Aslak ja sexier than a squirrel -haaste

Agilitykoutsimme on tarjonnut menetettyjen treenien tilalle somekanavien kautta erilaisia jumppaohjeita, parkourhaasteen ja esimerkiksi Absolutedogsin sexier than a squirrel haasteen. Ruskan pentuagility osa 2 julkaisussa kerroin jo, että myös Ruskan kanssa osallistumme kyseiseen haasteeseen ja siinä on tarkoituksena vahvistaa yhdessä tekemistä ja luopumista ympäristön tuomista häiriöistä. Aslakin kanssa olemme treenanneet luopumista Katja Ojansivun koulutuksen pohjalta. Treenaaminen ei kuitenkaan ole ollut tarpeeksi intensiivistä, jotta olisimme saaneet edistystä aikaiseksi. Edistystä on ollut vaihtelevasti, mutta se on ollut todella hidasta. Siksi Ruskan lisäksi myös Aslak pääsi tutustumaan sexier than a squirrel peleihin, vaikka alkuun ei ehkä ihan niin intensiivisesti kuin Ruska. 

Kaikkia pelejä emme ole Aslakin kanssa pelanneet. Osa on ollut sellaisia, että Aslakilla on ollut jo se asia hallussa. Näitä on esimerkiksi ollut sivulle tulon harjoittelu. Peleissä on myös ollut todella vaikeita asioita Aslakille, kuten esimerkiksi herkun nappaaminen ilmasta. Lisäksi olen Aslakin kanssa liian vähän panostanut peleihin, joissa käytetään lelua ja leikitään. On kuitenkin ollut paljon pelejä, joista Aslak on todella paljon innostunut ja oppinut uusiakin juttuja. Aslak on esimerkiksi opetellut kiipeämään ja asettamaan etutassut erilaisille tasoille. Aslak on opetellut tekemään kahdeksikkoa jalkojeni ympäri. Aslak on myös opetellut Adalle ja Taigalle agilitystä tutun jalkojen väliin tulemisen. Olemme harjoitelleet Aslakille tuttua seuraamista, mutta myös puolenvaihtoja, jotka ovat olleet Aslakille yllättävän helppoja. Olemme heitelleet nameja maahan ja harjoitelleet koiran kutsumista, jahtaamisleikkiä sekä namista luopumistakin. Aslak nauttii paljon yhdessä tekemisestä ja temppuilusta. Ja kyllä se ihan kivasti oppiikin uusia asioita. 

Olen todella yllättynyt (positiivisesti), että olemme lyhyessä ajassa edistyneet jo todella paljon Aslakin kanssa, vaikka treeni onkin ollut hieman vajavaista. Olemme saaneet lenkkeillä melko rauhassa, mutta pari koirakohtaamista on kuitenkin viikon sisään ollut. Ensimmäinen vastaantuleva koira oli beagle. Ja tämä beagle inhosi Aslakia ja haukkua räkytti koko ohituksen ajan Aslakille. Muutin Aslakin huomion kiinnittämistä muihin heittämällä Aslakille namit maahan kädestä antamisen sijaan. Ja kas kummaa! Aslak vilkuili kyllä välillä beaglea, mutta jatkoi namien etsintää ja minähän kehuin valtavasti koko ajan Aslakia. Toinen koirakohtaaminen tapahtui pikkukoiran kanssa ja taas heittelin Aslakille nameja maahan. En tiedä oliko tämä namien etsintä pikkukoiralle liikaa vai oliko omistaja ylisuojeleva ja ajatteli Aslakin syövän koiransa, kun nappasi syliin ja kantoi koiransa meidän ohi. He muutenkin kävelivät autotien toista laitaa... Tyylinsä kullakin.. No, Aslak taas vilkaisi hieman toisia, mutta jatkoi namien etsimistä ja rauhassa malttoi odottaa, kun kaivoin taskusta lisää ja viskasin maahan. Ja taas sai Aslak isot kehut. 

Lopputulos parin viikon treenien ajalta: I'm sexier than a squirrel! 

Ruskan pentuagility osa 1

Ruska on jo 4,5 kuukauden ikäinen ja on aloittanut valmistautumisen agilityyn. Otsikossa on osa 1, koska tulen varmasti kertomaan paljon pentuagilityasioista, joten saan eriteltyä tekstejä paremmin toisistaan. Ensimmäisessä osassa kerron, mistä olemme Ruskan kanssa lähteneet liikenteeseen, minkälaisia harjoituksia olemme tehneet ja missä olemme nyt.

Ruska aloitti jo luovutusikäisestä alkaen tutustumaan agilityn maailmaan vierailemalla hallilla. Halli oli todella jännittävä paikka, eikä uskaltanut itse edes astua halliin. Kannoin alkuun Ruskan halliin ja siellä paljon namiteltiin, kuunneltiin ääniä ja sai tutustua ihmisiin. Lopulta Ruska jo itse käveli halliin. Myös kontaktin ottaminen muihin koiriin hallissa ja hallin läheisyydessä hiljalleen helpottui. Ensimmäisen kerran pissin hallin pihalla teki vasta tällä viikolla. Eli Ruska on tarvinnut paljon aikaa rentoutuakseen hallilla. Ruska on kuitenkin kyennyt toimimaan hallilla jo melko pian tammikuun aikana ja Ruskaa tuntuu helpottavan, kun saa keskittyä tehtävään. 

Varsinaiset treenit alkoivat leikkimällä ja targettiin tutustumisella. Myös kiertämistehtävät aloitettiin varhain. Kiertäminen lähti liikenteeseen ihan vain muovitötterön kiertämisestä, vaihtui muurin tolppaan ja tavoitteena oli, että joutuisi kiertäessään menettämään näköyhteyden minuun. Tällä valmisteltiin putkeen menoa. Ruska oppi kiertämisen nopeasti. HIljalleen lisäsimme siihen ohjauskuvioita ja Ruska tuli ohjauksiinkin hyvin. Saman kohteen kiertäminen kaksi kertaa peräkkäin on ollut haaste. Puolessa välissä Ruska istahti alas ja huuti minulle. Toiselle kierrokselle pitikin siirtyä vähän kerrallaan ja heitin namin aina hieman kauemmaksi ja kauemmaksi, kunnes lopulta Ruska kierti toisen kerran kohteen. 

Kokeilimme erilaisia alustoja. Kävimme Sisukkaan järjestämässä pentuseikkailussa, jossa kokeilimme erilaisilla alustoilla liikkumista. Lisäksi hallilla kävelytimme Ruskaa maassa olevalla puomin lappeella. Myös liikettä olemme testanneet. Ruska sai nousta itse keinun ylösmenolle ja kouluttaja hieman liikutti keinua ylös ja alas. Hieman Ruskaa jännitti, mutta nousi kuitenkin uudelleen keinulle. Toisella kertaa keinua ei enää heiluteltu.

Putki oli Ruskalle alkuun todella jännittävä. Ruska ei halunnut edes koskea tassullaan putkea. Ruskaa totutettiin ensin tarjonnan kautta kulkemaan maata vasten olevan renkaan läpi. Sen jälkeen Ruska sai kulkea putken painon yli. Lopulta Ruska suostui kulkemaan pienimmillään olleen lyhyen putken läpi. Seuraavalla kerralla Ruska juoksi jo lyhyttä suoraa putkea innokkaana. Myös pitkää putkea suorana Ruska on kulkenut, mutta putken kääntäminen mutkalle oli liian iso askel. Otimme seuraavalla kerralla lyhyen putken, jota Ruska sai juosta edestakaisin. Hiljalleen vähän kerrallaan putkea käännettiin. Ruska rohkeasti teki putkea, mutta vielä emme kovin paljoa putkea mutkalle laittaneet. 

Ruska on todella nopeasti oppinut asioita. Esimerkiksi nenällä käden koskettaminen oli alusta asti todella selkeää Ruskalle. Ruska tarjosi sitä jopa palkkaavalle koutsille, joka sattui kädet nostamaan ylös kehuessaan. Ja eilen Ruska teki sitä henkilön kanssa hallilla, jonka tapasi ensimmäistä kertaa viisi minuuttia aikaisemmin. Olemme myös aloittaneet juoksukontaktiharjoitukset esittelemällä Ruskalle maton. Jo toisella kerralla herneet aivoissa kohtasivat ja Ruska tajusi, miten palkkaa saa. Ruska katsoi mattoa, kunnolla tumpsautti tassunsa matolle ja kävi palkan. Ja aina vain uudestaan ja uudestaan. Eilen tehtiin mattotreeniä ehkä vasta viidennen tai kuudennen kerran, ensimmäisen kerran hallin häiriössä. Laitoimme maton molempiin päihin 1-2 metrin päähän kupit ja treenikaveri palkkasi toiseen kuppiin. Ruska taas selkeästi katsoi, missä matto on. Joitakin kertoja Ruska ei malttanut katsoa, mutta ohittaessaan muisti (emme ehtineet itse reagoida laisinkaan), kääntyi koskettamaan ja jatkoi matkaa palkalle. Että ei ainakaan voi Ruskaa syyttää siitä, etteikö kriteeriä tietäisi... 

Ruskalle on myös esitelty siivekkeitä ja niiden läpi juoksemista. Kerran koutsi laittoi pumpperin väliin, mutta koska Ruskalle se oli merkki hyppäämisestä, otettiin se pois. Viimeisellä pentuagilitykerralla Ruska juoksi lyhyen putken ja kahden siivekkeiden läpi palkalle, kun itse jäin taakse. Sekunnin epäröi kesken matkan, mutta jatkoi kuitenkin matkaa palkalle. 

Seuraava tavoite meillä on saada Ruska kulkemaan mutkaputkesta, kestämään vieraiden ihmisten käsittelyä ja saada mattotreenit etenemään ja vahvistettua. Ruska jakaa maaliskuun Taigan ja Adan treenipaikat ja huhtikuussa jatketaan kaksi kertaa viikossa treenejä ja lisänä seuraavalla kaudella onkin myös kahden viikon välein oleva treenipaikka. Eli kesäkaudella saadaan viettää paaaaljon aikaa hallilla....

Taiga

Taiga on kokenut suuren myllerryksen viimeisen puolen vuoden aikana. Viimeksi Taiga kävi hieronnassa kesällä. Heinäkuun lopussa se tippui koirankopin katolta. Olisin halunnut mahdollisimman pian viedä Taigan taas hierottavaksi, mutta hieroja oli vielä kesälomalla ja Taiga aloittikin juoksut, joten ei ehtinyt. Taiga astutettiin ja jätin Taigan pois agilityn parista. Liikuimme vain vapaana tai hihnalenkeillä. Lopulta Taiga synnytti. Taiga pysyi koko ajan yllättävän hyvässä kunnossa; turkki oli hyvä, eikä näyttänyt sellaiselta nääntyneeltä äitikoiralta kuin yleensä monet näyttää. Sää vaihteli jatkuvasti ja maa meni jäätikölle, joten Taiga on juoksennellut päättömänä jäätikölläkin. Agilitytreeneissä on huomattu, että Taiga ei taivu tiukasti vaan tekee etenkin vasemmalle käännöksen laajana kaarena.

Eilen vihdoin ja viimein Taiga pääsi hierontaan. Varoitin jo Niinaa, että älä säikähdä. Taiga painoi joulun aikaan enää 24 kiloa, mutta viikonloppuna mitattiin ja todettiin jo kilon painoa saaneen. Lisäksi nyt on lopulta karvatkin alkaneet irrota. Niina nauroi, kuinka Taiga näyttää tällä hetkellä enemmän jämtiltä kuin malamuutilta. Ollaanhan me saatu treeneissäkin kommentteja, että nyt se vasta sporttiselta näyttäää. Mutta. Kuinkas ollakaan, Taiga oli yllättävän hyvässä kunnossa! Lihakset ovat vielä olemattomat (ei ollut Niinan kommentti, vain omaa näkökulmaa), mutta etenkin etuosa oli ilman jumeja. Reidet olivat jumissa, etenkin etureidet ja etenkin vasenta takajalkaa keventi. Ja selkänikamissa löytyi iso jumi. SI:t eivät olleen myöskään niin jumissa kuin voisi synnyttäneellä nartulla olettaa olevan. Eli onni onnettomuudessa, että Taiga on joustavarakenteinen koira. 

Taigan kanssa aloiteltiin jo ennen joulua rakentamaan taas pohjaa treenaamiselle. Vetolenkit ovat jääneet yksittäisiin kertoihin jäätikön takia, mutta agilityn pariin ollaan päästy. Taigan piti palata treenaamaan vasta joulun jälkeen, mutta Taiga selkeästi osoitti, että äitikoira on saanut tarpeekseen kotona olemisesta, joten lähdimme jo ennen joulua hallille. Ja Taigahan oli aivan super! Emme ole vieläkään tehneet keppejä, keinua ja A:ta ja rimat on ollut pääsääntöisesti 10-20 cm. Kerran rimat nostettiin 35 cm, mutta selkeästi Taiga ei ollut vielä siihen valmis. Lähtökohta kuitenkin oli, että haluan mahdollisimman kevyesti treenata ennen hierontaa eli keskityimme ratasuoritukseen ja ohjauskuvioihin. 

Olen kaivannut Taigan kanssa treenaamista. Taiga on todella erilainen ohjattava kuin Ada. Kun Ada sai Juha Oreniukselta kommentin vahvasta estelukituksesta ja vaikeudesta sen purkamiseen, Taiga on superherkkä minun ohjaukselleni. Taigan kanssa en todennäköisesti tarvitsisi koskaan äänikäskyjä niin halutessani. Pystymme yhdessä vaihtamaan ohjauskuvioita tuosta noin vain ja Taiga lukee ohjausta, noudattaa ohjausta ja vauhti on hyvä! Kouluttajamme Heidi meitä haastaakin jokaisella treenikerralla ja heittää vain erilaisia ohjauskuvioita, joita meidän pitää tehdä. Ja yleensä selvitämme haasteet helposti! Edellisellä kerralla Heidi haastoi minut jopa ohjaamaan ilman käsiä ja ääntä yhtä aikaa! Se oli jo melkoinen haaste, mutta melkein selvitimme senkin. 

Taiga on ollut todella hieno äiti. Se on tiukka, mutta todella huolehtivainen. Osa tavoista on jopa mennyt hieman yli ja jouduin esimerkiksi ruoan jälkeen laittamaan Taigan eri huoneeseen 1-2 tunniksi, koska pennut saivat Taigan oksentamaan oman ruokansa. Se on tuonut toki haasteita myös Taigan kunnon kohottamiseen. Siivoaminen on myös tärkeää Taigalle ja jos en ole itse paikalla, se edelleen siivoaa kotiin jääneen pentunsa jätökset. Taiga komentaa, mutta myös leikkii. Taiga ei yleensä ole se, joka menoa rauhoittaisi. Joitakin ikäviäkin tapoja Taiga on keksinyt, kuten kissan jahtaaminen. Ennen pentuja kissat saivat olla suht rauhassa, mutta nyt pennun innostuessa myös Taiga vetää överit kissojen kanssa. 

Taiga selkeästi kaipaa jo aikuista seuraa. Olen kuitenkin ollut todella varovainen Taigan kohdatessa muita koiria. Omien koirien kanssa Taiga on saanut myös todella vähän olla keskenään sen jälkeen, kun pennut alakertaan muuttivat. Taiga on vieraita koiria ohimennen nähnyt ja silloinkin suurimmaksi osaksi veljeään Nukaa ja Desnaa. Nukan kanssa haistelivat, Nuka murisi ja Taiga vain kääntyi pois. Desnan kanssa ei ollut ongelmaa. Hiljalleen annan Taigan touhuilla oman lauman kanssa ja silloinkin aloitan rauhassa ilman pentua. Adan kanssa ovatkin hihnassa käyneet yhdessä kävelemässä ennen treenejä. Ja vielä ovat rauhassa samassa tilassa valvotusti ja hallitusti olleet. Mutta hiljaa hyvä tulee ja parempi vara ja niin edes päin. Laumadynamiikka on itselle todella tärkeä asia ja käytän mielelläni aikaa, jotta lauma saisi rauhassa totutella muutoksiin.

Ruskan alkutaival, vajaa 11 viikkoa

Kuunloisteen Tauriel eli Ruska oli ensimmäisenä syntynyt pentu 29.10.2019. Ruska syntyessään huudatti äitiään ja osasipa sekin alusta asti ääntään avata. Ruska ei ollut koskaan pentueen kasan alimmainen. Livahti nopeasti alta pois, jos joku päälle yritti. Kuitenkin siskonsa oli terävämpi ja rohkeampi, hieman liikaa äitiinsä tullut ja siitä johtuukin, että mummokoiraa mielistelevä Ruska sai jäädä elämään meidän laumassa.

Kun pentueesta enää siskokset olivat syntymäkodissaan, tuli näistä kahdesta kuin paita ja peppu. Toinen oli aina esimerkkinä toiselle niin hyvässä kuin pahassa. Aloitimme opettelemaan kutsumanimiä, harjoittelimme sisäsiisteyttä, istumista ja odottamista. Toisen kanssa harjoitellessamme toinen kiljui perään. Lopulta kuitenkin vahvan temperamentin omaavat sisarukset alkoivat etsiä paikkaansa ja kinoja alkoi syntymään. Ruska ei aina laskenut siskoaan esimerkiksi vesikupille samaan aikaan ja muutenkin leikki alkoi vakavoitumaan ja äänensävy muuttumaan. Pidemmän päälle siskokset eivät välttämättä siis olisi tulleet toimeen samassa laumassa.

Kun sisko sitten viimein lähti 10 viikkoisena omaan kotiinsa sijoituskoiraksi, Ruskalle siskon lähteminen toi taantumista esimerkiksi sisäsiisteyden suhteen. Ruska ei tehnyt ulos tarpeitaan vaan aina sisään tullessa teki ensimmäisenä pissan sisälle. Toki omat kiireet eivät helpottaneet oppimista, koska itselläni ei valitettavasti ollut tuntikaupalla aikaa Ruskan kanssa hengata pihalla odottamassa tarpeiden tekemistä. Vihdoin tuli ilta ilman menoja ja vietin kaiken kaikkiaan varmaan noin 2,5 tuntia illasta ulkona. Alkuun Ruska ei tehnyt pissaa ulos. Sisällä vahdin jokaista Ruskan liikettä ja kannoin ulos aina pissalle ruvetessaan. Ulkona ei siltikään tehnyt mitään. Lopulta muutaman tunnin taistelun ja iltaruoan jälkeen Ruska teki pissan ulos! Vielä ehti illan aikana kahdet pissat tekemään ulos. Viikonloppuna saimme taas ison edistyksen, kun suurin osa pissoista on tullut ulos. Kakkaa Ruska osaa pihdata, mutta olen tällä hetkellä vain todella iloinen, kun edes ne pissat alkaa ulos tulla. 

Ruska on saanut opetella äitikoiran tukemana tarhailua. Mitään traagista ei asiassa ole ollut. Hyvin on pärjännyt, riehuneet äitikoiran kanssa ja nukkunut äitikoiran kanssa samassa kopissa. Toki Ruska ei pärjää vielä ulkona karvansa kanssa pitkiä aikoja ja olemme olleet aina kotona Ruskan ollessa tarhassa. Tänään oli taas vaihteeksi sen verran lämmin päivä, että tarhassa riehuessa Ruska oli "uinut" vesilätäkössä eli tuli sisään märkänä. 

Ruska on muutaman kerran käynyt hallilla tutustumassa ympäristöön. Ensimmäisellä kerralla Ruska oli noin kuutisen viikon ikäinen ja halli sekä muut koirat jännittivät valtavasti. Ruska oli suorastaan paniikissa eikä edes ruoka maistunut. Toisella kerralla Ruskaa taas jännitti alkuun, mutta suostui lopulta syömään herkkuja ja liikkumaan hihnassa hallissa, otti herkkuja myös meidän tulevalta koutsilta ja sieti kaverin kelpiepentua lähellään. Kolmannella kerralla Ruska oli irti hallilla, kun rakennettiin treenirataa treenikavereiden kanssa. Myös kaverin sakemannipentu oli hallissa, mutta Ruska ei selkeästi tykännyt toisen päällekäyvästä tyylistä. Neljännellä kerralla Taiga lähti Ruskan kanssa hallille. Olimme hallissa vain viitisen minuuttia ja heittelin Taigalle lelua. Hiljalleen Ruska rentoutuu. Seuraavalla kerralla menemmekin ihan oikealle treenikerralle, kun Ada ja Taiga käy hieronnassa, eivätkä pääse itse treenaamaan. Eli tiedossa leikkiä ja target treeniä. Lisäksi reilun viikon päästä menemme Sisukkaan pentuseikkailuun, jossa Ruska pääsee kokeilemaan erilaisia pintoja, pallomeren, hajuharjoituksia ym. Tehtäviä, jotka rohkaisevat ja kehittävät ohjaajan ja koiran yhteistyötä. Helmikuussa aloitetaan pentuagilityn parissa. 

Oman lauman parissa on tapahtunut selkeää rentoutumista, kun pennut ovat lähteneet omaan kotiinsa. Ruskaa jännittää monet asiat, kuten kovat äänet, vieraat koirat. Omien koirien kanssa Ruska on rentoutunut, eikä enää säikähdä jokaista tarhasta ulkoilun aikana kuultua omien koirien haukahdusta. Ohikulkevat vieraat koirat onkin toinen juttu, mutta olen ottanut tavaksi pitää aina takin taskussa herkkuja ja niillä olen jo usein saanut Ruskan rentoutumaan. Taigan kanssa Ruska leikkii jo rentoutuneesti ulkonakin, vaikka äidillä vauhtia onkin. Aslakin kanssa Ruska on myös rentoutunut, mutta uteliaan varautunut. Ruska ja Aslak ovat hengailleet yhdessä ulkona useamman kerran. Vanhukset saavat rauhassa antaa tilanteen kehittyä. Ada jo kerran on antanut Ruskalle kyytiä ja sen jälkeen olen ollut todella varovainen. Liekö tämä herkistänyt Ruskaa... Mutta en halua enää negatiivista kokemusta vaan yritän vain rohkaista Ruskaa eri asioissa. 

Odottamisen taito edistyy hiljalleen. Istua Ruska osaa hienosti. Hihnassa olemista olemme harjoitelleet lähinnä omassa pihassa eniten. Toki olemme käyneet mm äitini luona kaupungissa sekä Mustissa ja Mirrissä. Kotihallin lisäksi kävimme naapuriseuran hallilla. 

Painoa Ruskalla on vajaa 11 viikkoisena 12 kiloa! 

Pentuelämää

Pennut on jo 19 vuorokauden ikäisiä eli kolme viikkoa alkaa olla täynnä. Painoa on jo kaksi kiloa. Pennut kasvavat hurjaa vauhtia! Pentupakettien valmistelut on aloitettu, rekisteröinti on aloitettu, varattu pentutarkastus + sirutus + polyneuropatiatestin ottaminen ja vieraita otettu jo vastaan pentuja rapsuttelemaan. Taiga on tuttujen antanut mennä pentujen luokse hienosti, mutta vieraampien ihmisten kanssa Taiga on selkeästi epäluuloisempi. 

Taiga on käynyt lyhyillä kävelylenkeillä. Tarkoitus on nyt aloittaa hiljalleen saamaan Taigalle taas lihasmassaa takaisin. Siksi Taiga on totutellut taas muun lauman kanssa olemiseen ja tavoitteena saada Taiga ja Aslak juoksemaan yhdessä pihalle pian. Taiga on tähän asti ollut ulkona yksikseen. Tänään yritin saada leikkimään lempilelullaan ja juoksemaan, mutta sää oli ikävä ja Taiga lelun kanssa juoksi aina portaille odottamaan. Kokeilimme myös pari kertaa keppejä. Ensin yritin etupalkan kanssa, mutta Taiga juoksi suoraan kepeistä ohi. Sitten otin itse palkan ja silloin Taiga teki kepit pari kertaa. Olemme Taigan kanssa sisällä myös treenanneet maton koskettamista takajaloilla puomia muistutellen ja nenällä käden koskettamista. 

Pennuilta leikattiin kynnet ensimmäisen kerran kahden viikon iässä. Tänä aamuna leikkasin jo toistamiseen. Huomasin myös eilen illalla, että hampaat ovat puhjenneet. Silmät aukesivat noin 11-13 vuorokauden iässä. Ensimmäinen matokuurikin on annettu jo. Ensimmäisen kerran kiinteää ruokaa pennut saivat 18 vuorokauden iässä. Tällä kertaa meillä syötetään pennuilla Eukanubaa. 

Pentuja on opetettu käymään tarpeillaan sanomalehden päällä. Silloin, kun olen paikalla ja pennut heräävät, olen nostanut ne heti sanomalehdelle. Etenkin yksi uroksista on oppinut hyvin ja tänäänkin itse siirtyi puolen metrin päähän sanomalehdelle pissalle. Se meni matolle makaamaan, josta kohta nousi ja meni kakalle sanomalehden päälle. 

Pennuilla alkaa löytymään luonnetta koko ajan paremmin. Tällä viikolla ne ovat oppineet murisemaan, haukkumaan ja ärisemään toisilleen. Odotellaan, että vielä paremmin rupeaa löytymään erilaisia persoonia, ennen kuin päätetään pentujen kodit. Kaikki pennut ovat tällä hetkellä varattuja. 

Itselle on haasteellista tehdä päätös siitä, kumpi narttu jää kotiin. Toinen menee sijoitukseen, eikä matka pitkä ole, mutta itselle jäävän kuitenkin on tultava toimeen laumassa ja tavoitteena on agility- ja vetokoira. Molemmat nartut tulevat käymään näyttelyissä. Toinen nartuista on soopeli ja nyt jo eroaa hieman nallemaisempana olemukseltaan. Toinen on enemmän harmaavalkoinen hieman soopelin vivahteella.  Selkeästi hieman sirompi. Molemmat ovat terhakan oloisia temperamentiltaan, soopeli ehkä hieman temperamenttisempi. Eli saadaan vielä hetki seurata pentujen kasvua ennen lopullisen päätöksen tekemistä. 

Muu lauma on saanut hiljalleen nähdä pentuja. Taiga ei vielä ole ollut mukana, mutta Taiga on jäänyt muiden pentujen luokse rauhassa, kun olen ottanut yhden pennun kerrallaan alakertaan muita tapaamaan. Ada rakastaa pentuja ja on ruvennut hieman egoilemaan vieraille koirille. Riki on vielä tyytyväisenä vain haistellut. Aslak on ollut innoissaan, mutta toisaalta kerran säikähti pentua. Välillä saavat hieman tutustua pentuihin, mutta paremmin vasta 4-5 viikkoisena. 

Nuka ja Desna hoidossa osa 3 ja osa 4

Kolmas päivä oli vihdoin aurinkoinen ja itsekin jo olin pirteämpi. Aamu alkoi normaalisti sisäkoirien ulkoilutuksella ja aamuruokinnalla, jonka jälkeen siirryin pihalle nauttimaan aamusta Rikin, Aslakin ja Taigan juoksutuksen parissa. Ylipäätään ulkoiltiin paljon eri kokoonpanojen kanssa. Nukalla ja Desnalla oli vain pieni pelko tarhaan joutumisesta, joten yrittivät pitää ulkoilun lyhyenä ja livahtaa sisään heti tarpeet tehtyään. 

Desna alkoi kotiutua ja sekä Taiga että Aslak olivat viimeiset päivät hieman ihmeissään, mitä Desnan kanssa tehdä. Desna ei enää säikähdellyt Taigan leikkityyliä vaan antoi samalla mitalla takaisin. Aslak ei oikein osannut juoksuun lähteä mukaan, kun Desnalla virtaa riitti, hyppi Aslakin päällä ja yli. Desna myös tutki pihaa entistä enemmän ja tunki itsensä muun muassa meidän grilliin, josta löysi palaneen makkaranpalan. 

Lauantaina kävimme vielä pienellä kävelyllä Desnan ja Adan kanssa. Ada selkeästi ei enää niin helposti ärsyyntynyt Desnasta ja sieti Desnan läsnäolon, mutta edelleenkään ei voi sanoa Adan tykkäävän Desnasta. Mutta alku ei ole hullumpi. 

Lauantaina Nuka ja Desna joutuivat tarhaan meidän saunan ajaksi, jotta omat sai sisävuoron myös. Iltaruoan jälkeen vaihdettiin kuviot normaaliksi ja Nuka ja Desna yöksi sisään Rikin kanssa. Desna oli jälleen yöt sisäsiistinä, vaikka itsellä väsymys painoi Aslakin parin ensimmäisen yön mölystä ja nukuin sunnuntain vastaisen yön todella sikeästi melkein kymmenen tunnin verran. 

Nuka edelleen oli todella kärsivällinen Desnan kanssa, vaikka Desna koko ajan meidän kanssamme ollessaan kiusasi Nukaa. Kotona Desna saattaa kuulemma pissata alleen, kun Nuka komentaa lopettamaan, mutta meillä ollessaan Nukan komentaessa näin ei tapahtunut. Mietimme, että liekö Nuka ollut vieraassa paikassa kuitenkin se turvapaikka. Ilman Nukaa Desna ei viihtynyt viimeisinäkään päivänä, mutta esimerkiksi tarhassa oleminen oli helpompaa, kun olivat samassa tarhassa. 

Neljä päivää meni oikein sujuvasti. Kaikki kuusi kuitenkin väsyivät tarhassa olemiseen ja kaipasivat kaikki ihmisten seuraan. Nuka sieti muita, mutta en laskenut yhdessä meidän koirien kanssa irti tai samaan tilaan ilman porttia välissä. Nuka sieti myös Aslakin olemisen, eikä hakeutunut Aslakin luokse, vaikka Aslak irti ollessaan hakeutui ärsyttämään Nukaa tarhalle. Desna tuli toimeen kaikkien kanssa, mutta Ada edelleen tarvitsee lisää lämmittelyä. Mutta kuten mieskin totesi, menipä se yllättävän helposti! 

Viekijärven treeniviikonloppu 31.8.-2.9.2018

Lähdimme Taigan kanssa perjantaina kohti Lieksaa (vai Nurmesta). Kohteena oli Lieksa-Nurmeksen lentokenttä ja valjakkotreeniviikonloppu Viekijärven valjakkoporukan järjestämänä. Kohteessa oli laavu sekä ulkohuussi ja majoituimme Taigan kanssa teltassa. Taiga oli myös ensimmäistä kertaa reissuketjussa, jota pitää seuraavaa kertaa varten hieman tuunailla, jotta se olisi käytännöllisempi. Nyt ketju meinasi mennä solmuun välillä. Taiga kuitenkin rauhoittui hienosti ketjuun, joten suurempia ongelmia ei ollut. Toki itsellä jäi alkuun varmistamatta jokainen kiinnitys ja heti alkuun Taiga jo käveli reissuketjulta kohti laavua, jossa olimme kokoontuneet. Näitä karkureissuja ei enää tapahtunut viikonlopun aikana ja varman päälle pelaten laitoin Taigan treenien ajaksi autoon, jos Taiga ei ollut vielä itse töihin lähdössä. Neidillä oli hieman tuota innokkuutta ja meinasi pari kertaa valjaistakin karata toisten valjakoiden perään.

Perillä ensin kasasin leirin valmiiksi; kokosin teltan ja laitoin Taigan reissuketjuun. Siirsin tavarat telttaa, joita sitten riittikin. Olin valmistautunut kylmään ja sateeseen, joten vaihtovaatteita oli useita mukana. Lisäksi eväät oli mietitty siten, että ne kestää pari päivää ilman kylmää. Pieni kylmälaukku oli mukana, jossa minulla oli mukana muutama leipäpalanen ja grillimakkaraa. Lisäksi pientä herkkua eli suklaata. Taigalle myös juomista ja ruoat. 

Perjantai-iltana kävimme tutustumassa reitteihin mönkijän perässä peräkärryn kyydissä istuen. Lisäksi istuimme laavulla juttelemassa ja kertoilemassa kokemuksia. Varsinainen treeni aloitettiin lauantaiaamuna. Herätys oli kuudelta, mutta varttia vaille heräsin huskien ulvontaan. Taiga oli ainoa malamuutti, eikä muiden ulvontaan lähtenyt laisinkaan mukaan. Lauantaiaamuna oli vuorossa ohitustreeniä. Varttia vaille seitsemän starttasi kaksi isompaa valjakkoa ja siirtyivät reitin varteen sitomaan valjakkonsa kiinni, jotta pienemmät valjakot voisivat treenata turvallisesti ohituksia. Seitsemältä starttasi pikkuvaljakot. Taiga lähti hurjaa vauhtia liikenteeseen ja jaksoi pitää melkein loppuun saakka vauhdikkaan laukan. Ohitukset Taiga teki melko varmasti ja sai kehuja vauhdista. Oli ilmeisesti yllättänyt malamuuttina, miten nopea pystyy olemaan. 

Kuva Heikki Turunen

Lauantaipäivä meni hengaillessa ja lepäillessä. Osa testaili varusteita ja nuoria koiriaan. Lieksan paikallislehti kävi tekemässä juttua tapahtumasta. Mekin kävimme pienet torkut välillä teltassa ottamassa. Jännitimme laskeeko lämpötila tarpeeksi illan treeniä varten. Seitsemältä tilanne alkoi näyttämään hyvältä ja eräs lähti kotoaan jo koirat hakemaan treeniä varten. Ensimmäinen valjakko pääsi starttaamaan kahdeksan aikaan illalla ja loput valjakot noin puoli yhdeksän aikaan. Pimeä tuli nopeasti, joten lamput tulivat tarpeeseen. Treenin teemana oli huviajelu eli kunhan vain ajeltiin ja pidettiin hauskaa. Taiga lähti taas liikenteeseen todella nopeasti ja sports tracker näytti keskinopeudeksi jopa 19 km/h! Loppuilta meni iltapalaa syödessä ja unille ryhtyessä, jotta jaksoimme sunnuntaina herätä taas ajoissa treenaamaan.

Kuva Marjut Heikura

Sunnuntaina lähdimme samalla aikataululla liikenteeseen eli aamulla seitsemältä oli ensimmäiset valjakot liikenteessä. Tällä kertaa teemana oli jälleen ohitukset. Nyt meidän edelle lähti hitaampi valjakko ja jouduimme jarruttelemaan ja pysähtelemään paljon. Ensimmäinen kilometri meni noin 21 km/h keskinopeudella, mutta sitten keskinopeus näytti jopa vain 10 km/h. Koska treenasimme edelleen isojen valjakoiden ohituksia, en halunnut ohitella muuten miten sattuu. Ensimmäinen iso valjakko ohitettiin hyvällä nopeudelle liina tiukalla. Ennen toisen valjakon ohitusta jouduimme pysähtymään, koska edellä menevillä valjakoilla oli joitain ongelmia. Kun pääsimme jatkamaan matkaa, emme saaneet vauhtia kiihdytettyä tarpeeksi ja toinen valjakko piti meteliä, joten Taigakin oli selkeästi epävarmempi ohituksessa ja se tehtiin liina löysällä. Kertaakaan Taiga ei kuitenkaan meinannut mennä moikkaamaan toisia valjakoita vaan eteni koko ajan eteenpäin. 

Kokonaisuutena treenit sujuivat loistavasti. Taiga myös yllätti rauhallisuudellaan reissuketjussa ja osasi levätä aina, kun siihen mahdollisuus oli. Taiga osasi myös yöt rauhoittua teltassa ja vasta minun osoittaesani heräämisen merkkejä, innostui ja tuli naamaa nuolemaan. Taiga ei todellakaan stressannut mitään. Taigaa ei häirinnyt naapurileirin koiratkaan. Ihmisiä moikkaili, joitakin hieman varovaisemmin kuin toisia. Itsekin selvisin hyvin telttailusta, vaikka siitä taukoa onkin varmaan se kahdeksan vuotta ollut. Ensimmäinen yö meni palellessa, toisena yönä varustauduin paremmin lämpimien vaatteiden kanssa ja hautauduin syvälle makuupussiin, joten lähinnä en aamulla halunnut sieltä ulos tulla. Taiga nukkui niin menomatkan kuin kotimatkankin. Seura oli mainiota. Kokemusten vaihtaminen ja neuvojen kysyminen oli mielenkiintoista. Suunniteltiin jo seuraavaa treenipäivää. Reissaaminen Taigan kanssa oli todella helppoa ja mukavaa. Voisin mielelläni samanlaisen reissun tehdä. Maisemat ja tunnelma oli myös loistava. Lauantaiaamun viileä aamu, auringonnousu ja sumu. Todella kaunista. 

Kimppatreenit!

Koska tilanteet elää ja Ada ei pääsekään mukaan kisaamaan tulevana lauantaina, olemme Aslakin kanssa yrittäneet ottaa menetettyjä treenejä takaisin päin. Alkusyksy treenattiin kovaa Adan kanssa, mutta Adalla tulehtui anaalirauhanen, joten Ada jää kisoista jälleen kerran pois. Toivoa ei Aslakin kanssa hirveästi ollut, koska on syksyn ollut hieman huonolla vetomotivaatiolla ja ohituksethan on mitä on Aslakin kanssa. 

Kimppatreeneissä Aslak on saanut kuitenkin uutta energiaa ja tehnyt hienosti töitä lähtökohtaan nähden. Keskimäärin 15-16 km/h on ollut keskinopeus, mutta alamäet olemme menneet jopa 26 km/h nopeudella ja paljon on tasaista 18-19 km/h ravia. Tänään Aslak oli juossut jo päivällä paljon oman lauman kanssa, joten energia ei riittänytkään enää treeneissä. Alkuun Aslak lähti taas todella hienosti ja vauhdikkaasti, mutta jo muutaman sadan metrin jälkeen vauhti hiipui ja pysähdyimme tasailemaan hengitystä. Canicrossaaja ohitti meidät ja Aslak pysyi rauhallisena. 

Jatkoimme matkaa kevyellä ravilla. Teimme pienen ylimääräisen lenkin alkuperäiseltä reitiltä, jotta canicrossaaja sai hieman etumatkaa. Hän ehtikin maaliin ennen meitä, mutta vastaan tuli lenkkeilijä kahden koiran kanssa. He väistivät ystävällisesti reilusti metsän puolelle ja hieman hidastin vauhtia. Aslak kiinnostui toisista ja käänti innokkaana päätään heidän suuntaansa, mutta käskin ohi useamman kerran ja Aslak lopulta jatkoi hienosti matkaa. Loppuun Aslak teki vielä hienon kiihdytyksen ja meni laukalla maaliin asti. Siellä eräs meitä huuteli ja kutsui Aslaki luokseen. Aslak meinasi muutamaa metriä ennen päättääkin lähteä toisen koiran suuntaan ja tein äkkijarrutuksen, jolloin Aslak kääntyikin oikeaan suuntaan. 

Olemme treenailleet myös ohituksia. Ensimmäisellä kerralla otimme ohituksia useamman koiran kanssa ja tarkoituksena oli ohittaa kolme koiraa juosten. Aslak kuumui todella paljon ja vaikka lopulta ensimmäisen ohi jo pääsimme melkein hyvin, toisen kohdalla keräsi kierroksia ja kolmannen ohitus oli jo ihan hirveää. Seuraavalla kerralla tehtiinkin vain yhden koiran kanssa ohituksia ja Aslak oli kiinni pannasta. Saimme jo ihan hyviä onnistumisia, kun Aslakia oli kutsumassa ja palkkaamassa joku. Minulle ohjeisti kokeneemmat, että en itse sano muuta kuin ohi ja jätän reagoimatta muuten. Tänään olikin vuorossa pitkällä liinalla ja valjaista kiinni ohituksia. Otin palkaksi kissanruokaa ja taas ohitimme vain yhden rauhallisen koiran, kun Aslakia kutsuttiin edestä päin. Perään lähti yksitellen muitakin koirakoita ja Aslak meinasi kerätä kierroksia, mutta sain suunnattua Aslakin energian eteenpäin ja saatiin kolme todella hienoa ohitusta tehtyä. Jaksan jopa tämän päivän treenin jälkeen uskoa, että Aslakilla on toivoa ja voin joku kaunis päivä rentoutua myös Aslakin kanssa tämän harrastuksen parissa. 

Treeniä, treeniä, treeniä!

Viime aikoina on niin paljon ollut kaikkea tekemistä, että blogin päivitys on jäänyt viime viikkoina unohduksiin. Silloin, kun olisi ollut aikaa, on halunnut vain ottaa rennosti ja lepäillä. 

Agility

Taigan pentuagilityn jatkokurssi sai päätöksensä. Seuraavaksi aloitellaan lokakuun alussa pienryhmässä, jossa jatkaa kaikki kurssilla olleet koirakot. Kouluttajana on sama henkilö, mutta hänen kaverikseen tulee toinen henkilö, jonka kanssa vuoroviikoin kouluttavat. 

Kurssilla vielä opittuja ohjauskuvioita: takaaleikkaus /viskileikkaus, niisto, niistosokkari, sylivekki, sylivekkipersjättö, sylikäännös ja poispäinkäännös. Taiga oli puolet jatkokurssista juoksuissa, mikä vaikutti Taigan treenaukseen, mutta opimme kuitenkin kaikki ohjauskuviot. Osa oli itselle helpompia ja sujuvampia, mutta osa ei taas tuntunut luontevilta ollenkaan. Taigan keskittyminen oli myös huonoa ja mörköili todella paljon, mutta juoksujen loputtua treenit sujuivat ihan erilaisella motivaatiolla ja Taiga teki todella hienoja suorituksia ja tarttui ohjauksiiin hienosti. Mörköilykin väheni ja saimme pitkiäkin ratoja aikaiseksi. 

Tänään kävimme uudella kentällä, uusien ihmisten kanssa treenailemassa. Taiga ensin mörköili ja kouluttaja herkkujen avulla yritti saada Taigan luottamusta. Lopulta Taiga tykästyi kouluttajaan niin paljon, että juoksi minunkin ohi suoraan kouluttajan luokse. Käytimme meille jo ennalta tuttuja ohjauskuvioita. Radalla oli 29 estettä, mutta palkkasin välillä Taigaa. Radalla oli myös puomi, jota teimme ensimmäisen kerran radalla. Taiga jokaisella kerralla juoksi ensin puomin ohi, mutta toisella kerralla ohjasin tarkemmin puomille ja juoksi loppuun asti. Myös A-este oli radalla. Tiistaina Taiga teki ensimmäisen kerran edes ison A:n ja tällä kertaa Taiga (taas ensimmäisen kerran ohijuoksun jälkeen) juoksi jopa luontevasti A:n yli. Myös keinua päätimme kokeilla alusta loppuun ja keinu onnistuikin hyvin lukuunottamatta sitä, että Taiga ei osannut varoa yhtään keinun laskeutumista vaan juoksi päähän asti ja tömähti alas. Ada olisi säikähtänyt moisesta suorituksesta, mutta Taiga halusi aina vain uudestaan ja uudestaan keinulle. Toisella kierroksella Taiga oli selkeästi väsyneempi ja sain tehdä enemmän töitä pitääkseni kontaktin minussa. Kouluttajalta kävi koko ajan herkkuja kerjäämässä, eikä halunnut lähdössä odottaa. Välillä Taiga myös muutaman esteen jälkeen päätti vain juosta seuraavan ohi. Mutta en epäile, etteikö Taigasta hieno aksakoira tulisi. Toivotaan vaan, että terveystulokset antaa myöten jatkaa lajia.

Adan kanssa on käyty joka viikko treeneissä. Adasta on muotoutunut erittäin sosiaalinen tapaus treeneissä. Ada hakee rapsutuksia ja huomiota myös muilta treeneissä. Ollaan Adan kanssa opeteltu samoja ohjauksia kuin Taigan kanssa. Treeneissä on kouluttajilta normaalia haastamista ollut ja ollaan saatu vastattua hyvin haasteisiin.

Adan kanssa käytiin oman seuran kisoissa viikko sitten. Radat olivat todella suoria ja Ada sai vauhtia todella paljon. Ensimmäiseltä agilityradalta saatiin hylätty, kun Ada juoksi kaarevan putken ohi tervehtimään toimiston väkeä. Kun sain Adan takaisin luokseni, Ada juoksi väärään putkenpäähän. Muuten rata meni todella hienosti. Toiselta agilityradalta tuli 10 virhepistettä, kun varmistin keppejä liikaa ja kepit olivat melkein viimeisenä. Kepeillä en jaksanut enää juosta ja puhua samaan aikaan ja happi meinasi loppua, joten kun en itse jaksanut enää toistaa keppiä, myös Ada keskeytti. Lähellä oli myös, että olisi kontaktivirhe tullut keinulta, kun Ada meinasi hypätä keinulle mennessä kontaktialueen yli. Viimeisenä oli hyppyrata, joka oli muuten täydellinen ja alitettiin ihanneaikakin 14 sekunnilla, mutta Ada tiputti riman! Koskaan ei kisoissa Ada ole moista tehnyt... Mutta Ada irtosi todella hyvin viimeisellä suoralla ja itse vaan huusin perässä "mene, mene" ja Adahan meni! Eli kuitenkin hyvät kisat ja tavoitteena oli vauhtia saada ja sitähän saatiin.

Viikon päästä olisi taas kisat, mutta jännätään alkaako Adalla juoksut vai ei... 

Vetoa

Ollaan vetohommia treenailtu lähinnä Adan ja Aslakin kanssa. Kun Taigalla oli juoksut, Aslak juoksi todella kovaa, kun oli toki kiire kotiin Taigan luokse. Nyt juoksujen jälkeen ollaan pari kertaa käyty vetolenkillä Aslakin kanssa, mutta Aslakilla ei ole ollut kiire. Mietin, että taidan seuraavan kerran ottaa Aslakin pyörän rinnalle juoksemaan, jotta saisin vauhtia Aslakiin.

Adan kanssa ollaan vieläkin maksimissaan 3,5 kilometrin vetolenkkiä tehty. Vauhti on ollut keskimäärin 18 km/h. Viimeksi kuitenkin vauhti oli rauhallisempi, noin 14-15 km/h. Ollaan viikko pidetty taukoa vetohommista ja huomenna ajattelin kokeilla taas. Parin viikon päästä olisi kisat, johon olen suunnitellut ilmoittautua. 

Kaverikoira

Rikin kanssa käytiin ensimmäinen itsenäinen kaverikoirakäynti tekemässä. Rikistä muutama kysyi, että onko vielä miten nuori koira ja hämmästyivät, kun kerroin kuusi vuotta olevan. Riki vain osaa hyvin käyttäytyä kuin pentu...

Hengailua

Muuten ollaan koirien kanssa hengailtu. Sohvalla löhöilty yhdessä ja vapaana juoksutettu omalla pihalla. 

Lahden pentunäyttely 22.7.2017

Perjantaina otimme Taigan kanssa suunnan Lapinjärvelle Adan kasvattajan luokse. Taiga oli rauhallinen matkustaja, joka ei suostunut hyppäämään takaisin autoon, kun pysähdyimme jaloittelemaan. Taiga vain istahti alas ja kieltäytyi liikkumasta. Minun piti väkisin nostaa ja työntää Taiga takaisin häkkiin. Perille päästiin ja Taiga pääsi tekemään tuttavuutta uusien ihmisten kanssa ja ensimmäistä kertaa elämässään näki kanoja, pupuja ja ankkoja. Heillä oli myös kissanpentuja, joita olisi ollut kiva jahdata. Lisäksi heillä on islanninpaimenkoiria, joista Taiga sai lopulta leikkikavereita ja lisäksi muutama alaskanmalamuutti; Taigan mummo ja täti sekä vanhin narttu Dolli. Taiga ei päässyt kuin hieman haistelemaan ja tutustumaan malamuutteihin. 

Mummonsa eli FICH EECH RUCH Helgaksen Lumon Beatrics eli Lunan kanssa saivat hihnassa haistella ja Luna kuulema yllättävän rauhallisesti otti tulokkaan vastaan, kun olisi valmis ollut pystypainiinkin hetken päästä. Taiga oli Lunallekin alistuva ja Luna kyllä ärähti tarvittaessa. Äidit ja tyttäret ovat tässä suvussa hyvin samanlaisia persoonia. Samanlaisia kiljujiakin olivat, kun olisi pitänyt tarhasta päästä pois. Aivan samanlaiset äänet omasivat. 

Taigalle oli jännää olla uudessa paikassa. Pissasi sisäänkin, kun minä lähdin vessassa käymään. Yön vietimme ulkorakennukseen rakennetussa pentuhuoneessa. Taiga alkuun nukkui vieressäni patjalla, mutta itse nousin välillä ja toki Taigakin heräytyi. Sen jälkeen hieman levottomana matolla makasi ja vingahteli, mutta rauhoittui kuitenkin yöksi. Aamulla kävi minua pari kertaa vilkuilemassa joko herättäisiin, mutta antoi nukkua kuitenkin. 

Lauantaina lähdimme kohti Lahden pentunäyttelyä. Paikalla oli kaksi malamuuttia; Taiga ja valkoinen malamuutti Myrsky-poika (6 kk). Tuomari joutui kaivamaan rotumääritelmän esiin Myrskyn nähdessään ja Myrsky jäikin ilman kunniapalkintoa. Taiga sai hyvällä arvostelulla kunniapalkinnon ja oli rotunsa paras pentu. 

Taigasta ja Myrskystä tuli heti hyvät leikkikaverit. Harmi ettei irti voinut laskea. Taiga pääsi myös ihmettelemään viereisellä raviradalla treenaavaa hevosta ja ponia. Pitihän niille kovasti puhista ja haukahdella. Olikohan hevosen kolmas vai neljäs kierros, kun ei tarvinnut sanoa mitään, mutta tiukasti tuijotettiin kuitenkin. 

Ryhmiä odotellessa Taiga lepäili rauhassa. Ei haitannut ympärillä olevat koirat eikä ihmiset. Taiga rakastui myös Adan kasvattajaan ja pusutteli usein ja vaihteli meidän välillämme kumman sylissä halusi milloinkin olla. 

Taiga jaksoi hienosti loppuun asti ja esiintyi hyvin myös ryhmäkehässä. Valitettavasti ei kuitenkaan jatkoon päästy ja ilman sijoitusta jäätiin. Päästiinkin sitten ajelemaan takaisin Lapinjärvelle, josta otimme suunnan kotia kohti. 

"Tasapainoisesti rakentunut erittäin lupaava runkoinen. Mittasuhteiltaan lupaava. Varmasti asettuneet raajat. Lupaava, oikea ilmeinen pää. Tyypilliset kulmaukset, samoin liikkeet. Vielä pehmeyttä korvissa." Jaana Hartus

PEK1 KP ROP-pentu

Rikistä kaverikoira

Kävimme Rikin kanssa viime viikonloppuna kaverkoirakurssin. Pitkään olen miettinyt asiaa ja viimeksi kurssi meni minulta aivan ohi. Tällä kertaa huomasin ilmoittautumisen ajoissa ja laitoin samantien tiedot eteenpäin. Kurssi oli viikko sitten. Ensimmäisenä päivänä oli ohjaajien perehdytys. Tutustuimme alueen kaverikoiratoimintaan, ohjeisiin (myös Kennelliiton) ja käytäntöihin. Lisäksi lopussa oli koe, jossa jokainen vastasi henkilökohtaisesti kysymyksiin liittyen päivän aikana opittuihin tietoihin. Minulla tuli kaksi virhettä, joista kummankin olisin tiennyt oikein, jos olisin ihan oikeasti rauhassa miettinyt asioita. Toisen kysymyksen kohdalla ymmärsin kysymyksen väärin.

Toisena päivänä oli koirien testaus. Olimme Rikin kanssa toisessa ryhmässä ryhmän ensimmäinen koirakko. Testi tapahtui pienessä luokkahuoneessa, jossa oli viitisen henkilöä esittämässä vanhuksia erilaisin apuvälinen ja hyvin erilaisin piirtein. Testissä testattiin koiran reagointia apuvälineisiin, koviin ääniin ja erilaiseen käsittelyyn. Lisäksi testattiin ohjaajan käytöstä ja reagointia. Itse jännitin tilannetta, enkä osannut kokea sitä aivan aidoksi, joten en tajunnut edes tervehtiä ihmisiä sisään tullessa. Sain kuitenkin hyvää palautetta siitä, miten otin huomioon eri ihmiset, vastailin rauhassa kysymyksiin ja erään todetessa, että pelkää koiria eikä halua Rikiä lähelleen, sain positiivista palautetta, kun totesin vain "Riki on kiltti, mutta emme tule lähelle". Riki otti kaikki halit ja rapsutukset vastaan. Apuvälineet eivät haitanneet ja sain estettyä erään yrityksen ajaa pyörätuolilla koiran päälle. Eräs kaatoi tuolin kovaäänisesti, josta säikähdin minä, mutta Riki vain pikkuisen vilkaisi. Ainoa ikävämpi reaktio oli, kun eräs tuli selästä hieman kovakouraisesti painamaan ja siihen Riki ärähti, mutta ei tehnyt muuta. Riki oli todella innokas alkuun ja pidin lyhyellä hihnalla. Liukkaalla lattialla sutien eteni, mutta muutenhan pinta ei häirinnyt. 

Ryhmätilanteessa menimme kaikki viisi koirakkoa samaan tilanteeseen. Rikiä kiinnosti toiset koirat, mutta oli kuitenkin rauhallinen ja kävi siliteltävänäkin. Tila oli ahdas ja siellä liikkuminen hankalaa. Sain palautetta, että ei tarvitse kiirehtiä ja pitää muistaa antaa tilaa muillekin. 

Lopuksi koirakot kävivät yksitellen haastateltavana. Minulta kyseltiin, miten tilanteet minusta meni ja miten Riki minusta reagoi. Tässä vaiheessa annettiin palaute ja lopuksi kouluttajat totesivat meidän tervetulleiksi koirakavereihin! 

Vappu aaton koirapuistoilu

Sovimme taas kaverin kanssa treffit koirapuistoon Taigan ja hänen vuoden ikäisen koiransa kanssa. Olin paikalla ennen häntä ja puistossa oli vain meidän lisäksemme beagle omistajansa kanssa. Taiga meni rohkeasti tutustumaan omistajaan ja oli nopeasti valmis leikkimään beaglen kanssa. Kohta puistoon tuli pari muutakin koirakkoa. Toinen koirista oli 7 kuukauden ikäinen pentu, jonka kanssa Taigalla löytyi heti yhteinen sävel ja juoksentelivat yhdessä pentumaisesti. Kohta tuli lisää koiria ja kaverikin saapui oman koiransa kanssa.

Taiga oli todella rohkeasti puistossa juoksentelemassa muiden kanssa ja irtautui minusta jo todella kauaksi ja pitkäksi aikaakin. Koirakoita alkoi olla kuitenkin todella paljon ja osa koirista oli hieman herkkiä. Joku otti muita silmätikukseen. Seuraili, vahti ja tuntui oikein ärsyttävän muita. Toinen taas äksyi, kun toiset tuli liian lähelle. Kolmaskin oli melko herkillä räyhäämään muiden kanssa. Onneksi nämä herkimmät jo melko nopeasti lähtivät pois. Pisteet omistajille siitä, että tajusivat, ettei ole koiralle sillä hetkellä se oikea paikka.

Kun nämä muutamat alkoivat rähisemään ja koko ajan piti sanallisesti puuttua koirien tekemiseen, myös Taiga alkoi muuttumaan ja pysyi lähelläni, eikä lähtenyt enää niin vahvasti leikkimään muiden kanssa ja irtoamaan minusta. Itsekin aloin hieman jännittämään, missä vaiheessa syntyy kunnon rähinä. Isompia rähinöitä ei kuitenkaan onneksi tullut. Omistajat reagoivat hyvin koiriensa eleisiin.

Taiga sai vajaan tunnin juoksennella, kunnes lähdimme pois. Alkoi jo hieman väsähtäneet liikkeetkin olemaan ja niinhän mokoma nukkuikin ainakin kolmisen tuntia puistoilun jälkeen. 

Koirapuistoilua

Viikko sitten sunnuntaina kävimme toistamiseen koirapuistossa. Sama kaveri ei ollut paikalla kuin ensimmäisellä kerralla, mutta monia muita leikkikavereita Taigalle kyllä löytyi. Taiga oli taas hieman ujo ja alkuun taas häntä koipien välissä kulki. Puistossa oli myös toinen samanniminen koira ja tämän omistajan kanssa aloimme kävellä yhdessä puistoa ympäri samalla keskustellen koirista. Hän kertoi, että heilläkin oli ollut aiemmin malamuutti.

Taiga seurasi koko ajan lähellä meitä. Kävi juoksentelemassa ja leikkimässä kaimansa kanssa, mutta ikinä ei kauas lähtenyt. Hieman meni vatsa Taigalla löysälle. Liekö stressivatsa neidillä, kun muualla ei löysällä ollut kuin puistossa. Seuraamme liittyi myös kultainennoutaja omistajansa kanssa. Kultsulla oli hieman kevättä rinnassa ja yritti myös Taigan selkään nousta, eikä neiti oikein tajunnut mitään. Kävin varovasti tönäisemässä uroksen pois ja jatkettiin matkaa. Olimme taas reilun tunnin puistossa, kunnes lähdimme. Kaima oli melko vauhdikas ja Taiga ei oikein ollut sinut toisen kanssa.

Tänään kävimme taas puistossa ja ensimmäisen kerran koirakko oli taas mukana. Toiset ehti paikalle juuri ennen meitä ja puistossa oli kolmaskin koirakko paikalla. Koirat tulivat heti meitä vastaan ja Taiga minun jaloissani pyöri häntä koipien välissä. Kuitenkin rentoutui nopeasti ja kohta jo läksivät juoksentelemaan keskenään.

Taiga selkeästi muisti kaverin. Lähti nopeasti toisen kanssa touhuamaan ja selkeästi oli rennommalla fiiliksellä puistoilemassa. Ei haitannut, vaikka muitakin tuli ja meni. Taiga oli silti reippaana ottamassa kontaktia muihin. Välillä haahuili omiaan, mutta sitten palasi toisten luokse. Taiga uskalsi myös ottaa minuun enemmän etäisyyttä, mutta tuli kutsusta nopeasti luokse. 

Taigalta lähti myös alakulmahammas puistoillessa. Yhtäkkiä leuka oli verinen. 

Kävimme myös Mustissa ja Mirrissä luita ostamassa. Taiga oli todella reipas edelleen. Kertaakaan ei häntä mennyt koipien väliin ja uteliaana eteni. Maksaessani neiti istahti jalkoihini ja oli jo väsyneen oloinen nojailessaan kassapöytään. Jaksoi vielä rapsutukset ottaa vastaan ja otettiin suunta kotiin. Mitattiin neiti myös ja painoa on kertynyt 20,1 kiloa.