Adan treeni

Aslakin sosiaalistamista

Kävimme eilen Aslakin kanssa treenailemassa sosiaalisuutta erään järjestön avoimien ovien päivässä. Aloitimme pihalla olemalla puolisen tuntia. Hiljalleen lähestyttiin muita ihmisiä ja koiria. Todella ärsyttävää tuollaisessa tapahtumassa on kuitenkin se, että ihmiset jäävät koiriensa kanssa oviaukkojen läheisyyteen, mikä tietysti on hankalaa Aslakin kanssa. 

Aslak olisi alkuun innokkaana toisten päälle käynyt, mutta hiljalleen namien avulla sain Aslakin keskittymään minuun. Lopulta siirryimme oviaukon läheisyyteen ja siitä hiljalleen sisälle. Sisätila jännitti hieman alkuun Aslakia, kun äänetkin oli erilaisia. Sivummalla olimme edelleen ja namien avulla Aslak oli rauhallinen. Kohta eräs nainen pyysi meitä kokeilemaan temppurataa ja sitä sitten hetken kokeiltiin. Siinä oli hyppy, nenällä lautasen kosketus ja kiertämistä. Juttelimme myös agilitysta ja kerroin jännityksestä aloittaa, kun Aslakin suhtautuminen toisiin koiriin on hieman haasteellista. Ihmiset saivat minut kuitenkin miettimään asiaa ja rohkaisivat kokeilemaan. Nyt ajattelinkin harjoitella Aslakin kanssa hallittavuustestiä varten, josko olisimme valmiita kokeilemaan jo alkuvuoden kursseille pääsyä, 

Kokonaisuudessaan treeni meni hyvin. Lopussa Aslak menetti hermonsa pari kertaa ihan kunnolla. Ekalla kerralla kuulema ohikulkeva koira oli katseellaan haastanut Aslakin (en itse nähnyt sitä) ja toinen kerta tuli melkein ensimmäisen jälkeen, joten Aslak oli jo kuumana valmiiksi. Siirryimme ulos katsomaan agilitynäytöstä, jossa Aslak säikähti todella kovasti, kun koirat juoksivat tunneliin. Namitkin alkoivat loppua, joten lähdimme siirtymään kohti porttia ja poistumaan paikalta. Kuitenkin sinne oli portille jämähtänyt taas porukkaa, joten ohittaminen meni ärinän kanssa. 

Aslak, tapaturma-altis koira

Lauantaina saimme yökylään miehen veljen lisäksi hänen ranskanbuldogginsa. Kerran aiemmin ovat Aslakin kanssa tavanneet ja silloin meni tunti, jotta toimeen tulivat. Tällä kertaa otettiin ensin Ada pihalle ranskista vastaan. Ada oli totta kai säkä pystyssä vastassa, mutta sen jälkeen ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. 

Seuraavaksi otettiin Ada sisään ja Aslak pihalle. Yllättävän hyvin meni pojilla. Aslak oli vaan koko ajan toisen palleja nuolemassa, mutta ranskiskaan ei vastaan sanonut. Kohta otettiin myös Riki pihalle ja edelleen meni hyvin. Sisällä pidettiin Ada portin toisella puolella (ihan kaiken varalta) ja pojat toisella puolella. Ada jopa ehkä vahti Aslakia ranskiksen puolesta. Kun ranskis oli Adan kanssa samalla puolella porttia ja Aslak innokkaana heti toisella puolella, ärisi Ada Aslakille. 

Kuitenkin kaikki hyvä loppuu aikanaan ja lopulta ranskiksella paloi käämi Aslakin lähentelylle. Pari kertaa ottivat yhteen. Toisella kerralla huomasin Aslakin nostavan tassuaan, mutta en sen tarkemmin tarkistanut asiaa ennen kuin sunnuntai-iltana ihmettelin, miksi Aslak koko ajan nuolee tassuaan. Tarkempi tarkastelu kertoi, että Aslakin oikean tassun polvitaipeessa oli taas ihan kiva avohaava. Puhdistettiin ja laitettiin side. Tänään laitettiin suojan kanssa Aslak tarhaan, kun ei muita vaihtoehtoja ollut ja töistä sain vihdoinkin eläinlääkärin kiinni. Töiden jälkeen käytiin näyttämässä tassua ja Aslak sai antibiootit. 

Eläinlääkärireissu olikin taas oma juttunsa. En saanut meidän normi eläinlääkäriä kiinni, joten kävimme sitten seuraavan vaihtehdon luona. Kerran aiemmin ollaan siellä käyty ja silloin Adalta kuvattiin lonkat ja kyynärät. Aslakin kanssa rauhassa odoteltiin vuoroa, kun huoneesta tuli kääpiöpinseri. Se ei todellakaan ollut rakkautta ensisilmäyksellä... Kun pinseri meni lopulta ulos odottelemaan, jäi se tuijottamaan ikkunan takaa, mikä ärsytti edelleen Aslakia. Kohta sisälle oli tulossa toinen koira, jolloin meidät otettiin odottamaan jo huoneeseen, jotta ei tappelua tulisi. Aslak hyppäsi pöydälle, jonka ell nosti ylös. Aslak oli kiltti niin kauan, kunnes ell rupesi hoitamaan haavaa. Silloin kääntyi katsomaan ell ja murisi. Otin Aslakia kaulan alta kiinni, ell hoiti tassun ja kohta Aslak pääsikin jo alas pöydältä. Ulos mentiin takakautta, jotta ei tulisi kohtaamisia toisten koirien kanssa. Kyllähän siinä ohimennen katsekontaktin Aslak otti suomenpystykorvan kanssa, mutta käskin Aslakin kääntymään vasemmalle ja tilanne raukesi sillä. 

Nyt siis mennään antibiootilla, tötteröllä ja avohaavan puhdistuksella ja haavaan laitettavalla geelillä. En muista nimeä. Mutta saamme kuitenkin jatkaa treeniä normaalisti. Ainoastaan huonolla kelillä haava tulee suojata. Että näin tällä kertaa. 

Videota treeneistä

Ostin itselleni uuden lelun. Denverin actionkameran. Hintaa ei roimasti ollut, on ihan perustuote. Mutta minun käyttööni tarpeeksi. Eilen testailtiin lenkeillä ekaa kertaa. Ensin Rikin kanssa, mutta Rikin kanssa vetäminen on vähän mitä on ja Adan kanssa olin jo, että jes, nyt tulee hyvää videota, kunnes tajusin, että ei muuten tallentanutkaan... Ja sitten oli niin pimeää, että ei otsalampun valossa nähnyt mitään videosta. 

Tänään aamusta lähdettiin vuorostaan Aslakin kanssa vetämään. Ja totta kai kamera oli mukana. Ja olikin niin hieno lenkki, että muokkasin (ekaa kertaa elämässäni) videosta mieleisen. Leikkasin "huonoja" ;) pätkiä pois ja lisäsin hieman tehosteita ja musiikkia. Tuollainen siitä sitten tuli: 

Käytiin äsken myös Adan kanssa. Pitääkin ruveta kattomaan, mitä tällä kertaa saan aikaiseksi...

Adan treenit

Emme ole pariin viikkoon treenanneet taas ollenkaan vetohommissa koirien kanssa. Koirat ovat saaneet pihalla juosta vapaana ja siten kuntoaan kasvattaa, mutta Ada ei ole paljoa lähtenyt leikkimään toisten kanssa. Hetkittäin juoksevat ja painivat, mutta muuten Ada käy poikien välillä komentamassa ja palaa takaisin minun luokseni. 

Tänään ajattelin lähteä tekemään lyhyet lenkit Adan ja Aslakin kanssa ja huomiselle jättää Rikin lenkittäminen. Vielä Adan kanssa lähtiessä olin sitä mieltä, että muutama kilometri riittää ja sitten Aslakin kanssa sama. Kuitenkin kilometrin jälkeen, kun piti reitti valita, päädyinkin pidemmälle reitille. Ja siitäkin olisin voinut valita 5 km tai 6 km lenkin ja jotenkin kummasti päädyttiin pidemmälle reitille... 

Alkusyksystä kävimme samaa reittiä, mutta homma meni siten, että parin kilometrin vetämisen jälkeen Ada siirtyi pyörän rinnalle juoksemaan. Tällä kertaa, vaikka edellisestä treenistä onkin aikaa, Ada oli pyörän edellä koko matkan. Vauhti oli vajaa 8 km/h eli ei erityisen nopea, mutta minulle oli tärkeintä, että Ada oli edellä koko ajan. Muutaman kerran kävelimme hetken ja seisahduimme välillä lepäilemään, mutta joka kerta levon jälkeen Ada lähti reippaasti töitä tekemään. 

Aslakin kanssa treeni jäi nyt välistä, mutta huomenna on taas uusi päivä. 

Syksy etenee

Pari viikkoa on aikaa edellisestä päivityksestä. Edellisen jälkeen oltiin menossa Adan kanssa mätsäriin muistuttamaan mieleen, miten ne näyttelytouhut menee. Samalla kertaa sain todeta, että Adalle touhu on kuin pyörällä ajo; taito ei unohdu. Ada oli todella rento tapaus niin ilmoittautuessa kuin vuoroa odotellessakin. Kunhan vain istuskeli ja makoili. Kehässäkin totta kai käyttyi hienosti ja sai punaisen nauhan, vaikka sijoitusta ei tullutkaan. Mutta oli kuitenkin kuuden parhaan teinin joukossa. 

Aslakin kanssa myös käytiin treenaamassa, mutta eri mätsärissä kuin Adan kanssa. Ja siellä oli ihan hirveää! Aslak kävi ylikierroksilla ja olisi vain toisten päälle halunnut mennä. Oltiin alkuun sivummalla ja varovasti lähestyttiin muuta porukkaa. Alkuun meni ihan hyvin, mutta kun mätsäri alkoi ja ihmiset lähestyivät koirineen liikaa, Aslak reagoi todella voimakkaasti. Aslak yritti päästä toisten kimppuun ja huuti kuin olisin kiduttanut sitä. Pakko oli taas mennä sivummalle, jossa Aslak jatkoi huutamista. Sivummalla odotettiin omaa vuoroa, kun en vaan uskaltanut enää liian lähelle toisia mennä. Aslak ei todellakaan ollut parhaimmillaan kehässäkään. Juoksi ja seisoi ihan miten sattuu. Vain hetkittäin Aslak keskittyi minuun ja silloin seisoi hienosti. Samaa sanoi tuomarikin. Sinisen nauhan antoi. Sinisten kehässä Aslak toisella juoksikierroksella ärähti kovasti edellä juoksevalle muutille, mistä johtuen tippui ensimmäisellä tiputuskierroksella. Että sellainen reissu oli. Lisää treeniä vaan, kun oltaisiin kuitenkin marraskuussa taas näyttelyyn menossa...

Aslak on päättänyt aiheuttaa minulle harmaita hiuksia viime aikoina... Erään kerran, kun oltiin Rikin kanssa lenkille lähdössä ja mies lähti viemään muita tarhaan, päätti Aslak, että hän ei mihinkään tarhaan mene vaan lenkille mukaan! Hyppäsi sitten portin yli ja olin kääntämässä pyörää menosuuntaan, kun jokin punainen vilahti ohi! No, seuraavan kerran harmaita hiuksia tuli, kun seurailin koirien touhuja pihalla ja ihmettelin, mihin Aslak oli mennyt. Saman tien huomasin jonkin punaisen vilahtavan aidan toisella puolella! Molemmilla kerroilla Aslak tuli kuitenkin kutsusta takaisin! Viimeinen kerta oli, kun eräs näyttelytreeneistä tuttu käveli koiransa kanssa pihamme ohitse ja Aslak meinasi hypätä aidan yli heidän luokseen! Ei onneksi ensimmäisellä ponnistuksella onnistunut ja komensin niin kovasti paikalle juostessa, että meni maihin jo ennen kuin vieressä olin. No nyt ollaan kahta kohtaa korotettu aidasta. Ongelmana ovat siis olleet kohdat, joissa ei kuusiaita ole kasvanut kunnolla ja koira on päässyt puuaidan yli ponnistamaan. Olihan tuo hieman ihmetystä herättävä kokemus, kun Aslak tajusi, että ei pääsekään enää aidan yli!

Meillä on syksy mennyt oikein omenaisissa merkeissä. Koirat ovat olleet mukana "auttamassa" omenien keräilyssä. Eli siis syöneet maasta niin paljon omenia kuin vain ehtivät. Riki oli jopa niin innokas, että lopulta ampiainen pisti tassuun ja kun Riki meinasi vain jahtaamaan ruveta, otin koirat äkkiä sisään. Jonkin aikaa Riki jäyti tassuaan ja ontui, mutta ei se edes turvonnut. 

Omenat ovat kuitenkin aiheuttaneet sellaisen asian, että enimmäkseen meillä koirat vain syövät. Ja syövät. Ja syö hieman lisää. Omenia nimittäin. Eivät malta juosta pihalla ollenkaan, kun pitää vain omenia syödä. Tänään Riki tuntui hieman sekoavan, kun keräsin loputkin omenat maasta pois ja mädän omenan yritin ottaa Rikiltä pois. Löytyi taas rähisijä pojasta. Ja omenaa en saanut pois, kun Riki murinan ohessa mahdollisimman nopeasti söi sen pois. Otettiin muutaman kerran treeniä Rikin ja luun kanssa. Palkitsin Rikin aina, kun luovutti luun pois. Pitää taas ahkeraan sitä treenailla, kun näyttää taas takapakkia tulleen asiassa...

Rikistä on tullut ihan oikea tarhakoira. Riki viettää tarhassa suurimman osan vuorokaudesta ja aina on sinne mieluummin menossa kuin sisään, jos tietää, että ollaan johonkin lähdössä tai nukkumaan menossa. Joskus Rikiä on vaikea saada tarhasta pois! Toisin kuin Ada, joka on aina ensimmäisenä sisään tulossa. 

Mutta siis edelleen mennään sopuisissa merkeissä. 

Rauhallinen syksyn aloitus

Adan juoksujen loppumisesta on 1,5 viikkoa. Tämän viikon ollaan jo koirien annettu olla samassa tilassa ja ulkonakin ovat olleet yhtä aikaa. 

Alkuun Adan oli todella hankala lähteä leikkimään toisten kanssa. Ensimmäisellä kerralla, kun laskettiin Ada ja Aslak pihalle yhdessä, oltiin miehen kanssa molemmat pihalla myös. Ihan vaan jos tappelu olisi tullut... Mutta ei tullut. Eivät kyllä paljoa muutakaan tehneet ja lopulta lähdettiin takaisin sisään.

Seuraavalla kerralla uskaltauduin yksin kokeilemaan ennen iltavuoroon menoa. Edelleenkään ei hirmuisesti tapahtumia ollut. Pari kierrosta juoksivat pihan ympäri ja siinä se. Tokihan Adan piti siinä juostessa Aslakille välillä murahdella. Otin lopulta myös Rikin pihalle, vaikka tiesin, että sehän se vasta sen provosoinnin aloittaa. 

Riki sai molempiin jo hieman liikettäkin. Pitkään ei kuitenkaan taas pihalla oltu. 

Illalla olen vienyt pari koiraa tarhaan ja yksi on viettänyt yön sisällä. Samalla, kun toiset vie tarhaan, käytän myös kolmannen pihalla, eikä siinäkään ole ollut tällä vikolla ongelmia. 

Ongelma on lähinnä ruokailutilanteissa, kun Adalle se ruoka vaan on niin herkkä paikka. Yritän opettaa Adaa rauhoittumaan ruokailutilanteissa. Ruokaa en anna jos hötkyilee ja vinkuu. Lisäksi ruoka-aika vaihtelee. Aikaisemmin hötkyily alkoi heti, kun sisään aamulla tarhasta pääsi, jolloin tiesi saavansa ruokaa. 

Tänä aamuna otin ensin Adan pihalle. Treenattiin hieman näyttelyjuttuja, kun huomenna olisi tarkoitus pitkästä aikaa mennä mätsäriin neidin kanssa. Lopulta otin myös Aslakin ja Rikin pihalle. Adan oli todella vaikea irrottautua minusta. Osoitin selkeästi, että treeni ja namit loppuivat, mutta silti Ada seurasi minua joka paikkaan, eikä lähtenyt toisten kanssa juoksemaan. 

Komensin Adan pois minun luota ja Rikin myös, kun tuli jalkaa vasten nojailemaan. Lopulta Riki aloitti leikkiin kutsumisen haukkumalla. Aslak lähti leikkiin helposti. Ada kävi välillä poikien välissä murisemassa ja poistui taas paikalta. Lopulta Aslakin ja Rikin juostessa myös Ada lähti Aslakin perään. Kovasti Riki ja Ada komentaa Aslakia, mutta huomaa kyllä myös, että Aslak on oppinut laumajärjestystä, kun vihdoinkin osoittaa alistumisen merkkejä Adalle. Se se vasta onkin helpotus... Ehkä meillä jopa rauha säilyisi. Koputan puuta... 

Riki ja Ada susitestissä

Kävimme viime lauantaina Nurmeksessa Rikin ja Adan kanssa susitestissä. Aslak sai jäädä vielä kotiin kasvamaan. En todellakaan tiennyt, mitä tuleman pitää, miten koirat reagoi. Riki kun on sellainen nallukka ja kaikkien kaveri. Ada taas on niin dominoiva narttu kuin vain voi olla. 

Ensin mentiin testiin Adan kanssa. Olin huolehtinut, että molemmat olivat tarpeensa tehnyt ennen testiä, kun ohjeistuksessa oli, ettei testipaikalle saa merkkailla. Ada lähti hajujäljelle, mutta jäätyi heti suden nähdessään. Ja lopulta kaikki päättyi siihen, että Ada paskoi testipaikalle. Testaajakin yllättyi hieman, kun totesin Adan reaktion yllättävän minut, kun Adahan ei koskaan ole muille koirille alistunut, ei koskaan. Alla video.

Riki ei jäätynyt. Riki lähti myös hajujäljelle ja suden nähdessään meni uteliaana katsomaan sitä läheltä. Ja kuten testin pitäjäkin totesi; taitaa olla ihan oikeasti kaikkien kaveri. Sudenkin kanssa olisi ollut kiva leikkiä. Alla siitäkin video. 

Että sellainen testi. Lopuksi todettiin, että Adaa tuskin kannattaa karhutestiin viedä, mutta Riki on hieman mysteeri, miten karhulle reagoisi. Todistusta saadessa meille vitsailtiin, että älä vaan Adalle näytä ennen nukkumaan menoa todistuksessa olevaa kuvaa.