttiin me metsäpolulle ja siinä vaiheessa Rikillä oli siis ne pasmat vielä sekaisin ja kääntyi pyörän eteen. Säikähdyksellä selvittiin taas ja matkaa jatkettiin ongelmitta. Pihaan päästyämme naapuri oli lähdössä kolmen koiransa kanssa jonnekin ja kun meidät huomasi, vei äkkiä koiransa toista kautta parkkipaikalle. Hänen koiransa aloittivat (taas) räkytysorkesterinsa ja Rikiä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Tai ainakin kiinnosti normaalia vähemmän. Pyörän pysäytin seinän vierelle ja Riki malttoi rauhassa istua ja odottaa sisään pääsyä.

Mutta siis kaiken kaikkiaan lenkki meni vallan mainiosti. Muidenkin vaan kannattaisi koiriaan hieman kouluttaa ja huolehtia paremmin. Joku toinen koira ei välttämättä noin huolettomasti/ihmeissään ottaisi sitä, jos toinen koira päälle hyökkäisi. Eikä omistaja ollut ollenkaan varautunut moiseen. Ja voin sanoa myös, että jatkuva räkytys ei ole hauskaa kuunneltavaa...

Rikin uudet kaverit

Yhtäkkiä pälkähti päähän, että en ole varmaankaan kertonut Rikin uudesta "kaverista"? Miehen veljelle tuli vajaa parivuotinen ranskanbuldoggi uros. Ensimmäinen tapaaminen pojilla oli miehen äidin luona reilu viikko sitten. Olimme koko ajan pihalla ja kumpikin oli hihnassa. Tiedän, parempi olisi irti tutustua, mutta eipä otettu riskiä aitaamattomalla pihalla, jonka läheisyydessä kulkee iso tie. Ranskis oli lyhyemmässä hihnassa ja Rikin laitoin liinalla puuhun kiinni. (En todellakaan olisi jaksanut koko iltaa Rikiä lyhyessä hihnassa kiinni pidellä...) 

Tapaaminenhan sinänsä meni ihan hyvin... Kukaan ei kuollut ja... No joo, kyllä kuitenkin hieman paremmin meni. :) Ei loistavasti, mutta kohtuu hyvin. Ranskis ei paljoa toisista koirista välitä ja ilmeisesti etenkään urokset eivät miellytä. Ja Rikihän ei edelleenkään ota pienten koirien varoituksia tosissaan vaan olettaa pienten koirien vaan leikkivän tai olevan leikkikaluja... Eli todella hyvä yhdistelmä! 

Toinen vaan murisi Rikille ja koko ajan oli komentamassa. Istuimme pöydän ympärillä eikä toinen Rikiä pöydän luokse laskenut. Kerran osoitti alistumisen merkkejä Rikille, mutta ei lopulta kuitenkaan antanut periksi. Riki olisi mielellään koko ajan ollut menossa ranskista nuuhkimaan ja leikkiin kutsumaan, mutta ranskis ei laskenut lähelle.

Riki meni pihalla miten huvitti. Toinen vaan makoili pöydän alla. Ja siinä vaiheessa meni minulta hermot, kun kutsuin Rikin luokseni ja ranskis hyökkäsi päälle! Miehen veli nykäisi pois ranskiksen, mutta kutsuessani Rikiä uudestaan, pääsi ranskis irti ja ajoi taas Rikin pois. Siinä vaiheessa itse nappasin ranskiksen hihnasta kiinni ja toisella kädellä en laskenut Rikiä perääntymään. Huusin vaan, että nyt riittää ja koira kuriin! Kyllä Riki saa minun luokseni tulla ja pitääkin tulla, kun Rikiä kutsun. Mutta kun ei toinen laskenut. Oli ottanut pöydän ympäristön omaksi reviirikseen, vaikkei edes omalla pihalla ollut. 

Ohjeistin viemään ranskiksen muualle, jos aloittaa dominoimisen. (Dominoiminen on kyseisellä koiralla muutenkin ongelma.) Ei se Rikiä koko iltana hyväksynyt, mutta Riki sai kuitenkin makoilla rauhassa pöydän luona ja ranskis jos rupesi komentelemaan, se vietiin pois. 

Lopulta vaan Riki alkoi käymään ylikierroksilla ja vein hetkeksi autoon rauhoittumaan, kun sain itse tarpeekseni siitä...

Tänään kävimme piiiitkästä aikaa koirapuistossa. Isojen koirien puolella ei ollut muita koiria, mutta pienten koirien puolelle tuli samaan aikaan alle vuoden vanha terrieri. Riki ja terrieri viihdyttivät toisiaan juoksentelemalla aidan vierustaa pitkin. Välillä Riki kävi tutkimassa muuta ympäristöä ja odotellessaan terrieri itki ikävää. 

Mutta pienten puolelle tuli kohta toinenkin terrieri, joka vei ensimmäisen huomion kokonaan itselleen. Ja Riki vuorostaan itki! Juuri olin kehunut ensimmäisen omistajalle kuinka hiljainen poika Riki on... Ei ollut enää.. Riki vain ulvoi ja haukkui ja juoksi ja pomppi aidan vierustalla, kun terrierit leikkivät keskenään. Ja joku ei uskaltanut tulla koirapuistoonkaan (vaikka oli ilmeisesti pienten puolelle menossa...), kun Riki oli hieman hysteerinen... Lähdettiin pitkin puistoa kävelemään, jotta Riki sai muuta ajateltavaa. 

Mutta kyllä tuli taas sellainen olo, että ei me olla ihan vikaan menty Rikin kanssa. Terrierit eivät millään kuunnelleet omistajiaan, mutta Riki tuli aina kutsusta luokse! Jos ei vaikka ihan paikalleen vierelle jäänytkään.... Mutta tulipa luokse ja aina tiesin, missä poika menee. 

Reilu puoli tuntia oltiin puistossa. Kavereita ei tullut ja oli lämmin keli. Vettäkään ei mukaan tullut, kun ajattelin, että siellä on se oja. No, oja oli kuivunut... Helpotti totta kai, kun ei tarvinnut Rikiä pestä heti kotiin tultua... Mutta mukavaa vaihtelua oli, kun ei pitkään aikaan olla puistossa käyty. 

Ja jos hyvä tuuri on, reilun kuukauden kuluttua Riki saa riehua omalla pihalla. Peukut pystyssä! 

Virtapiikki

Kylläpä on tosiaan Riki välillä sellainen virtapiikki, että hermot menee. Eilen yritin töiden jälkeen lähteä kuluttamaan pojan virtaa pyöräillen. Eihän me taas vaihteeksi edes pihasta pois päästy, kun Riki hieman villiintyi. Jonkin aikaa yritin, kunnes meni hermot. Vein Rikin takapihalle ja jätin sinne... Tarpeet kävi tekemässä ja sitten tuli ikkunasta katsomaan, että eikös sitä enää sisälle pääsekään. Laskin saman tien sisälle, mutta lenkille en enää yrittänyt lähteä. 

Tänä aamuna lähestyin asiaa hieman toisin. Otin taas pyörän mukaan, mutta en lähtenyt saman tien pyöräilemään vaan käveltiin tutun pikkumetsän läpi. Ja tadaa, otin mukaan vetovaljaat! Valjaat sai laitettua hyvin, mutta liikkeelle lähteminen oli hieman vaikeaa. Tuli kävelijää, toisia pyöräilijöitä, koiria... Jonkin aikaa odotettiin ja positiivisen vahvistamisen (!) kanssa rauhoitin Rikiä, jotta malttoi odottaa lähtemistä. Namipussin kera siis seisoin Rikin edessä, jotta ei muita koiria niin tarkkaan seuraa katseellaan. (Kai tuo lasketaan positiiviseksi vahvistamiseksi) :)

Lopulta päästiin liikkeelle ja voi että kun Riki veti! Kilometrin verran veti muutaman pysähdyksen kera. Halusin pitää hauskana, joten välillä pysähdyttiin ja palkitsin, annoin pissin tehdä ja jatkettiin matkaa. Kilometrin jälkeen en uskaltanut enää jatkaa, vaikka intoa olisi varmaan vielä riittänyt, mutta en ottanut riskiä. Lopetettiin siis vielä kun oli hauskaa. Vielä kaksi kilometriä jatkettiin matkaa Riki vierellä juosten. Reipasta vauhtia mentiin ja hienosti vierellä pysyi. Eli oli ihan hyvä idea kuluttaa virtapiikki vedättämällä....

Sellaisen virheen olen vain tähän mennessä aina tehnyt, että olen pitänyt Rikiä vasemmalla puolella ja ajettu vasenta reunaa, vaikka pyörilijän pitäisi aina olla oikeassa reunassa.. Kevyen liikenteen väylällä ollaan kuitenkin aina menty... Mutta nyt siis ajattelin opettaa Rikin pyörän oikealle puolelle. Ensin ei Riki ymmärtänyt, että miksi vaihdettiin puolta. Yritti mennä vasemmalle puolelle, mutta ei oikein onnistunut. Lopulta kuitenkin tajusi idean ja ei enää yrittänytkään toiselle puolelle pääsemistä. 

Jospa se tästä taas treenit lähtisivät etenemään. Ja ehkäpä jossain vaiheessa meillä onkin se omakotitalo, jonka pihalla saan Rikiltä kulutettua ylimääräiset virrat pois ennen lenkkiä. Haaveet onkin etenemään päin ja ehkäpä jo joulua vietetään ihan oman katon alla. Ja taas tuli päivitys ilman kuvia... Hirveetä.. Mutta nyt en ole paljoa kuvia ottanut...

Silverin patti

Nyt on eläinlääkärillä käynti ohitse. Ja mitäään vakavaa ei ollut kyseessä. Kyseessä on kysta. Ihmetteli vain, että noin nuorella on, mutta samaan hengenvetoon totesi, että toiset on herkempiä niille kuin toiset. Nyt vain seuraillaan, kun ei oireitakaan ole. Ei siis leikata. Jos patti suurenee, vuotaa tai muuten tulee oireita pitää ottaa uudestaan yhteyttä ja katsotaan tilannetta uudestaan. 

Mutta kylläpä Silveri suuttui minulle... En varmaan näe Silveriä enää tänään ellen kunnolla etsi. Ja pitää vielä etsiä, kun käytiin siskoni luona ja siellä päätti rauhasensa tyhjentää... Haisee siis nyt kauhealle! Siskoni luona on myös kaksi kissaa, leikatut uros ja narttu. Narttu ei ollut kovinkaan innostunut Silveristä, uros oli lähinnä vain utelias. Silveri ei vain lähestymisyrityksistä välittänyt ja sähisi ja tosiaan tyhjensi rauhasensa... Pari tuntia siellä oltiin ja lopuksi istui vain ikkunalla katselemassa. Kun yritin takaisin häkkiin laittaa, laittoi stopin ja suuttui. Väkisinhän Silveri sinne oli laitettava, jotta lääkäriin ehdittiin. Enää ei suostunut sormiani haistelemaan ja puskemaan, mitä vielä siskoni luo ajaessa teki. Ja eläinlääkärillä odottaessa rupesi sähisemään... En tiedä minulleko, vai toiselle kissalle, joka mourusi koko ajan odotushuoneessa. Silveri ei hirveästi tykkää jatkuvasta mouruamisestakaan... Smirrelle on siitä rähissyt myös, kun Smirre autossa naukuu paljon. Eläinlääkärin antoi tutkia (ei siihen puolta minuuttiakaan mennyt), joka kehottikin laittamaan takaisin häkkiin, kun alkoi korvat mennä sellaiseen asentoon, että nyt riitti. Ja pisteet eläinlääkärille siitä, että tosiaan kiireiseen viikkoonsa mahdutti Silverin! Sanoi kuitenkin puhelimessa, että täysi viikko jo on, mutta tuopa tuolloin näytille. Ja koko hommaan meni pari minuuttia, eikä mitään tarvinnut kustantaa kyseisestä reissusta. Kokemusta ei minulla ole, miten herkkään pitää maksaa tai miten herkään eivät laskuta. 

Automatkat meni hyvin. Hieman maukui välillä, mutta muuten oli rauhallinen. Kotiin tullessa ja häkin auetessa juoksi hirmuista vauhtia johonkin piiloon. Mutta pitäisi vaan siis jaksaa uskoa, että kaikki järjestyy. Vielä ei Silveri meitä hylkää. :)

Unohduksissa olleet

On se ikävä näin huomata, että on jättänyt kissat liian vähälle huomiolle Rikin saavuttua taloon... Tänään on siis Silverin eläinlääkärireissu ja sitä odotellessa on kyllä tullut mietittyä vaihtoehtoja laidasta laitaan. Ja nyt sitten kauhulla odottelen tuomiota Silverille...

Mutta onpahan nyt tullut oltua kissojenkin kanssa ja miettinyt menneitä ja katsellut vanhoja valokuvia, joita ajattelin tässä myös jakaa. Vanhemmissa kuvissa laatu on todella huono...

Silveri ensimmäistä kertaa ulkona hihnassa....

Smirrellä on pienestä pitäen ollut tarve päästä kaappeihin...

Toisinaan on pakko kissatkin pestä, vaikkeivat sitä ollenkaan arvosta...

Silveri ja Smirre on kyllä sellainen parivaljakko, että näin pelossa eläen olen jo miettinyt, miten Smirre tulisi reagoimaan siihen, kun Silveri joutuu joku päivä siirtymään sateenkaarisilloille. Tai sitten jos joku päivä käykin toisin päin ja Smirrestä aika jättää ennen Silveriä. Masentavat ajatukset pyörineet päässä pari päivää. Mutta toivotaan hyviä uutisia eläinlääkäriltä. 

Ja niinhän siinä käy, että Rikiin taas ajatukset palaavat. Edelleen maha sekaisin... Juo ja syö, mutta paastolle nyt joutuu... Lenkille ei olla päästy, kun itsekin kipeänä (taas) olen ollut. Mies käynyt lyhyitä lenkkejä (1,5 km), mutta ei kyllä pidempiä uskallakaan kun ei tiedä, miten poika oikeasti jaksaa. Vaikka kyllähän Riki menisi, jos antaisi. Mutta lepäillään nyt yhdessä.

Pikapäivitystä

Kylläpä on niin hieno keksintö tuo koiran kanssa pyöräilyyn tarkoitettu setti. Varmasti monella toimii, mutta ei toimi meillä. Onneksi puoleen hintaan vain oli, vaikkei mitenkään erityisen kallis muutenkaan olisi ollut... Mutta tänään siis kokeilin ensimmäistä kertaa kyseistä laitetta. Ensinnäkään niin kireällä en sitä saanut, etteikö olisi vääntynyt menosuuntaan heti liikkeelle lähtiessä... Ai miten niin muka innokas lähtijä... Ja siinä samalla sitten nykäisee sen verran, että tipun itse pyörän selästä pois. Että se siitä sitten. Lähtöä yritettiin varmaan reilun vartin verran ja lopulta annoin periksi. Emme päässeet edes pihasta pois. Rikin kanssa turvallisempi vaihtoehto on laittaa hihna ohjaustangon keskiosaan kiinni. Ei vaikuta minun kyydissä pysymiseen eikä ohjaukseen millään tavalla. No, sen verran ärsyynnyin aamulla, joten parempi oli vain laittaa koira takaisin sisään ja purkaa ylimääräiset setit pyörästä... Eli se siitä lenkistä sitten. 

Eilen aamulla luulin löytäneeni Silverin takajalasta punkin. Ajattelin jo, että onpa kummallista, kun ei kuuteen vuoteen punkkeja ole kissoissa näkynyt. Jätin poistamisen iltaan, jotta oltaisiin miehen kanssa molemmat sitä poistamassa. Rikille pystyn hoitotoimenpiteitä yksin tekemään (paitsi korvat puhdistamaan..), mutta kissoille saan (lue: uskallan) ainoastaan matolääkkeet yksin antaa. Silverillä oli joskus korvapunkki ja silloinkin toinen laittoi paksut rukkaset käteen ja piti kissaa kiinni, kun toinen laittoi tipat korviin. Nyt Silveri oli sohvan selkänojalla. Pidin kevyesti omalla painollani kissaa paikallaan, kun mies yritti punkkipihdeillä "punkkia" poistaa. Silveriä "punkin" "kopelointi" sattui ja tarkemmalla tarkastelulla katseltiin, että ehkäpä se ei olekaan punkki... Sitä sitten siinä tarkasteltiin ja vielä tänä aamuna ennen eläinlääkärille soittoa sitä tutkin, jotta osaisin tarkkaan kuvailla lääkärille pattia. Nyt on aika varattuna perjantaille tutkimuksiin. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että kyseessä voisi olla esimerkiksi jonkinlainen ihokasvain... Syyliä ym mietti, mutta totesi kuitenkin kyseessä olevan nuori kissa. Nyt mennään sitten tutkimaan asiaa tarkemmin. Leikkaamiseen ei tällä viikolla aikoja ole, mutta jos siltä näyttää, perjantaina varaillaan leikkausaikaa. 

Patti on punkin näköinen, mutta reunasta näkee, että on ihossa kiinni. Hieman lilampi väriltään ja kasvanut pitkulaisesti ulkospäin. Pituutta on noin 1,5 cm. Halkaisijaltaan noin 0,5-1 cm. Tuntuu hieman pehmeältä ja sen "kopeloinnin" jälkeen on alkanut hieman aristaa. Muuten ei Silverin voinnissa ja olemuksessa muutoksia. 

Ja on tosiaan sen verran iso, että punkki olisi jo tippunut irti... Ja siinä on lisäksi jonkinlainen rupi.. Tai ainakin meistä se näyttää ruvelta. Ja punkeissa ei varmaankaan rupia ole... Mutta jospa sitä ollaan perjantaina viisaampia asiasta. Kantohäkki jo varattu lainaan. Pääsee Silveri pitkästä aikaa matkustamaan... 

Uusi merkintä treenipäiväkirjaan

Lyhyt tilannepäivitys. Käytiin tänään taas pyöräilemässä. Lisättiin matkaan kilometri eli kokonaismatka oli kolme kilometriä. Joku voi ajatella että hohhoijaa miten lyhyt matka, mutta Rikin kunto on tosiaan huonohko (tiedän, minun vikanihan se on) ja kuitenkin Riki juoksee koko matkan. Loppumatkasta näki, että Riki alkoi väsymään. Ei jaksanut enää yrittää kenkiäni syödä ja vauhti hidastui huomattavasti. Eilen ostettiin juomapullo, jonka korkki toimii juomakuppina. Se oli mukana ja pari kertaa pysähdyttiin. Rikillä alkaa vihdoin sujumaan pyörän vierellä juokseminen. Tilatttiin kuitenkin myös se Trixie biker set. Nythän pyöräily tapahtuu siten, että hihna on siinä ohjaustangon pystytangossa kiinni. Ja tänään ensimmäistä kertaa laitoin pantaan toisenkin hihnan, joka oli kädessäni. Turvallisempi tapa ohjata Rikiä esimerkiksi vetämisen  lopettamiseen. Mutta Riki tosiaan hyvin vähän vetää enää ja on oppinut kuuntelemaan minun liikkeitäni ja käskyjäni. Vauhtiakin pystyy jo koventamaan. Ennen se heti tarkoitti Rikille vetämistä, nykyään osaa jo vain lisätä vauhtia minun vauhtini mukaan ilman vetotarpeita. 

Ja nythän on käynyt niin, että Rikin paino on tippunut  kaksi kiloa! En nyt osaa sanoa, onko se hyvä vai huono juttu. Riki painoi ennen 38 kg ja nyt siis 36 kg. Riki ei ollut lihava. Joten nyt mietin, että pitäisiköhän lisätä Rikille ruoan määrää, jos samaa tahtia kuitenkin jatketaan treenaamista... Olevinaan olen treenipäivinä antanut hieman enemmän ruokaa muutenkin, mutta ilmeisesti pitäisi antaa enemmänkin. Tai jospa nyt alkuun teen sen, että seurailen vielä, mihin suuntaan tilanne etenee ja sitä mukaa reagoin tilanteeseen. Mielelläni kuulisin muiden kokemuksia treenistä ja ruokailusta sekä niiden yhdistämisestä.