Lisää koirakavereita

Vielä pitkän viikonlopun päätteeksi otettiin Riki mukaan peräkärriä palauttamaan. Tavoitteena olikin, että Riki saisi tavata piiiitkästä aikaa amstaffipojan Oton. Siellä on myös pieni amstaffityttö Aino, joten Oton tapaaminen tapahtui ulkona ilman Ainon läheisyyttä. Otto on reviiritietoinen parivuotinen (huomaatteko, että kaikki ovat parivuotisia) uros ja herkkä ottaamaan yhteen, jos toinen yrittää esimerkiksi alistaa. 

Riki ja Otto ovat siis tavanneet ennenkin, mutta siitä on pitkä aika. Riki oli silloin puoli vuotta ja hyvin hädissään Oton aktiivisuudesta. Olivat irti isolla aidatulla pihalla ja Otolla riitti virtaa ja hyökkäili Rikin kimppuun. Riki olisi taas tarvinnut hitaamman tutustumisen, joten paikalle tuotiin myös rotikkanarttu kolmanneksi. Homma alkoikin sujua jo paremmin ja Rikikin pääsi jo leikkiin mukaa. 

Riki myös herkillä viikonlopun jäljiltä ja Otto herkillä reviiristä ja pennusta, joten totuttelu alkoi hihnassa. Rikillä ei paljoa kärsivällisyyttä löytynyt, joten ulisi ja marmatti, mistä ei Otto tykännyt. Ensin hihnan päässä olin minä, mutta pian huomasin, että se on huono idea. Pientä suojeluhalua löytyi. Vaihdettiin mies hihnan päähän. Jonkin ajan päästä toinen henkilö otti Rikin ja jännite pieneni paljon. Katseltiin siis taustalta tutustumista. Puolisen tuntia varmaan oltiin pihalla koirat hihnassa, eikä pidemmälle menty. Kumpikin alkoi väsähtää siihen kyräilyyn ja alistamisyrityksiin. Kumpikaan ei alistamisesta välittänyt vaan murina alkoi heti. Riki muutenkin huitoo paljon, mistä ei Otto tykännyt myöskään. 

Välillä antoivat toisiaan nuuhkia ja naamaa nuolivat, mutta herkästi tuli kitkaa väliin ja piti erotella. Välillä vaan seisoivat ja läähättivät, välillä käytettiin kauempana tarpeillaan ja takaisin. Lopulta annettiin olla ja päätettiin jatkaa seuraavalla kerralla uudestaan.

Mutta tänä viikonloppuna on tosiaan Rikistä löytynyt piirteitä, joita en aikaisemmin ole huomannut. Aikaisemmin kirjoitin mustasukkaisuudesta ranskiksen kanssa, mutta liekö silloinkin kyse ollut lähinnä suojelemisesta. Ollaan mietitty, mitenkähän Riki reagoisi uhkaavassa tilanteessa. Tuntuu kaikkia ihmisiä rakastavan ja itsekin lähinnä tuudittautunut ajatukseen, että jos pimeässä esimerkiksi joku uhkaava ihminen tulisi, pelkäisi Rikin kokoa, kun ei muuta näkisi. Riki on kuitenkin lempeän nallekarhun näköinen ja lähestyy ihmisiä häntä heiluen (vaikka eihän se hännän heiluminen mikään tae kiltteydestä ole). Mutta ilmeisestikin toiset koirat herättävät Rikissä suojeluviettiä meitä kohtaan. Alistuu herkästi, mutta hyvin herkkään myös asettuu meidän ja ärisevän koiran väliin. No, Riki on vasta vuoden, joten ehtii vielä kehittyä suuntaan taikka toiseen. Ehtii varmasti tulla vielä hyvinkin yllättäviä piirteitä.

Koiravieras

Miehen veli oli meillä viikonlopun ja otti mukaansa heidän parivuotisen ranskisuroksen. Kyseessä on siis sama kaveri, jonka kanssa Riki teki jo aiemmin syksyllä tuttavuutta hieman huonolla menestyksellä. Perjantaina vieraat siis saapuivat ja olipahan jännitystä ilmassa. 

Riki joutui siis elämänsä ensimmäiseen "tappeluun" jo viikko takaperin, kun kaverin luona käytiin. Takapihalla Riki yllätti parivuotisen suomenlapinkoirauroksen, jonka kanssa oli heti rähinä päällä. Kaveri erotti koirat ja otin Rikin pannasta kiinni ja pidin paikallaan. Toisen omistaja piti toisen paikoillaan, mutta silti toinen vain rähisi ja rähisi. Itse laskin Rikin kohta jo irti ja siihen se jalkojen juureen istahti katselemaan ja lopulta makoilemaan. Hieman hämillään tuntui olevan toisen rähinästä. No, perjantain tutustumiset alkoivat samanlaisissa tunnelmissa. Riki uteliaana katseli ja olisi halunnut tutkia, mikä kaveri oikein kylään tuli. Mutta toinen ei oikein innostunut ajatuksesta ja rähinä alkoi. 

"Jospa miekin ihan näin varmuuden vuoksi..."

"Voi ei, se tulee taas!"

Riki kun ei ikinä ole rähinän ja räkyttämisen päälle ymmärtänyt mitään, nytkin lähinnä hämillään oli. Olisi halunnut toisen kanssa vain leikkiä, eikä oikein ymmärtänyt, miksi ei toinen halunnut leikkiä. Ensimmäinen ilta meni siten, että pidettiin väliä koirilla ja oltiin koko ajan varuillamme. 

"Jos meen piiloon, ei se kai enää rähise..."

Yön me nukuttiin normaalisti yläkerrassa, jonne myös Riki otettiin. Portaiden portti laitettiin kiinni, jotta Riki ei alas päässyt. Kissat olivat myös lukittautuneet jostain kumman syystä yläkertaan... Keittiön ja ruokahuoneen välillä oleva portti myös suljettiin ja miehen veli nukkui olohuoneessa koiransa kanssa, jotta eivät päässeet portinkaan välistä rähisemään. 

Pikkuranskis oli todella mustasukkainen miehen veljestä. Jos veli koski Rikiin, alkoi rähinä. Jos muutenkin tapahtui jotain liian äkkiseltään, alkoi ranskis rähistä. Hyvin herkkä koira. 

Lauantai-ilta alkoi mennä jo paremmin. Pystyivät molemmat makoilemaan rauhassa. Miten rentoutuneena, en osaa sanoa. Jo perjantaina kokeilin namien avulla saada koirat pysymään rauhallisena lähekkäin, mutta namien loputtua alkoi rähinä. Lauantaina kokeilin samaa ja pystyivät jo poistumaan tilanteesta rauhallisemmin. 

Muutama kaveri tuli kylään lauantaina ja heti ensimmäisenä käskin olemaan turhaan villitsemästä koiria. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes eräs otti Rikin lelun ja Rikille sen heitti. Alkoi yllättäen rähinä. Ilta meni muuten hyvin rauhallisesti.

Sunnuntaina pistin Rikistä merkille piirteen, jota en ollut aiemmin vielä huomannut. Ranskis on todella mustasukkainen, mutta myös Riki alkoi osoittamaan piirteitä moisesta. Hyvin herkkään tuli minun ja ranskiksen väliin istumaan ja makoilemaan. Ja jos toinen lähestyi minua, Riki siirtyi heti väliin ja nojailemaan jalkoihini. 

Vierailu meni paremmin kuin kuviteltiin. Kaksi vuorokautta on tehnyt ihmeitä näiden kahden suhteelle. Tiedä sitten millainen seuraava kerta on, mutta se, että kolmantena päivänä koirat makoilivat metri toisistaan kirjaimellisesti kuorsaten, on todellakin ihme! 

Mutta jotain olen oppinut blogeja lukiessani. :) Ensin kokeilin koirien rähinään kolinapurkkia, eli tölkin sisään laitoin makaronia ja sitä kolisuttelin. Lopulta muistin, että hei, ostinpahan jo kesällä sumutepullon, jolla oli tarkoitus opettaa Rikiä mm. ohitustilanteissa. Idean olin saanut siis eräästä blogista ja nyt päätin vihdoinkin kokeilla sen toimivuutta meillä. Ja se toimi! Rähinän alkaessa suihkautin rähisijän päälle vettä ja rähinä loppui kuin seinään! Taisinkin sitten pari päivää kulkea sumutepullon kanssa... 

Kissat

Meillä osataan rentoutua:

Välillä joutuu ihmettelemään, mihinkä se ruoka on hävinnyt.

Viimeiset on otettu puhelimella, joten laatu on erittäin huono!

Keskustelua pääsymaksusta yläkertaan.

Syödään kuppi puoliksi ilmassa.

Ja ehkä ei Rikinkään aina kannata Silveriä olla kiusaamassa.

Karvanlähtöä ja ruokatottumuksia

Ja taas on se aika vuodesta, että Rikiä saa harjata ja harjata ja vieläkin harjata... Muutama viikko on jo karvaa lähtenyt. Meni ensimmäinen viikko ennen kuin tajusin, miten paljon sitä karvaa taas irtoaa. Epähuomiossa rupesin nyppimään Rikin jalkoja ja lopulta oli pakko karsta ottaa käyttöön. Puoli tuntia ainakin olin pelkkien jalkojen kimpussa. Reilu viikko takaperin sairaslomalla ollessani harjasin Rikiä puoli tuntia ja lopputulos oli seuraava: 

Lunta ei meille ole vielä tullut. Onkin kummallista lukea lehdestä, kuinka talvi saapui melkeinpä kaikkialle muualle paitsi meille. Maa on kuurassa ja siinä kaikki. Keskiviikkona piti sataa lunta. Ei satanut. Tiistaiksi luvattiin ja viimeksi katsoessani vasta keskiviikolle. No, meillä on alkanut valmistautumiset talven varalle. Riki vaihtaa talviturkin ja me täytettiin puuliiteri tämän viikonlopun aikana. Vielä riittää tekemistä ensi viikonlopullekin, mutta ennen kuin pääsee hakemaan lisää puita, pitää tehdä tilaa niille. Riki oli tietenkin täällä kodin päässä apuna. 

Koska olen päättänyt panostaa treenailuun ja talvikin on tulossa, ajattelimme kokeilla Jahti & Vahti energiaa. Emme itse asiassa ole päässeet vielä kokeilemaan, koska kanaa ja riisiä on vielä vajaa 10 litraa jäljellä, mutta annetaan osa siitä miehen veljen koiran kokeiltavaksi, joten tänään osa Rikin iltaruokaa tulee olemaan energiaa. Ja onnistuneiden uusien lihojen kokeilujen vuoksi olen nyt päättänyt pistää Rikin ruokatottumuksia uusiksi. Lihaa on siis ollut riistaa, sika-nautajauhelihaa, naudanmahaa, kalkkunan kaulaa sekä jauhettua lohta. Aamulla ollaan annettu jotakin lihaa ja illalla pelkkää kuivamuonaa. Annoskoot ovat edelleen kokeilussa. En vielä tiedä, mikä on oikea suhteutus. Ja nyt pitää tutkia tuota energian annostelua hieman tarkemmin, kanaa ja riisiä annoin 2-3 dl. Jos annoin reilummin, jätti osan syömättä. Lihaa olen yrittänyt annostella n. 250-300 g. 

Alkuun oli tahtojen taistoa minulla ja Rikillä kuivamuonan suhteen. Riki kävi vain tutkimassa kupin ja toteamassa, ettei papeloiden seassa ollut mitään. Sama toistui seuraavalla ruoalla. Kaksi vuorokautta siihen meni, mutta lopulta Riki ymmärsi, ettei muuta tipu ja suostui syömään! Palkaksi sai kalkkunan kaulaa. 

Vaikka roduista ja turkista voisi muuta päätellä, Riki rakastaa uunin lämmitystä! Tai ei ehkä sitä lämmintä itsessään, mutta se yhdessä oleminen ja tekeminen on niin mukavaa, että se lämpökään ei silloin haittaa. Riki änkee nimittäin takan ja ihmisen väliin takkaa lämmittäessä. Riki nappaa maasta kalikoita ja kaarnan paloja yrittää livahtaa tiehensä. Välillä pitää oikein töniä toinen sivummalle, kun rupee makaamaan jalkoihin ja puista räiske käy. Seuraavassa kuvassa poikkeuksellisesti Rikin nenäkin on melkein musta! On nimittäin nokinenä... Alimmasta kuvasta näkee, millainen Rikin nenä oikeasti on. :) 

Osaa se Rikikin ylpeä olla. :D

Treenaillen

Kävimme vihdoinkin taas treenailemassa. Edellisestä kerrasta ei olekaan kuin ikuisuus. Mutta nyt päätin, että lepäily on riittänyt ja lähdettiin vetovaljaiden ja pyörän kanssa liikenteeseen. Valjaat laitoimme jo pihassa päälle ja Riki ihan itse tajusi tarjota tassujaan valjaiden laitossa. Virtaa riitti, kun ei meinannut malttaa paikoillaan pysyä. Perushihnan kanssa siirrytiin pihasta tielle ja Rikillä oli niin kova vetointo jo päällä, että meinasi tulla hiki pelkästään Rikiä kiinni pidellessä. Kun päästiin lähtöpaikalle, Riki istui pyörän eteen ja odotti hienosti, että vaihdoin hihnan vetoliinaan ja kiinnitin pyörään. Malttoi odottaa myös, kun puhelimen gps:n laitoin päälle ja käskyn saadessaan lähti liikkeelle. Eli hyvin sujui ainakin siihen asti. 

Kävimme viikolla erään lemmikkien ruokiin panostavan yrityksen tehtaanmyymälässä. Mukaan tuli luita, jauhettua lohta, naudan mahaa, herkkuja, riistapaloja ja kalkkunan kaulaa! Kalkkunan kaula ja lohi on testattu ja oli herkkua! Jäinen kaula hävisi varttiin ja lohenkaan kanssa ei paljoa miettinyt. Naudan maha on jo ennestään tuttua, mutta pitää vielä joku päivä riistaa testata. 

Luulin, että Rikillä olisi taas niin paljon ylimääräistä virtaa, että ei paljoa tarvitsisi vetämään houkutella. Luulo oli väärä ja piti melkein koko ajan käskyjä antaa, jotta jatkoi matkaa. Vetomatka oli 1,9 km, keskinopeus 14 km/h (?). Ihmettelin kovaa vauhtia, kun mielestäni on joskus nopeamminkin menty, mutta kenties nyt pysähdyttiin vähemmän ja vauhti pysyi tasaisempana. Vaikea sanoa. 1,8 km kohdalla vauhti alkoi hiipua ja pysähdyttiin. Kokeilin vieläkö Riki jaksaa matkaa jatkaa ja mentiin vielä se 100 metriä, mutta niin löysällä liinakin jo oli, että lopetettiin vetohommat siihen. Valjaiden ottaminen pois sujui rauhallisesti. 

Rikin peti vaihtoi omistajaa. Silveri on jo monena iltana vallannut pedin, eikä Riki ole edes yrittänyt saada sitä takaisin. 

Käännyttiin ympäri ja pyöräiltin kotiin. Alkuun Riki juoksi vauhdikkaasti, mikä oli minulle melkein normaali vauhti pyöräillessä. Mutta vauhti kyllä nopeasti alkoi hyytymään ja välillä piti melkeinpä vetää Rikiä perässä. Välillä pysähdyttiin ja annoin Rikille nopean mahdollisuuden tarpeiden tekemiseen ja saman tien jatkettiin matkaa. Kääntymisetkin sujui hyvin, Riki ei seurannut pyörän liikkeitä, vaan annoin käskyn hieman ennen kääntymistä ja Riki kääntyi ensin. 

"Anna jo, anna jo, anna jo..."

"Ai, se olikin näin iso..."

Pyöräillessä keskinopeus oli noin 11 km/h, vaikka tosiaan sekin hitaammalta tuntui. :) Mutta se ei kyllä niin tasaista menoa ollutkaan, kun välillä oli Rikillä vauhti päällä ja välillä vedin tosiaan perässä. 

Smirre tarkkailee pikkulintuja keittiön pöytätasolta...

Mutta siis kaiken kaikkiaan melko hyvin treenit taas meni. Ja nyt minä lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että nyt pidämme treeneistä kiinni ja Riki on vielä huippukunnossa talvella! :)

Uudessa kodissa

Edellisen päivityksen olen kirjoittanut 1. päivä lokakuuta ja ehdin jo saada palautetta, että lisää ja äkkiä. :) No, mitään ihmeellistä ei ole sattunut tässä välissä. Nyt on alkanut kolmas viikko uudessa kodissa. Kaikkia laatikoita emme ole vielä purkaneet, mikä johtuu yksinkertaisesti siitä, että olen kieltäytynyt purkamasta kaikkia keittiön laatikoita ennen uutta keittiötä... Edessä on siis pientä pintaremonttia keittiön (uudet kaapistot), maalauksen ja listojen kanssa. 

Itse olen tosiaan (taas) sairaslomalla jo viidettä päivää ja huomenna olisi viimeinen sairaslomapäivä. Toivon, että torstaina työmaa kutsuu. Koko syksyn sairastelun jälkeen sain antibiootit. Jos ei ala tauti parantua niillä, etsitään syytä allergioista ja mahdollisesta astmasta. Mutta turha luulla, että Rikistä, Silveristä ja Smirrestä luopuisin, vaikka astmaa sairastaisinkin! 

Mutta siis sairastelu on johtanut siihen, että olen vihdoinkin yrittänyt oikeasti levätä, enkä ole päässyt Rikin kanssa treenaamaan tai edes lenkille. Pihalla liinassa Rikiä olen juoksuttanut ja viime viikolla meinasi mennä täysin hermot Rikin kanssa! Ilmeisesti Riki osoitti hieman mieltään, kun en ole tarpeeksi hänen kanssaan puuhaillut. Riki kieltäytyi tulemasta sisälle kanssani. Haukkui ja pomppi ja ei kuunnellut yhtään, mitä sanoin. Toisaalta ei minulta ääntäkään kyllä paljoa lähtenyt. Lopulta tilanne meni siihen, että oli pakko laittaa Riki maihin ja sitten väkisin sisään. Tätä tapahtui parina päivänä muutaman kerran. Kaiken lisäksi olin vielä niin väsynyt, että en jaksanut edes lähteä mukaan temppuiluun vaan yritin päästä tilanteesta mahdollisimman helpolla, mikä ei tietenkään ollut hyvä juttu. Lopulta kuitenkin annoin Rikille muuta ajateltavaa Dog finderin parissa ja sisällä pienen koulutuksen kanssa. Ja heti, kun pitkästä aikaa otin namit toimintaan mukaan, homma toimi hienosti. Kunnes siirryttiin ulos ja Riki kävi taas niin ylikierroksilla, että hetken kuunteli ja sitten taas alkoi pomppiminen ja temppuilu... Sisään kuitenkin tuli heti, kun namit oli mukana. Ja sen jälkeen otin aina namit mukaan, kun Rikin kanssa pihalla kävin...

Muuten uuteen kotiin tottuminen on sujunut todella hyvin nelijalkaisilta (ja myös kaksijalkaisilta). Alkuun tutkivat paikkoja ja nyt ovat löytäneet omat nurkkansa ja paikkansa, joissa viihtyvät. 

Toinen oli hieman väsynyt. Ei reagoinut kameran salamaankaan millään tavalla. Ja totta kai pitää olla ulko-ovella vahtimassa, ettei kukaan livahda ilman Rikiä mihinkään. 

Kuvan laatu on todella huono, mutta pakko oli laittaa tänne kuitenkin. :) Smirre kuikkii olohuoneen verhojen takaa  ja jos Riki yrittää liian lähelle tulla, tassu heilahtaa nopeasti!

"Kyllä mää hereillä oon.."

Silveri olohuoneen ikkunalaudalla. Edellisessä asunnossa ei ikkunalautoja ollut, joten nyt niistä on tullut Silverin ja Smirren lemppipaikkoja. Ja voi että kun olisin ehtinyt ottaa kuvan äsken, kun Smirre loikkasi ruokahuoneen ikkunanpieleen roikkumaan! (Siinä ei ikkunalautaa ole.) 

Yksi Rikin paikoista makuuhuoneessa. Rikillä meni hieman pasmat sekaisin, kun parina yönä olen nukkunut olohuoneen sohvalla alakerrassa (parempi asento nukkua, kun yskittää paljon) ja mies yläkerrassa. Ensimmäisenä yönä oli välillä ylhäällä ja välillä sohvan vieressä, mutta lopulta teki kompromissin ja nukkui eteisessä portaiden juuressa. Viime yöstä en vielä osaa sanoa, missä oli, mutta ei olohuoneessa ainakaan. 

Venytyttäää!!

"Täh?!"

Ja näin tullaan portaat alas. Riki on oppinut hienosti kulkemaan portaita niin ylös kuin alaskin. Välillä pitää laittaa portaiden alapäässä oleva portti kiinni, kun koko ajan juoksee yläs ja alas. Ja edelleen on ostoslistalla matot portaisiin Rikin kulkua helpottamaan.

Ja pitihän sitä jo lehtiäkin haravoida. Lehtiä on PALJON! Ja totta kai meillä oli pikku apuri mukana. En vaan tiedä oliko enemmän apua vai haittaa... :) Hyvin kasat levisivät, kun Riki pääsi vauhtiin.

Tällaista tällä kertaa. Ei siis mitään ihmeitä, mutta kun meidän kuulumisia kaivataan, niin ajattelin jotain kertoa. :) Taas on yksi sadepäivä. Pitää kuitenkin lähteä asioita hoitamaan. Illalla tiedossa takan lämmitystä ja mies jo lupaili pihatöitä tehdä. Toivotaan vaan, että sade lakkaa iltaan mennessä. 

Energiapakkaus!

Pikapäivitystä treenistä. Meni kyllä aivan mahtavasti! Matka ei ollut edelleenkään vedolle kuin 1,5 km ja takaisin tultiin normaalisti pyöräillen ja Riki rinnalla juosten. Rikillä riitti niin paljon taas virtaa, että vedättäminen on ainoa keino saada kunnolla purettua sellainen energialataus tyhjäksi. 

Valjaat laitettiin jo kotona päälle, koska nyt pystyimme vain siirtymään muutaman kymmenen metrin päähän kevyen liikenteen väylälle, jossa laitoin Rikin pyörään kiinni ja itse siirryin pyörän selkään. Ja Riki malttoi odottaa! Ja käskyn saadessaan lähti salamana liikenteeseen! Ohitukset sujuivat vallan mainiosti. Muita koiria ei vastaan tullut, mutta pyöräilijöitä ja lenkkeilijöitä tuli. Ja lisäksi vastaan tuli myös mopo! Kyseinen kevyen liikenteen väylä on myös mopoille sallittu ja ei ole leveimmästä päästä... Hieman hirvitti ja harkitsin pysähtymistä, mutta päätin kokeilla mopon ohittamista liikkeessä. Mopoilijakin hidasti meidät nähdessään, eikä Rikiä kiinnostanut yhtään! 

Meinasin jo aiemmin kääntyä, mutta Riki ei suostunut vaihtamaan suuntaa. :) Tarkoitus oli vetää myös kotiin, mutta jatkettiinkin vielä matkaa. Lopulta päätin lopettaa ja pitää homman vielä hauskana, otin valjaat pois ja pyöräiltiin kotiin. 

Kunpa saisi itse rohkeutta pidentää matkaa ja nähdä, josko Rikillä motivaatiota löytyisi hieman enemmän...