Riki, meidän vetokoira

Eli nyt siis vihdoinkin kävimme ostamassa Rikille vetovaljaat ja totta kai niitä piti jo hieman testata. Aiemmin päivällä annoimme Rikin totuttautua niihin ihan vain pitämällä valjaita Rikin päällä. Nyt illalla päätimme kokeilla, miten Riki suhtautuu taakkaan. Kyllähän Riki vetää muutenkin paljon, että taakkaa yleensä aina on (minä tai mies). Taakaksi olisimme halunneet auton renkaan, mutta tähän hätään emme sopivaa saaneet. Siksi päädyimme kokeilemaan vedellä täytettyä tuulilasinpesunestepurkkia. Jälkikäteen pystyn sanomaan, että se sopisi kenties enemmänkin myöhemmin keväällä käytettäväksi. Nyt oli niin liukasta, että purkki meni välillä sivuttain ja häiritsi Rikin keskittymistä.

Olemme positiivisesti yllättyneitä, miten hyvin vetäminen Rikiltä sujui. Ainahan Rikiltä on vetointoa löytynyt, mutta ensimmäisestä kerrasta ei aina voi tietää, miten menee... No, ihan hyvinhän se siis sujui. Olemme alusta alkaen Rikille opettaneet käskyjä vetohommia ajatellen, kuten oikea, vasen, seis. Nyt lisäsimme käskyn veto ja korjaa. Hihnalenkeillä olemme käyttäneet sanaa mene, jos on Riki meinannut jäädä jumittamaan johonkin paikkaan. Halusimme, että hihnalenkin käskyt on kuitenkin eri kuin vetohommien, joten nyt alamme käyttää veto käskyä. Ja korjaa käsky liittyy siihen, että ei jäädä hajuja haistelemaan ja tarpeita tekemään, kun töitä tehdään.. Vanhemmat käskyt Rikillä on hyvin hallussa ja veto käskykin tuntui jäävän hyvin päähän. Korjaa käskyä pitää edelleen paljon harjoitella, mutta kyllä Riki siihenkin on hajuille päässyt. :)

Menimme kävelytiellä, alussa pelkän hihnan kanssa, jotta Riki sai tarpeensa tehtyä. Lähdimme kävelemään suuntaan, jossa tiesimme olevan vähemmän liikennettä, jotta Rikin keskittyminen pysyisi paremmin itse asiassa. Matka oli lyhyt (korkeintaan taisi olla muutama sata metri), koska minulle on jäänyt hyvin päähän, että pitää lopettaa silloin, kun on vielä hauskaa ja aloittaa lyhyellä. 

Riki keskittyi hyvin ja mies, joka oli hihnan päässä (hihna oli kiinnitetty myös valjaisiin, jotta kontrolli koiraan pysyy), sanoi että Riki itse asiassa veti vähemmän valjaissa kuin pannan kanssa. Alussa Riki tutki, mikä siellä perässä tuli, mutta lopulta vetäminen kiinnosti enemmän. Miehen ei tarvinnut ohjata hihnalla ollenkaan, mikä oli tietenkin erittäin toivottava lopputulos. Sanallinen ohjaus toimii Rikillä tosi hyvin ja Riki osaa keskittyä hyvin meidän antamiin käskyihin. 

Valjaiden pois ottaminen olikin taas ihan eri juttu. Siinä sai jonkun aikaa tapella, että valjaat saatiin pois. Ei meinannut poika rauhoittua. Mies piti koiraa kiinni ja minä lopulta sain valjaat irti. Loppu matka menikin normaalina hihnalenkkinä.

 Mutta jäi kyllä hyvä fiilis ja pitää nyt ruveta kunnolla treenaamaan!

Rontti 9 kk

Mokoma ronttimus senkusta kasvaa ja kasvaa vaan. Tänään tulee 9 kk täyteen ja viikonloppuna mittailtiin painoa 35 kg. Selkeästi on kasvu hidastunut, mutta silti tuntuu hitaasti mutta varmasti tulevan kokoa lisää. Ihan kuin ei tuon 35 kilon kiinni pitämisessä olisikaan aina tarpeeksi... :) Säkää ei olla mitattu. En usko, että Riki siitä 64 cm enää kasvaa korkeutta.

Kaiken kukkuraksi, kun toinen on jo niin iso (ja välillä niin prkl:een huonotapainen), meni minulla hermot tänä aamuna... Kaaduin lauantaina ja nyt on siitä lähtien ollut alaselkä kipeänä. Kaikenlainen liikkuminen koskee, pelkästään pyöriminen yöllä saattaa herättää, kun koskee. Töissä välttelen lasten nostelemista ja koiran pitäminen kiinni hihnassa on vaikeaa, jos Riki ei ole yhteistyökykyinen (eli tulee muita koiria tai sitten Rikiä etenkin aamuisin saattaa suututtaa, kun pääsee ainoastaan lyhyelle pissilenkille ennen meidän töihin lähtöä, kunnon lenkki on aina heti töiden jälkeen). Tänä aamuna käytin Rikin pihalla normaaliin tapaan ja huomatessaan kotiin menon, alkoi räyhääminen. No selkä tykkäsi hyvää ja tällä hetkellä pelkkä käveleminen on tuskaa. Painoa ei pitäisi laittaa ollenkaan vasemmalle jalalle, niin kaikki olisi hyvin. Eli minun lenkkeilyt on taas yllättäen vähäksi aikaa tehty. Kovasti jo uhkailin, että en Rikiä etuovesta pihalle vie ennen kuin on selkä ehjä. Saa nähdä... Onneksi mies kykenee käyttämään Rikiä lenkillä niin ei tarvitse taas jättää lenkkeilyä väliin. Viimeksi kun lenkkikieltoa oli viime viikolla, kun Rikin jalka oli kipeä.

Rikin jalka voi siis jo hyvin. Oli ilmeisesti onneksi vain venähtänyt! Pari päivää varoi jalkaa ja muutaman kerran sen jälkeenkin saattoi ulahtaa, mutta muuten on hyvin voinut. Ensimmäisen kerran tein alle kilometrin lenkin Rikin kanssa neljän päivän jälkeen ja siitä parin päivän jälkeen mies kävi kunnon lenkin, eikä mitään ongelmaa ole enää ollut. Sen jälkeen rutiinit normalisoituivat. Nyt siis lenkit menevät sekaisin omalta taholtani. 

Riki ja kissat

Riki on selkeästi viimeisen kuukauden aikana lähestynyt Silveriä ja Smirreä entistä rohkeammin. Smirrellä ja Rikillä etenkin on välillä rajutkin leikit. Välillä näyttää siltä, että mokomat ovat harmistuneet, kun ollaan kotia tultu ja keskeytetty toisten leikit.

Silverin kanssa Riki on tällä tavalla:

Tökitään kuonolla niin paljon kuin ehtii. Maha on totta kai paras paikka. Harmi vaan, että Silveri ei olekaan niin innostunut asiasta...

Silveri yrittää työntää Rikiä pois, mutta ei auta; se prkl:een kuono vaan tulee ja tulee...

Hiljalleen alkaa Silverille oikeasti riittämään...

Ja annas olla jos uudestaan Riki kuonon tuo lähelle! Tässä vaiheessa piti kyllä jo minun mennä väliin, kun ei Riki oikein Silveriä usko...

Smirren kanssa homman nimi onkin ihan eri:

Smirren asenne kertoo heti, että prkl jos lähelle tuut!

Ja Rikinkin mielestä on parempi pysyä hieman kauempana, vaikka kuinka tekisikin mieli leikkiä!

No, ehkäpä Smirreä on parempi katsoa välillä täältä kauempaa...

Jalkapuoli...

Tänään on ollut sellainen päivä, että olisi voinut vaan pysyä peiton alla heti aamusta asti. Ensinnäkin olin töissä varsinainen tyranni (olen töissä päiväkodissa ja tänään oli lyhyt pinna, minkä lapset saivat kyllä huomata) eikä järki luistanut ollenkaan, liikennevalot eivät toimineet minun mieleni mukaan ollenkaan (aina kun lähestyin valoja, vaihtui punaiseksi joka ikinen kerta joka ikisissä valoissa) ja kaiken huipuksi koira venäytti jalkansa... Huoh.. Kuulostaa pieneltä etenkin ensimmäiset kohdat, mutta jos tietäisitte minkälainen viikko (tai oikeastaan kolme viimeisintä) ovat olleet töissä, ymmärtäisitte paremmin. Eikä ne valotkaan nyt niin maata kaatavia juttuja ole, mutta väsyneenä ärsyttää... Mutta Rikin jalan venähdys ei olekaan kiva juttu sitten ollenkaan. 

Käytiin koirapuistossa pitkästä aikaa. Siellä Riki sai juosta ensin 11 kuisen setterin kanssa ja lopuksi vielä 1,5 vuotisen terrierin kanssa. Terrierin kanssa oli ilmeisesti hauskempi leikkiä, koska leikki oli fyysisempää. Setteri tykkäsi enemmän juoksemisesta kuin painista. Terrieri oli (kas kummaa) Rikiä paljon pienempi, mutta leikki meni hyvin yhteen. Lopulta pistin merkille, että Riki hieman ontuisi. Myös mies ja terrierin omistaja rupesivat tarkkailemaan ja lopulta terrieri otettiin kiinni, jotta sain otettua Rikin kiinni. Katsoin ensin, että etujalkaa varoo ja mies katsoi samaa, mutta takajalka näytti ontuvan selkeämmin. Myös muut koiranomistajat (muutama oli ehtinyt tulla lisää) katsoivat, että oikeaa takajalkaa varoo. No, koira kiinni ja lähdettiin puistosta. . Kotoa lähtiessä Riki hyppäsi autoon ihan noin vain, mutta koirapuistolta lähtiessä nosti vain etujalat ja mies auttoi takajalat kyytiin. Miehen veljen luona kävimme vielä kuitenkin (ja ikävä kyllä asuu kolmannessa kerroksessa) ja siellä sitten rupesi enemmän ontumaan oikeaa etujalkaa. Muuten ei tunnu aristavan, antaa liikutellakin normaalisti. 

Nyt on siis edessä lenkitön viikonloppu ja vaan lepäillään. Voi olla Rikille yhtä tuskaa (henkisesti) tuleva viikonloppu, kun olisi aina tarvetta päästä purkamaan energiaa. On kuitenkin niin liukasta, että en ota riskiä vamman pahenemisesta. Katsellaan mikä tilanne viikonlopun jälkeen. 

Mutta hauskojakin kommelluksia on ollut. Viikko takaperin Riki teki tuttavuutta lelukoiran kanssa. Kyseessä oli sellainen dalmatialaisen värinen pieni lelukoira, josta lähtee johto, jonka päässä on katkaisin, josta koira saadaan liikkumaan ja haukkumaan. Riki oli ihan ihmeissään. Riki tutki ja töni ja ihmetteli.

Jäällä käppäilyä

No nyt sinne sitten päästiin eli lähdettiin jäälle miehen ja koiran kanssa. Eväitä ei nyt kyllä tullut mukaan. Mutta jälkiliina oli mukana ja Riki pääsi hieman vapaammin juoksentelemaan. Jäälle on noin 1,5 kilometrin matka, joten matkaan lähdettiin perushihnan kanssa, mutta jäällä vaihdettiin 15 metrin liina. Riki on hiljalleen oppinut kulkemaan hihnassa ilman hihnassa roikkumista ja repimistä. Liinan kanssa pitäisi ilmeisesti hieman enemmän harjoitella, koska alkuun Riki vain riuhtoi hihnaa... Ohessa hieman videota Rikin käyttäytymisestä... Kovasti yritetään kieltää ja saada rauhoittumaan, mutta se vie aikaa... Lopulta Riki kuitenkin tajusi idean ja juoksenteli hirmuista vauhtia! Siitä en ikävä kyllä ehtinyt videota ottamaan. 

Kuljimme moottorikelkkareittiä pitkin ja näin hyvällä kelillä totta kai moottorikelkat olivat myös liikenteessä. Siinäpä sitä sitten riittikin ihmeteltävää ja perään olisi Riki halunnut mennä. 

Namipussi tuli totta kai mukaan ja sen avulla opeteltiinkin hihnakäyttäytymistä sekä luokse tulemista. Riki on perso nameille, joten niiden avulla luoksetulo oli helppoa. Namin annettua kiittelin ja vapautin. Tuntuu vaan, että poika on varsinainen ADHD, joten jos jotain mielenkiintoisempaa olisi näkyvissä, olisi turha edes odottaa luokse tulemista. Mutta ehkäpä tässä treenaillen omakin itsevarmuus kasvaa ja joku ihana päivä uskalletaan laskea poika irti.

Ja tänäänhän ei pitänyt aurinko paistaa, mutta meidän onneksemme sepä pilkottikin pilvien takaa välillä hyvinkin kirkkaasti.

Haluaisi poika niin kovasti nähdä moottorikelkkoja, mutta voi että kun häikäisee niin kovasti!

Kevättä!

Käytiin eilen pitkästä aikaa kunnon lenkillä Rikin kanssa, ihan vain kahdestaan. Olin todella yllättynyt siitä, miten vähän Riki veti! Pariin viikkoon en ole kunnolla lenkkeillyt Rikin kanssa, kun sairastuin ja sitten vaan lepäilin, kun oli mahdollisuus. Mies oli kuitenkin kotona käyttämässä koiraa ulkona. No, onpahan ilmeisesti tehnyt Rikille todella hyvää lenkkeillä välillä miehen kanssa! Muutaman kerran 1 ½ tunnin mittaisen lenkin aikana Riki minulle äksyili. Ensimmäinen kerta oli, kun ohitimme toisen koiran, enkä antanut tervehtiä. Toisen kerran oli, kun kaaduin ja Riki kuvitteli minun leikkivän hänen kanssaan, enkä sitten leikkinytkään. Kolmas kerta oli, kun olimme lammen rannalla. Jostain syystä veti itku-potku-raivarin. Kotimatka kuitenkin sujui ihan ilman mitään kommelluksia, mistä olin ihmeissäni (kun Riki huomaa, että olemme menossa kotiin, alkaa kiukku) sekä olin hyvin ylpeä Rikistä! Välillä on todella toivoton olo, kun saa koiran kanssa tapella, mutta nämä hetket antaa aihetta tuntea mielihyvää siitä, että ehkäpä Rikistä vielä oikeasti kunnollinen ja yhteiskuntakelpoinen koira tulee. :) 

Rikiäkin aurinko häikäisi!

Aurinko paistoi niin kauniisti, että kuvien ottaminen oli hankalaa. Kamera jäi kotiin, joten otin kuvia puhelimellani. Kotona kuvia katsellessa huomasin, että monessa kuvassa oli sormi tai lumihanki.. Ihan oikeasti luulin kuvaavani koiraa, mutta eipä se siinä kohdalla ollutkaan... 

Oli ihana käydä jäällä kävelemässä koiran kanssa, vaikka pitkälle jäällä ei mentykään. Mutta sen verran mukavaa oli, että lähdetään kyllä porukalla koiran ja miehen kanssa joku kaunis päivä jäälle vaikka eväiden kanssa. Ja seuraavalla kerralla otan jälkiliinan mukaan. Minä kun en tuohon poitsuun vielä oikein luota ja taajamassa asutaan, niin en haluaisi irti vielä laskea. Mutta 15 metrin liinan kanssa pääsisi jo kuitenkin ihan hyvin juoksemaan ja puuhailemaan verrattuna 2,5 metrin hihnaan...  Mutta sitä odotellessa!

Ja joka paikkaan on pakko tehdä vähintään yksi monttu!

Ruokailu

Riki on todella nirso ruokansa suhteen! Tai no, nirso on ehkä hieman liian vahva sana. Mutta tänään ei taas tuntunut aamulla ruoka maistuvan. Hieman syö, mutta ei välttämättä puoliakaan. Voihan se olla tietenkin, että ei vaan ole nälkä, mutta jotenkin kummasti tämä nälättömyys tulee aina silloin, kun ruoka ei olekaan sitä lempparia... 

Riki tuntuu kyllästyvän nopeasti papeloihin. Sellaisenaan ei papelot maistu. Syötetään Jahti&Vahti junioria ja Jahti&Vahti kana ja riisi sekoitusta. Kana ja RIisi maistuu paremmin kuin juniori, mutta ostettiin kuukausi takaperin 15 kilon säkki junioria ja se pitäisi saada syötettyä pois... Kun Riki haettiin kasvattajalta, ostettiin samalla kasvattajalta säkki ANF puppy ruokaa. Se ei sopinut loppujen lopuksi ollenkaan Rikille. Kakan määrä oli valtava ja haju mitä hirvittävin! Vaihdettiin Jahtiin&Vahtiin ja onkin ollut paljon parempi ruoka Rikille. 

Juniori menee, kun sen sekoittaa esimerkiksi raejuustoon. Vielä parempi herkku on, kun on paistanut luita uunissa (laitan aina jonkin verran vettä pellille myös) ja pellillä olleen veden sekoittaa papeloiden sekaan. Se on todella hyvää Rikin mielestä! Yhtään ei jää kupin pohjalle vaan tuntuu nuolevan oikein puhtaaksi kupin. Tänä aamuna oli siis ruokana tuota junioria ja raejuustoa... Ei kelvannut. Toisinaan syö kyllä kupin tyhjäksi asti kyseistä sekoitusta, että voihan se olla ettei nyt niin kova nälkä ollutkaan. Onhan se toisaalta hyvä piirre sekin, että ei ahmita mahaa ihan täyteen vaikkei nälkä olekaan. 

Papeloihin ollaan sekoitettu myös raakaa jauhelihaa. Jauheliha maistuu myös hyvin, mutta jos siihen sekoittaa papeloita, Riki osaa jättää papelot syömättä. Siksi onkin nyt jauhelihaa annettu ihan vain sellaisenaan. Nyt en ole jaksanut paloitella puolen kilon pötköä pakastimesta, joten jauhelihaa ei ole muutamaan päivään saanut. Toinen aivan ihana ruoka Rikin mielestä on naudan jauhettu maha! Voi että kun on hyvää, eikä tarvitse miettiä syökö kupin tyhjäksi vai ei. 

Normaalisti Rikin päivän ruoka koostuu aamupalasta, joka on yleensä jauhelihaa ja illalla Riki saa papeloita sekoitettuna raejuustoon tai tähän ns lihaliemeen, jota luiden paistamisen yhteydessä syntyy. Nyt pitäisi ottaa selvää ja yrittää keksiä, miten Rikin ruokailua saisi parannettua, jotta Riki saisi edelleen kaikki tarvitsemansa ravintoaineet, ja että se olisi sellaista, mistä Riki oikeasti tykkää ja söisi kunnolla. 

Usein Rikin ruokailuun kuuluu myös Naturediet, jota laitetaan kongiin ja pakastetaan. Saapahan välillä tehdä töitä ruokansa eteen. Kongeja onkin nyt jo kolmas menossa. Alussa käytössä oli senioreille tarkoitettu pehmeämpää kumia oleva kongi. Se ei pitkään kestänyt vaan alkoi rispaantua reunoista. Sen jälkeen ostettiin classic, joka taisi kestää noin kuukauden verran myös. Nyt on pari kuukautta ollut extreme, muistaakseni kokoa XL. Hyvin on tähän mennessä ainakin kestänyt (koputan puuta). 

Kerran kokeilin sekoittaa papeloita kaurapuuron sekaan. Riki kävi haistelemassa ja hieman maistelemassa. Ja se olikin sitten siinä. Ei vilkaissutkaan kupin suuntaan. Riisiä on myös joskus annettu. Etenkin silloin, kun oli maha sekaisin. Silloin maistui hyvin, kun ei silloin muuta aluksi annettu kuin raejuustoa ja riisiä. Joskus sekoitan riisiä papeloiden sekaan ja toisinaan jopa syökin sen. 

Rikin kohtaukset ilmeisesti oikeasti johtui nenäpunkista. Tällä viikolla ei kohtauksia ole ollut ja eilen annettiin toinen annos lääkettä. Perjantaina meinasi saada kohtauksen, kun innostui tullessani töistä, mutta ei sitten onneksi tullutkaan. Ja ilmeisesti ei matojakaan Rikillä ole, kun ei ole vielä ainakaan näkynyt ulos tulevan. :)