Keppi- ja puomitreeniä

Tänään käytiin kaverin kanssa jälleen treenailemassa yhdessä. Nyt oltiin meidän normaalissa hallissa, jotta pystyimme myös kunnolla kontakteja treenaamaan. Selkä vaivaa edelleen, joten itse en juossut rataa ollenkaan. Rakensin kaverille kuitenkin radan, jossa hän toiveidensa mukaan pystyi käännöksiä harjoittelemaan. 

Oma treeni aloitettiin Adan kanssa puomin parissa. Tarkoituksena oli saada hieman puomille tulokulmaa käännettyä sivummalle. Ensin teimme pari toistoa suoraan. Jätin Adan lähtöpaikalle aidan taakse, kävelin itse puomin vierelle ja lähetin Adan matkaan. Ongelmaksi muodostui oma etumatkani, jolloin Ada teki loikan kontaktialueen yli. Mutta kun jäin odottamaan Adaa lähemmäksi, en ehtinyt mukana alastulolle ja Ada hyppäsi hieman sivuun kontaktialueelta. Laitoin targetin puomin keskelle, johon palkkasin ylöstulon ja alastulolle ehdin mukana, kun Ada söi herkut ennen matkan jatkoa. Kun puomille tultiin hieman sivusta, ylöstulo tapahtui hieman liian ylös kontaktialueelle osuen, mutta yleensä Ada joitakin poikkeuksia lukuunottamatta osui kontaktialueelle. Toki asiaan saattoi vaikuttaa, etten pystynyt liikkumaan oikealla tahdilla Adan kanssa. 

Taigan kanssa treenailtiin puomille peruutusta, mutta muuten tarkoitus oli jättää puomitreeni tekemättä, koska Taigan kanssa olisi tarvinnut liikkua enemmän. Pari kertaa kokeilin, koska Taiga epäröi puomia, mutta ilman omaa juoksua, treeni ei ollut kunnollista. Teimme lisäksi keinua ja sitä myös Taiga epäröi, mutta avustettuna meni kyllä loppuun asti. Targetille en pystynyt palkkaamaan selkäkivun vuoksi, joten juoksimme keinun läpi ilman pysäytystä, mikä todennäköisesti on muutenkin Taigallekin parempi vaihtoehto. 

Edellisissä pienryhmätreeneissä ymmärsin oikeasti, miten nopeasti keppitreeneissä tulisi edetä. Teimme tänään kouluttajan ohjeiden mukaan ja aloitin vahvistamalla neljää keppiä kaksilla ohjureilla. Taiga ei alkuun pystynyt ollenkaan keskittymään, kun kaveri treenasi samaan aikaan hallissa oman koiransa kanssa ja Taiga kävi jatkuvaan häiritsemässä heitä. Kun he lähtivät hallista, Taiga sai keskittyä kunnolla ja teki todella hyvää suoritusta kepillä! Taiga eteni niin vahvasti, että uskalsin kokeilla kuudella kepillä ja kaksilla ohjureilla. Ja Taiga teki edelleen loistavalla energialla ja ei kertaakaan tehnyt väärin. Parin toiston jälkeen jätin keskelle yhteen väliin vain yhden ohjurin. Seuraavaksi jätin toiseenkin väliin keskelle yhden ohjurin. Sitten otin jo heti pois toisen ohjurin ensimmäisestä keppivälistä ja lopulta otin viimeisestä keppivälistä toisen ohjurin pois. Ja teimme vielä kaksi täydellistä suoritusta kuudella kepillä ja yksillä ohjureilla!! Loistava Taiga! Sitten en uskaltanut enää edetä vaan jätettiin Taiga hautomaan keppejä mielessään. 

Valmis koira kakkosluokkaan

Pyysin tulevia agilitykisoja varten, jos voisimme treenata joskus ykkösluokan rataa, jotta ykkösluokan radan suoruus ei yllättäisi kisoissa. Kouluttaja lupasi, mutta totesi treeneissä, että ei hän osannut niin helppoa rataa suunnitella, joten kakkosluokan radalla mentiin. Helppo se sekin oli ja saimme ensimmäisellä kierroksella jo radan suoritettua niin hyvin läpi, että toisella kierroksella teimme radan toisin päin. Sekin meni hyvin. Kouluttaja totesi, että olemme jo valmiita kakkosluokkaan ja kysyi, montako tulosta puuttuu. No kaikkihan meiltä puuttuu, kun kaksi nollaa on saatu yliajalla ja loput kisat syksyllä meni niin penkin alle, että ei sieltä nollia enää tippunut. 

Puomin juoksarin olemme saaneet vahvistettua sekä ylös- että alasmenoa. Etenkin alasmeno on niin vahva, että vaikka toisella kierroksella ylösmenolla tuli virheitä, ei nämä askelvirheet haitanneet alastulolla vaan Ada sai korjattua askeleensa oikeaksi. Ylösmenon virheet johtuivat todennäköisesti vinosta puomille noususta. Olemme tehneet vain suoraa puomille tuloa ja nyt ensimmäistä kertaa hieman vinosta. Pari kertaa piti taas palkata keskelle puomia ja alasmenosta erikseen. Saimme lopulta pari hyvää osumaa. Eli jatkossa tavoitteeksi harjoitella kääntymisiä sekä puomille nousussa että poistuessa. 

Kontakteista keinu ja A meni todella hyvin. Kepit meni hyvin, kunhan muistin antaa tilaa, jotta sai haettua ensimmäisen keppivälin hyvin. Reilun viikon päästä on Adan hieronnan aika, jonka jälkeen pitäisi pikaiseen nostaa rimakorkeutta, koska kisoihin on enää muutama viikko aikaa. 

Jo Adan treeneissä minulla selkä hieman ilmoitti olostaan. 1,5 viikkoa takaperin kävin itse hieronnassa, jossa jotain kävi alaselälleni ja joissakin arjen toiminnoissa on kipuillut. Viimeinen niitti oli torstain sään lämpötilan nousu ja lumityöt, kun lumi oli märkää ja katolta tippui lumet... Illalla en enää kyennyt Taigan treeneissä juoksemaan. Yritin juosta, mutta lopulta kouluttajakin näki, että en pysty. Treenasimme päällejuoksua, mutta enhän minä ehtinyt oikeaan kohtaan, joten ei Taigakaan tiennyt, mitä tehdä. Irtosi hyvin putkille ja sain etumatkaa, mutta silti en ollut ajoissa.

Toisella kierroksella treenasimme vain keppejä ja keinua, jotta minun ei tarvinnut juosta. Taiga vihdoin sai tuntumaa neljään keppiin kahdella kerroksella ohjureita. Ensimmäiseen väliin piti välillä laittaa kolmaskin, mutta siitä pystyimme jo luopumaan. Ohjeeksi sain, että vielä vahvistaa näitä neljää keppiä kaksilla ohjureilla ja vasta sitten lisätä treeniä kuudelle kepille. Saimme hallille uudet keinut ja ne on säädettävää mallia. Säädimme siis keinun matalimmalle tasolle ja kokeilimme, miltä Taigasta keinu tuntuu. Läpijuoksuahan se alkuun jälleen oli. Taiga jopa säikähti lopulta ja alkoi epäröimään keinun keskellä. Saimme kuitenkin houkuteltua keinun päähän asti ja parin toiston jälkeen lopetettiin. Ihmettelin jo välillä kouluttajalle, että onko Taigan itse oikeasti tarkoitus tajuta hidastaa keinulle vai millä keinoin minä voisin auttaa, mutta lopulta Taiga ihan oikeasti tajusi hidastaa! Toivottavasti jää muistiinkin... 

Huomenna suuntaamme taas hallille kaverin kanssa. Teen molempien kanssa vain yksittäisiä esteitä, koska selkäni on edelleen siinä kunnossa, että juokseminen ei onnistu. Istun vain nojatuolissa, koska sohvalle en uskalla edes yrittää. Kumartaminen pitää tehdä rauhassa ja miettien tarkkaan, millä tekniikalla sen teen. Kiertoliikkeitä on turha kuvitellakaan tekevänsä. Buranaa ja lihasrelaksanttia. Ja lepoa. Viikon päähän olen ilmoittautunut vielä ulkopuolisen kouluttajan pitämään koulutukseen Taigan kanssa, jonne haluan päästä, joten muut treenit on otettava rauhallisemmin ja toipua rauhassa. Lisäksi kisat lähestyy, joten pakko toipua sinne. Edellisistä on aikaa ja kovasti olen suunnitellut silloin taas kisauramme aloittavamme. 

Pitäähän sitä hieman hullu olla...

Tässä eräs ilta olin lähdössä vetolenkille Adan ja Aslakin kanssa. Olen hieman kyllästynyt siihen, että pitää jännittää lähtöä, kun heti ensimmäisenä on 90 asteen mutkat, joten kahden koiran kanssa lähtiessäni olen pyytänyt miestä taluttamaan koirat suoran alkuun. Viimeksikin koirat kävivät kuumana jo heti alusta saakka ja päästessämme suoralle, suoristin liinan sekä valjaat ja vielä vaihdoin koirien paikkoja. Sekä Ada että Aslak olivat todella malttamattomia ja tulipahan siinä todettua ääneen, että olen minä kyllä hullu, kun näiden kanssa lähden. Mies oli omituisen myötämielinen tälle ajatukselle. Pääsimme liikenteeseen ja ensimmäisenä sainkin huutaa koiria rauhoittumaan, kun ärisivät toisilleen. Onneksi molemmat rauhoittuvat alkuhässäkän jälkeen ja meno oli muuten rauhallista. 

Olen vaihdellut kokoonpanoja. Välillä käyn yksittäisen koiran kanssa ja välillä yhdistelmänä on Ada&Taiga tai Ada&Aslak. Edelleenkään Taiga&Aslak yhdistelmää en ole uskaltanut kokeilla, koska Aslak on epävarma ohituksissa ja Taiga on yleisestikin vielä kesken koulutuksessaan, joten haluan mieluummin Adan opettavan Taigan tavoille. Odotan, että järvet jäätyisivät ja pääsisi jäälle ajamaan. Olen todella herkkä jään kantavuuden kanssa ja kevyin perustein en sinne mene. 

Viikon aksapläjäys

Viikko alkoi Adan treeni-illalla. En edes osaa nimetä kaikkea, mitä olisi pitänyt osata. Lähdössä heti ensimmäisenä olisi pitänyt saada ohjattua koira kauempaa sivuttaisen aidan yli ja menemään putkeen, jonka toisessa päässä itse oli koiraa lähettämässä. Ihan ei meillä sujunut. Adalla oli niin vahva kontakti minuun, että sivuttainen hyppy jäi joka kerta väliin ja juoksi suoraan minun luokseni. Lopulta harjoittelimme lähempää ja palkkaajan kanssa, mutta varsinainen radalle lähtö tapahtui suoraan putkeen. Ada kuitenkin malttoi odottaa lähdössä hyvin, vaikkakin kerran viereisellä radalla kuulunut tule, tule houkutti Adan karkaamaan kerran lähdöstä.

Alkuun teimme pari kertaa keinua irrallisena ennen radan aloittamista. Ensimmäisen kerran Ada teki epäröimättä, mutta pari seuraavaa kertaa hieman varovaisemmin. Radalla kuitenkaan Ada ei epäröinyt vaan teki keinun hienosti ja yllätyin, miten hyvin takaaleikkaus onnistui. Tai oikeammin viskileikkaus. Ada teki aivan loistavalla energialla ja saimme puomillakin hyvät osumat radalla. Pumpperin laitoin radalle, kuten toinen kouluttaja oli suositellutkin. Ohessa video Adan radasta. Lopussa meinasi kiire jo tulla! 

Taigan treeneissä harjoiteltiin päällejuoksuja ja pimeää putkikulmaa. Taigallakin oli hyvä viikko ja teki hyvällä energialla töitä. Kouluttaja totesi, että selkeästi tekee paremmin, kun minä itse palkkasin. Suorilla ei haittaa etupalkkaaja, mutta muuten tuntuu hieman häiritsevn Taigan keskittymistä toisinaan. Ongelma oli lähinnä minun ajoitukset saada oikeaksi. Valssissakin olin koko ajan liian myöhässä, mutta lopulta saimma sen ajoittumaan suht hyvin. 

Radalla neljäs ja viides este olivat sivuttaisia aitoja, jotka tehtiin päällejuoksuna. Radalla käännyttiin pimeän putkikulman jälkeen valssilla ja takaakierrolla tekemään rataa takaisinpäin, jolloin päällejuoksut tehtiin toisesta suunnasta ja toisin päin. Tämä toinen puoli oli selkeästi meille ja muillekin hankalampi suorittaa. Kaikki halusivat juosta toisen aidan sijaan suoraan putkeen. Taiga saatiin aidan yli, kun kouluttaja palkkasi aidan takana. 

Lopuksi teimme taas keppejä samalla tekniikalla kuin edellisenkin kerran. 

Viikko lopetettiin agilityn osalta taas kaverin kanssa vuokraten keinonurmihalli. Otin molemmat koirat mukaan ja aloitin Taigan kanssa peruuttamalla. Kaveri halusi, että neuvon viskileikkauksessa ja tätä myös Taigan kanssa kokeilin. Hieman teimme taas keppejä, edelleen neljällä ja ohjureiden kanssa. Maksirenkaan kanssa ongelmana oli, että Taiga ei tehnyt rengasta, jos minä olin palkkaamassa edessä, mutta kaverin palkatessa ja minun hetsatessani Taiga teki renkaan montakin kertaa. Mikä lie tänään vaivasi... Muutenkin Taiga oli hieman erilaisella fiiliksellä tekemässä. Energiaa oli paljon ja tarjosi esteitä, jotka eivät oikeastaan edes tarjolla olleet. Sylkkäriäkin taas muistuteltiin, mutta ei jotenkin irronnut toisin kuin poispäinkäännös, johon Taiga tällä kertaa paremmin tarttui. 

Adan kanssa tehtiin kepit ja viskileikkaus yhdistelmää. Muistuteltiin myös peruuttamista puomille. Rengasta toki tuolla hallilla aina treenaillaan myös ja tälläkään kertaa ei ongelmia sen suhteen ollut. Keinua harjoittelimme säätämään, kun kaveri halusi matalammalla tehdä ja sitä myös Adan kanssa tehtiin. Meidänkin hallille on uudet säädettävät keinut saapuneet. Uusi rengaskin on tullut, mutta hyvä on silti käydä toisessakin paikassa treenailemassa. Adan kanssa harjoiteltiin vippausta pitkästä aikaa. Tälläkin kertaa meinasi hankalaa olla. Kai se maksikoiralle ei ihan loogisin vaihtoehto ole pyörähtää siivekkeen ympäri vippauksella. Tajusin kuitenkin, että jäädessäni hieman taakse ja ojentaessani kättäni enemmän sain kierrä-käskyn avulla Adan pyörähtämään miten halusinkin. 

Adan aksaa, koiran vauhdin arviointia

Adan treeneissä tavoitteena oli ohjaajan oppia arvioimaan koiran vauhtia radalla. Ensin tutustuimme rataan, jonka jälkeen jokainen juoksi radan läpi ilman koiraa kuitenkin liikkuen kuin koira olisi mukana. Sen jälkeen jokaisella oli viisi minuuttia aikaa tehdä nollasuoritus radalla koiran kanssa. Virheen sattuessa rata piti aloittaa alusta. 

Ada alkuun oli todella innokkas ja vauhdikas, mutta jatkuva alusta aloittaminen sai Adankin kyllästymään ja vauhti hiipui. Omakin jaksaminen oli koetuksella ja lopulta kepeille päästessä en jaksanut enää pitää Adalla vauhtia yllä kannustamalla, kun ei happi kulkenut itsellä. Lopulta kuitenkin juuri ennen ajan loppumista saimme ainoana koirakkona ensimmäisellä kierroksella nollatuloksen! Toisella kierroksella saimmekin keskittyä vain puomitreeniin. Teimme taas ilman pumpperia ja kouluttaja kehui, että Adalla tuli hienot osumat. Kehoitti kuitenkin treeneissä pitämään pumpperia, jotta saa lihasmuistiin vahvistettua askelluksen. Mutta alamme puomin osalta olla valmiit kisaamaan.

Ilman koiraa

Koiran kanssa

Taiga, uusia estekokeiluja

Tällä viikolla meillä oli Taigan agilitypienryhmässä itsenäiset treenit. Treenasimme yksittäisiä esteitä sekä irrottelimme vain juoksemalla ja kokeilemalla käännöksiä mm valssin avulla. Itse yritin saada Taigan irtoamaan ja hakemaan esteitä itsenäisemmin, mutta Taiga alkoi lopulta kyllästymään, joten toisellakin kierroksella juoksimme enemmän yhdessä ja tein puolenvaihtoja putkien jälkeen. 

Taiga tippui viikko sitten puomilta, joten halusin nyt varmistaa, ettei Taigalle jäänyt pelkoa puomia kohtaan. Alkuun juoksi puomin ohi pimeään putkenpäähän. Ohjasin hieman kiinni pitäen ja läheltä puomia puomille ja kyllä se sinne lopulta meni. Ja saimme itse asiassa ihan hyvät osumat myös alastulolle. Harjoittelimme myös peruuttamista puomille. Olen itse ollut tähän mennessä polvillani Taigan edessä, mutta tällä kertaa halusin vahvistaa peruuttamista, kun seisoin edessä. Hiljalleen lähden vahvistamaan Taigan peruuttamista siten, että minun ei tarvitsisi olla edes edessä vaan Taiga tietäisi jokatapauksessa mitä pitäisi tehdä. 

Viikko takaperin kokeilimme maksirengasta, mutta tällä kertaa halusin kokeilla yksittäisenä esteenä maksimuuria. Ennakkoajatus oli, että juoksee varmasti ohi, mutta Taiga yllätti ja epäröimättä juoksi ja hyppäsi etupalkalle. 

Aloitimme myös keppitreenin neljällä kepillä ja kahdella kerroksella ohjureita etupalkkaajan kera. Taiga ei alkuun tajunnut laisinkaan, mitä pitäisi tehdä ja minun piti namin avulla pari kertaa ohjata pujottelemaan kepit. Lopulta Taiga kuitenkin hoksasi idean ja jätin käsiohjauksen pois. Ohjasin vain oikealta puolelta tällä kertaa. Halusin, että kepit tulevat vain hieman tutuksi, enkä alkuun vaadi paljoa, joten en haastanut Taigaa vielä sillä, että olisinkin toisella puolella. Ensi kerralla sitten. 

Kaikista paras oppi tällä kertaa kuitenkin mielestäni oli se, kun me viimeisen kerran teimme peruuttamistreeniä ja toinen koirakko jäi tekemään rauhoittumistreeniä hallin toiselle reunalle. Taiga keskittyi tekemiseen todella hyvin, eikä häiriintynyt laisinkaan hallissa olevasta toisesta koirasta tai muista ihmisistä, vaikka halliin tuli myös omaa treenivuoroaan odottamaan Taigalle aivan vieras ihminen. 

Aksatreeniä uudessa ympäristössä

Vuokrasimme kaverin kanssa hallin, jossa on keinonurmi ja erilaiset esteet kuin meidän normaalilla treenihallilla. Päätavoitteeni oli Adan kanssa treenata tätä toista rengasmallia, johon meillä on monet kisaradat kaatuneet, kun Ada on väistänyt kyseisen renkaan radalla. Taiga lähti mukaan niin sanotusti huvin vuoksi ja periaatteella, että kokeillaan sitä, mikä hyvältä tuntuu. 

Adan kanssa kokeilimme ensin rengasta. Tänään kyseisen renkaan kanssa ei ollut ongelmia. Oli aivan sama, missä itse olin, kunhan liikuin siten, että olin renkaan toisella puolella Adan kanssa yhtä aikaa. Muussa tapauksessa Ada kääntyi minua katsomaan jo ennen kuin oli kunnolla laskeutunut alas. 

Adan kanssa teimme myös puomilla ylösnousuharjoituksia. Pumpperia ei ollut, mutta otin riskin ja kokeiltiin ilman. Osumat olivat hyviä, mutta valitettavasti puomi ei ollut paras mahdollinen meidän treeniimme, koska se heilui paljon. Ada tuli todella epävarmaksi kyseisellä puomilla, joten lopetimme puomitreenin lyhyeen muutaman toiston jälkeen. Toisella kierroksella ei enää puomia treenattu ollenkaan vaan keskityttiin renkaaseen, odottamiseen ja liikkumiseen erilaisella, liukkaamalla pinnalla. Kaverikin totesi, että Ada liikkuu paljon vauhdikkaammin ja sujuvammin kuin samassa hallissa olleissa tapsanmölleissä. Ada kävikin seuraavana päivänä möllien jälkeen hierottavana, joten se todennäköisesti vaikuttaa asiaan. 

Taigan kanssa teimme myös puomia. Taiga valitettavasti tippui puomin ylimmältä osalta alas. Taigan tasapaino ei vielä paras ole ja puomin voimakas heiluminen ei ollut hyvä yhdistelmä. Taiga ei näkyvästi satuttanut itseään, joten otin vain reippaasti Taigan mukaani ja pannasta kiinni pitäen ohjasin takaisin puomille. Taiga oli todella epävarma, eikä olisi halunnut puomille enää mennä, mutta pari kertaa Taiga meni puomin läpi minun pitäessäni Taigaa pannasta kiinni rajoittaakseni vauhtia. Sen jälkeen siirsimme puomin kokonaan sivuun, eikä kaverikaan uskaltanut enää omien koiriensakaan kanssa tehdä kyseistä puomia. 

Taigan kanssa kokeilimme myös rengasta. Liian nopeasti ajattelin nostaa renkaan suoraan maksikorkeudelle. Taiga teki ensimmäistä kertaa kyseistä rengasmallia, joten muutaman ali- ja ohijuoksun jälkeen laskimme renkaan takaisin alas. Muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen nostimme renkaan takaisin maksikorkeudelle ja muutaman kerran Taiga teki sen onnistuneesti. 

Kokeilimme pitkästä aikaa Taigan kanssa myös A-estettä. Liekö puomilta putoamisen takia Taiga alkuun väisti A-estettä. Taas pannasta pitäen ohjasin Taigan A:lle ja lopulta Taiga teki esteen takaakierron kautta esteelle tullen hienoilla ylösnousuilla ja alasmenoilla. Taiga ei mörköillyt ollenkaan kaveria, jonka Taiga tänään näki ensimmäistä kertaa, eikä kaverin liikkuminen lähellä haitannut ollenkaan Taigan keskittymiseen.

Kaikesta huolimatta treeneistä jäi hyvä mieli ja saimme hyvin onnistuneita suorituksia tehtyä. 

Malamuutin luonne ja koulutus

En oikein edes tiedä, mistä lähtisin liikenteeseen ajatusteni kanssa. Nämäkin ajatukset ovat heränneet somekeskusteluista. Kaikki lähti liikenteeseen, kun erään malamuutin omistaja kysyi neuvoa koiran omituiseen käyttäytymiseen, kun ei halunnut yhtäkkiä lähteäkään yläkertaan yöksi. Keskustelussa oli monta näkökulmaa, mutta kaksi keskeisintä oli, että 1. koira ei vaan halua ja 2. koira testaa. Itse olin vaihtoehdon 1 kannalla, koska meilläkin on se tilanne, että Ada ei halua yöksi yläkertaan nukkumaan vaan nukkuu keittiössä. En tiedä asiaan syytä, koska aiemmin Ada on ollut öitä yläkerrassa ja muuten sinne mielellään meneekin. Meillä on esimerkiksi muodostunut sellainen rutiini viikonloppuisin, että minä keitän kahvia ja Ada menee "herättämään" miehen yläkertaan. Toisin sanoen siis menee nukkumaan viereen... En koe tarvetta pakottaa Adaa yläkertaan, koska Ada pärjää hyvin alakerrassa. Jotkut asiat ja toimenpiteet ovat sellaisia, että niistä ei keskustella vaan koira meidän tahtoomme joutuvat alistumaan, mutta tämä on sellainen asia, josta voimme hyvn joustaa ja antaa Adan päättää mieluisin nukkumapaikka. 

Alaskanmalamuutin rotumääritelmä sanoo: Alaskanmalamuutti on lempeä ja ystävällinen, ei ”yhden miehen” koira. Se on uskollinen ja kiintynyt seuralainen, yllytettäessä leikkisä, mutta aikuistuttuaan yleensä vaikuttavan arvokas.

Malamuutin luonnetta mielestäni aliarvioidaan ja annetaan liikaa anteeksi, koska kyseessä ei ole palveluskoira vaan alkukantainen rekikoira, jonka tulee osata tehdä itsenäisiä päätöksiä. Tottakai roduilla on eroja. Palveluskoirilla tai suojelukoirilla on hyvin erilaiset intressit toimia verrattuna malamuuttiin. Ne kaikki ovat jalostettu eri tarkoituksia varten. Silti malamuutin tulee olla hyväluonteinen ja mielestäni tasapainoiseen luonteeseen tulee enemmän panostaa. Toiset ovat sitä mieltä, että terveys on aina ykkönen ja ei haittaa, jos luonne ei aivan kultaa olisikaan. Tietenkin terveys pitää olla kunnossa, mutta aivan samalla tavalla tulee ottaa huomioon jalostuskoirien luonteet. 

Malamuutti ei ole miellyttämisenhaluinen koira. Aiemmin mainitsemassani keskustelussa suuren painoarvon sai ajatus, että koira testaa ihmistä ja rajoja. Minusta hyvä pointti oli kuitenkin se, että ennemmin koiralla on eri intressi kuin ihmisellä ja siksi kouluttaessa ihmisen on hyvä käyttää koiran haluamaa intressiä hyväkseen. Malamuutilla se usein on ruoka. 

Monilla tuntuu olevan käsitys, että enemmän kuin yksi malamutti + ruoka = tappelu. Meilläkin ruokailutilanteet ovat herkkiä. Ada on rauhoittunut, mutta Taiga vahtii ruokakuppeja ja hyökkäilee Rikin kupille, jos vahtimatta jättää. Taiga saa jostain kierroksia ruokailutilanteisiin ja sen jälkeenkin pitää antaa rauhoittua, jotta voidaan esimerkiksi tarhaan lähteä. Mutta jos minulla on kädessä vaikka nameja, voin käskeä neljä koiraa istumaan vierekkäin eteeni ja jokainen keskittyy vain minuun. Kukaan ei ärise toisilleen. Annan namit koirille tietyssä järjestyksessä; Riki, Ada, Aslak ja Taiga. Toki jokainen yrittää nenällään seurata kättäni, mutta minun riittää pikkuisen vain äännähtää ja saan antaa namin aina vuorollaan yhdelle koiralle. Oheinen kuva kertoo mielestäni meidän koirien luonteista ja laumadynamiikasta paljon. 

Malamuutti ja ruoka voi olla koulutuksessa toki myös ongelma. Lähinnä olen huomannut sen agilityn parissa. Olen monta kertaa saanut eräälle kouluttajallemme selittää ja perustella, miksi en käytä Taigan kanssa treenatessa liian hyvää palkkaa mukana. Hänen mielestään koiran tulee saada parasta palkkaa treeneissä, mitä voi olla. Hän jokaisella kerralla antaa minulle palautetta siitä, että minulla on usein vain peruspapeloita mukana Taigalle palkaksi. Olen jopa jo kyllästynyt käymään samaa keskustelua uudestaan ja uudestaan. Kerran hän omasta taskustaan antoi nakkeja Taigalle palkaksi. Hyvästi Taigan keskittymiskyky. Sen jälkeen Taiga halusi vain nakkeja. Lopulta pyysin, että jospa jätetään ne nakit pois... Toki on tärkeää, että koira saa palkkaa, josta tykkää, mutta malamuutille se usein on ihan mikä tahansa ruokapalkka. Meillä siihen riittää ihan vain ne peruspapelot. Taigan keskittymiskyky työskentelyä ja minun vaatimaani kontaktia kohtaan meni aivan nollaan, kun palkka oli jotain aivan liian hyvää. Toinen asia, jota saan perustella ja selitellä on se, että malamuutti on kova koira, joka ei mene rikki siitä, että joudun korottamaan ääntäni vaatiessani koiran huomion itseeni. Malamuutti ei ole helpoin rotu agilityharrastukseen ja valitettavasti kovinkaan monet eivät ole olleet kouluttamassa malamuutteja, eivätkä ymmärrä malamuutin sielun elämää samalla tavalla. 

Koiran fyysinen kouluttaminen on kiistelty asia. Siitä kiistellään jo pelkästään, että mitä se pitää sisällään, mikä on fyysistä kouluttamista. Osa on sitä mieltä, että kaikki fyysinen koulutus on väärin. Osa on kuitenkin sitä mieltä, että on ok olla malamuutille fyysinen tarpeen vaatiessa. Perustellaan malamuutin kovuudella ja koiraa laitetaan maihin. Tunnustan itsekin niin tehneeni. Riki oli ihan hirveä pentu, jonka kanssa sai taistella pienistäkin asioista. Laitoin Rikin maihin melko useinkin. RIkistä kasvoi hieno koira jokatapauksessa. Aslakin kanssa olen toiminut välillä samoin, mutta Aslakin kanssa olen todennut, että se vain pahentaa asioita. Aslakin kanssa olen huomannut, että on tärkeää itse ennakoida ja positiivisen vahvistamisen kautta muovata koiran käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa. Aslak on kasvanut ajan myötä paljon, mutta provosoituu herkästi muiden koirien reaktioista. Lisäksi Aslak on joissakin asioissa epäluuloinen, kuten tänään silmätarkastuksessa lääkärin tuijottaessa läheltä suoraan silmiin ihmeellisillä valoilla. Aslak murisi matalasti, mutta ei tehnyt muuta. Silti en kokenut tarpeelliseksi Aslakia torua niin fyysisesti kuin sanallisestikaan, koska se ei olisi tilanteessa auttanut yhtään vaan Aslak olisi todennäköisesti kokenut itsensä uhatummaksi. Olin vain itse vieressä, pidin Aslakin päätä paikoillaan ja totesin rauhallisessa äänellä Aslakille "rauhoitu". 

Fyysistä kouluttamista perustellaan myös usein sillä, että kyllähän aikuinenkin koira kouluttaa pentua välillä rajustikin. Kuitenkin lähtökohtana on jo ihan hyvä olla ajatus, että ihminen ei ole koira. Kyllä, olen napannut pentua varovasti poskesta, kun hyökkäilee Adan naamalle vetolenkille lähtiessä, eikä millään meinaa lopettaa. Totta kai, kun puhutaan alaskanmalamuutista, rekikoirasta ja useamman koiran valjakosta, huonoon käyttäytymiseen on puututtava. Mutta kyllä itse ennemmin haen luottamusta koiraan positiivisen vahvistamisen kautta, vaikka onkin kovapäinen malamuutti kyseessä. Vaikka agilitykentällä saatan suorastaan karjua koiralle, mutta sillä haen lähinnä sitä, että koira huomaa minut, kuuntelee minut ja ottaa minuun kontaktin. Nämä kun välillä haahuilee miten sattuu, muut ihmiset on kivoja tai ihmeellisiä ja kas kummaa, mitäs toisella kentällä tehdäänkään. Mutta malamuutti ei huutamisesta hajoa. Adan ilmeestä näkee, että ei tykkää huudostani, mutta kun vaihdan äänensävyn ja kehun minun huomaamisesta, Adakin unohtaa huudon. 

Itse en osallistu somessa keskusteluihin vaan rauhassa mietin asioita itsekseni. Valitettavasti liian usein somessa ihmiset käyttytyvät huonosti, eivätkä kunnioita toisten mielipiteitä. Malamuuttipiireissäkin on myös näitä "minä olen oikeassa ja olen omistanut/kasvattanut malamuutteja niin ja niin pitkään ja tiedän kaiken ja ihan turha väittää vastaan" -tyyppejä, joiden kanssa saa vain hakata päätä seinään, kun on ihan sama, mitä itse sanot. Olen tähän joskus törmännyt omakohtaisesti ja siitä oppinut, että parempi olla puuttumatta, kun tulee vain huonolle tuulelle. Tämäkin avautuminen voi olla, että ei tavoita suurta lukijakuntaa, mutta tämä on itselleni paras tapa kertoa mielipiteeni ja avautua ajatuksistani. Kuten Aslak, itsekin olen herkkä provosoitumaan, joten esimerkiksi facebook ei ole minulle se oikea paikka osallistua tietyntyyppisiin keskusteluihin. 

Juoksukontaktitreenit

Viime aikoina olen ollut melko epätoivoinen, kuinka saisin sekä Taigan että Adan oppimaan juoksukontaktit agilityssa. Ada on oppinut alastulot, mutta ylösmenot ovat olleet todella iso haaste. Saatiin kouluttajalta neuvoksi kokeilla bumpperin kanssa oikean askelluksen opettelemista. Taigan kanssa olemme tehneet ja edenneet, kuten juoksukontaktikurssilla on neuvottu, mutta liekö Taigan kasvu tuonut ongelmat, että nyt koko puomia tehdessä Taigan osumat kontaktin alastulolle ovat suorastaan kauheaa katsottavaa! Otin lauantaina videolle treeniä ja tietokoneella hidastin kuvaa. Osumat olivat ehkä etujalalla, mutta nekin jo koiran terveyden kannalta kauheaa katsottavaa. Ohessa video lauantailta. 

Maanantaina kävimme sekä Adan että Taigan kanssa treenailemassa. Adan kanssa laskettiin viime viikolla puomin nousuosa maksipöytää vasten, jotta saatiin palkattua ylösnousut oikeanlaisesta osumasta, eikä alastulot sotkisi palkkausta. Adalle saatiin jo hyviä osumia. Taigan osuuden otin taas videolla, jotta saisin hidastuksista tarkastettua, minkälaiset osumat oikeasti olivat. Edelleenkään osumat eivät olleet sellaisia kuin toivoin. 

Tänään kävimme taas molempien koirien kanssa juoksukontaktia treenaamassa. Adan kanssa treeni meni loistavasti. Lähdimme liikenteeseen muistuttamalla mieleen takapään käyttöä peruuttamisella, jonka jälkeen juoksutin Adaa maksipöydälle. Lopulta teimme kokonaista puomia. Palkkasin Adaa ensin erikseen ylösnoususta ja sen jälkeen alastulosta. Lopulta palkkasin vain alastulon jälkeen kokonaisen puomin suorittamisesta. Toivotaan, että nyt jäisi Adalle mieleen oikea rytmi. Edelleen siis teimme jokaisen kerran bumpperin kanssa. 

Taigan kanssa teimme paljon töitä takapään käytön suhteen. Teimme peruuttamista, maksipöydältä juoksemista, isolla puomilla alasnousua pöydältä puomille nousten ja lopulta kokonaista puomia. Välissä muistuttelimme mieleen uudelleen peruuttamista. En tiedä, hoksasiko Taiga vielä, että osuma pitäisi tulla takajaloilla, mutta lopulta kuitenkin saimme hyvän osuman ja siihen lopetimme. 

Tänään treenailimme myös Adan kanssa lähdössä odottamista. Adan piti malttaa istua paikallaan ja odottaa käskyä, vaikka itse liikuin, sipsutin ja juoksin. Yllätyin, miten hyvin Ada odotti! Adan kanssa kokeilimme myös pitkästä aikaa pussia, eikä siinä ollut ongelmia. Taigan kanssa keskityimme muuten pelkästään juoksukontaktiin, mutta kokeilimme myös pussia. Ensimmäisen kerran Taiga epäröi, mutta nostin pussia, joten Taiga näki tulla läpi. Muutaman kerran nostin, kunnes Taiga sai onnistuneesti juosta omatoimisesti alusta loppuun pussin läpi.