Vappu aaton koirapuistoilu

Sovimme taas kaverin kanssa treffit koirapuistoon Taigan ja hänen vuoden ikäisen koiransa kanssa. Olin paikalla ennen häntä ja puistossa oli vain meidän lisäksemme beagle omistajansa kanssa. Taiga meni rohkeasti tutustumaan omistajaan ja oli nopeasti valmis leikkimään beaglen kanssa. Kohta puistoon tuli pari muutakin koirakkoa. Toinen koirista oli 7 kuukauden ikäinen pentu, jonka kanssa Taigalla löytyi heti yhteinen sävel ja juoksentelivat yhdessä pentumaisesti. Kohta tuli lisää koiria ja kaverikin saapui oman koiransa kanssa.

Taiga oli todella rohkeasti puistossa juoksentelemassa muiden kanssa ja irtautui minusta jo todella kauaksi ja pitkäksi aikaakin. Koirakoita alkoi olla kuitenkin todella paljon ja osa koirista oli hieman herkkiä. Joku otti muita silmätikukseen. Seuraili, vahti ja tuntui oikein ärsyttävän muita. Toinen taas äksyi, kun toiset tuli liian lähelle. Kolmaskin oli melko herkillä räyhäämään muiden kanssa. Onneksi nämä herkimmät jo melko nopeasti lähtivät pois. Pisteet omistajille siitä, että tajusivat, ettei ole koiralle sillä hetkellä se oikea paikka.

Kun nämä muutamat alkoivat rähisemään ja koko ajan piti sanallisesti puuttua koirien tekemiseen, myös Taiga alkoi muuttumaan ja pysyi lähelläni, eikä lähtenyt enää niin vahvasti leikkimään muiden kanssa ja irtoamaan minusta. Itsekin aloin hieman jännittämään, missä vaiheessa syntyy kunnon rähinä. Isompia rähinöitä ei kuitenkaan onneksi tullut. Omistajat reagoivat hyvin koiriensa eleisiin.

Taiga sai vajaan tunnin juoksennella, kunnes lähdimme pois. Alkoi jo hieman väsähtäneet liikkeetkin olemaan ja niinhän mokoma nukkuikin ainakin kolmisen tuntia puistoilun jälkeen. 

Koirapuistoilua

Viikko sitten sunnuntaina kävimme toistamiseen koirapuistossa. Sama kaveri ei ollut paikalla kuin ensimmäisellä kerralla, mutta monia muita leikkikavereita Taigalle kyllä löytyi. Taiga oli taas hieman ujo ja alkuun taas häntä koipien välissä kulki. Puistossa oli myös toinen samanniminen koira ja tämän omistajan kanssa aloimme kävellä yhdessä puistoa ympäri samalla keskustellen koirista. Hän kertoi, että heilläkin oli ollut aiemmin malamuutti.

Taiga seurasi koko ajan lähellä meitä. Kävi juoksentelemassa ja leikkimässä kaimansa kanssa, mutta ikinä ei kauas lähtenyt. Hieman meni vatsa Taigalla löysälle. Liekö stressivatsa neidillä, kun muualla ei löysällä ollut kuin puistossa. Seuraamme liittyi myös kultainennoutaja omistajansa kanssa. Kultsulla oli hieman kevättä rinnassa ja yritti myös Taigan selkään nousta, eikä neiti oikein tajunnut mitään. Kävin varovasti tönäisemässä uroksen pois ja jatkettiin matkaa. Olimme taas reilun tunnin puistossa, kunnes lähdimme. Kaima oli melko vauhdikas ja Taiga ei oikein ollut sinut toisen kanssa.

Tänään kävimme taas puistossa ja ensimmäisen kerran koirakko oli taas mukana. Toiset ehti paikalle juuri ennen meitä ja puistossa oli kolmaskin koirakko paikalla. Koirat tulivat heti meitä vastaan ja Taiga minun jaloissani pyöri häntä koipien välissä. Kuitenkin rentoutui nopeasti ja kohta jo läksivät juoksentelemaan keskenään.

Taiga selkeästi muisti kaverin. Lähti nopeasti toisen kanssa touhuamaan ja selkeästi oli rennommalla fiiliksellä puistoilemassa. Ei haitannut, vaikka muitakin tuli ja meni. Taiga oli silti reippaana ottamassa kontaktia muihin. Välillä haahuili omiaan, mutta sitten palasi toisten luokse. Taiga uskalsi myös ottaa minuun enemmän etäisyyttä, mutta tuli kutsusta nopeasti luokse. 

Taigalta lähti myös alakulmahammas puistoillessa. Yhtäkkiä leuka oli verinen. 

Kävimme myös Mustissa ja Mirrissä luita ostamassa. Taiga oli todella reipas edelleen. Kertaakaan ei häntä mennyt koipien väliin ja uteliaana eteni. Maksaessani neiti istahti jalkoihini ja oli jo väsyneen oloinen nojailessaan kassapöytään. Jaksoi vielä rapsutukset ottaa vastaan ja otettiin suunta kotiin. Mitattiin neiti myös ja painoa on kertynyt 20,1 kiloa. 

Taiga koirapuistossa

Sovimme facebookin pentutreffit ryhmän kautta tapaamisen koirapuistoon erään naisen kanssa. Hänellä on reilun vuoden ikäinen sekarotuinen, joka oli suurin piirtein saman kokoinen kuin Taiga nyt. Olimme puistossa ennen heitä ja kohtasimme heti portilla samojediuroksen, jolle Taiga kovasti yritti murista, vaikkei edes aitaukseen oltu ehditty. Omistaja kävi ottamassa koiransa sivummalle, jotta pääsimme puistoon sisään. Samojedi tuli innokkaana Taigaa haistelemaan ja Taiga häntä koipien välissä murisi toiselle. Lähdimme kävelemään keskemmälle puistoa ja koirat meitä seurasivat, mikä rauhoitti tilannetta.

Puistossa oli myös lapinkoira, joka oli hieman vanhempi kuin muut ja olikin rauhallisempi, joten Taigan oli helpompi lähestyä ja tutustua. Kohta puistoon tuli vielä pari muutakin koiraa ja Taiga jo juoksenteli paljon rennompana toisten kanssa. Vaihtuvuutta oli puistossa paljon ja kohta pari lähti ja meidän treffikumppanit saapuivat paikalle. Olimmekin hetken keskenämme puistossa ja toinen koira olikin todella energinen tapaus. Taiga ei oikein tiennyt, miten päin olisi ja minun jaloissani paljon painivat. Toinen olisi halunnut juoksennella, mutta Taiga ei ihan sinut asian kanssa ollut. Kohta puistoon tuli kolmas koira ja toisen huomio kiinnittyi kolmanteen, joten Taigakin rentoutui ja juoksenteli muiden kanssa.

Kohta puistoon tuli taas pari muuta koiraa. Toinen näistä oli myös 4,5 kuinen pentu ja kohta koko porukka juoksentelikin taas pitkin puistoa yhdessä. Taiga erityisesti tästä toisesta pennusta piti ja painelivat yhdessä menemään paljon. 

Tunnin verran puistossa oltiin, kunnes lopulta Taiga näytti välillä hieman väsyneeltä, vaikka koko ajan lähtikin uudestaan ja uudestaan toisten perään. Lähdimme kuitenkin pois ja rapainen pentu sai vielä kotona puolisen tuntia poikien kanssa juosta, jotta hieman puhdistuisi vielä ennen sisään tuloa. Nyt neiti on todella väsynyt, eikä reagoinut yhtään edes valokuvien ottoon ja ohi kulkiessani hieman vaihtaa asentoa, mutta uni jatkuu heti. 

Koirapuistoilua

Hieman ehkä meinasi jänskättää koirapuistoon meneminen, kun on käyttäytyminen kotonakin ollut vaihtelevaa tällä kaksikolla keskenään ja erikseenkin. Esimerkiksi tänään Riki päätti kynsiä leikatessa, että etujalkojen kynsien jälkeen ei tarvitse siirtyä takajalkoihin vaan hommahan oli jo ihan riittävä. Taisteluksihan se meni, mutta Riki hävisi. Ja tosiaan aiemmin jo kirjoitin leikinkin muuttumisesta. Välillä mennään kuten ennenkin, mutta välillä ei oikein yhteen mene Adalla ja Rikillä fiilikset. 

No, puistoon päästiin ja kiirehän Rikillä ja Adalla taas sinne oli. Isojen puolella ei ollut muita, mutta pienten puolella oli kaksi corgia. Adaa ei meinattu saada edes istumaan ja odottamaan hihnan irroittamista ja vapauttamista, kun marmatti säkä pystyssä corgeille. Riki oli hieman rauhallisempi, mutta malttamaton kuitenkin myös. Herkempi olisi saattanut säikähtää meidän koirien reaktiota, jos isojen puolella olisi muita ollut. Kumpikin juoksi säkä pystyssä aidan vierelle corgeja komentamaan. 

Nämä kaksi ovat yhdessä sellainen parivaljakko, että todennäköistä on puistoilun jatkuminen tulevaisuudessa yksi koira kerrallaan. Kunhan Ada vielä tuosta kasvaa. Yksin en missään nimessä ainakaan kahden koiran kanssa puistoon menisi. 

Melko pian molemmat kuitenkin hieman rauhoittuivat ja corgien omistaja kävi aidan raosta hieman Adaan tutustumassa. Kohta corgit lähtivät ja jonkin ajan päästä tilalle tuli ajokoiranpentu. Toinen ei meinannut uskaltaa puistoon tulla, vaikka aita välissä oli... Alkuun innoissaan olivat Riki ja Ada aidan vierellä nuuskimassa, mutta pian mielenkiinto pentua kohtaan laimeni ja lähdettiinkin kotia kohti. Harmi, ettei isojen puolelle muita tullut, vaikka hieno kelikin oli. Puisto on kouluttamisen kannalta hyvä paikka, kun näkisi, mihin suuntaan meidän neitikin on kehittymässä. 

Ja kuvien kannalta on toivottavasti aikanaan parannusta tulossa. Tuolla kameralla ei oikein kuvaaminen ole edennyt ja totta kai järkkärillä tulisi parempiakin kuvia... Ainakin näin olettaisin... :D Vaikka totta kai se on taidoistakin kiinni, eikä vain välineistöstä. Mutta ostinpa siis uuden kameran ja päädyin nyt siis järjestelmäkameraan. Tuota digikameraa en ole pois heittämässä, koska on tapahtumia, jonne ei järkkäriä saa viedä ja on kuitenkin pienempi mukaan otettava tarvittaessa. Mutta nyt toivottavasti motivaatiokin kuvaamiseen lisääntyy, kun uuden "lelun" ostin. Ostin siis Sonyn A58:n. Akku on latautumassa, mutta eiköhän tässä illan mittaan perehdytä toimintoihin paremmin. Totta kai piti jo tutkia hieman, mutta minulla ei ole hajuakaan, miten moinen vehje toimii. :D Käyttöohjekirjakin oli hieman vajavainen, mutta kunhan taas kamera käyntiin saadaan, pitää sonyn sivuilta ladata ohjelmisto tietokoneella. Jos sitten hieman selkeytyisi... 

Puistoilua

Pitkästä pitkästä aikaa käytiin koirapuistossa. Lähdettiin liikenteeseen kahdeksan aikaan illalla, jotta oli jo hieman viileämpää. Kuvia ei ole, koska ne eivät onnistuneet... 

Puistoon meneminen on erittäin vauhdikasta. Kumpikin vetää ihan hirveästi puistoon mennessä. Menin Adan kanssa edellä ja kielsin ja nyin koko ajan. Kerran jopa käännyttiin ympäri, kun ei meinannut sujua eteneminen rauhallisesti. Lopulta kuitenkin päästiin puistoon asti. Paikalla oli tanskandoggi ja toinen hieman Rikiä korkeampi koira. Näytti sekarotuiselta. Meidän koirat tietenkin meni muiden luo säkä pystyssä, mutta hyvin rauhallisesti meni kohtaaminen. Loppujen lopuksi hyvin vähän leikkivät vieraiden koirien kanssa. Ada juoksenteli hieman perässä, tutki paikkoja ja viihtyi ihmisten siliteltävänä. Riki tutki puistoa ja kävi välillä muiden luona ja yritti alistaa muita. Pitihän se tanskandoginkin selkään kiivetä. Ada sai uroksilta olla hyvin rauhassa. Kerran menivät vieraat sekaisin, kun Ada pissi lähelle. Pissiä haistelivat ja meinasivat lähteä Adan perään, mutta kääntyivät kuitenkin takaisin haistelemaan pissiä ja lopulta jatkoivat omia puuhiaan. Ada ei ollut moksiskaan mistään. 

Puistoilu meni hyvin rennosti. Reilu puoli tuntia oltiin, kun kyllähän sitä lämmintä riittää kesäiltaisinkin. Autolle meno sujui paljon paremmin. Ada ei vetänyt ja suuntia harjoiteltiin, kun Rikin ja miehen edellä mentiin. Autolla annettiin vettä ja Riki hyppäsi heti autoon, kun kontti avattiin. Ada ei vaan enää meinannut jaksaa hypätä sinne, mutta lopulta puoliksi kiipesi ja puoliksi hyppäsi konttiin. Kotona hetken ulkona saivat juosta ja yhtäkkiä vain sitä virtaa taas riitti. 

Pääsiäisen puuhailut osa 2

Sunnuntaina käytiin aurinkoisen päivän kunniaksi taas koirapuistossa. Tällä kertaa lähdettiin koko porukalla, joten Rikikin pääsi mukaan. Ja olipahan muuten Adalla ihan erilainen puistopäivä kuin perjantaina. Ada oli rohkea, leikkisä ja nautti selkeäsi aivan erilailla puistoilusta tällä kertaa. Yksi koira oli puistossa, kun me sinne menimme. Mitä teki meidän koirat? Suoraan toisen kimppuun juoksivat... Toinen ei oikein ollut kuitenkaan leikkituulella, viihtyi enemmän omistajansa jaloissa. Meidän koirat juoksivat keskenään pitkin puistoa. Näki taas, kuinka paljon pystyy koirat nauttimaan irti juoksemisesta. 

Ensimmäinen koira lähti kohta jo pois ja saimme jonkin aikaa olla keskenämme puistossa. Kohta tuli taas uusi koira, joka räkytti räkyttämästä päästyään. Alkuun oli Adalla ja toisella koiralla säkä pystyssä, Rikillä ei yllättäen ollenkaan. Toinen yritti näykkäistä meidän koiria, mutta silti pääsääntöisesti pysyi hieman kauempana räkyttämässä. Lopulta meidän koirat alkoivat ärsyyntyä ja Rikikin rupesi haukkumaan takaisin. Koko ajan piti olla tarkkana, miten koirat reagoivat toisiinsa. Lopulta jopa tuntuivat rauhoittuvan, mutta koko ajan oli pieni jännite päällä. Oltiinkin jo lähdössä pois, kun näimme rotikan olevan tulossa puistoon. Oltiin poistumassa samasta ovesta, josta rotikka oli puistoon sisään tulossa ja he jäivät odottamaan meidän poistumista. Rotikan puistoon tuleminen muutenkin kesti pitkään. Omistaja tuntui tarkkailevan paljon puistossa olijoita ja suosiolla odotti meidän poistuvan ensin. Menin ensin Adan kanssa pois puistosta ja mies tuli Rikin kanssa perässä. Ada oli kiinnostunut rotikasta, katsoi häntä heiluen. Rotikan vastaus Adan tuijotukseen oli rähinä suu vaahdossa. Mietimme vaan, mitä lie olisi voinut puistossa sattua ellemme olisi lähteneet juuri silloin. 

Eilen koirat saivat taas pihalla juosta, kun itse samalla kuistia siivosin. Jonkin aikaa siivottuani laitoin Rikin sisään ja jäätiin Adan kanssa pihalle hieman kouluttautumaan. 

Ja mitäs me opimmekaan? Adan mielenkiinto ei pysy liian pitkään koulutustuokioissa. Mutta sen hetken, mitä käytimme aikaa tuokioon, se meni suhteellisen hyvin. Ensinnäkin Ada on epähuomiossa oppinut antamaan tassua. Olemme myös yrittäneet opettaa Adalle käskyä toinen eli toisen tassun antamista. Se on vielä hieman vaiheessa. Mutta se, mitä ulkona opettelimme, oli käskyjä odota, istu, seiso, kierrä, maahan, paikka. Aivan uusia käskyjä oli kierrä ja paikka. Kierrä käskyä ohjasin pannasta itseni ympäri. Hakusessa on vielä. Paikka käskystä Ada alkoi saamaan hieman jo kiinni. Ei ihan malttia ollut aina odottaa pitkään. Ensin käskin Adan istumaan eteeni ja nostin käden eteen, totesin paikka. Hetken paikallaan oltuaan palkitsin. Koko ajan otin pieniä askelia kauemmaksi ja lopulta taisin olla jopa puolentoista metrin päässä. :) Mutta hiljaa hyvä tulee. Pitää vaan useammin nyt treenailla. 

Mitäs muuta Ada on oppinut? Sisäsiisteyttä! Pääsiäisen aikana taisi lattialta löytyä jopa kahdet kakat ja yksi pissi. Mutta useamman päivän on ollut jo tekemättä sisään ja silloinkin jopa kolmea tuntia ollut käymättä ulkona, vaikka kotona ollaan oltu. Yöt edelleen ihan perusjuttu olla sisäsiisti, tänään yksi pissi, kun töistä tulin. Mutta siitä sekin hiljalleen. 

Ja hieman pääsiäisen ulkopuolista asiaa. Tänään opimme taas, että eihän meillä tosiaan koirat sohvalla ole, eihän?! Eli siis ei ellei Ada ole niin suloinen, että ei vaan raaski työntää alas... :) Niin kuin tänään, kun Ada vingutti leluaan meidän katsoessa kahden viikon takaista tallennusta Suomen surkeimmasta kuskista. Totesin Adalle, että nyt on menossa suomen kielinen ohjelma. Ada marmatti takaisin ja enpä voinut kuin nauraa. Juoksi luokseni edelleen marmattaen ja otti oikein vauhtia, että sai loikattua sohvalle ja suoraan syliini! Iso tyttö jo, joten valui sylistä osittain viereeni. Siinä sitten marmatti minulle, kun edelleen vaan nauroin Adalle. Lopulta jopa huitaisi tassulla naamaan. Siihen se sitten jäi, enkä raaskinut työntää alas... Tiedän, väärin... Lopulta Ada valui ihan itsestään lattialle. 

Pääsiäisen puuhailut!

Ihanaa, kun on pitkä viikonloppu ja ehtii tehdä vaikka sun mitä! Koirienkin kanssa ollaan vietetty kunnolla laatuaikaa. On leikitty, ulkoiltu, puistoiltu, herkuteltu ja koulutettu. Ja vasta kaksi vapaata mennyt! 

Aloitimme pitkäperjantain ulkoilemalla pitkään omalla pihalla. Riki taas liinassa. Välillä on irti pidetty, mutta hiljalleen treenataan taas. Itse siistin pihaa samalla, kun Riki viereen tuli ja alkoi kaivamaan hillittömästi jalkojeni juuresta. Jatkoi vaan ja lopulta Adakin tuli mukaan. Siihen käyttivätkin melkein koko ulkoilun. Lopussa yritin saada myös juoksua aikaiseksi pallon heittämällä mukaan, mutta Riki vain kantoi pallon koko ajan kuoppaan. 

Ada: "Minäkin oon täällä!"

Käytiin Adan kanssa perjantaina myös koirapuistossa. Yksin olin liikenteessä, joten vain toinen koirista pääsi mukaani. Ja koska Adalla on vielä paljon opittavaa, pääsi Ada mukaan. Ada todella hienosti käveli puistoon. Ei ole vielä samanlaista reaktiota kuin Rikillä eli vetää täysillä, kun tietää, minne ollaan menossa! 

Adalla totta kai alkuun häntä koipien välissä ja aina uuden koiran tullessa häntä meni taas koipien väliin. Olen lukenut, että malamuutti ei ole koirapuistokoira (kuulostaapa hassulta), mutta olen halunnut pistää senkin koulutuksen piikkiin. Haluaisin Adan oppivan rentoutumaan ja nauttimaan koirapuistossa, koska Rikikin tykkää valtavasti käydä siellä. Ja se on kuitenkin loistava keino tavata muita koiria ja sosiaalistaa koiraa. 

Adan häntä on vain niin ihana <3

No, Ada yllättäen viihtyi parhaiten ihmisten siliteltävänä... Kävi haistelemassa verkon läpi pienten koirien puolella olevia koiria ja haisteli ja hieman leikki isompienkin kanssa. Pysyi kuitenkin pääsääntöisesti kauempana, vaikkakin välillä meni ja hyppi ja huitoi muita. Leikki oli kuitenkin hyvin erilaista kuin Rikin kanssa. Rikin kanssa leikki on erittäin fyysistä ja roikkuuvat toistensa karvoissa kiinni. Kaikki puistossa olevat koirat olivat kuitenkin lyhytkarvaisia, joten eihän niistä edes kiinni saanut... 

Ada: "PRKL, PYSÄHDY!"

Puistossa oli myös toinen pentu, ilmeisesti sekarotuinen. Pentu oli viiden kuukauden ikäinen uros, joka yritti astua Adaa. :) Ja eihän Ada oikein vieläkään tajua moisesta ja ihmisten piti mennä väliin. 

Lopulta Ada lähti seikkailemaan puistossa muiden kanssa, mutta eivät kuitenkaan leikkineet vaan lähinnä haistelivat ja tutkivat puistoa. Lähdettiinkin sitten pois puistosta. Ada ei meinannut malttaa ensin luokse tulla. Taisi korvat kadota... Mutta Adan sentään saa luokse tulemaan menemällä itse kyykkyyn ja silloin kutsumalla. Nyt oli houkuttimena myös namit ja tulihan Ada lopulta. Laitoin hihnaan ja lähdettiin kävelemään puistosta. Ei vaan toinen pentu meinannut meitä pois laskea vaan yritti koko ajan leikkiä Adan kanssa. Tunnin verran puistossa oltiin ja olipahan muuten väsynyt neiti loppuillan.

On se vaan niin hirmuisen suloinen neiti <3

Tänään ollaan taas ulkona oltu. Annoin myös pitkästä aikaa luut ulos. Saivat rauhassa järsiä luita, kun itse kuistilla istuin katselemassa ja kuvailemassa. Aurinko ihanasti sulattanut portaat, joten mukava istuskella pihalla (vaikka aurinko lopettikin paistamisen juuri silloin, kun ulos koirien kanssa mentiin oleskelemaan). 

Ja tänään vihdoin harjoiteltiin taas seisomista. Ensin Rikin kanssa treenailtiin. Yritin ensin saada Rikiä keskittymään treenaamalla temppuja. Hyvin vähän ollaan viime aikoina treenattu, mutta hyvin on edelleen Rikin mielessä kaikki käskyt. Ja voi ei, sanoisinko että ihan hirvittää! Ollaan käyty lenkillä ja pihalla juoksemassa Rikin kanssa, mutta Riki ei saa siltikään kulutettua tarpeeksi ja on nyt paino noussut 39 kiloon... Vetolenkit ovat jääneet siihen asti, kunnes on tiet sulanut ja päästään pyörällä liikenteeseen. Ja sitten aloitetaan taas kunnon treenit! Ei Rikillä ole kuitenkaan sen kummempaa rasvakerrosta kuin viime syksynä, mutta silti... Painoi kuitenkin 35 kiloa talvella. Pitää yrittää olla tarkempi ruokailujenkin kanssa... 

Mutta alla siis kuvaa Rikistä karvanlähdön aikaan. Edelleen koko ajan lähtee lisää, mutta kuten huomaa, on kaula ja niska selkeästi kaljumpi. Myös jalat ja lonkat ovat joutuneet karvanlähdön uhriksi ja myös takapuoli tuli siistittyä erittäin hyvin. Tuntuu, että turkin pituuskin lyheni samalla...

Vertailuna alla on täällä aikaisemminkin ollut kuva, mutta siinä Rikillä tosiaan talviturkki vielä. 

Entäs sitten meidän neiti? Ensinnäkin mentiin tosiaan ensin Rikin kanssa treenailemaan portin taakse ja ajattelin, että ei tarvitse kissojen luukkua portista sulkea, kun eihän mokoma siitä enää mahdu. Säkä noin 55 senttiä ja painoakin jo 25 kiloa ja onhan tuo nyt kasvanut niin paljon, että ei siitä luukusta vaan enää voi mahtua! Niinpä niin... Heti sujahti luukusta läpi! Laitoin kuitenkin portin taakse takaisin, tällä kertaa luukun kiinni ja kylläpä hienosti malttoikin rauhassa odottaa omaa vuoroaan. 

Mutta tulipa huomattua, että tässä joku päivä on otettava kunnon treenihetki ja käskyjä harjoiteltava Adan kanssa. Pelkästään seisomiskuvan ottaminen oli hankalaa ja totesinkin, että kunpa osaisi jo kaikki samat käskyt kuin Riki... Olisi niin helppoa saada Ada siihen asentoon kuin haluaisi... Mutta käskyt kuten istu ja odota on kuitenkin hyvin hallussa. Esimerkiksi seisominen on unohtunut tässä parin viikon aikana... Mutta oikean asennon saatuaan käskin nopeasti odottaa ja siinähän toinen sitten malttoi sen verran ainakin odottaa, että jopa kolmekin kuvaa saatiin samasta asennosta. 

Kasvanut on Ada paljon, mutta on kyllä vielä sellainen tasapaksu pötkylä. :) Ei ole oikein rintakehä vielä kehittynyt toisella. Ja pääkin näyttää vielä pieneltä muuhun verrattuna. Mutta pienihän toinen vielä on. Viikon päästä on vasta viisi kuukautta täynnä. 

Ja väliin jotain kissoistakin. Veljeni kävi tänään pilkillä ja sai saalikseen neljä kalaa, jotka ystävällisesti luovutti meidän kissoille syötäväksi. Koirathan olisivat myös mielellään kalat ottaneet, kun pussin kimppuun yrittivät päästä meidän kotiin tullessa. Kalat keitettyä ja kissoille annettuani koirat vielä yrittivät päästä osingoille. Eivät kissat meinanneet ruokarauhaa millään saada. 

Mutta tällaista tähän hätään meidän pääsiäiseen kuuluu. Katsellaan mitä vielä seuraavana kahtena vapaapäivänä aikaiseksi saadaan.

Lauantaipäivän puuhailut

Tänään vihdoinkin päätimme lähteä Rikin kanssa koirapuistoilemaan! Olen jo jonkin aikaa miettinyt uskaltaisiko mennä, mutta nyt on kuitenkin jo sen verran aikaa leikkauksesta, että vihdoinkin annoin periksi. Pitkään mietimme myös, otammeko Adaa mukaan, koska Adan toinen rokotus on vasta ensi tiistaina. Lopulta kuitenkin päädyimme ottamaan Adan mukaan. Eikä ollut mikään huono idea loppujen lopuksi. 

Puistossa oli kaksi koiraa, joista toinen, rotikka, lähti pois, kun me olimme menossa puistoon. Toinen koira kuitenkin jäi vielä hetkeksi leikkimään Rikin ja Adan kanssa. Riki ei tietenkään olisi malttanut odottaa puistoon pääsemistä. Ada oli utelias, mutta toisaalta hyvin varuillaan. Ensin ajattelin viedä Adan pienten puolelle katselemaan ja tutustumaan, mutta toisen koiran omistajalta kysyin ja hänestä oli ok ottaa pentu isojen puolelle. Alkuun Adalla oli säkä pystyssä. Rikillä en ole ikinä nähnyt säkää pystyssä, joten yllätyin Adan nähdessäni. Myös vieraalla koiralla oli hieman, mutta tilanne meni nopeasti ohi ja Adakin lähti leikkimään toisten kanssa. 

Ada selkeästi viihtyi kuitenkin enemmän ihmisten jaloissa alkuun. Juoksenteli muiden kanssa, mutta kävi mielellään siliteltävänä ja istuskelemassa ihmisten jaloissa. Uskaltautui Ada komentamaankin toista koiraa, eikä toinen siihen ihmeemmin reagoinut. Kerran palautti kuitenkin Adan maanpinnalle, kun Ada turhan urheasti kävi toista komentamaan. 

Pitkään ei leikkikaveri paikalla ollut, mutta onneksi Riki ja Ada saa toisistaan leikkikaverit ja mukavasti touhusivat vielä keskenäänkin.

Reilu puoli tuntia kaiken kaikkiaan puistossa oltiin. Pakkasta ei ollut kuin -4 astetta, mutta kylmä tuuli kävi. Meille tuli jopa kylmä, vaikka hyvin minäkin päälleni olevinaan laitoin.

Puistosta siirryimmekin äitini luona käymään. Äitini luona on kyläilemässä veljeni koira. Soitin jo varoittaakseni kyläilystä ja olivatkin jo pihalla odottamassa meitä. Ada taas hyvin reagoi vieraaseen koiraan. Hieman oli taas säkä pystyssä, mutta selkeästi vähemmän kuin puistoon mennessä. Tie kulkee aivan pihan vieressä ja Riki laitettiin pitkään hihnaan kiinni ja kaksi muuta saivat juosta irrallaan. Adankin uskalsin irti laskea, kun en uskonut Adan mihinkään lähtevän toisten koirien luota. Kuvat kertokoon enemmän kolmen koiran touhuista. 

Voi toista, kun joutui Rikin ja Adan komenneltavaksi.

Periksi ei kuitenkaan anneta!

Taas välillä piti siliteltävänä käydä.

"PRKL, puraisitko pepusta?!"

Adakin sai kyytiä.

Hauskaa koirilla selkeästi oli. Vaikka jo meinasi vauhti loppua ja kaikki kolme kävi välillä lunta syömässä, tarpeitaan tekemässä ja muuten lepäilemässä, olivat kohta taas toistensa kimpussa. Erittäin positiivinen yllätys oli Adan käyttäytyminen. Itseäni hieman jännitti, miten Ada reagoi muihin koiriin ja olin varma, että karkuun juoksee pelosta. Kyllähän Adaa hieman jännitti ja häntä koipien välissä alkuun karkuun juoksi, mutta nopeasti rohkaistui ja oli mukana leikissä. Nyt on taas niin väsynyttä koiraa.