Mennyttä ja tulevaisuutta!

Agilitystartit 77

Ada 57 (9 nollaa, 28 hylättyä)

Taiga 20 (2 nollaa, 16 hylättyä)

Vetostartit 1 (Ada ja Nuka)

Näyttelyt 

Ada 3 (1xVSP+NORD SERT, 2xEH)

Taiga 6 (4xERI, 3xSA, PN1+ROP, PN2, PN3,1xSERT+MVA, 2xEH)

Viimeiset kaksi viikkoa on tullut oltua niin lomalla, että ei ole jaksanut edes blogia päivittää! Loma alkaa olla lopuillaan, joten nyt otin asiakseni tehdä päivitykset. 

Vuosi oli kiireinen. Lyhyesti sanottuna. Heti vuoden alusta aloitettiin Taigan viimeisen SERTin metsästys, joka vihdoin toukokuussa napattiin ja kesällä Tuusniemelle lopetettiin näyttelyvuosi meidän osalta Taigan ROP tuloksella. Ada aloitti vuoden Winter Kareliasta ollen VSP ja nappasi ensimmäisen NORD SERTinsä. Tarkoituksemme ei ole lähteä ulkomaille näyttelyihin. 

Vetourheilussa kisarintamalla oli meidän osalta hiljaista. Kevään tavoitteet kaatuivat melko pitkälti Taigan juoksuihin. Olisimme halunneet kisata kolmella koiralla ja myös REK kokeet olivat haaveissa, mutta emme riskejä ottaneet, kun ensimmäisen kauden olimme reellä ajelemassa, emmekä halunneet juoksuista Taigaa ja veljeään Nukaa laittaa samaan valjakkoon. Pääsimme kuitenkin Rautavaaralle maaliskuussa Adan ja Nukan kanssa reellä ajamaan kahden koiran luokassa kaksipäiväiset kisat. Sää oli lämmin ja kisasimme huskeja vastaan, joten lopputuloksessa ei ollut mitään jännittävää.

Agilityn rintamalla olikin jännitystä kaiken muunkin edestä. Taiga sai vihdoin keväällä kaksi nollatulosta ja ensimmäiset LUVAnsa. OIVA jäi odotuttamaan itseään pentusuunnitelmien takia. Saimme kuitenkin vihdoin osviittaa sitä, mitä agility Taigan kanssa voi parhaimmillaan olla, kunhan ongelmat saamme ylitettyä. Viime vuoden esteeksi nousi kepit ja syksyllä valitettavasti radan ulkopuolinen häiriö. 

Adan kanssa saavutettiin vihdoin hienoja tuloksia ja kerättiin kakkosluokassa viime vuonna kakkosluokasta kuusi nollaa, kolme yliaikanollaa, tuloksia ylipäätään 12 ja hylättyjä vain viisi. OIVA saavutettiin toukokuussa ja toukokuun lopussa aloitettin kolmosluokassa kisaaminen hylättyjä keräämällä. Vuoden aikana kerättiin 23 hylättyä ja tuloksia 17. Tulosprosentti kääntyi siis luokkanousun myötä päinvastaiseksi. Nollia keräsimme kolme ja yliaikanollia kahdeksan. Adan kanssa suurin ongelma oli ihanneaikaan pääseminen. Lisäksi syksyllä Adalle tuli keppien lopettamisen ongelma, mutta puomi on vahvistunut ja Ada tekee tasavarmaa juoksaria kisoissa. Ada myös vuoden viimeisissä kisoissa kaatui putkessa pahasti, mutta on toipunut siitä hyvin. 

Vuosi oli ensimmäinen vuosi rekiajeluilla. Kaikki aikuiset koiramme pääsivät reen eteen juoksemaan. Kuitenkin rohkeutta itselläkin oli vain kolmeen koiraan. Kaikki ovat saaneet kokeilla kaikkia paikkoja valjakossa. Aslak johtopaikkaa lähinnä kaksin Adan kanssa. Ada alkoi saada tarpeekseen Taigan härkkimisestä ja rupesi antamaan takaisin. Kerran kesken kaiken heittikin Taigan hankeen. Tunnustan ostaneeni kuonokopan ja usein laitoin Taigalle lähtöön kuonokopan, juoksimme pahimmat höyryt pois, otin kuonokopan pois ja saimme jatkaa rauhassa matkaa. Se ei tietenkään ole lopullinen ratkaisu. Keväällä saimme päättää rekikauden kauniiden maisemien ja hyvien urien keskelle Ruunaalle. 

Riki kävi säännöllisen epäsäännöllisesti kaverikoiravierailuilla.

Syksy painoittui paljon Adan agilityyn ja toisena isona teemana kennelin toisen pentueen alkuun saattaminen ja syntyminen. 

Vanha vuosikymmen antoi minulle koirat, kennelin ja paljon uusia harrastuksia huomioiden myös uudet työkuviot yrittäjäksi ryhtyen. Nyt nostetaan katse kohti uutta vuosikymmentä. Vuoden 2020 tavoitteet: 

Mahdollisesti ainakin yhdet valjakkokisat kevätkaudella, syksyn osalta ei voi vielä suunnitelmia tehdä.

Agilityssa tavoitteena nostaa Taiga kakkosluokkaan ja toiveena myös kolmosluokka. Adan kanssa tavoitteena kisaoikeus agilityn SM kisoihin. Ada jää agilitystä eläkkeelle vuoden loppuun. Ruskan kanssa aloittelemme agilityn pentukurssilla helmikuussa ja alamme tehdä pohjaa tulevaa agilityharrastusta kohden, kuten myös viimeistään syksyllä aloitamme vetourheilun, joten pohjaa kasvatetaan myös sitä varten.

Rikin kanssa jatketaan kaverikoiratoimintaa.

Aslakin kanssa ovet ovat avoimia vetourheilussa, mutta aika näyttää. 

Näyttelyissä Taigan kanssa käydään kokeilemassa valioluokassa pärjäämistä. Kesäkuussa Ruskan kanssa aloitetaan pentuluokassa ja elokuussa päästään jo junioriluokkaan. Kisa tulee olemaan kovaa, koska täällä päin on useita samanikäisiä malamuuttinarttuja. 

Handlerikoulutus, Juha Kares

Kävimme Taigan kanssa hakemassa vielä viimeiset opit asiantuntijalta ennen messaria. Juha Kares saapui naapuripaikkakunnalle ja kerrankin aikataulu sopi itsellekin. Koulutus aloitettiin koirien kanssa juoksemalla kaikki yhdessä ympyrää. Taigalla riitti energiaa ja meni hihna pitkällä edellä. Päivän aikana kuitenkin opin, että joillakin roduilla tällainen edellä meneminen on jopa suotavaa ja kaunista. Malamuuttikehissä tätä tapaa olenkin usein nähnyt, mutta itse olen kokenut sen hankalana. Ehkä nyt onkin hyvä opetella toisin... 

Porukka jaettiin kahteen osaan; isot sekä pienet koirat. Ensin harjoiteltiin isojen koirien kanssa. Juoksimme taas ensin ympyrää kaikki yhdessä, jonka jälkeen Juha kävi koirat yksitellen läpi. Isojen koirien porukassa koiria oli 11, joten aikaa meni ja Taigan kärsivällisyys (sekä omani) oli koetuksella. Samalla koiria läpikäydessään Juha kertoi näyttelyssä toimimisesta, kuinka tulee toimia odotellessa, kun on paljon koiria tai vähän koiria kehässä, mitä tuomari katsoo ja kuinka tuomari tekee nopeasti jo ennakkokäsityksensä koirista nopealla silmäyksellä. 

Meidän vuoromme tullessa Juha kysyi ensin koiran iän ja tuli käymään Taigan läpi. Taiga antoi ensin katsoa hampaat nätisti, mutta päätti sen jälkeen väistää Juhaa. Harjoittelimme edestakaisin juoksua, ympyrää sekä kolmiota. Kolmiota juostessa harjoittelimme ns. pyörivää kolmiota eli liikkelle lähtiessä sekä kolmion kulmissa pyöräytettiin koira ympäri myötäpäivään ja jatkettiin matkaa. Juha suositteli kyseistä tapaa melkein kaikille, mutta totesi, että joku yksittäinen tuomari on, jolle ei kannata niin tehdä. Harmi vain en muista enää nimeä. Mutta tällä tavalla monet koirat näissäkin treeneissä liikkui paremmin ja lopettivat peitsaamisen. 

Juha kävi monta kertaa Taigan läpi päivän aikana ja viimeisellä kerralla Taiga ei enää väistänyt. Juha kuitenkin antoi minulle vinkiksi mennä Taigan takaosan viereen seisomaan, kun tuomari tulee käymään koiraa läpi, jolloin en anna Taigalle mahdollisuutta kääntää peräpäätä pois. 

Toisena asiana Juha kiinnitti huomiota meidän menossa minun juoksunopeuteeni. Hän joutui usein muistuttamaan, että en liian paljon nosta vauhtia. Muuten Taiga käyttäytyi hyvin ja saatiin jopa kerran "nyt seisoo todella kauniisti" kommentti. 

Koirien kanssa treenattiin yksilösuoritusten lisäksi myös rinnakkain juoksemista toisen koiran kanssa sekä seisoimme yhdessä isossa piirissä yhden aina vuorollaan pujotellessa muiden välistä. 

Päivään kuului myös luento koiran rakenteesta. Olin varautunut muistiinpanovehkeillä, mutta luento olikin käytännönläheisempi, kun otettiin omat koirat mukaan ja omasta koirasta pystyi etsimään ja katsomaan käsiteltyjä rakenteellisia seikkoja. Rakenteesta kävimme läpi monipuolisesti niin etu- kuin takaosan ja selkälinjan. Itsekin opin uusia asioita ja oli mukava saada selityksiä arvosteluissa mahdollisesti nähtäviin asioihin ja kommentteihin, mitä mikäkin asia käytännössä tarkoittaa. Kasvattajallekin oli paljon sellaista asiaa, joihin osaa paremmin kiinnittää jatkossa huomiota. 

Tokihan Juha antoi myös vinkkejä näyttelypukeutumiseen ja pystyi monien omien kokemusten kautta kertomaan, mihin kannattaa kiinnittää huomiota; vaatteiden väritykseen ja malliin. Päivän aikana keskustelut olivat muutenkin mielenkiintoisia. Vaihdettiin kokemuksia ja keskusteltiin tuomareista, näyttelyistä ja erilaisista käytännöistä ja odotuksista. Päivä oli oikein mielenkiintoinen. 

Lahden pentunäyttely 22.7.2017

Perjantaina otimme Taigan kanssa suunnan Lapinjärvelle Adan kasvattajan luokse. Taiga oli rauhallinen matkustaja, joka ei suostunut hyppäämään takaisin autoon, kun pysähdyimme jaloittelemaan. Taiga vain istahti alas ja kieltäytyi liikkumasta. Minun piti väkisin nostaa ja työntää Taiga takaisin häkkiin. Perille päästiin ja Taiga pääsi tekemään tuttavuutta uusien ihmisten kanssa ja ensimmäistä kertaa elämässään näki kanoja, pupuja ja ankkoja. Heillä oli myös kissanpentuja, joita olisi ollut kiva jahdata. Lisäksi heillä on islanninpaimenkoiria, joista Taiga sai lopulta leikkikavereita ja lisäksi muutama alaskanmalamuutti; Taigan mummo ja täti sekä vanhin narttu Dolli. Taiga ei päässyt kuin hieman haistelemaan ja tutustumaan malamuutteihin. 

Mummonsa eli FICH EECH RUCH Helgaksen Lumon Beatrics eli Lunan kanssa saivat hihnassa haistella ja Luna kuulema yllättävän rauhallisesti otti tulokkaan vastaan, kun olisi valmis ollut pystypainiinkin hetken päästä. Taiga oli Lunallekin alistuva ja Luna kyllä ärähti tarvittaessa. Äidit ja tyttäret ovat tässä suvussa hyvin samanlaisia persoonia. Samanlaisia kiljujiakin olivat, kun olisi pitänyt tarhasta päästä pois. Aivan samanlaiset äänet omasivat. 

Taigalle oli jännää olla uudessa paikassa. Pissasi sisäänkin, kun minä lähdin vessassa käymään. Yön vietimme ulkorakennukseen rakennetussa pentuhuoneessa. Taiga alkuun nukkui vieressäni patjalla, mutta itse nousin välillä ja toki Taigakin heräytyi. Sen jälkeen hieman levottomana matolla makasi ja vingahteli, mutta rauhoittui kuitenkin yöksi. Aamulla kävi minua pari kertaa vilkuilemassa joko herättäisiin, mutta antoi nukkua kuitenkin. 

Lauantaina lähdimme kohti Lahden pentunäyttelyä. Paikalla oli kaksi malamuuttia; Taiga ja valkoinen malamuutti Myrsky-poika (6 kk). Tuomari joutui kaivamaan rotumääritelmän esiin Myrskyn nähdessään ja Myrsky jäikin ilman kunniapalkintoa. Taiga sai hyvällä arvostelulla kunniapalkinnon ja oli rotunsa paras pentu. 

Taigasta ja Myrskystä tuli heti hyvät leikkikaverit. Harmi ettei irti voinut laskea. Taiga pääsi myös ihmettelemään viereisellä raviradalla treenaavaa hevosta ja ponia. Pitihän niille kovasti puhista ja haukahdella. Olikohan hevosen kolmas vai neljäs kierros, kun ei tarvinnut sanoa mitään, mutta tiukasti tuijotettiin kuitenkin. 

Ryhmiä odotellessa Taiga lepäili rauhassa. Ei haitannut ympärillä olevat koirat eikä ihmiset. Taiga rakastui myös Adan kasvattajaan ja pusutteli usein ja vaihteli meidän välillämme kumman sylissä halusi milloinkin olla. 

Taiga jaksoi hienosti loppuun asti ja esiintyi hyvin myös ryhmäkehässä. Valitettavasti ei kuitenkaan jatkoon päästy ja ilman sijoitusta jäätiin. Päästiinkin sitten ajelemaan takaisin Lapinjärvelle, josta otimme suunnan kotia kohti. 

"Tasapainoisesti rakentunut erittäin lupaava runkoinen. Mittasuhteiltaan lupaava. Varmasti asettuneet raajat. Lupaava, oikea ilmeinen pää. Tyypilliset kulmaukset, samoin liikkeet. Vielä pehmeyttä korvissa." Jaana Hartus

PEK1 KP ROP-pentu

Taigan eka näyttely

Tänään Taigalla koitti päivä, että joutui viralliseen näyttelyyn, vaikkakin vasta pentuluokkaan. Kyseessä siis Tuusniemen ryhmänäyttely. Tästä johtuen siis Taiga joutui ensimmäistä kertaa ihan oikeasti kunnon pesulle. Antoi pestä kyllä hyvin, mutta kävi jälkikäteen kakan vääntämässä takkahuoneen matolle ja eteisen matolla kävi pissillä. Ja Taigahan ei ennen tätä ole matolle mitään tehnyt... Kuivaamisesta Taiga ei tykännyt yhtään. Yritettiin taistella ja mieskin yritti pitää kiinni, mutta lopulta oli otettava herkut käyttöön. Taiga oli osittain miehen sylissä, joka antoi koko ajan nameja Taigalle. Siten Taiga malttoi jo hieman paikallaan olla, eikä panikoinut kuivaajaa niin paljon.

Saimme siis koiran näyttelykuosiin ja seuraavana päivänä kehään. Taigahan on todella kärsivällinen odottaja (eli ei...), mutta suht hyvin malttoi kevythäkissä odottaa kehään menoa. Kehässä Taigahan käyttäytyi oikein mallikkaasti. Itsekään en jännittänyt oman kasvatin viemistä ensimmäistä kertaa kehään. Liekö johtunut kuitenkin siitä, että kyseessä oli vain pentuluokka. Taiga kuitenkin malttoi seisoa hienosti ja juoksi rauhassa, vaikka joitakin kertoja yrittikin laukalle siirtyä. Tuomari oli ystävällinen ja käsitteli Taigaa hyvin. Nyppi naurahtaen Taigan takajaloista karvaa. Taiga ei yrittänyt väistää ja näytä-käskyllä antoi hampaatkin katsoa. Ainoana pentuna Taiga oli KP:n kanssa ROP-pentu ja sai todella hienon arvostelun.

"Ihastuttava pentu, jolla erittäin kaunis pää, ilme. Hyvä runko. Tasapainoiset kulmaukset. Vahva luusto. Erinom. liikkeet. Hyvä ylälinja ja häntä. Hyvä karva, käytös."

Leila Kärkäs

Varkaus KV 13.5.2017

Lähdin tällä kertaa yksin koiranäyttelyreissulle. Mies oli sitä mieltä, että "kyllähän sinä nyt Adan kanssa yksin pärjäät" ja jäi nukkumaan, kun me otettiin ennen puoli kuutta lauantaiaamuna suunta kohti Varkautta. Jouduin jättämään auton melko kauaksi ja yksin oli raskasta kantaa kaikki tavarat koiraa taluttaen näyttelyalueelle. Ada onneksi käveli rauhallisesti, eikä vetänyt yhtään samalla tavalla kuin ennen innokkaana kohti kehää. Tutut olivatkin jo valmiina kehän lähettyvillä ja leiriydyttiin Adan kasvattajan viereen. 

Varkauden reissun tarkoituksenahan oli, että Adan kasvattajalle saadaan kasvattajaryhmä mukaan ja ilmoitettuna sekä paikalla oli kuusi Jääpuikon kennelin kasvattia. Ada käyttäytyi erinomaisesti niin ihmisten kuin koirienkin kanssa. Eräs jääpuikkolainen tuli iholle tuttavuutta tekemään todella innokkaana ja Ada sieti hetken, murisi hiljaa ja lopulta toinen otettiin pois iholta. 

Ada seisoi taas erinomaisesti ja juoksu meni yhtä hyvin kuin mätsärissäkin. Olen todella iloinen, että olemme saaneet kontaktimme hiottua niin hyväksi, että se näkyy myös näyttelykehässä. Tuomari sai tutkia rauhassa, kunnes Ada päätti, että nyt riitti ja istahti alas. Onneksi tuomari oli saanut kaiken tarpeellisen jo selvitettyä ja vain naurahti. 

Ada sai ERInomaisen ja odotettiin valioluokan toisen koiran arvostelua. Tämä olikin Adan sisko, joka sai myös ERInomaisen. Kilpailuluokassa Ada tuli ensimmäiseksi. Lopulta paras narttu kehässä oli viisi koiraa, joista Ada siskonsa kanssa vei kaksi paikkaa. Ada tuli neljänneksi ja sisko jäi tällä kertaa sijojen ulkopuolelle. 

Tuomari Scheppers Jo

"4,5 years. Very feminine bitch. Very nice head. Very good placement of ears. Good neck and topline. Very good ribs. Good angulations. Good muscles. Straight legs. Compact feet. Good coat structure, needs more of it. Very easy moving. Lovely temperament."

 ERI VAK1 SA PN4

Jääpuikon koirat kaikki pärjäsivät todella hyvin. Kaksi urosta saivat molemmat ERI SA ja olivat luokkavoittajat, toinen PU3 ja toinen PU4. Junnu- ja nuortenluokan nartut olivat nakuina liikenteessä ja saivat sileän ERInomaisen. Toisella syy oli liian leveälle asettuneet korvat. Ja sitten vielä valioluokan nartut, Ada siskoineen molemmat ERI SA, Ada PN4. Kaiken huipuksi Jääpuikon kennel oli ROP-kasvattaja kunniapalkinnon kera. Saa kasvattaja olla todella ylpeä päivän tuloksista! Onnea Jääpuikon kennel!

SAWO SHOW 2016 sunnuntai, Uusi Suomen Muotovalio!

Tänään suuntasimme taas Kuopioon. Aslakin kanssa pääsimme kehän luokse siirtymään hienosti, mutta kehän laidalla Aslak ei tykännyt toisesta häkistä tuijottavasta bokserista, joten aloitti rähinän ja rähisi lopulta kaverin narttumuutillekin. Sieltä jo joku sivummalta huuteli, että laittakaa se koira häkkiin, mutta helpommin sanottu kuin tehty, kun häkkiä ei oltu ehditty vielä kasata, koska juuri saavuimme paikalle.

Aslak sai häkissä rauhassa olla ja vältimme muiden koirien katsekontaktit. Otin Aslakin juuri ennen malamuuttikehän alkua ulos häkistä ja estin edelleen katsekontaktin muihin. Olimme ainoana avoimen luokan urosten kehässä. Sain taas näyttää hampaat itse, mutta tänään tuomari tutki koirat eilistä tuomaria tarkemmin ja Aslak hieman murisi päätä kokeillessa. Muuten oli rauhallinen. Aslak sai ERIn ja SAn. 

Paras uros -kehässä Aslak juoksi junnun takana ja Aslak meni erittäin innokkaana eteenpäin vetäen, mutkissa hyvä ettei sivuluisussa vetäen... Pelkäsin, että siihen se Aslakilla jääkin, mutta Aslak oli kuitenkin PU3 ja junnu oli PU4, mikä tarkoitti valioiden olevan PU1 ja PU2, joten SERTi siirtyi Aslakille ja Aslakista tuli Suomen Muotovalio! Aslakilla on aivan loistava viikonloppu takana! Ja Aslak sai molemmilta päiviltä hienot arvostelut, joilla kyllä kelpaa valioitua! Lauantain arvostelun voi lukea siihen liittyvästä postauksesta. 

Tuomari Shiboleth Myrna:

"Excellent type. Good size. Excellent bone. Well shaped masculine head with good expression. Strong neck. Good body proportions. Correct topline. Wellset tail. Excellent anqulations in front, could have a bit more behind. Well developed chest. Excellent coat quality. Very well balanced movement."

ERI AVK1 SA PU3 SERT MVA

Käytiin taas äitini luona ottamassa kuvia ja siellä Aslak sai myös leikkiä hetken veljeni koiran, Maurin, kanssa. 

Ja kotona Aslak sai toki valioitumiskakun! 

SAWO SHOW 2016 lauantai

Emme olleet Sawo showssa perjantaina paikalla, mutta lauantaille ja sunnuntaille olimme Aslakin ilmoittaneet. 

Lauantaina saimme Aslakin kivuttomasti siirrettyä autolta kehän laidalle. Aslak oli kuitenkin aamupäivän aikana jo neljät kakat vääntänyt ja siitä voimmekin kiittää loistavaa ideaa antaa perjantaina aamulla syödä tarhassa luuta... Ei onneksi kehään tehnyt... Kaverin nartulla oli juoksut, joten olimme eilen jo sopineet, että Aslak pysyy kaukana hänen nartustaan, eikä Aslak onneksi kuin vasta arvosteluja hakiessa sattui niin lähelle narttua, että sai nuuhkaistua pyllyä. 

Otin Aslakin kerran ennen kehän alkua häkistä ulos hieman lämmittelemään, puunailuun ja vielä piti katsoa, millä fiiliksellä Aslak on liikenteessä. Olimme jo toisena kehässä, koska junnuja oli vain yksi ja nuoria ei ollut ollenkaan. Avoimiin oli ilmoitettu neljä urosta, mutta kaksi oli paikalla. Ja minun onneksi Aslak oli ensimmäisenä vuorossa! Tästä olen niin kiitollinen, kun Aslakin liikkeet on paremmat, kun ei juokse toisten perässä. 

Näytin Aslakin hampaat itse, eikä Aslak murissut kertaakaan tuomarin käydessä läpi. Juoksutkin sujui todella hyvin. Aslak sai ERIn ja jännitin kovasti, mitä toinen saa, koska käyttö-, valio- eikä veteraaniuroksia ollut ollenkaan ilmoitettuna lauantaille. ERIn sai toinenkin, mutta Aslak juoksi kuitenkin luokkaykköseksi ja sai SA:n! Eli Aslak sai vihdoinkin toisen SERTinsä ja meidän talouteen tuli ensimmäinen valkoinen ruusuke eli CACIB. Mahtavan arvostelunkin sai!

Tuomari Cochetti Francesco:

"Masculine. Good type. Excellent in movement. Correct bite. Good head and expression. Good neck and shoulder, topline, tailset. Correct rear angulaties. Correct coat."

ERI AVK1 SA PU1 SERT CACIB VSP

Joensuu KR 29.5.2016

Tänään suuntasimme heti aamusta Joensuun raviradalle Aslakin kanssa. Olimme hyvin rentoutunein tunnelmin liikkeellä ja minulla olikin suunnitelmissa näyttää Aslakin hampaat itse tällä kertaa. Aslak oli myös rento kaveri ja sain keskittymään hyvin minuun, vaikka treenatessa ympärillä olikin muita ja välillä meinasi kiinnostaa rähinän verran esimerkiksi lähellä oleva harmaa norjanhirvikoira. Mutta malttoi kuitenkin nopeasti taas keskittyä minuun.

Aslak esiintyi taas kerran hyvin. Tuomari antoi minun näyttää hampaat, eikä Aslak kertaakaan murissut tuomarin tutkiessa. Juokseminen meinasi mennä penkin alle, kun kaveri seisoi kehän laidalla ja mielellään olisi Aslak toisen luokse mennyt. Kolme kertaa juoksimme kehän ympäri ja joka kerta kaveri olisi kiinnostanut ihan liikaa. Sama tilanne oli edestakaisen juoksun aikana, kun juuri vastakkaisessa kulmassa tämä kaveri oli. 

Tuomari Anneli Pukkila: 

"3 v. Tänään ei parhaassa karvassa. Hyvä pää, kaula ja ylälinja. Kevyt raajaluusto. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä häntä. Liikkuu melko hyvällä sivuaskeleella. Hyvin edes-takaisin."

ERI AVK1

Eli todella hyvin meni Aslakilla! Tuomari vielä tuli selittämään, miksi ei tänään SA:ta antanut ja syynä oli turkki ja olisi toivonut hieman voimakkaampaa raajaluustoa. Rupesi vaan tuomariakin hieman hymyilyttämään, kun totesin, että tää on oikein hyvä näin! :) Loppujen lopuksi, jos Aslak olisi SA:n saanut, olisi myös SERTi tullut, koska toinen uros sai EH:n. Mutta olen todella tyytyväinen ERIin karvattoman koiran kanssa! Ja ottaen huomioon, että koko kevät ollaan menty H:n kera murisemisen takia. Nyt siis aion jatkossa näyttää hampaat itse. Mutta seuraava koitos olisi vasta elokuussa Sawo Show. 

Joensuu KV 28.5.2016

Olipa hieno näyttelypäivä tänään Joensuussa! Menestystä ei meille tullut, mutta silti olen tyytyväinen meidän koirien suoritukseen. 

Olimme taas hyvissä ajoin paikalla ja oli mukava jutustella muuttikansan kanssa! Ada tottakai hötkysi paikalle päästyämme todella kovasti ja miehellä meinasi hermot mennä neitiin, kun yritti roikkua hihnan päässä. Aslak oli rauhallisempi niin kauan, kunnes ei tullut vastaan ketään väärää tyyppiä. Häkistä yritti kurkkia ympärilleen ja äristä ohikulkijoille, mutta rauhoittui kuitenkin myös hyvin häkkiin normaalilla Aslak tyylillä irvistellen ja kuperkeikkoja tehden.

Kehässä Aslak käyttäytyi moitteettomasti ja keskittyi hyvin minuun. Tuomarille hieman murisi hampaita katsoessa, mutta ei kuulema kehän laidalle kuulunut. Tuomari kävi arvostelua lausumassa välillä ja tuli takaisin pohtien, pystyyköhän vielä koskemaan Aslakiin. Sitten Aslak tekikin sen, mitä ei yleensä tee eli murisi, kun tuomari aloitti käymään läpi rintakehän kohdalta. Aslak lopetti murinan nopeasti, kun kiinnitin taas huomion muuhun. 

Hienosti meni Aslakille esiintyminen muuten ja hyvän arvostelunkin sai. Aslak olisi ilmeisesti muuten saanut EH:n, mutta tuomari totesi minulle ääneenkin, että murina tiputtaa palkintosijaa. MUTTA ensimmäistä kertaa tuomari totesi myös, että eihän Aslak vihainen ole, mutta haluaa vain asiansa kertoa. Ikävä kyllä se ei silti saisi sitä tehdä. Tämä murina on aiheuttanut somessa paljon keskustelua ja monet ovat sanoneet, että eipä se tuomari voi tietää, tekeekö koira muuta kuin murisee. Kuitenkin olen itse ollut aina sitä mieltä, että tuomarilla on sen verran yleensä kokemusta koirista, että pitäisi osata koiria tulkita etenkin onko koira vihainen vai ei. Nyt löytyi tuomari, joka osaa havainnoida koiraa! Ja se on Harry Tast!

Tuomari Harry Tast:

"Rungossa oikeat mittasuhteet, mutta siitä puuttuu leveys ja syvyys. Tasapainoinen selkä ja niskalinja. Hyvä häntä. Hyvä pään muoto. Hyvä asentoiset korvat. Raajoissa hyvät kulmaukset. Ei nyt parhaassa turkissa. Liikkeet säännölliset, mutta jäävät lyhyiksi. Käsittelyssä murisee, mikä pudottaa palkintosijaa." Merkintä kuitenkin kohdassa käsiteltävissä. 

AVO H

Adallahan meni kehän reunalla juoksuharjoittelut hyvin ja odotti vuoroaan rauhallisesti. Seisomisessa totesin, että ei malta olla paikallaan, jos pidän namia esillä, joten pidin vain kättä Adan edessä tai välillä heilutin namipussia, jotta malttoi keskittyä. Juoksuhan ei kehässä mennytkään ihan niin putkeen kuin harjoitellessa. Höyryveturi paineli taas eteenpäin ja edestakaiset liikkeet piti ottaa uudestaan, kun hieman pomppimiseksi meni ensimmäisellä kerralla. 

Aslakilla oli oikein pitkä hyvä arvostelu H:n maininnalla kuitenkin. Adalla arvostelu oli lyhyt, eikä siinä montaa hyvää sanaa ollut. Paljon oli jäänyt tuomarilla arvosteluun mainitsematta. Esimerkiksi harjoitusarvostelijalle kertoi, että Adalla on erittäin hyvä pää, juuri oikeanlainen malamuutin pää. Mutta tätähän ei kyllä ikävä kyllä ollut mainittuna missään. 

Tuomari Harry Tast:

"Hieman korkearaajainen ja ilmava kokonaisuus. Kaunis kaula. Tilava, hieman tuhdissa kunnossa oleva runko. Hyvä raajarakenne. Tiivis hännän kaari. Kyynärpäiden tulisi olla tiiviimmät liikkeessä."

ERI VAK2

Tuomari antoi vain luokkavoittajille SA:t eikä välttämättä silloinkaan. Olen tyytyväinen Adan valioluokan ERI linjaan, joten myös ilman SA:ta olen tyytyväinen. :) 

Saa tulla moikkaamaan!

Ollaan viikonloppuna Joensuun koiranäyttelyssä. Molempina päivänä meidät löytää muuttikehältä. Lauantaina siis olemme paikalla noin klo 11 alkaen malamuuttikehän loppuun asti (ainakin) ja sunnuntaina kehä alkaakin heti yhdeksän jälkeen, joten olemme paikalla viimeistään klo 8.30 ja tuolloin päivä onkin todennäköisesti lyhyt. Eli olemme paikalla todennäköisesti vain malamuuttikehän aikaan. 

Saa siis tulla moikkaamaan! Lauantaina meillä on mukana Aslak sekä syksylle suunnitellun pentueen emä Ada. Sunnuntaina mukana on vain Aslak. Nykikää hihasta, koska oma havainnointikyky on välillä mitä on. :) 

Alaskanmalamuuttien erikoisnäyttely Kajaani 2.4.2016

Ensimmäistä kertaa lähdimme erkkariin, kun kerta lähelläkin oli. Ei ollut kuin noin 240 km ajettavaa suuntaansa. 

Ada oli todella energinen neiti ja otin säännöllisesti ulos näyttelyhäkistä, jotta ei kehässä höseltäisi pahasti. Tietenkin neiti kävi kuitenkin hieman ylikierroksilla, kun kehään mentiin, mutta tuomari sai katsottua hampaat ja tutkittua kunnolla. Tuomari juoksutti koiria todella paljon, mutta jostain syystä Adalta katsoi yksilöarvostelussa vain edestakaiset liikkeet. Kilpailuluokassa Adalla ei juoksu sitten mennytkään niin hyvin, vaikka alusta testattiin jo aikaisemmin eli siinä ei ollut ongelmaa. En vain saanut kahden kierroksen aikana Adalta kierroksia kulutettua siten, että juoksu olisi ollut tasaista. 

Minua jännitti lopputulos paljon, koska olimme kuitenkin erkkarissa... Tuomarina oli ranskalainen kasvattajatuomari Judith Gogibus. Tuomarina hän oli hieman erikoinen. Antoi anteeksi paljon asioita, eikä etsinyt täydellistä koiraa vaan tuntui etsivän lupaavaa koiraa. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Lisäksi (en kyllä itse nähnyt, kuulin) antoi ilmeisesti anteeksi koiran ontumisen. Sinänsä on hyvä, että antoi koirille useita mahdollisuuksia liikkua, kun alusta oli kuitenkin osalle koirista hieman outo. Mutta silti koira, joka ei suostunut alustalla kunnolla liikkumaan sai EH:n. En ole tuomari ja mitään nero näissä asioissa en todellakaan ole, mutta jos ei liikkeitä pysty arvioimaan, eikös silloin pitäisi antaa EVA? Murinasta ei tykännyt yhtään. Liekö muutamilla arvosteluun vaikuttanutkin murina... 

Tuomari hieman puhui englantia, mutta ei jutellut minullekaan mitään. Ei kysynyt edes koiran ikää. Arvostelu oli ranskaksi ja koska en ole ranskankielen taitoinen, hyödynsin paikalla ollutta käännöspalvelua, kuten moni muukin...

"Saksipurenta. Erittäin hyvä pää, tyyppi ja ilme. Silmät saisivat olla vinommat. Hyvä kaula. Selkälinja oikea. Esitetään niukassa karvassa. Olkavarren kulmaus tulisi olla parempi (jyrkempi). Kulmauksest ok. Liikkuu hyvin. Häntä on hieman rullalla."

Ja Ada oli taas ihana oma itsensä ja sai tulokseksi ERI VAK2 SA!! Mahtava tulos erkkarista kasvattajatuomarilta! 

Eno RN 5.3.2016

Kävimme maaliskuun alussa Enossa Aslakin kanssa näyttäytymässä. Eihän se ihan putkeen mennyt. Olimme ensi kertaa talvella ulkonäyttelyssä ja jännitin kehässä juoksemista. Pohja oli kuitenkin suht hyvä lukuunottamatta erästä kohtaa, jossa oli todella pehmeä maa ja siinä meinasi monella hieman tasapaino heitellä. 

Aslak esiintyi kuten ennenkin, mutta murisi taas tuomarille. Kuten ennenkin. Tällä kertaa tuomari oli vain sitä mieltä, että kyseessä oli kauhea asia ja jutusteli Aslakille, kuinka Aslakin olisi pitänyt ennemmin hyppiä hänen syliinsä. Vaikka kuinka hän silitteli ja rapsutteli ja Aslak oikein kiehnäytyi tuomaria vasten, Aslak jatkoi murisemistaan ja tuomari koki sen epärodunomaisena ja antoi Aslakille H:n. Arvostelussa oli sekä hyvää, että huonoa, mutta viimeisen lause oli murisemiseen liittyen. En jaksa enää kaivaa arvostelua, joten en sitä tähän nyt kirjoita. Itsehän olen sitä mieltä, että kehässä ei tuomarin päälle hypitä... Hyppimästä muutenkin kielletään kotona ellei niin pyydetä.

Tuomari oli Kirsi Honkanen, enkä aio hänelle enää koiriani viedä. Käsitteli koiria hyvin, mutta ei hän kyllä koiria osaa tulkita... Ainakaan malamuuttia. Koira kun ei ole aina vihainen muristessaan. Aslak esimerkiksi saattaa murista silitellessä eli mielihyvästä. Samanlaista käytöstä näin ALMAn talvipäivillä eräällä koiralla, eikä sekään ollut vihainen. Mutta se oli sen tuomarin tulkinta ja kiitän onneani, että suurin osa tuomareista ymmärtää malamuutteja. Tuomari oli myös sitä mieltä (oli arvosteluun kirjoittanut), että Aslak oli omia aikojaankin murissut. Tätä en kyllä huomannut, vaikka koko ajan koiran vieressä seisoin. Että en tiedä, mistä tuomari ajatuksiaan repäisi... 

Kevät 2016, uudet suunnitelmat

Adan pentuesuunnitelmat siirtyvät syksylle 2016, koska Ada ajoitti juoksunsa nyt niin huonosti. Hali oli ulkomailla tärppien aikaan ja itsekin lähdin muutamaksi päiväksi reissuun. Ja kun kummatkin olisi Suomessa taas olleet, Adalla oli juoksut loppuneet. Syksy juostaan taas progetestejä ottamassa, koska tuli taas huomattua, ettei Ada Aslakille myötämieliseksi tule, vaikka Aslak kuinka kiinnostunut olisi. 

Koska Ada ei tänä keväänä pentuja saa, on laitettu muutamat ilmoittautumiset menemään. Aslak lähtee näyttelyyn Polvijärvelle ja kummallekin päivälle Joensuuhun ilmoitin myös. Adan kuitenkin ilmoitin Alman talvipäivien epäviralliseen kisaan kicksparkilla! Lisäksi ilmoitin Adan alaskanmalamuuttien erikoisnäyttelyyn Kajaaniin ja sitten vielä Joensuun kansainväliseen näyttelyyn. Näillä mennään nyt tämä kevät.

Tuusniemi RN 28.2.2016

Kävimme tänään taas parin kuukauden tauon jälkeen koiranäyttelyssä, tällä kertaa Tuusniemellä. Adaahan ei tosiaan ole mihinkään nyt ilmoitettu, joten Aslakin kanssa juostaan näyttelyitä läpi. Ja Aslakhan oli tänään todella hieno poika, vaikka taukoa on taas tullut! Pääsimme kehän vierelle rauhassa ja Aslak oli suht rauhallinen kaveri myös kehään menoa odotellessa. Aslak murisi ja rähisikin mustille koirille, ruttunaamoille kuten ranskikselle ja mopsille, tuijottelijoille ja räkyttäjille. Kehässä Aslak ei aloittanut murinaa kenellekään vaan vastasi toisten rähinöihin ja senkin lopetti heti komennettaessa. Pois näyttelyalueelta pääsimme myös hyvin lähtemään. 

Aslakin osalta kehässä toimiminen meni myös todella hyvin. Aslak seisoo hienosti ja tällä kertaa malttoi juostakin suht hienosti. Itsekin kun maltoin rauhoittaa oman juoksuni, myös Aslak malttoi rauhallisemmin mennä, eikä riuhtonut toisten perään, vaikka neljä avoimen luokan urosta olikin pienessä kehässä. 

Tuomari oli ruotsalainen Hans Almgren, joka olikin oikein mukava ja rauhallinen tuomari. Rokotti koosta, mutta onneksi meille suotavaan suuntaan. Hän mittasi isot koirat ja eräällekin todella isolle nartulle antoi EH:n ja eräälle erittäin pienelle nartulle T:n. Hän käsitteli koiria tarkasti ja kävi kunnolla läpi tassuja myöten. Oikein mukava tuomari tosiaan. 

Olin jo todella tyytyväinen Aslakin saamaan erinomaiseen arvosanaan ja yllätyin positiivisesti, että tuli vielä SA. Tuomari jakoi parin päivän aikana paljon ERI:ä, mutta SA:ta ei kuitenkaan kaikille antanut ja ilmeisesti uskalsi muutakin antaa, mutta koirassa tuntui silloin olevan jokin selkeä "vika". 

Hans Almgren

ERI AVK2 SA PU3

"Medium size male. Beautiful head, nice markings. Correct bite. Ears a bit high carried. Enough neck to carry the head prouding. Prefer a bit longer legs. Excellent body, level topline. Beautiful color. Enough bone. Sound mover. Nice temperament."

Hali Latviassa 20.2.2016

Tänään saapui Latviasta hienoja uutisia! Tulevan pentueen isä Hali on tänään Latviassa ollut PU2, saanut SERTin ja ollut Valmieran Voittaja 2016. Samalla Halista tuli Latvian sekä Suomen Muotovalio!

Kajaani KV 10.1.2016

Olipahan ihan hirveä reissu, mutta tulipahan tehtyä. Jäähdytinnesteet oli vähissä aamulla ja toivoin vaan, että olisi normaalia kulumista pakkasilla. Onneksi taisi olla... Väsytti todella paljon ajaminen ja aikataulu petti todella kummallisesti ja saimme kehän reunalle melkein juosta! Onneksi oli hidas tuomari... Lisäksi menomatkan saimme palella autossa ja olimme melkein Kajaanissa, kun tajusimme, että konepelti oli jäänyt raolleen... Ei kylmänyt kotimatkalla enää.. 

Paikka oli taas kerran ahdas kulkea päästä päähän ja totta kai meidän kehä oli siellä toisessa päässä hallia. Kehän laidalla oli onneksi tilaa, mutta ihmiset eivät oikein pidä huolta, ettei koiransa pääse toisten koirien iholle. Pitäisi ymmärtää, että vaikka se oma koira olisikin rauhallinen, viihtyisi eikä muille rähise, voi toisia koiria ahdistaa tai saattaa ottaa uhkana, kun toinen tulee tuijottelemaan tai haistelemaan. Koiranäyttely on kuitenkin melko stressaava paikka ja ottaen vielä huomioon, minkälainen tautipesäke näyttelypaikka on! 

Aslak oli siis normaali äksy itsensä ahtaassa paikassa, eikä tykännyt toisten tuijottelusta. Kehäkäyttäytyminen oli kuitenkin edelleen hienoa juoksemista lukuunottamatta. Avoimessa luokassa oli viisi urosta, eikä Aslak edelleenkään malta toisten perässä juosta... Aslak oli AVO EH ja kilpailuluokassa jäi ilman sijoitusta. 

Tuomari Mari Pajaskoski:

"Keskikokoinen, hieman tiivisrunkoinen uros, jolla riittävä raajaluusto. Lyhyt ja leveä kaula. Hieno pää ja ilme, hyvät korvat. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä rintakehän syvyys, mutta saisi olla pidempi. Saisi liikkua pidemmällä askeleella, yhdensuuntainen edestä, hieman ahdas takaa. Tiukasti kiertynyt häntä, erinomainen turkin laatu, miellyttävä käytös."

AVO EH

Se on hyvä, että käytös on edelleen miellyttävää, vaikka edelleenkin Aslak murisee tuomarille hampaita katsottaessa. :) Onneksi tuomarit ovat ymmärtäväisiä. Ainakin nämä, jotka oikeasti rotua tuntee.