Koronan rajoittamaa kevättä kuvin ja videoin

Koska olemme paljon ehtineet koronasta huolimatta tehdä, ajattelin tällä kertaa kertoa kuvin, kuinka olemme viettäneet aikaa viime viikkoina. Vielä olisi vaikka kuinka paljon kuvia ja videoita, mutta lähdetään tällä kertaa näillä liikenteeseen! 

Lenkkeilyä

Parkouria kotipihalla

Rekikauden viimeiset ajelut Adan ja Taigan kanssa

Uuden lattian asennus valvovan silmän alla

Aurinkoisia päiviä

Adan parkouria

Sulan maan kausi aloitettu

Perheen onnea...

...eli Taigan juoksut alkoi

Lihashuoltoa hieronnan ja lämpöhoidon parissa

Ruskan kasvun ihmettelyä ja parkouria luonnossa

Ruskan eka kerta valjaat päällä

Äiti komentaa Ruskaa

Taas koirien parkouria

Koirien jumppaa

Adan 5 sekunnin haaste

Rikin 30 sekunnin haaste

Maaliskuun kuulumisia

Maaliskuu ei ole alkanut ihan niin kuten olimme suunnitelleet. Taiga sai mätsärituliaisina kennelyskän, joka kävi läpi myös kaikki kolme muutakin koiraamme. Taiga itse pääsi todella vähällä ja yski vain pari päivää kevyesti innostuessaan. Alkuun kuvittelinkin, että onko kurkkuun jäänyt jotain, mutta yskän jatkuessa epäilin jo vahvasti kennelyskää olevan. Valitettavasi pari päivää myöhemmin yskän alkamisesta olisi ollut Juuassa koiranäyttely, jonka totta kai jouduimme jättämään väliin. Valitettavasti ajankohta oli todella huono muutenkin ja jouduimme perumaan myös Aslakin hieronnan, Alaskanmalamuuttiyhdistyksen talvipäivät, Rikin työpäivän ahkiokyydin antamisessa sekä kaikki treenit piti jättää väliin. Onneksi Taiga kuitenkin toipui nopeasti ja saimme ajoissa rokotukset kuntoon, koska nekin oli vanhenemassa.

Seuraavaksi paria päivää myöhemmin yskimisen aloitti Aslak. Aslak yski myös melko kevyesti, vaikka paljon yskikin myös levossa. Ada aloitti seuraavana ja Adan yskä oli todella kauheaa kuunneltavaa. Adan yskä eteni nopeasti ja jo saman päivän iltana huolissani seurasin ja mietin, missä vaiheessa pitäisi eläinlääkäriin olla yhteydessä. Meillä ei ole koskaan kennelyskää ollut, joten olin aivan noviisi tässä asiassa. Ada kuitenkin oli virkeä ja söi hyvin, joten jäimme seuraamaan tilannetta. Seuraavana aamuna sitten aloittikin Riki yskimisen. Nukuin yöt kaikkien neljän kanssa alakerrassa ja kiitin onneani, että oli lomaviikko. Yöunet jäivät todella vähiin muutamalta yöltä... 

Kävimme rokotuttamassa Taigan ja samalla eläinlääkäri antoi ohjeeksi Adalle antaa Resilar yskänlääkettä, koska Adan yskä oli todella hakkaavaa ja lähti ihan vatsanpohjasta asti. Samalla eläinlääkäri antoi ohjeeksi, että viimeisten oireiden loputtua saa vasta kymmenen päivän päästä mennä koiratapahtumiin. Kaikkialla lukee, että kaksi viikkoa. No, tämä kymmenen päivää ei auttanut vaan meiltä jäi myös tämän päiväinen Enon ryhmänäyttely väliin. Lopulta loppuviikkoa kohden jopa Adallakin yskä alkoi helpottamaan ja lopulta Ada yski enää innostuessaan ja sekin hiipui parissa päivässä. 

Taiga oli ensimmäinen, joka pääsi pihalle vapaaksi. Ja neiti riemuitsi valtavasti asiasta! En ole niin iloista malamuuttia nähnyt hetkeen! Taigahan toki kyllästyi hihnassa ulkoiluun ja ensimmäisen päivän aikana... Aslak osoitti myös kyllästymisen tuhoamalla tavaroita... Ja oma kyllästymiseni johti siihen, että kävimme ostamassa minulle sukset!! Kaksikymmentä vuotta olen sanonut, että en hiihdä enää koskaan, mutta tylsyys vei voiton. Hiljalleen meillä pääsi jokainen koira yksitellen pihalle vapaana ja ensin Taiga ja Aslak yhdessä. Adaa en uskaltanut pitkään aikaan laskea toisten kanssa ulos, kun Adalla tauti oli vaikein ja kesti pisimpään. 

Taigan kanssa aloimme harjoitella mattoa agilitytreeniä varten. Olemme tällä hetkellä vasta tehneet maton tarjoamista. Olen vaatinut takajalan osumista matolle. Juoksemaan emme ole vielä ryhtyneet, koska ulkona matto on lumella liukas ja sisällä olen myös vielä epäröinyt asian kanssa. Adan kanssa olemme pari kertaa kokeilleet mattotreeniä. Adalle on jälleen hankalaa se, että takana on jokin ja väistää helposti. En tiedä onko treenin tavoitteena siirtää mattoa puomille, mutta ainakin teemme jotain treeniä, kun hallille emme pääse vieläkään viikkoon. 

Tällä viikolla olemme myös aloittaneet vetotreenit ensin Taigan kanssa ja nyt myös Aslakin kanssa. Taigan kanssa olemme pari kertaa käyneet parin kilometrin verran ja Aslakin kanssa tänään ensimmäisen kerran noin kaksi kilometriä. Aslakilla vauhti oli 8,8 km/h luokkaa, kun Taiga meni ensimmäisellä kerralla 10 km/h ja tänään jo 10,8 km/h. Taiga ei ehkä ole jatkossakaan se, kuka mieluiten yksin töitä tekee, mutta kehitystä on tapahtunut hurjasti. Taiga kuuntelee käskyjä ja minun auttaessani potkutellen vauhtia mukana Taiga juoksee laukalla. 

On meillä myös tunteet käyneet kuumana. Alkuviikosta pääsimme jälleen siihen tilanteeseen, että Aslakia ei voi laskea irti kulkemaan saman tilan läpi, jossa Ada on. Aslak oli ohi kävelemässä Adasta, kun nenä herkästi liikahti Adan pyllyn suuntaan, jolloin Ada varoittamatta hyökkäsi Aslakin kimppuun. Olin yksin tilaneessa ja vaikka mies nopeasti paikalle tulikin, olin jo saanut koirat irti toisistaan. Olin onneksi juuri Aslakin vieressä ja sain karvoista napattua Aslakin kauemmaksi samalla Adaa komentaen. Ada vielä pari sekuntia kävi päälle, mutta lopulta lopetti. Kellekään ei onneksi käynyt mitään. Ja kyllä, Adalle on suunnitteilla sterilointi, koska Adaa ei tulla enää jalostukseen käyttämään.

Toinen tappelu tuli, kun olin tulossa ulkoa sisään. En tappelun alkamiseen johtanutta tilannetta ehtinyt näkemään, mutta todennäköisesti se ei vaatinut paljoa. Kyseessä oli siis Taiga ja Riki ruokailun jälkeen. Molemmat olivat jo pois keittiöstä, mutta Taiga on Rikiä kohtaan todella herkkänä ruokailun jälkeen. Taigalla on muutenkin tarve höykyttää Rikiä. Riki yleensä väistää, mutta nyt Rikillä ei ollut sitä mahdollisuutta vaan vastasi tilanteeseen. Revin Taigan pois Rikin kimpusta, jolloin Riki lopetti tappelun lyhyeen. 

Tällaista siis meillä. Suunnitelmat eivät ole menneet kuten piti ja uusia olen sitä mukaa yrittänyt tehdä, kun entiset ovat peruuntuneet. Seuraavana meidän on tarkoitus Taigan kanssa korkata viikon päästä epäviralliset agilitykilpailut, johon mennään ilman sen kummempaa treeniä muutaman viikon agilitytauon jälkeen. Adalla lähestyy meidän oman seuran agilitykisat parin viikon päästä ja mennään viikon päästä seuramme järjestämään Top Team koulutukseen, jonka teemana on nopeat nollat. Sen jälkeen ehdimme vielä yhden kerran treenaamaan ennen kisaa, joten hieman jännittää miten tulee menemään. Rikille hiljalleen voidaan taas varailla kaverikoirakäyntejä ja Aslakin kanssa voidaan taas hakea vetokuntoa. 

Paras tapa viettää aurinkoista pakkaspäivää!

Pitkästä aikaa aurinko paistaa ja on aikaa valoisalla lähteä vetolenkille! Melkein kahteen viikkoon en ole kyennyt itse edes harkitsemaan lenkille lähtöä, mutta nyt on selkä paljon parempi ja otin luottokoirani eli Adan mukaan kokeilemaan selkäni kestoa. 3,3 kilometriä ja 10,1 km/h keskinopeus. Mukavaa oli lisäksi saada vastaantulijoilta hymyileviä tervehdyksiä. Olipa kivaa!

Aurinko!

Pakollinen hyvän mielen selfie!

Loppurevittelyt!

Vedon voimaa

Viime aikoina olen kirjoittanut paljon meidän agilityharrastuksen etenemisestä, mutta se ei tarkoita, etteikö meillä vetourheiluakin säännöllisesti harrastettaisi. Kokoonpanot ovat vaihdelleet; Aslak yksin, Ada yksin, Ada ja Taiga, Ada ja Aslak. Adan kanssa lähden, jos en halua stressata mitään vaan nauttia vain ajelusta. Aslakin kanssa hengaillaan iltaisin, kun muu liikenne on vähäistä. Aslakin ja Adan kanssa treenaillaan toisen sietämistä, yhteisen vauhdin löytämistä ja matkaa pidennetty. Taigan ja Adan tavoitteena on opettaa Taigalle, miten valjaissa toimitaan ja hiljalleen ollaan pidennetty matkaa 6,5 kilometriin. 

Ada on vetohommissa parhaimmillaan kaverin kanssa. Ada osaa suunnat ja kuuntelee minua hyvin, mutta kaipaa usein vetoapua jaksaakseen pidempään. En tiedä onko kyse viitsimisestä vai jaksamisesta, mutta vetokaverin kanssa saadaan hyvin tasainen lenkki aikaiseksi. Aslakin kanssa alun häseltämisen jälkeen toimiivat todella hyvin yhdessä. Viimeksi Ada jostain syystä rähisi Aslakille lähdössä, vaikka yleensä Aslak härkkii Adaa. Ada lopetti kuitenkin käskystäni ja saatiin keskityttyä olennaiseen. Lenkki oli oikein nautinnollinen.

Aslak vetää hyvin myös yksin. Aslak kuitenkin käy kierroksilla ohitettavia koiria kohtaan, joten käyn mieluummin Aslakin kanssa lenkillä illalla yhdeksän aikoihin, kun on vielä katuvalot päällä, mutta ulkoilijoita jo huomattavasti vähemmän. Ihmisten ohitukset onnistuvat Aslakin kanssa hyvin ja koiratkin, jos menevät autotien toista laitaa, mutta liian läheltä ei ja etenkin vastaantulevat koirat ovat hankalampia ohittaa. Muuten Aslak saa kyllä pidettyä tasaisen vauhdin hyvin yllä. Kerran tässä joulun aikaan kävi tilanne, että Aslak kieltäytyi jatkamasta matkaa eteenpäin. Liekö johtunut tärppipäiviä viettävästä Taigasta kotona vai siitä, kun hermostuin jatkuvasta merkkailemisesta. Kun lopulta annoin periksi ja käännyimme kotiin, Aslak eteni kotiin asti todella hienosti ja pysähtyi ensimmäisen kerran merkkaamaan sata metriä ennen kotipihaa. 

Ada ja Taiga yhdistelmä on tällä hetkellä vielä erittäin mielenkiintoinen tapaus. Taigalla on tarve hyökkäillä Adan päälle. Kerran en meinannut päästä liikkeelle ollenkaan, kun molemmat kävi niin kuumana. Lopulta keksin laittaa istumaan ja odottamaan, ja siten pääsin itse lähtövalmiiksi. Ada on tähän mennessä keskittynyt etenemiseen, mutta hiljalleen Adallakin alkaa menemään hermot. Ada kuitenkin lopettaa ärhentelyn, kun käsken, mutta Taiga ei niinkään. Edellisellä kerralla minun piti pari kertaa pysäyttää valjakko, mennä Taigan luokse rauhoittamaan koiran ja käskin lopettaa turhan rähisemisen tai ei pääse seuraavalla kerralla mukaan. Tähän laittaisin sellaisen nauravan emojin, jos osaisin. Mutta tiedättekös, se toimi. Taiga rauhoittui ja loppumatka mentiinkin jo rauhallisemmalla fiiliksellä. 

Nyt ollaankin muutama päivä pidetty taukoa vetohommista, kun Ada kävi hierojalla, joka totesi Adan selän olevan aivan jumissa. Etuosa oli hyvä. Ada on saanut levätä ja toipua hieronnasta. Vasta eilen Ada pääsi vapaaksi juoksemaan Taigan kanssa. Sää meni myös taas plussalle, joten reitit eivät ole taas parhaimmillaan, joten odotellaan... 

Kalliojärven kierros 30.9.2017

Tänään kävimme taas harjoittelemassa tulevia vaelluksia varten. Tälläkin kertaa kohde oli läheltä eli Joensuussa Kalliojärven kierros. Reitti oli vain 3,5 kilometriä pitkä, mutta maasto oli todella epätasaista: kivikkoista, märkää, pitkospuita, paljon mäkiä. Silti olen yllättynyt, että olisin kyllä jaksanut pidemmänkin matkan kävellä helposti samanlaisessa maastossa! Vauhti oli melko hidas, kun pentu säntäili välillä minne sattui ja jäi katselemaan, kun tulimme Aslakin kanssa perässä. Mies totesi, että ei ehtinyt paljoa maisemista nauttimaan... Itsellä oli kyllä oikein mukava retki! Aslak käveli hienosti edellä ja toki merkkaillen, mutta luki ja kuunteli myös minua hienosti ja pääsimme hienosti mäet ylös ja alas.

Lykynlampi 20.9.2017

Kävimme Lykynlammella kävelemässä muutama kilometri. Tavoitteena minulla oli tutustuttaa mies reittiin, jotta pääsisimme yhdessä koiria ajattamaan ja saisin mieheni mukaan valjakkohommiin. Jotta lenkki ei lyhyydellään ihan turha ollut, spurttasimme jokaisen ylämäen. Kulku oli helppoa, vaikka itsekään en paljoa yleensä kävelemistä tai juoksemista harrasta, mutta toki jonkinlainen peruskunto on, kun agilitya harrastetaan ja jonkin verran vetolenkilläkin töitä joutuu tekemään. 

Taiga olisi usein halunnut kävellä lähempänä Aslakia, mutta mies käskytti Taigan kuitenkin aina toiseen reunaan kuin missä kuljin Aslakin kanssa. Taigakin melko hyvin kuunteli käskyjä, vaikka ei aina malttanut Aslakista kaukana pysyä.

Kävimme vielä makkaraa paistamassa. Sidoimme koirat siksi aikaa puuhun ja Aslak rauhoittui nopeasti makaamaan, kun taas Taigalla oli enemmän vaikeuksia rauhoittua. Makkarat toki annettiin myös koirille. 

Meillä on tavoitteena lähteä kokeilemaan vaellusta syksyn aikana. Kokeillaan ensin päiväreissuja ja ollaan tutkittu netin syövereistä Pohjois-Karjalan reitistöjä ja tutuilta olen kysellyt myös vinkkejä. Tällä hetkellä Patvinsuo ja Ruunaa todennäköisesti houkuttaa itseä eniten. Ehkä sitten joskus myös yön yli vaelluksiakin uskaltaisi kokeilla. 

Valokuvat ovat puhelimen laatua.

Uusi vetoadapteri ja lenkille!

Tällä viikolla posti toi mukanaan uuden vetoadapterin ja onneksi sää jatkui edelleen viileänä (lue: kylmänä!), joten pääsimme vetolenkkejäkin tekemään. Ensin kävimme torstai-iltana Aslakin kanssa treenipäivä lopettelemassa vetolenkin parissa. Tauon jälkeen peruslenkki eli vauhdilla ei hurmioiduttu, mutta muuten Aslak toimi hienosti. Teimme ensimmäisen kerran tämän sulan maan kauden aikana lenkin meidän ns. extremereittejä pitkin. Lenkille tuli pituutta 4,6 kilometriä ja keskinopeus oli 11,61 km/h. 

Adan kanssa lähdimme lauantaiaamuna lenkille. Adan kanssa olemme paljon aksanneet viime aikoina, joten kestävyys ei parasta ole vetolenkkiin nähden. Ada lähti kuitenkin liikenteeseen samanlaisella räjähtävällä nopeudella kuin yleensäkin. Räntää satoi ja pääni oli aivan jäässä jo ensimmäisen puolen kilometrin kohdalla! Kovasti epäilytti pitkää lenkkiä tehdä, mutta lähdin kuitenkin noin viiden kilsan reitille. 

Kommelluksitta emme toki selvinneet tälläkään kertaa Adan kanssa. Ensimmäisen kilometrin jälkeen irtosi eturengas! Olimme onneksi ylittämässä tietä kävelle ja siirtymässä extremereiteille, joten vahinkoa ei ehtinyt sattua. Samalla sitten liikahti anturi bike computerissa, joten lukemat jäi tältä lenkiltä saamatta. Rengas paikalleen ja taas menoksi. Adapterihan oli toki hieman liian löysällä ja sitäkin sai siinä samalla hieman suoristella. 

Teimme yhden ohituksen ja senkin teimme lyhyellä hihnalla. Vastaan tuli nainen kävellen suomenpystykorvansa kanssa ja Ada ohitti heidät rauhallisesti. Adalla alkoi lopussa vauhti hiipumaan ja 2-4 kilometrin kohdalla paistoi aurinko, joten itsellekin tuli kuuma, kun joutui töitä tekemään. Mitä lähemmäksi päästiin kotiin sitä synkemmäksi sää taas muuttui. 

Vetotreeneistä intoutuneena rupesin netistä etsimään Taigalle sopivia valjaita. Olemme ostaneet perusvaljaat yleensä Mustista ja Mirristä, mutta kyseiset valjaat on ilmeisesti poistunut heidän valikoimastaan, eikä minulla ole aikomustakaan ostaa heiltä valikoimassa olevia x-back valjaita lähinnä hinnan takia... Etsin vaihtoehtoja, mutta koska minulla ei aina maltti ole valttia, lähdin kuitenkin käymään omat varastot läpi, jos sittenkin löytyisi Taigalle tähän hätään sopivat valjaat. Ja niinhän sieltä löytyi! Ja tietenkään maltti ei ollut valttia vaan kohtahan sitä jo Taigaa laitettiin kikkarin eteen ja lähdettiin omalle pihakujalle testaamaan, miltä neiti kikkarin edessä vaikuttaa.

Mies lähti mukaan kuvaamaan ja palkkaamaan. Otimme todella lyhyen matkan alkuun, kenties jotain 30-50 metrin luokkaa ja mies palkkasi Taigan, kun Taiga juoksi luokseen. Itse toki potkin koko ajan apuna. Mies meni taas hieman kauemmaksi ja taas Taiga juoksi miehen luokse. Yritimme sitten kääntyä takaisin, mutta eipähän neiti olisi halunnut kääntyä! Emme millään meinanneet saada houkuteltua Taigaa takaisin pihaan vaan miehen piti herkuilla imutella Taigaa perässään. Lopulta Taiga jo itsekin juoksi pihaan päin, vaikka koukkasikin haistelemassa välillä tienreunaa. Mutta jei! Hyvin meni! Hieman suuntia ja käskyjä vahvistetaan ja hyvä siitä tulee! 

Taigan näyttelytreenit

Kävimme lauantaina näyttelytreeneissä. Kyseiset treenit olivat hieman erilaiset, joihin olin tottunut. Jokainen koirakko sai vuorollaan oman aikansa kouluttajan kanssa, joka antoi vinkit esittämiseen. Meidän osalta treeni kesti noin viisi minuuttia ja yhteistä treeniä muiden koirakoiden kanssa ei ollut. 

Kuvaaja Katja Eskman

Vinkit itsessään olivat hyviä, vaikka osa olikin itselleni itsestäänselviä. Jostain syystä käyttäydyin kuitenkin kuin en olisi ikinä ollut näyttelyissä. Kyllähän minä esimerkiksi tiedän, että epätasaisella maalla koira kannattaa esittää aina etuosa korkeammalla, mutta nyt jostain syystä esitin juuri päinvastoin. Sain vinkit, miten kannattaa pennun kanssa seisottamista treenata ja juoksemiseen sain vinkit. Yritänkin jatkossa keskittyä enemmän omaan liikkeeseen, jotta saisin koiran näyttämään paremmalta juostessaan. 

Kuvaaja Katja Eskman

Keskiviikkona kävimme taas tutummissa näyttelytreeneissä. Sää oli mitä oli; välillä satoi lunta ja räntää ja välillä oli ihan muuten vain kylmä. Koirakoita oli seitsemän ja kaikki hyvin eritasoisia. Teemana oli seisottaminen. 

Kuvaaja Katja Eskman

Taigan kohdalla kouluttaja antoi ohjeeksi tarkastella, että etuosa asettuu hyvin ja etujalat suoraksi. Välillä Taiga työntää etujalkojaan eteenpäin ja asento lysähtää heti. Toisen vinkin antoi, että tuomarin tullessa tutkimaan, ottaisin Taigan lyhyelle, koska Taiga lähtee peruuttamaan vieraan lähestyessä. 

Kuvaaja Katja Eskman

Juokseminen oli hankalaa, koska kaikki juoksivat eri tahtiin, joten emme päässeet kunnolla vauhtiin, kun piti jo hidastaa. Lisäksi olimme koulun pihalla ja maassa oli vaikka mitä kiinnostavaa. Tällä kertaa Taigaa ei häirinnyt muut koirat. Yksittäiset liikkeet menivät paremmin ja harjoittelimme myös juoksemista muita koirakoita pujotellen. Sekin meni Taigalla hyvin ja toisetkin saivat juosta Taigan ohi. Kouluttaja totesi, että Taiga on vielä liikkuessaankin hyvin paljon minussa kiinni, mutta kyseessä onkin pentu, joten on vielä ymmärrettävää. 

Arjen muut touhut

Leikkiä!

Posetusta!

Ada ja Aslak treenaa!

Tänään lähdimme miehen sekä Adan ja Aslakin kanssa jäälle. Mies lähti taas pilkkivehkeiden kanssa ja itsellä oli tarkoitus testata Adan ja Aslakin kyky treenata yhdessä avoimella alueella, jossa ei välttämättä muita vastaan tulisi. 

Alkuvalmistelut lähtivät liikenteeseen jo heti aamusta antamalla koirille juotot. Annoin myös erikseen Adan ja Aslakin juosta pihalla, jotta saisivat tarpeensa tehtyä ennen lähtöä. Sisällä erillisissä tiloissa puin molemmille vetokamppeet päälle ja vein yksitellen autoon. Aslakin laitoin takapenkille turvavyöhön kiinni ja Adan takakonttiin. Ihan kaiken varalta kaikki toimenpiteet tehtiin erikseen.

Rannalle päästessämme laitettiin kamppeet kasaan ja mies talutti meidät jäälle tasaiselle. Pääsimme lähtemään hienosti liikenteeseen ja kumpikin teki hienosti töitä. Välillä Aslak yritti Adan naamaa härkkiä, mutta Ada vain murahti takaisin ja komensin Aslakia lopettamaan. 

Teimme muutaman lyhyemmän matkan ja kävimme välillä katsomassa, oliko mies saanut kalaa ja juotin samalla koiria. Lyhyttä matkaa tein myös, koska luulin, että jäällä oli halkeama, mutta lopulta kolmannella kerralla, kun uskalsin mennä lähemmäksi, huomasin, että siellä olikin vain ajettu auton levyinen reitti ja lumi oli reunoilta noussut niin, että luulin sitä halkeamaksi... No ei ollut... Menimme kolmannella kerralla sitten jo hieman pidemmällekin ja kokonaismatkaksi saimme 12 kilometriä.

Ada ja Aslak ei toiminut parhaimmalla mahdollisella tavalla yhdessä. Adalla oli paljon nopeampi vauhti kuin Aslakilla ja pohjavillattomana ei kuumunut niin helposti kuin Aslak. Tärkeintä minulle kuitenkin oli, että Ada ja Aslak pystyivät työskentelemään yhdessä. Tänä talvena Ada ja Aslak eivät ole kertaakaan treenanneet yhdessä, kun Ada on ollut niin herkillä pentujen takia. Lisäksi sää oli todella lämmin, kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja sulatti reitin pintaa nopeaa tahtia. Alkuun koirat jaksoivat juosta todella reipasta vauhtia, mutta lopussa vauhti hiipui paljon ja sain todella houkutella koiria juoksemaan.

Hienoa oli, että sain miehenikin houkuteltua kokeilemaan vihdoin ja viimein valjakkoajoa. Onhan hän joskus pari kertaa pyörällä ajanut Adan kanssa, mutta mielestäni sitä ei todellakaan voi talvilajiin verrata ja etenkään kahden koiran valjakkoon. Pienen pätkän hän vain ajoi, mutta sai siitä kuitenkin pienen kipinän, että haluaisi kokeilla uudestaankin.