Lauantaipäivän puuhailut

Tänään vihdoinkin päätimme lähteä Rikin kanssa koirapuistoilemaan! Olen jo jonkin aikaa miettinyt uskaltaisiko mennä, mutta nyt on kuitenkin jo sen verran aikaa leikkauksesta, että vihdoinkin annoin periksi. Pitkään mietimme myös, otammeko Adaa mukaan, koska Adan toinen rokotus on vasta ensi tiistaina. Lopulta kuitenkin päädyimme ottamaan Adan mukaan. Eikä ollut mikään huono idea loppujen lopuksi. 

Puistossa oli kaksi koiraa, joista toinen, rotikka, lähti pois, kun me olimme menossa puistoon. Toinen koira kuitenkin jäi vielä hetkeksi leikkimään Rikin ja Adan kanssa. Riki ei tietenkään olisi malttanut odottaa puistoon pääsemistä. Ada oli utelias, mutta toisaalta hyvin varuillaan. Ensin ajattelin viedä Adan pienten puolelle katselemaan ja tutustumaan, mutta toisen koiran omistajalta kysyin ja hänestä oli ok ottaa pentu isojen puolelle. Alkuun Adalla oli säkä pystyssä. Rikillä en ole ikinä nähnyt säkää pystyssä, joten yllätyin Adan nähdessäni. Myös vieraalla koiralla oli hieman, mutta tilanne meni nopeasti ohi ja Adakin lähti leikkimään toisten kanssa. 

Ada selkeästi viihtyi kuitenkin enemmän ihmisten jaloissa alkuun. Juoksenteli muiden kanssa, mutta kävi mielellään siliteltävänä ja istuskelemassa ihmisten jaloissa. Uskaltautui Ada komentamaankin toista koiraa, eikä toinen siihen ihmeemmin reagoinut. Kerran palautti kuitenkin Adan maanpinnalle, kun Ada turhan urheasti kävi toista komentamaan. 

Pitkään ei leikkikaveri paikalla ollut, mutta onneksi Riki ja Ada saa toisistaan leikkikaverit ja mukavasti touhusivat vielä keskenäänkin.

Reilu puoli tuntia kaiken kaikkiaan puistossa oltiin. Pakkasta ei ollut kuin -4 astetta, mutta kylmä tuuli kävi. Meille tuli jopa kylmä, vaikka hyvin minäkin päälleni olevinaan laitoin.

Puistosta siirryimmekin äitini luona käymään. Äitini luona on kyläilemässä veljeni koira. Soitin jo varoittaakseni kyläilystä ja olivatkin jo pihalla odottamassa meitä. Ada taas hyvin reagoi vieraaseen koiraan. Hieman oli taas säkä pystyssä, mutta selkeästi vähemmän kuin puistoon mennessä. Tie kulkee aivan pihan vieressä ja Riki laitettiin pitkään hihnaan kiinni ja kaksi muuta saivat juosta irrallaan. Adankin uskalsin irti laskea, kun en uskonut Adan mihinkään lähtevän toisten koirien luota. Kuvat kertokoon enemmän kolmen koiran touhuista. 

Voi toista, kun joutui Rikin ja Adan komenneltavaksi.

Periksi ei kuitenkaan anneta!

Taas välillä piti siliteltävänä käydä.

"PRKL, puraisitko pepusta?!"

Adakin sai kyytiä.

Hauskaa koirilla selkeästi oli. Vaikka jo meinasi vauhti loppua ja kaikki kolme kävi välillä lunta syömässä, tarpeitaan tekemässä ja muuten lepäilemässä, olivat kohta taas toistensa kimpussa. Erittäin positiivinen yllätys oli Adan käyttäytyminen. Itseäni hieman jännitti, miten Ada reagoi muihin koiriin ja olin varma, että karkuun juoksee pelosta. Kyllähän Adaa hieman jännitti ja häntä koipien välissä alkuun karkuun juoksi, mutta nopeasti rohkaistui ja oli mukana leikissä. Nyt on taas niin väsynyttä koiraa.