Rikin uusi nousu

Rikillä oli melkeinpä neljän viikon tauko vetotouhuista leikkauksen ja minun hermojeni takia. Viime viikonloppuna vihdoin palasimme vetotouhuihin ahkion ja pihatien merkeissä. Pari kertaa Riki veti tien päästä toiseen ja todettiin sen siihen hätään riittävän. Tänään kuitenkin erästä blogia lukiessani (kunnia kuuluu Maalelan blogille) minunkin intoni vetotouhuihin alkoi kasvaa ja päätin lähteä kokeilemaan Rikin kanssa potkurilenkin tekemistä. 

Eläinlääkärihän antoi alunperin kaksi viikkoa treenikieltoa, mutta mies oli sitä mieltä, että riskiä haavan repeämisen kanssa ei oteta. Jo pelkästään ulkona vapaana juoksenteleminen oli miehen mielestä riskin ottamista, vaikka kaksi viikkoa leikkauksesta alkoi olla täynnä. :) Mutta tosiaan, tänään idean saamisesta meni muutama minuutti, kun olimme Rikin kanssa pihalla menossa potkuria hakemaan. Riki hienosti malttoi odottaa, mutta vetokäskyn saadessaan lähti menemmään niin nopeasti, että meinasin tippua kyydistä. 

Kyllähän Rikiä kiinnosti hajut ja pysähteli joitakin kertoja nuuhkimaan. Pissit teki harvakseltaan ja vain kerran pysähtyi kakkaa tekemään. Välillä mentiin liina löysällä, mutta pääsääntöisesti kuitenkin liina oli tiukalla, vaikka vauhti olikin hidasta välillä. Pari kertaa piti kunnolla komentaa ja kerran jatkoin vain itse matkaa, kun Riki ei meinannut päästä nuuhkimasta penkkaa. Mutta kokonaisuutena matka meni kuitenkin hienosti. Matka ei ollut kuin kolmisen kilometriä ja sekin tylsästi edestakaisin. Rikille matka oli kuitenkin sopiva verrattuna siihen, miten on tänä talvena vetolenkit yleisesti menneet. Ja Riki veti kuitenkin kotiin asti! Loppumatkasta otti vielä kunnon spurtin ja päästiin pihaan asti. 

Mutta vielä en nosta lippua salkoon ylös asti. Rikillä kuitenkin ylimääräistä energiaa oli treenitauon takia. Katsellaan taas, vaikka ensi viikolla, miten vetohommat Rikiä kiinnostaa. Nyt en heti alkuun lähde liian usein treenaamaan, jotta ei ainakaan ihan heti kyllästymistä tapahtuisi.