Muutto!

Ja vihdoinkin tuli se ihana päivä, jolloin pääsimme muuttamaan ihan omaan kotiin! Kävimme jo edellisenä iltana saunomassa ja Riki oli jo silloin mukana. Paikat haisteli ja teki jotain, mitä ei kovin helpolla ole ikinä tehnyt, eikä esimerkiksi äitini luona vielä kertaakaan! Riki tuli yläkertaan! Pitkään piti houkutella, mutta sinne se sitten hirmuista vauhtia juoksi! Pitää matot portaisiin ostaa, jotta Rikin olisi helpompi niissä kulkea. 

Mutta siis itse muuttopäivähän alkoi käynnillä autokorjaamolla. Otettiin Riki mukaan ja odotellessa käytiin Rikin kanssa lenkillä, Ensimmäisen tunnin jälkeen vika löytyi ja korjaamiseen meni vielä toinen tunti. Kun saatiin tieto korjaamisajasta, käytiinkin läheltä tutulta auto lainaan ja lähdettiin jo ensimmäistä muuttokuormaa viemään. Lopulta saimme oman auton takaisin ja nyt ei pitäisi mitään yllätystä jarrujenkaan kanssa tulla. :)

Kissoille oli molemmille muuton ajaksi lainassa kantohäkit. Silveri teki niihin tuttavuutta jo edellisenä iltana ja muuttoaamuna korjaamolta tultua löysimme Silverin siitä nukkumassa! 

Kissoille muuttopuuhat ovat jo tuttuja, mutta Riki oli hieman hämillään. Ovea pidettiin paljon auki, joten Riki joutui katselemaan koiraportin takaa, kun tavaroita kanneltiin. Kyllähän muutto taisi Rikiä oikeasti stressata, kun mahakin meni hieman sekaisin... 

Äitini huolehti Rikistä muuton ajan. Riki kulki hänen autonsa kyydissä pihasta toiseen ja äitini piti Rikille suurimmaksi osaksi seuraa. Kävi kaupasta nameja ja luunkin Rikille. 

Omassa pihassa Riki oli liinalla puussa kiinni, josta sai seurata muuttopuuhia olematta tiellä. Siinä sitten välillä hieman tylsistyi ja kaivoi mukavat montut... Kuva on huono, mutta jospa siitä hieman selkoa saisi. :)

Ensimmäisenä aamuna heräsin jo seitsemän aikoihin. Ei ollut enää pimeää, mutta hyvin kostea ja sumuinen ilma. Käytiin Rikin kanssa palloa potkimassa. Kuvat on otettu salaman kanssa, joten näyttää pimeämmältä kuin oli ja sumukin korostuu... 

Ensimmäinen aamu omassa pihassa!

Silveri on ollut varsinainen energiapakkaus! Enpä ole moneen vuoteen nähnyt Silveriä niin eläväisenä kuin tänä viikonloppuna! 

Ikkunalaudat on tutkittu ja olohuoneesta näkee hyvin ulos! On tällä hetkellä myös ainut paikka, jossa voi piiloutua verhon taakse... 

Laatikotkin on hyvin mielenkiintoisia ja niidenkin seassa on pyörittävä joka kolossa. 

Ja voi että mikä pomppija Silveristä on tullut! Ennen ei tiskipöydällekään jaksanut hyppiä syömään ja nyt sitten  pomppii joka paikassa! Itse hyppii ikkunalaudoille, syömään ja liesikin on testattu!

Smirre taas on maltillisempi ollut. Alkuun kun makkariin löysi, ei muualta Smirreä löytänytkään.

Eilen illalla Smirreä näkyi jo muuallakin ja tutki paikat hyvin tarkkaan. Mitä lie hauskaa löyti, kun olohuoneessakin oli jo vauhti päällä. 

Riki tosiaan ekana iltana kerran kiipesi portaat yläkertaan. Seuraavan kerran yläkertaan tuli vasta eilen aamulla kovan houkutuksen tuloksena. Riki mielellään on meidän kanssamme yöt, mutta makkari on yläkerrassa... Ylös tulee nyt melko reippaasti, mutta alas tuleminen ei olekaan niin helppoa. Tänä aamuna sain miehellekin todeta, että jos ei Riki itse tule, ei sitä kutsumalla kutsuta. Kun heräsin ja olin siirtymässä alas, kutsuin myös Rikin mukaan. Itse olin jo melkein alhaalla, kun käännyin katsomaan tuleeko Riki. Kuono näkyi, mutta kääntyi ympäri ja kävi tekemässä pissit vierashuoneeseen (onneksi ehjän) jätesäkin kylkeen... Liekö hätäpissit vai mikä... Mutta jos Riki ei yläkertaan tule, löytää Rikin portaiden juuresta eteisestä. 

Reippaat muuttajat ovat meidän nelijalkaiset olleet. Kissoista on tullut hyvin seurallisia ja Riki on.. No, Riki. Riki ei muuksi muutu, vaikka voissa paistaisi, vai miten se sanonta kuuluukaan. :) Piha on tutkittu ja vähän ympäristöä käyty tutkimassa muutenkin. Katsotaan, jos ei vaan vettä koko päivää tule, päästäisiinkö tänään hieman uusia lenkkireittejä vilkaisemaan. Varmaankin keväällä vasta mietitään Rikille tarhaa ulos. Nyt saa tyytyä juoksunaruun ja katsellaan saadaanko aidalle jotain tehtyä vielä tänä syksynä. Ei nimittäin tuo aita Rikiä pitele...

Päivittelyä

Edellisestä tekstistä onkin päässyt kulumaan aikaa muutama viikko. Mitään ihmeempää ei ole ehtinyt tapahtua. Edelleen aika on mennyt työn, muuton ja erään toisen erittäin jännittävän projektin kanssa. Rikin kanssa treenaaminen on jäänyt ja Riki on päässyt viime viikot ainoastaan lyhyille hihnalenkeille. Mutta tulevana viikonloppuna Riki pääsee taas energiaansa kuluttamaan! Huomenna vihdoinkin muutamme ja sitten Riki saa oman pihan! Seuraavana hieman kuvia nelijalkaisten panoksesta muuton valmisteluun!

Hyvin "siististi" miehen kasvot yritin piilottaa. :) Riki mielellään on mukana tehtiin mitä vaan.

Mutta lopulta korva kiinnostaa aina enemmän, jos samalla tasolla Rikin kanssa ollaan. 

Ja välillä pitää muistaa levätä. Nyt on niin paljon laatikoita ja jätesäkkejä pitkin asuntoa, että Riki on tottunut pieneenkin nurkkaan. 

Tarkkailija

 Päästiinhän me välillä lenkillekin. Ja liekö johtuu valtavasta energian määrästä, jota Riki ei ole päässyt kunnolla purkamaan, on lenkeillä sattunut pieniä hepulikohtauksia... Ehdinpä eräästä kerrasta ottaa pienen videopätkänkin. Mutta hepuli on hirmuista edestakaisin ja ympyrää juoksemista ja kuoppien kaivamista.

Mielenkiintoiset tilannekuvat. :)

Eräs hepulikohtaus päättyi ojaan juoksemiseen... 

Käytiinpä myös tiistaina Rikin rokotukset päivittämässä. Totta kai mentiin samalle, jonka luona pentunakin käytiin. Ja totta kai Riki käyttäytyi samalla tavalla eli lauloi serenaadit odotushuoneessa! Riki rakastaa kyseistä eläinlääkäriä ja taisi kyllä muistaa sen vielä. Yritin odotellessa Rikin painon mitata, mutta vaikka kuinka yritin, en saanut Rikiä astumaan vaa'alle! Yritin nameilla ja yritin etutassut siirtää ensin ja yritin jopa nostaa (vaikka en kyllä jaksa edes), mutta aina kun yritin otteen ottaa seisovasta koirasta, iski takapuolen maahan tai lösähti maahan makaamaan... Huone oli kaiken lisäksi täynnä ruokaa, eikä Riki sitenkään keskittynyt mitenkään nameihin... Lopulta luovutin ja jäätiin istumaan ja odottamaan. Ei vaan millään malttanut vaan tosiaan lauloi ja olisi mennyt ohi menevien mukaan. Pieneen odotustilaan tuli vielä toinenkin koira. Rikiä yli puolet pienempi. Jäivät odottelemaan ovelle ja kysyi, minkälainen Riki on. No, ystävällinen, melkeinpä liiankin ystävällinen... Kaksin käsin sain Rikiä paikoillaan pitää, kun olisi halunnut mennä moikkaamaan. Onneksi kohta (20 minuuttia myöhässä) päästiin sisään. 

Rikihän ei mitään piikkejä huomannutkaan. Kuolasi vain apulaisen käden nameja syödessään. Kysyin samalla Rikin lihavuudesta. Totesi, että ei Riki lihava ole! Mutta olisi pieni rasvakerros ihon alla, josta ei kyllä mitään haittaakaan ole, kun on talvikin tulossa. Mutta nyt olisi rokotuksetkin kolme vuotta voimassa. Toivotaan, että ei tarvitse aikaisemmin eläinlääkärin mennä. Ainakaan Rikin kanssa. Silveriä ollaan tarkkailtu ja saatetaan joutua Silverin kanssa vielä kenties tämän vuoden puolella menemään. Hieman on kysta meidän mielestämme kasvanut... Mutta seuraillaan vielä ja hoidetaan muutto ensin alta pois. Sitten huolehditaan lisää.

Syksyinen lenkki

Tunnustan, että lenkkeily ja treenit ovat jääneet hyvin vähälle tällä viikolla. Päivät ovat venyneet jopa 12 tunnin päiviksi ennen kuin kotiin on päässyt. Mukava on yrittää hoitaa työt ja muuttoon liittyvät asiat ja jopa elää normaalia arkea samalla. No, normaali arki on ainakin ollut melko lailla kaikkea muuta kuin normaalia. Kotona jaksaa hädin tuskin ruoan enää laittaa ja sitten meneekin aika jumittaessa ennen kuin viitsii sänkyyn mennä. 

Mutta siis tänä viikonloppuna onkin yritetty panostaa Rikinkin kanssa olemiseen. Perjantai oli vielä huonoa olemista kun kotonakin oltiin vasta seitsemän jälkeen illalla. Piti äidin luona käydä töiden jälkeen suihkussa, kun ei vettä tullut kunnolla kotona. Lähistöltä oli mennyt putki rikki... Mutta lauantaina mentiin taas äitini luokse ja tällä kertaa Riki oli mukana. Riki sai koko päivän leikkiä vanhuksen ja Upi-kissan kanssa. Ja ulkona heiteltiin palloa ja voi että kun toinen kävi ylikierroksilla. Piha on onneksi sen verran iso, että sai heitettyä pallon pidemmälle kuin kotona ja saatiin ylimääräistä virtaa kulutettua.

Demoni! Jostain syystä Rikin silmät olivat kaikissa kuvissa tuollaiset kirkkaan vihreät...

Tänään käytiin ihan perus hihnalenkillä metsässä. Matkaa tuli kolme kilometriä ja aikaa meni kolme varttia. Kamera oli mukana ja pysähdyttiinkin välillä kuvailemaan. Riki ei vaan oikein ymmärtänyt sitä pysähtelyä ja kuvaamista. Mutta enpä ole pitkään aikaan valokuvannut, joten nyt olen yrittänyt parantaa tapani. Yritin muokata kuvia koneellakin muuttamalla kylläisyyttä, sävyjä, värilämpötilaa sekä kontrastia ja kirkkautta. Ja sommittelu kuvissa ei aina ole paras mahdollinen. Halusin tuoda esille myös lenkkireittejämme. Ja liikkestä otettuja kuvia olen nyt yrittänyt myös harjoitella. Kamerassani on useita valmiita kuvatiloja ja kokeilinkin ottaa kuvia sellaisella tilalla kuin urheilu. Ja kunhan vaan saan pidettyä kameran paikoillaan, kuvista tuleekin melko hyviä. :) Tai ainakin saan pysäytettyä liikeen, eikä aina ole kuvassa pelkkää epäselvää syheröä. 

Tämän kuvan otin salaman kanssa. Muissa ei salamaa ollut. 

Riki kävi puolukassa. Tassut punaisena jatkettiin matkaa. 

Jotain mielenkiintoista kuului. 

Myös Smirre on päässyt valokuvaamiseni kohteeksi. Asettelu on hieman huono, jäi Smirre hieman liian ylös. 

Smirrellä on tapana istua ikkunalla ja tarkkailla maailman menoa. Jos ikkuna on auki, Smirre hyppää sinne tarkkailemaan. Kaihdin jää melkein aina hieman jumiin, joten pöydän kulmaltakin näkee juuri sopivasti tarkkailla.

Muuttoa ja tuhoja

Ja niinhän siinä nyt pääsi käymään, että eilen aloitettiin muuttolaatikoiden kasaaminen. Jopa viisi laatikkoa nyt kasassa. Kuukausi olisi aikaa pakkailla, korjailla ja siivoilla. Työn ohessa. Viimeksi, kun muutettiin, opiskelin ja jaksoi paremmin valmistella muuttoa. Nyt en ota riskiä, että tulisi kiire, koska ei jaksaisi työpäivän jälkeen mitään tehdä. 

Ja nyt tosiaan pitää alkaa korjailemaan tuhoja, joita nuo meidän nelijalkaiset ovat saaneet aikaiseksi... 

Riki söi seinää joku kaunis päivä... Ja oli tosiaan maha ripulilla muutaman päivän...

Meillä on kissoille raapimapuu, mutta silti on seinä ollut kaikista paras raapimapuu...

Vapun tuhoja. Koirat saivat revittyä koiraportin seinästä irti ja lista irtosi... Ja on siis edelleen irti. :)

Tämä on onneksi helppo hoitaa. Pitää vain pestä seinä. Koko seinä, kun on juuri sellainen seinä, että jos yhden kohdan pesee, on pakko pestä koko seinä. Muuten jää vaaleampi kohta seinään... Mutta siis Riki on maannut kyseisessä kohdassa useampaan kertaan ja mies huomasi tuossa kuukausi sitten, että seinä onkin ruskea... Ei varmaan kuvassa kunnolla näy, mutta siis se on tosiaan ruskeampi tuosta kohdasta...

Ja tosiaan, kun ei ole raapimapuu kelvannut, on myös saunan lauteet saaneet osansa... Oli muuten vasta asennetut uudet lauteet, kun tähän muutettiin...

Smirreä en eilen kesken muuttopuuhien nähnyt, mutta Silveri ilmestyi piilostaan uteliaana. Johan tässä onkin Silverille ja Smirrelle kolmas muutto edessä (toivottavasti viimeinen), joten tasan tarkkaan tietäävät, mistä on kyse. :) Tai ainakin oletan niin. Silveri tykkäsi istua laatikoissa ja niiden kansissa. Ja istui tyhjillä hyllyillä. Silveri ottaa muuttohommat rennosti, ei tarvitse turhia stressailla. On vain mielenkiintoista katsella ja olla mukana, kun me pakkaamme.