Perjantaina otimme Taigan kanssa suunnan Lapinjärvelle Adan kasvattajan luokse. Taiga oli rauhallinen matkustaja, joka ei suostunut hyppäämään takaisin autoon, kun pysähdyimme jaloittelemaan. Taiga vain istahti alas ja kieltäytyi liikkumasta. Minun piti väkisin nostaa ja työntää Taiga takaisin häkkiin. Perille päästiin ja Taiga pääsi tekemään tuttavuutta uusien ihmisten kanssa ja ensimmäistä kertaa elämässään näki kanoja, pupuja ja ankkoja. Heillä oli myös kissanpentuja, joita olisi ollut kiva jahdata. Lisäksi heillä on islanninpaimenkoiria, joista Taiga sai lopulta leikkikavereita ja lisäksi muutama alaskanmalamuutti; Taigan mummo ja täti sekä vanhin narttu Dolli. Taiga ei päässyt kuin hieman haistelemaan ja tutustumaan malamuutteihin.
Mummonsa eli FICH EECH RUCH Helgaksen Lumon Beatrics eli Lunan kanssa saivat hihnassa haistella ja Luna kuulema yllättävän rauhallisesti otti tulokkaan vastaan, kun olisi valmis ollut pystypainiinkin hetken päästä. Taiga oli Lunallekin alistuva ja Luna kyllä ärähti tarvittaessa. Äidit ja tyttäret ovat tässä suvussa hyvin samanlaisia persoonia. Samanlaisia kiljujiakin olivat, kun olisi pitänyt tarhasta päästä pois. Aivan samanlaiset äänet omasivat.
Taigalle oli jännää olla uudessa paikassa. Pissasi sisäänkin, kun minä lähdin vessassa käymään. Yön vietimme ulkorakennukseen rakennetussa pentuhuoneessa. Taiga alkuun nukkui vieressäni patjalla, mutta itse nousin välillä ja toki Taigakin heräytyi. Sen jälkeen hieman levottomana matolla makasi ja vingahteli, mutta rauhoittui kuitenkin yöksi. Aamulla kävi minua pari kertaa vilkuilemassa joko herättäisiin, mutta antoi nukkua kuitenkin.
Lauantaina lähdimme kohti Lahden pentunäyttelyä. Paikalla oli kaksi malamuuttia; Taiga ja valkoinen malamuutti Myrsky-poika (6 kk). Tuomari joutui kaivamaan rotumääritelmän esiin Myrskyn nähdessään ja Myrsky jäikin ilman kunniapalkintoa. Taiga sai hyvällä arvostelulla kunniapalkinnon ja oli rotunsa paras pentu.
Taigasta ja Myrskystä tuli heti hyvät leikkikaverit. Harmi ettei irti voinut laskea. Taiga pääsi myös ihmettelemään viereisellä raviradalla treenaavaa hevosta ja ponia. Pitihän niille kovasti puhista ja haukahdella. Olikohan hevosen kolmas vai neljäs kierros, kun ei tarvinnut sanoa mitään, mutta tiukasti tuijotettiin kuitenkin.
Ryhmiä odotellessa Taiga lepäili rauhassa. Ei haitannut ympärillä olevat koirat eikä ihmiset. Taiga rakastui myös Adan kasvattajaan ja pusutteli usein ja vaihteli meidän välillämme kumman sylissä halusi milloinkin olla.
Taiga jaksoi hienosti loppuun asti ja esiintyi hyvin myös ryhmäkehässä. Valitettavasti ei kuitenkaan jatkoon päästy ja ilman sijoitusta jäätiin. Päästiinkin sitten ajelemaan takaisin Lapinjärvelle, josta otimme suunnan kotia kohti.
"Tasapainoisesti rakentunut erittäin lupaava runkoinen. Mittasuhteiltaan lupaava. Varmasti asettuneet raajat. Lupaava, oikea ilmeinen pää. Tyypilliset kulmaukset, samoin liikkeet. Vielä pehmeyttä korvissa." Jaana Hartus
PEK1 KP ROP-pentu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti