Aslakin treeni 27.3.2016, hieno vetokoira!

Aslak osaa yllättää (kuten aiemminkin olen maininnut). Tällä kertaa Aslak yllätti kehittymällä oikein oivaksi vetokoiraksi. Olen todella ylpeä siitä, miten Aslak on muuttunut parin vuoden aikana. 

Tänään kävimme taas Aslakin kanssa treenailemassa kickbiken kera. Lähdimme reitille, jota en pitkään aikaan ole Aslakin kanssa mennyt, joten hajut olivat uusia ja kiinnostivat Aslakia kovasti. Aslak ottikin lenkin sellaisella hengailufiiliksellä, mutta eteni kuitenkin hienoa tasaista ravia tällä kertaa 9,02 km/h. Matka oli 5,76 km. 

Aslak teki muutaman oman pikku pysähdyksen, mutta muuten pysähdyttiin vain käskystä ja silloin Aslak sai merkkailla ja haistella. Matkan varrella oli neljä vesiestettä, ensimmäinen ja neljäs olivat samat (lähtiessä ja kotimatkalla kujan päässä). Ensimmäinen kierrettiin, kun reunassa oli jopa alle puolen metrin mittainen kaistale, jota pitkin mahduttiin kävelemään. Toinen ohitettiin samalla tavalla. Kolmas olikin niin iso este, että piti hetkeksi pysähtyä miettimään, että mitä tehdään. Vettä oli kuitenkin koko väylän levyeltä ja pituutta oli viisikin metriä. Eipä siinä auttanut, kun antaa Aslakille intoa puhkuen käskyjä edetä ja hetken epäröinnin jälkeen Aslak lähti menemään esteen poikki minun seisoessani kickbiken päällä toivoen, että Aslak ei pysähdy ennen kuin on toisella puolella. Tämä este meni kuitenkin niin hienosti, että palatessamme kotiin emme enää viimeistäkään vesiestettä väistäneet vaan komensin Aslakin suoraan läpi toivoen, etten kaadu veden alla olevan jään takia. 

Yksi koiran ohitus tehtiin ja sekin mentiin siten, että otin Aslakin lyhyelle. Aslak meni suht hienosti pikkukoiran ohi, vaikka toinen rupesikin kovasti Aslakille rähisemään. Muuten ohitettiin vain ihmisiä ja nekin ohitukset menivät todella hienosti pitkällä liinalla.

Kotona Aslak heittäytyi lumihankeen pyörimään ja minun piti ottaa valjaat pois, kun toinen kyljellään makasi hangessa läähättäen. :) 

Poikien testilenkit kickbikella

Eilen satoi lunta, mutta tuli onneksi ainoastaan ohut kerros, mutta sekin oli riittävä piilottamaan jäiset kohdat tieltä. Siksi päädyin eilen lähtemään Rikin kanssa testailemaan kickbikea, jotta ei sattuisi niin herkkään mitään yllättävää ennen kuin saan tuntuman lumella ja jäällä ajamiseen. 

Kävimme Rikin kanssa viitisen kilometriä tuttua lenkkiä. Riki eteni ihan mukavasti, mutta Rikiä kiinnosti liikaa lumipenkat... Sain taas ääntä käyttää todella paljon, jotta sain Rikin unohtamaan haistelut ja merkkailut. Keskinopeus oli 9,44 km/h ja huippunopeus 20,67 km/h. Kickbike on polkupyörää parempi, jotta saan pidettyä omankin vauhdin tasaisena. Riki piti yllättävän hyvin itsekin ravin tasaisena. Hitaassa vauhdissa Rikikin alkoi peitsaamaan, mutta ravi käskyllä vaihtoi taas raville ja jatkoi reippaasti etenemistä. 

Tänä aamuna pojat tarhassa päättivät, että hitot vapaapäivästä ja herättivät minut heti seiskalta. Otinkin melkein heti Aslakin testailemaan kickbikea. Saimme rauhassa kulkea, kun ei muita lenkkeilijöitä näkynyt kuin pari ja hekin olivat lähtiessä meidän talon kohdalla ja takaisin tullessa myös. 

Aslak oli todella hieno työskentelijä lenkillä! Aslak teki tänään paljon vähemmän pysähdyksiä kuin Riki eilen. Muutaman pysähdyksen Aslak teki oman mielen mukaan, mutta harjoittelimme pysähtymistä vain luvan kanssa, jolloin annoin Aslakin haistella ja merkkailla. Ehkä Aslak joskus lopettaa omat pysähtymisensä... 

Aslak piti hienosti vauhtia yllä. Minusta tuntui, että vauhti oli tasainen koko matkan, mutta gps:n mukaan Aslak kasvatti vauhtia tasaisesti loppua kohden. Uudessa sovelluksessa pystyy kierrosaikoja vertailemaan ja määrittelemään kierroksen pituudet. Kilometrin kierrosväleillä Aslakin vauhti oli seuraavanlainen: 12,95 km/h, 8,13 km/h, 9,97 km/h, 11,08 km/h ja 12,95 km/h. Keskinopeus oli 10,44 km/h, mikä on Aslakille huima suoritus yksin! Huippunopeus oli 24,15 km/h. 

Kickbike

Vihdoin ja viimein pääsimme tänään testaamaan kickbikea. Reilu viikko sitten tilasin cross max 20D:n, eilen se vihdoin tuli ja tänään saimme lopulta renkaisiin ilmaa testiajoa varten. Ensin testailin meidän kujalla potkimista ja jarruja, kunnes uskaltauduin Adan laittamaan kickbiken eteen ja suuntasimme lenkille. 

Minua jännitti alkuun, että pysynkö edes kyydissä, kun Ada yleensä niin kovaa vauhtia lähtee liikenteeseen. Toisekseen minua jännitti yllättävät tilanteet (joita ei tällä kertaa tapahtunut) ja kolmanneksi jarruttamiset. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Kickbikella Adalla on parempi vetotuntuma kuin polkupyörää vedättäessä eli vetokoira saa oikeasti tehdä työtään.  

Adalla on vain jostain kumman syystä tällä hetkellä hieman huono kunto ja ehkä hieman ylipainoa kerkesi saada juoksuja odotellessa ja tärppejä tähtäillessä. Nyt yritetään saada neiti taas hyvään kuntoon. 

Menimme tutun reilun kuuden kilometrin lenkin ja lenkkihän meni niin hyvin kuin Adan kanssa yleensäkin menee eli ei kummempia sattumuksia ollut, neiti eteni tasaista ravia ja kuunteli hyvin käskyjä. Keskinopeus oli 9,97 km/h ja huippunopeus 27,12 km/h. 

Ja Adahan on oppinut uuden käskyn; ravi. Kun meinaa vauhti niin hiljaiseksi mennä, että Ada rupeaa peitsaamaan niin ravi käskyllä vaihtaa takaisin raville! 

Adan menoviikonloppu

Ada aloitti viikonlopun lauantaina mätsäristä. Täällä päin oli kaksi mätsäriä samana päivänä ja päätin lähteä siihen kauempaan, josko sieltä pääsisi aiemmin kotiin. No ei ihan putkeen mennyt sen ajatuksen kanssa... 

Ada oli taas ihana oma itsensä ja sai paljon ihailua osakseen. Kehässä käyttäytyi taas hienosti ja itse asiassa todella hienosti! Ada juoksi rauhallisesti ja seisoi kärsivällisesti. Ainoastaan takaosaa ei antanut helposti tutkia. Tuomari totesi, että haluaisi antaa molemmille punaisen, mutta koska on pakko valita, antoi Adalle sinisen, koska oli hieman rauhattomampi. Ei se mitään. Jatkettiin kuitenkin sinisten kehään, jossa Ada olikin aikuisten sinisten ensimmäinen. Päivä siis jatkui ja toisessa kehässä tuomarointi oli niin hidasta, että kun mätsärin piti alkaa 12, kehät alkoivat melkein vasta puoli 1 ja me päästiin kotiin lähtemään kolmelta. Mutta odotus palkittiin, koska Ada kisasi hienosto sinisten BIS1!! Taas kerran. 

Kotona jatkettiin Adan kanssa treenaillen kuormanvetoa ja lähinnä siis tekniikkaa. Ada sai tuoda puita liiteristä ulko-oven eteen. Hieman oli neiti alkuun, että hittoako te nyt siinä seisoskelette ja mitä hänen nyt pitäisi tehdä, mutta painoa oli kuitenkin vain reilu 20 kiloa, joten helpostihan Ada homman hoiti. 

Ulkoilutimme myös kaikki kolme koiraa yhtaikaa Adan juoksujen jälkeen. Hieman taas ehkä ylireagoitiin Adan tiukkaan äänensävyyn, mutta hienosti kaikki siis muuten meni. Nyt ovatkin olleet aivan vapaasti sisälläkin ja tosiaan ulkonakin käytetty samaan aikaan. 

Tänään aloitimme pyöräilykauden Adan sekä Aslakin kanssa. Ensin kävimme Adan kanssa ja Ada etenikin hienosti vajaata 11 km/h kuuden kilometrin matkalle. Pyörälle vauhti voisi olla kovempikin, mutta malamuutin vauhdiksi hyvä. Tilasin tällä viikolla kickbiken, joka pitäisi alkuviikosta tulla ja toivonkin, että saisin sillä sovitettua vauhdin paremmaksi. Aslakin kanssa mentiin eri reittiä, matka 5 km ja nopeus vajaa 10 km/h. Tie oli pääsääntöisesti sula joitakin yksittäisiä kohtia lukuunottamatta, jotka kävelimme. Lenkkien jälkeen jatkoimme juoksutusta omalla pihalla. 

Eno RN 5.3.2016

Kävimme maaliskuun alussa Enossa Aslakin kanssa näyttäytymässä. Eihän se ihan putkeen mennyt. Olimme ensi kertaa talvella ulkonäyttelyssä ja jännitin kehässä juoksemista. Pohja oli kuitenkin suht hyvä lukuunottamatta erästä kohtaa, jossa oli todella pehmeä maa ja siinä meinasi monella hieman tasapaino heitellä. 

Aslak esiintyi kuten ennenkin, mutta murisi taas tuomarille. Kuten ennenkin. Tällä kertaa tuomari oli vain sitä mieltä, että kyseessä oli kauhea asia ja jutusteli Aslakille, kuinka Aslakin olisi pitänyt ennemmin hyppiä hänen syliinsä. Vaikka kuinka hän silitteli ja rapsutteli ja Aslak oikein kiehnäytyi tuomaria vasten, Aslak jatkoi murisemistaan ja tuomari koki sen epärodunomaisena ja antoi Aslakille H:n. Arvostelussa oli sekä hyvää, että huonoa, mutta viimeisen lause oli murisemiseen liittyen. En jaksa enää kaivaa arvostelua, joten en sitä tähän nyt kirjoita. Itsehän olen sitä mieltä, että kehässä ei tuomarin päälle hypitä... Hyppimästä muutenkin kielletään kotona ellei niin pyydetä.

Tuomari oli Kirsi Honkanen, enkä aio hänelle enää koiriani viedä. Käsitteli koiria hyvin, mutta ei hän kyllä koiria osaa tulkita... Ainakaan malamuuttia. Koira kun ei ole aina vihainen muristessaan. Aslak esimerkiksi saattaa murista silitellessä eli mielihyvästä. Samanlaista käytöstä näin ALMAn talvipäivillä eräällä koiralla, eikä sekään ollut vihainen. Mutta se oli sen tuomarin tulkinta ja kiitän onneani, että suurin osa tuomareista ymmärtää malamuutteja. Tuomari oli myös sitä mieltä (oli arvosteluun kirjoittanut), että Aslak oli omia aikojaankin murissut. Tätä en kyllä huomannut, vaikka koko ajan koiran vieressä seisoin. Että en tiedä, mistä tuomari ajatuksiaan repäisi... 

Adan 1. kisat

Kävimme eilen (12.3.2016) Rautavaaralla Alaskanmalamuuttiyhdistyksen talvipäivillä päiväseltään. Eniten minua ajoi paikalle polte uskaltautua kokeilemaan kisaamista ja ajattelin, että helpointa ottaa askel kisaamisen maailmaan, on epävirallisista kisoista. Ja kun kerta suht lähelläkin on (vain 170 km), ajattelin, että nyt on aika. 

Perjantaina valmistauduin jopa niin, että otin kicksparkin sisälle sulamaan, jotta mies sai kiristellä mutterit, kun minä ne jotenkin saan aina löysytettyä... Melkein unohdin, että tarvitsen mukaan muutakin kuin kicksparkin, koiran ja itseni ja lopulta jopa pakkasin mukaan myös valjaat ja vetoliinan, sekä hieman vaihtovaatteita kisaa varten. 

Niinhän siinä lopulta kävi, että saavuimme lauantaina perille Rautavaaralle ja menin ensimmäisenä varmistamaan ilmoittautumiseni (jota ei ollut listoille asti mennyt, joten onneksi olimme ajoissa...). Tunnin päästä olin elämäni ensimmäisessä ajajien kokouksessa, jossa sain numerolapun ja tiedon lähtemisajasta. Olin lähdössä sarjassamme neljäntenä. 

Mies vielä kävi läpi kicksparkin, valmistimme Adan ja minut lähtöön ja lähdimme lähtöpaikalle. Ja vihdoin ja viimein lähtö koitti. Minua ei ollut olevinaan jännittänyt ollenkaan, mutta lähtöviivalla alkoi sydän sykkimään. 

Ohessa taas video.

Kokonaisuutena voisin sanoa, että olen tyytyväinen suoritukseemme, vaikka saimmekin molemmat tehdä paljon töitä niinkin lyhyelle matkalle. Matka oli siis 3,8 km ja sää oli melko lämmin. Ura oli ehtinyt hieman pehmetä, mutta oli vielä ihan hyvä ajaa, vaikka olikin muiden ajojen jälkeen tullut jo epätasaisuutta ja jarruista monttuja. Laskimme keskinopeudeksi 9,96 km/h. Minulla oli myös gps puhelimessa päällä, mutta laitoin sen liian aikaisin päälle, jotta keskinopeutta kannattaisi siitä katsoa.. Kaipaan edellisen sovelluksen keskimääräistä liikkumisnopeutta... 

Ada kuunteli minua hyvin. Välillä Ada meni laukalla, mutta suurimmaksi osaksi nätillä ravilla. Autoin Adaa melko paljon potkimalla vauhtia. Noudatimme ajajien kokouksessa annettuja ohjeita tarkkaan, mm. kulje oikeassa reunassa, huikkaa ajoissa ohitusaikeista jne. Näin toimimme. Meidät kuitenkin yllätettiin melko lopussa. Tiesin, että takana on tulossa valjakko, oli jo jonkin matkaa meitä seurannut. Kuitenkin aivan varoittamatta, kun oli tulossa kaarre vasemmalle, jonne Ada oli jo siirtymässä, tajusin valjakon olevan tulossa ohitsemme juuri silloin! Mies ei antanut minkäänlaista ennakkovaroitusta minulle, mutta onneksi tajusin katsomatta taakse, että nyt se tulee ja käskin kiireellä Adan takaisin oikeaan reunaan juuri ennen kuin valjakko tuli rinnalle! Totesin vaan miehellenikin myöhemmin, että onneksi minulla oli Ada eikä Aslak mukanani... Aslak ei olisi tuollaista niellyt... Ada onneksi on varma tapaus ja siirtyi heti oikeaan reunaan ja lähti ohituksen jälkeen takaa-ajoon. Ohjeistuksena oli, että pitää jättää väliä ohittajaan, mutta todennäköisesti emme jättäneet tarpeeksi... Mitään härdelliä ei kuitenkaan saatu aikaiseksi ja pääsimme onnellisesti maaliin asti.

Olimme 10. sijalla, kun sarjassa oli 12 kilpailijaa. Saimme edellä ajanutta kuitenkin melkein 2,5 minuuttia kiinni ja olin jo pelkästään siitä todella iloinen! Ada teki hienon suorituksen! Nyt jäikin pieni kipinä, että olisi kiva lähteä kokeilemaan uudestaan, mutta nyt ei talvikisoja ole enää, joihin voisi osallistua ja kevään sulan maan kisat ovat melko kaukana... Mutta treenaillaan ja katsellaan ensi syksynä uudestaan kisoja!

Ps. Ostimme Adalle myös kuormanvetovaljaat! Päästään sitäkin treenailemaan!

Kevättä ilmassa

Kevät 2016, uudet suunnitelmat

Adan pentuesuunnitelmat siirtyvät syksylle 2016, koska Ada ajoitti juoksunsa nyt niin huonosti. Hali oli ulkomailla tärppien aikaan ja itsekin lähdin muutamaksi päiväksi reissuun. Ja kun kummatkin olisi Suomessa taas olleet, Adalla oli juoksut loppuneet. Syksy juostaan taas progetestejä ottamassa, koska tuli taas huomattua, ettei Ada Aslakille myötämieliseksi tule, vaikka Aslak kuinka kiinnostunut olisi. 

Koska Ada ei tänä keväänä pentuja saa, on laitettu muutamat ilmoittautumiset menemään. Aslak lähtee näyttelyyn Polvijärvelle ja kummallekin päivälle Joensuuhun ilmoitin myös. Adan kuitenkin ilmoitin Alman talvipäivien epäviralliseen kisaan kicksparkilla! Lisäksi ilmoitin Adan alaskanmalamuuttien erikoisnäyttelyyn Kajaaniin ja sitten vielä Joensuun kansainväliseen näyttelyyn. Näillä mennään nyt tämä kevät.