sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Pitäähän sitä hieman hullu olla...

Tässä eräs ilta olin lähdössä vetolenkille Adan ja Aslakin kanssa. Olen hieman kyllästynyt siihen, että pitää jännittää lähtöä, kun heti ensimmäisenä on 90 asteen mutkat, joten kahden koiran kanssa lähtiessäni olen pyytänyt miestä taluttamaan koirat suoran alkuun. Viimeksikin koirat kävivät kuumana jo heti alusta saakka ja päästessämme suoralle, suoristin liinan sekä valjaat ja vielä vaihdoin koirien paikkoja. Sekä Ada että Aslak olivat todella malttamattomia ja tulipahan siinä todettua ääneen, että olen minä kyllä hullu, kun näiden kanssa lähden. Mies oli omituisen myötämielinen tälle ajatukselle. Pääsimme liikenteeseen ja ensimmäisenä sainkin huutaa koiria rauhoittumaan, kun ärisivät toisilleen. Onneksi molemmat rauhoittuvat alkuhässäkän jälkeen ja meno oli muuten rauhallista. 


Olen vaihdellut kokoonpanoja. Välillä käyn yksittäisen koiran kanssa ja välillä yhdistelmänä on Ada&Taiga tai Ada&Aslak. Edelleenkään Taiga&Aslak yhdistelmää en ole uskaltanut kokeilla, koska Aslak on epävarma ohituksissa ja Taiga on yleisestikin vielä kesken koulutuksessaan, joten haluan mieluummin Adan opettavan Taigan tavoille. Odotan, että järvet jäätyisivät ja pääsisi jäälle ajamaan. Olen todella herkkä jään kantavuuden kanssa ja kevyin perustein en sinne mene. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti