Agilitya ilman odotuksia

Olen ihminen, kuka tykkää kisaamisesta ja on luonteeltaan todella kisahenkinen. Nyt kuitenkin olen saanut huomata, kuinka mukava on vaihtelun vuoksi treenailla agilityn parissa ilman sen kummempia odotuksia. Ei tarvitse hinkata jotain tiettyä asiaa, joka kisoissa on usein aiheuttanut harmaita hiuksia. Ei tarvitse jännittää, millä fiiliksellä koirat juuri tänään toimii. Ollaan saatu treenailla täysin omaksi iloksi. 

Nyt meille onkin muodostunut huomaamatta uusia tavoitteita. Suulliset käskyt tuntuvat olevan tällä hetkellä pienimuotoinen muoti-ilmiö. Adankin kanssa ollaan syksyn mittaan suullisia käskyjä harjoiteltu takaakiertojen muodossa. Uusin kouluttajamme on tiedustellut parikin kertaa syksyn mittaan, onko kiinnostusta lähteä vahvistamaan suullisia käskyjä in-in käskyn muodossa. Ei ole ollut. Kuitenkin eräs kerta Taigan treeneissä teimme sivuttaisia hyppyjä ja niistä lähti itsellekin muodostumaan ajatus, ettei in-in ohjauksen opettaminen ehkä olisikaan ihan mahdoton ajatus. Myös Adasta on saanut huomata, kuinka herkkä on ohjaukselleni, joten ajatus suullisista käskyistä on vain vahvistunut.

Siitä päädyimmekin molempien aksakoirien kanssa harjoittelemaan in-in ohjausta. Molemmille onneksi sivuttaiset hypyt on suht helppoja, joten olen lähtenyt muodostamaan yhteyttä in-in käskyn kanssa hypyille ensin yhden ja kahden hypyn kanssa lopulta hieman kulmia vaikeuttaen. Muutaman kerran olemme näitä asioita nyt treenanneet ja kumpikin kaipaa vahvistamista, mutta Adalle selkeästi asia on helpommin yhdistettävissä kuin Taigalle. Tänään treeneissä Taigalla asia oli helpompi ymmärtää, kun vauhtia ei ollut liikaa eli yksittäisenä hyppynä. Adalle on pystynyt kulmia vaikeuttamaan nopeammin ja ottamaan useamman esteen mukaan treeniin. Adan kanssa olemme myös vahvistaneet in-inin erottelua takaa ohjauksesta. 

Taigan kanssa otamme nyt tavoitteeksi treenata enemmän puomin kääntymisiä. Tänään kaverin kanssa tämä onnistui hallillakin, kun kaveri toimi apupalkkaajana. Eli jatkoimme Sennin antamien ohjeiden mukaan pelkän puomin alasmenon kanssa, matto kontaktialueelle ja kaveri etupalkkasi, kun minä lähetin puolesta välin puomin alasmenoa Taigan etenemään. Paljon on vielä tämän kanssa tekemistä. 

Adan kanssa olemme ottaneet tavoitteeksi itsenäisemmät kepit. Olemme yrittäneet vahvistaa sivuirtoamista ja pari kertaa etupalkan kanssa sitä, että jäisin itse taakse. Tänään ilman etupalkkaa sain ohjattua Adan suorittamaan kepit loppuun saakka putki välissä! Hieno edistys! 

Ada kanssa on pitänyt vahvistaa puomin ylösmenoa. Välillä puomi sujui jo todella hienosti, mutta viime aikoina on taas loikkimista tapahtunut. Olen myös miettinyt, että nostaisin Adan virettä treeneissä pallon avulla, jotta Ada oppisi toimimaan ja keskittymään radalla myös korkeammassa vireessä. Kuopion kisoissa tuli jälleen huomattua, että Ada oli liian innoissaan, eikä pystynyt keskittymään laisinkaan minuun radalla. Joensuussa onneksi teimme jo yhdessä rataa, vaikka olikin yllättäviä rengasvirheitä. 

Taigan kanssa saimme sekä Kuopion että Joensuun kisoissa jo hyviä ehjiä suorituksia aikaiseksi ja Taigan kanssa kisaamisesta jäi tältä kaudelta hyvä fiilis päällimmäiseksi mieleen. Nyt treenaillaan pari kuukautta ja katsotaan, mitä uusi vuosi tuo tullessaan molempien kanssa!

Lumikausi avattu!

Vihdoin ja viimein satoi lumi meillekin. Pakkasta on ollut viime viikot, mikä on haitannut kikkarilla ajoa, koska takajarru jäätyili. Lopulta vaihdettiin takajarruvaijeri ja kas kummaa, päästiin Adan kanssa ajelulle. Maassa oli ohut lumipinta, joka ei riittänyt vielä kicksparkille. Pääsimme kuitenkin maastossa hyvin ajamaan ja kikkari piti hyvin. Kävimme myös Aslakin kanssa joitakin päiviä myöhemmin lumiolosuhteita testaamassa kikkarilla. Saimmekin kunnon testiolosuhteet, kun välillä oli peilijäätä ja välillä mentiin maastossa, jossa annoin Aslakin etsiä sopivan reitin leveällä polulla, jossa paljon monttuja ja muita epätasaisuuksia oli. Itse keskityin vain pitämään tasapainon ja selviytymään kaatumatta. Aslak osasi fiksusti etsiä hyvän reitin jopa liukkaalla pinnalla. 

Kävimme pitkästä aikaa myös yhteistreeneissä Viekijärvellä. Hieman kyseenalainen olin kikkarin suhteen ja pakotin miehen vielä vaihtamaan takajarrupalatkin, jotta minun ei tarvitsisi sairaalaan päätyä... Yön aikana lunta kuitenkin tuli sen verran lisää, että kikkarin lisäksi matkaan lähti varalta kickspark. Lenkki heitettiinkin lopulta kicksparkilla Adan ja Taigan kanssa. Lähtö oli edelleen sellainen, etten yksin olisi selvinnyt. Kitka kuitenkin oli erilainen ja koirat saivat tehdä raskaan työn. Matkan suunnittelin alunperin 6,6 km, mutta oikaistiin ja päädyttiin ajamaan 5 km. Lopussa piti osan matkaa kävellä, kun autotie oli hyvin jäinen, eikä pitoja löytynyt koirille eikä minulle. Ja kuitenkin sen verran kiviä, että kickspark ei kulkenut kunnolla. Itse löysin yllättävän helposti tuntuman kicksparkiin pitkästä aikaa, vaikka yllättäen se mukaan lähtikin. Taiga alkuun hyökkäili Adan päälle. Kunnia kuitenkin Adalle, joka sietää yllättävän paljon Taigalta ja keskittyi vain etenemiseen ja hyökkäyksen väistämiseen. 

Tänään otin pitkästä aikaa Adan ja Aslakin työskentelemään yhdessä kicksparkin eteen. Otin Aslakin pihalle seuraamaan valmisteluja ja Adan otin ulos juuri ennen lähtöä suoraan liinaan kiinni. Lähtö olikin yllättävän rauhallinen. Kaiken kaikkiaan lenkki oli oikein onnistunut. Ada yritti välillä nostaa vauhdin laukalle, mutta Aslak piti rauhallisen ravinsa. Ja Ada kuitenkin oli se, joka vei ohitukset kunnialla. Kukaan ei ärhennellyt kenellekään ja Aslak tuntui alistuvan Adalle hyvin. Vaikka pitikin haluamansa vauhdin. Mukava oli nähdä tämä kaksikko pitkästä aikaa yhdessä töissä ja jälleen kaikesta huolimatta hyvin sopuisissa merkeissä.