Lauantaina saimme yökylään miehen veljen lisäksi hänen ranskanbuldogginsa. Kerran aiemmin ovat Aslakin kanssa tavanneet ja silloin meni tunti, jotta toimeen tulivat. Tällä kertaa otettiin ensin Ada pihalle ranskista vastaan. Ada oli totta kai säkä pystyssä vastassa, mutta sen jälkeen ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.
Seuraavaksi otettiin Ada sisään ja Aslak pihalle. Yllättävän hyvin meni pojilla. Aslak oli vaan koko ajan toisen palleja nuolemassa, mutta ranskiskaan ei vastaan sanonut. Kohta otettiin myös Riki pihalle ja edelleen meni hyvin. Sisällä pidettiin Ada portin toisella puolella (ihan kaiken varalta) ja pojat toisella puolella. Ada jopa ehkä vahti Aslakia ranskiksen puolesta. Kun ranskis oli Adan kanssa samalla puolella porttia ja Aslak innokkaana heti toisella puolella, ärisi Ada Aslakille.
Kuitenkin kaikki hyvä loppuu aikanaan ja lopulta ranskiksella paloi käämi Aslakin lähentelylle. Pari kertaa ottivat yhteen. Toisella kerralla huomasin Aslakin nostavan tassuaan, mutta en sen tarkemmin tarkistanut asiaa ennen kuin sunnuntai-iltana ihmettelin, miksi Aslak koko ajan nuolee tassuaan. Tarkempi tarkastelu kertoi, että Aslakin oikean tassun polvitaipeessa oli taas ihan kiva avohaava. Puhdistettiin ja laitettiin side. Tänään laitettiin suojan kanssa Aslak tarhaan, kun ei muita vaihtoehtoja ollut ja töistä sain vihdoinkin eläinlääkärin kiinni. Töiden jälkeen käytiin näyttämässä tassua ja Aslak sai antibiootit.
Eläinlääkärireissu olikin taas oma juttunsa. En saanut meidän normi eläinlääkäriä kiinni, joten kävimme sitten seuraavan vaihtehdon luona. Kerran aiemmin ollaan siellä käyty ja silloin Adalta kuvattiin lonkat ja kyynärät. Aslakin kanssa rauhassa odoteltiin vuoroa, kun huoneesta tuli kääpiöpinseri. Se ei todellakaan ollut rakkautta ensisilmäyksellä... Kun pinseri meni lopulta ulos odottelemaan, jäi se tuijottamaan ikkunan takaa, mikä ärsytti edelleen Aslakia. Kohta sisälle oli tulossa toinen koira, jolloin meidät otettiin odottamaan jo huoneeseen, jotta ei tappelua tulisi. Aslak hyppäsi pöydälle, jonka ell nosti ylös. Aslak oli kiltti niin kauan, kunnes ell rupesi hoitamaan haavaa. Silloin kääntyi katsomaan ell ja murisi. Otin Aslakia kaulan alta kiinni, ell hoiti tassun ja kohta Aslak pääsikin jo alas pöydältä. Ulos mentiin takakautta, jotta ei tulisi kohtaamisia toisten koirien kanssa. Kyllähän siinä ohimennen katsekontaktin Aslak otti suomenpystykorvan kanssa, mutta käskin Aslakin kääntymään vasemmalle ja tilanne raukesi sillä.
Nyt siis mennään antibiootilla, tötteröllä ja avohaavan puhdistuksella ja haavaan laitettavalla geelillä. En muista nimeä. Mutta saamme kuitenkin jatkaa treeniä normaalisti. Ainoastaan huonolla kelillä haava tulee suojata. Että näin tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti