Eläinlääkärireissua

Eilen oli vihdoin kauan odotettu eläinlääkäripäivä. Adalla tuli 12 viikkoa täyteen ja kävimme Adan ensimmäisen rokotuksen hakemassa. Adalle homma oli helppo, kun ei piikkiä huomannutkaan. Namit houkuttelivat enemmän. Hampaitakin eläinlääkäri yritti katsoa, mutta Ada kovasti häneltä naamaa nuoli, että ehti ainoastaan pikaisesti vilkaista. Keuhkot kuunteli ja mitään ei ainakaan sanonut. Kehui paljon, miten on oikein isot tassut tytöllä ja muutenkin iso tyttö on. Painoa oli 13,2 kiloa. 

Rikin osuus ei ollutkaan niin helppo. Riki pääsi ihan ensimmäisenä toiseen huoneeseen ja siellä eläinlääkäri laittoi Rikille monta eri piikkiä. Enpä ole ihan varma, mitä kaikkea siinä olikaan. Ensin ainakin rauhoittava ja perään antibioottia ja särkylääkettä. Riki innoissaan seuraili, mitä eläinlääkäri puuhasteli. Itse olin kyykyssä Rikin vieressä. Kohta alkoikin tuntua 35 kiloa koiraa kyljessä kiinni. Kyllä, Rikillä on paino tippunut syksystä kolme kiloa! Kohta Riki kaatui maahan. Eläinlääkäri seuraili, että Riki alkoi nukahtaa ja ehdotti Rikin siirtämistä leikkauspöydälle. Kun aloimme nostamaan, Riki nostikin pään pystyyn. Ei millään meinannut periksi antaa, joten eläinlääkäri antoi lopulta lopunkin aineen ja sitten Riki antoi jo periksi. 

Kävimme Rikiä odotellessa lenkillä Adan ja miehen kanssa. Käytiin siskoni poika hakemassa lenkkiseuraksi. Aikaa meni 45 minuuttia ja olipahan muuten neitikin väsynyt illalla! Rikikin oli jo valmis ja kannettiin potilas autoon ja kotia kohti. Kotona autosta nostaessa nosti päätä jo pystyyn, mutta simahti uudelleen. Olohuoneeseen kannettiin, jotta pystyimme seurailemaan Rikin heräämistä. Vuorotellen jokainen meistä kävi makoilemassa Rikin vieressä ja seurailemassa toisen reagoimista. 

Myös Ada oli mukana seurailemassa toipilasta.

Vasta neljän tunnin jälkeen rauhoitteen antamisesta Riki osoitti merkkejä heräilemisestä. Päätä yritti nostaa, mutta ei kuitenkaan jaksanut kannatella. Siinä silitellessäni saattoi tassun nostaa käteni päälle. Silmiin alkoi hiljalleen eloa tulemaan. Ensimmäiset haparoivat nousuyrityksetkin alkoivat neljännen tunnin jälkeen. 

Mies hieman kannattelee, kun ei meinaa
muuten pystyssä pysyä.

Viiden tunnin jälkeen Riki pyrki ensimmäistä kertaa ulos. Niin haparoivaa oli edelleen, että huusin miehen mukaan. Ei Riki siellä mitään tehnyt. Meinasi makoilemaan jäädä, mutta houkuttelemalla sain takaisin ylös ja siirryttiin taas sisään. Eteiseen jäi sen jälkeen lepäilemään ja itsekin otin tietokoneen mukaan ja istuin Rikin vieressä. Ison talon ongelma onkin, että jos haluaa seurailla koirien tekemistä, joutuu itsekin hieman joustamaan mukavuuksissa. 

Lopulta kuuden tunnin jälkeen Riki alkoi olla melko normaali. Käveli jo kunnolla ja seuraili ihmisten tekemisiä. Makoili kuitenkin, eikä maistunut ruoka eikä vesikään. Apaattisena makoili vain ja haava alkoi kiinnostamaan. Laitettiinkin kauluri päälle. Sitä ei Riki oikein arvostanut, mutta lopulta näytti hyväksyvän sen. Kävin kohta Adan kanssa pihalla ja sisään tullessa löysin kaulurin ja Rikin kaukana toisistaan... Mies nukkui alakerrassa Rikin kanssa ja itse siirryin yläkertaan Adan kanssa. Riki oli kuulema uikuttanut melkein koko yön. Oli kuulema ollut kakkahätä ja pissitkin oli lopulta tehnyt. Vesikin oli ruvennut aamulla maistumaan, mutta ruokaa ei edelleenkään huolinut.

Mitenkäs sitten tämä päivä meni? No, me lähdettiin normaalisti töihin. Äitini kävi katsomassa ennen iltavuoroonsa menoa, mitä Rikille kuuluu. Hirmuinen pissihätä oli kuulema ollut ja samalla oli Adankin käyttänyt pihalla. Kauluri oli edelleen ollut päässä ja oli muuten vielä silloinkin, kun itsekin saavuin kotiin. Otin kaulurin pois, mutta haava kiinnostaa todella paljon. Laitoin kaulurin uudestaan ja Riki vain uikutti se päässä... Ulkona käytiin ja otin pois. Nyt olen kovasti yrittänyt uhkailla kaulurilla, jotta ei nuolisi haavaa... 

Mutta entäs vointi muuten? Eipä ihmeempää. On kuten ennenkin. Ihmettelee välillä, että kuin jotain puuttuisi... Virtaa on mielettömästi! Ulkona jo villiintyi, vaikka hihnassa kuitenkin on. Nyt alkaa hieman uikuttamaan, noinkohan alkaa särkylääkkeen teho loppua. Särkylääkettä on muutamalle päivälle, antibiootit melkein kahdeksi viikoksi. Vain hihnassa saa ulkona käyttää, treenit alkaa taas vasta aikaisintaan kahden viikon kuluttua. Lumihankeen ei saisi laskea... Ja mihinkäs Riki yleensä kakkansakin tekee... Pari päivää pitäisi estää riehumasta pennun kanssa.. Joopa joo... Mutta katsellaan miten toipuminen sujuu. Nyt näyttää ihan hyvältä. Tosiaan ruokakin maistui äsken loistavasti. Kuola vain valui, kun lupaa ottamiseen odotti. Johan tuolla eilen unissaan mahakin kurni ihan mukavasti... Mutta jospa se tästä! :) 

Sosiaalistamista

Kävimme eilen äitini luona molempien koirien kanssa. Rikille ei tarvinnut sanoa kuin oikeat sanat ja toinen aloitti heti vinkumisen kotona, kun tiesi minne olemme menossa. Autossa oleminen meni taas hyvin Adalta eli ei reagoinut mitenkään. Siellä takana vain Rikin kanssa alkuun istuskeli ja sitten makoili loppumatkan. Perillä Riki pääsi ensin autosta (Ada ei oikein ymmärrä, että verkon yli ei pääse, vain ali. Kontin ovi taas jäässä, joten pitää takapenkit kaataa, jotta koirat saa autoon ja sieltä pois.)  ja hirmuista vauhtia pyrki sisään. Riki reagoi aina erittäin innostuneesti äitini luokse mennessä. Lopulta Adakin tajusi, miten kontista pois pääsee. Malttoi jopa tarpeensa tehdä, mutta sisään mennessä tuli pieni ongelma. Äitini luona ulko-ovet aukeavat eri suuntaan kuin meillä kotona, eikä Ada alkuun ymmärtänyt asiaa vaan pyrki väärältä reunalta sisään. Minun piti suuntaa näyttää ja pääsimme lopulta sisään. Alkuun Ada säikähti, kun Huli tuli innostuneena nuuhkimaan, mutta muutenpa Hulia ei Ada kiinnostanut yhtään. 

Tällä kertaa Ada innostuneena tutki paikkoja ja Upikin tuli katselemaan, mikä kylään tuli. Isommat pojat laitettiin taas pihalle niin Ada sai rauhassa tutkia. 

Mikähän siellä on...

Liikkuva pahvilaatikko! Parempi lähteä karkuun!
Kyseessä siis Upin piilo.

Ai niin, täällä sai nameja paljon!

Tätä tehdään kotonakin...

Ja lauma koossa! 

Riki ei ole vielä kertaakaan kulkenut äitini luona portaita yläkertaan loppuun asti. Mutta mitä teki Ada? Neiti oikein livahti portaisiin ja kieltäessäni lisäsi vain vauhtia. Sinne se sitten livahti useampaan kertaan. Alas ei sitten millään olisi halunnut tulla, mutta itse tulin perässä ja annoin vauhtia pienesti tönimällä takapuolta. 

Tällä kertaa Ada teki muutakin kuin nukkui ja myös
Upikin sai huomionsa

Ennen kotiin menoa kävin hakemassa valmisruokaa. Odotellessa Adan kanssa vietimme aikaa kaupan parkkipaikalla. Innoissaan seuraili muiden menoa. Paikka oli kohtuu rauhallinen, joten ei paljoa pelättävää ollut. Pari koiraa meni ohitse ja mielenkiinnolla niitäkin seuraili. 

Näin meillä kerjätään nakkia.

Kävimme tänään hieman lisää sosiaalistamassa Adaa. Otin tällä kertaa vain Adan mukaan. Suunnitelmissa oli käydä paikallisessa Mustissa ja mirrissä ostoksilla ja kaupungilla kävelemässä. Ensimmäistä kertaa Ada sai matkustaa auton kontissa yksin. Ja siitähän se huuto syntyi... Huutaminen kesti kuitenkin vain ensimmäiset viisi kilometriä ja siellä sun täällä hieman lisää. Kävin ensin hakemassa lisää ruokaa Adalle. Mokoma kun on saanut melkein kokonaan tyhjennettyä ensimmäisen 10 kilon säkin... Sen jälkeen suunnattiin Mustiin ja mirriin. Adaa pelotti hirvittävästi parkkipaikalla. Häntä koipien välissä yritti takaisin autoon kiivetä ja sen jälkeen säntäili minne sattui. Kannoin lopulta liikkeeseen sisään ja siellä tuttua myyjää odotellessa rauhoittelin toista. Myyjät hieman alkuun silittelivät Adaa, minkä jälkeen neiti alkoi hieman rauhoittua. Kävimme sovittamassa huomiohuivia Adalle. Parempi vaihtoehto kuin Rikin vanha, Adalle reippaasti iso heijastinliivi, kun en kuitenkaan vielä raaski ostaa omaakaan, kun kasvaa niin paljon niin nopeasti. Ostin myös kunnon hihnan vetoon, nameja, aktivointikuution Adalle yksinoloon (pallo on liian helppo versio Adalle) ja hammastikkuja. 

Ada lopulta rauhoittui täysin liikkeessä. Ihmisiä yritti päästä tervehtimään ja namejahan siellä on aivan valtavasti! Piti kunnolla lyhyelle Ada ottaa, kun olisi varmasti mennyt syömään kaikki tarjolla olevat namit. 

Mutta sieltäpä siis suunnattiin kaupunkiin... Alkuun Adaa pelotti taas hirvittävästi kaikki äänet ja ylimääräiset liikkujat. Pyöräilijöitä meni paljon ja ne olivat erityisen hirvittäviä. Ihmisiin ei oikein alkuun tiennyt, miten ragoida. Kävelimme joen vierustaa ja lähimpiin autoihin oli matkaa parisenkymmentä metriä. Lopulta Ada rauhoittuikin hieman ja namien avustuksella rohkaistui etenemään.

Mutta voi että, kun pääsimmekin sillan luokse... Se se vasta olikin hirveintä ikinä! Siinä vaiheessa Ada panikoi erittäin pahasti ja lähti pyrkimään takaisin autolle. Yritimme kuitenkin alittaa siltaa, mutta heti toisella puolella Ada pisti stopin. Siinä paikallaan olimme jonkun aikaa, jotta Ada hieman rauhoittuisi ja lähdimme takaisin autolle. 

Mutta eihän siitä enää mitään tullut... Toinen veti hihna kireällä eteenpäin. Kielsin ja pysähdyin aina. Odotin hihnan löystymistä ja jatkettiin matkaa. Matkaa kaikkinensa oli varmaan maksimissaan kilometri, mutta autolle meneminen vain kesti ja kesti, kun toinen ei millään rauhoittunut kokonaan. Kiire oli hirmuinen. Vastaan tuli kävelijöitä, pyöräilijöitä, hiihtäjiä ja muita koiria. Käskin Adan aina vasempaan reunaan, mutta yllättäen pyrki kuitenkin esimerkiksi koirien luokse. Pääsimme kuitenkin ohi moikkaamatta. Välillä Adan ajatus siirtyi muuhun, mutta lopulta palasi aina paniikkiin. Tunnustan, että lopulta meni hermot... Otin Adan kainaloon ja kannoin parkkipaikalle, jossa auto oli. Kannoin vain maksimissaan sata metriä ja annoin parkkipaikalla kävellä itse autolle. Siellä eteneminen oli jo hieman rauhallisempaa. Olisin varmaan vieläkin kaupungissa Adan kanssa, jos en olisi lopulta kantanut... 

Mutta jospa ensi kerralla taas hieman paremmin. Voisi ajella lähiaikoina varta vasten tuohon meidän lähikaupalle autolla Adan kanssa ja siellä sitten pyöriä katselemassa maailmaa. Ja jossain vaiheessa taas voisi kokeilla sinne kaupunkiin menoa, josko hieman rauhallisemmin neiti reagoisi. Ajattelin, että joen varrella olisi rauhallisempaa, kun ei olla aivan keskustan sykkeessä ja väkeäkin olisi vähemmän. Väkeä oli kuitenkin sen verran tarpeeksi, että toinen säikähti. 

Pelasta!

Katsellaan mitä neiti ajattelee tiistaina eläinlääkäristä... Pitäisi saada konttikin sulatettua, jotta saataisiin Riki kannettua autoon leikkauksen jälkeen...

Lumitöitä ja irti!

Tänään päätin, että on aika tehdä tuolle meidän aidalle jotain. Tai lähinnä sille olemattomalle aidalle... Lopputulos oli paljon lumitöitä niin etu- kuin takapihalla, että sain hieman enemmän korkeutta aidalle näin talvella ja vielä tuon etupihan suljettua niin, että eivät pääse livahtamaan pihasta ihan heti. Totta kai tuokin versio on nyt sellainen, että valvomatta ei voi pihalle laskea, koska etenkin Riki pääsee helposti yli, jos niin oikeasti haluaisi. Adakin aikanaan. Mutta tosiaan lopputulos etupihalla oli tällainen viritelmä tähän hätään: 

Riki uteliaana meni aidan reunoille katsomaan, mitä olen siellä saanut aikaiseksi. Tuli kuitenkin kutsusta luokse. Kävi aina katsomassa takapihalla, mutta tuli heti takaisin jo ihan omastakin aloitteesta. Namipussi oli tietenkin mukana, koska halusin jotain erittäin houkuttelevaa Rikillekin olevan, jos olisi sittenkin päättänyt aidan yli mennä. Paljon palkitsinkin luoksetulosta niin Rikiä kuin Adaakin. Palkitsin myös oma-aloitteisesta kontaktin otosta kumpaankin. Adalla meni pitkään tajutessaan, ettei koko ajan vieressä istumalla ja tuijottamalla namia saa. Vapaa käsky on Adalle jo hyvin päähän jäänyt ja sillä yritin saada Adaa irtautumaan minusta. Alkuun ei millään meinannut antaa namien tuoksulta periksi, mutta lähti lopulta Rikin perässä juoksentelemaan. Aina kun tulivat luokse kontaktia ottamaan, palkitsin. 

Rikillä riitti paljon virtaa! Olen saanut kuulla kritiikkiä siitä, että koiran tulee osata rauhoittua ja niinhän Riki osaakin. Mutta totuus on kuitenkin myös se, että jos Riki ei saa tarpeeksi kulutettua energiaansa juoksemalla ja riehumalla, on Rikin käytös ylipäätään erittäin ala-arvoista. Riki turhautuu ja purkaa sen tottelemattomuudella ja hyppimällä. Ja en koe, että minun tarvitsee vaatia Rikiä olemaan viikon saamatta kuluttaa ylimääräistä virtaansa, vaikka olisikin melkein -30 pakkasta. En itsekään osaa olla paikallani montaa päivää, joten miksi minun pitäisi niin vaatia koiriltanikaan. Jotkut kun tuntuvat olevan sitä mieltä, että niinkin kovalla pakkasella koiran ei pitäisi antaa juosta ja riehua ulkona, kun keuhkoihin käy. Eihän me vetämään lähdetä (kun ei minuakaan ole pakkasen kestäväksi ikävä kyllä tehty), mutta nytkin pari päivää sitten annoin koirien pihalla juosta ja kuluttaa energiaansa, vaikka mittari näytti melkein -30. Jos olen sen takia huono koiranomistaja joidenkin mielestä, niin sitten olen. Mutta meillä on aktiiviset koirat, jotka oikeasti tarvitsevat ja kaipaavat liikuntaa.

Riki ja Ada löytivät oksan, jonka olin tiputtanut puita hakiessani. Sen kanssa sitten juoksentelivat. Tai no, Riki juoksenteli. Hyvin harvakseltaan Ada oksaa Rikiltä sai. 

Piti laittaa vielä videokin, mutta jostain syystä ei nyt lataa tähän sitä... Katsotaan, jos joku toinen kerta saisin senkin laitettua. Näkisi muutkin, miten Riki nauttii pihalla irti olemisesta. :) Pääsee juoksentelemaan miten haluaa ilman pelkoa liinan loppumisesta tai siihen sotkeutumisesta.

Kuvia

Viimeksi oli pelkkää tekstiä ja nyt ajattelin laittaa korvaukseksi eniten kuvia. :) Sen verran vetopäivitystä kerron, että aiotaan nyt pitää taukoa vetämisestä. Jos vedätetään niin sitten ahkiolla tuossa meidän kujalla jäniksen kanssa. Eilen kävimme potkurilla liikenteessä ja minulla meni kyllä viimeisetkin kärsivällisyyden rippeet Rikin vetomotivaatiota kohtaan. Katsellaan taas, kun Riki on toipunut leikkauksesta. Ja jos ei sittenkään suju niin saa jäädä vedätykset joksikin aikaa. Pitää vaan muistaa kysyä eläinlääkäriltä, milloin voi taas aloittaa treenaamisen leikkauksen jälkeen... 

Riki on tummempi talviturkissaan. Ja näyttä lihavammalta
kuvassa, mutta edelleenkään Riki ei ole lihava. :)

Kaivaa, kaivaa, kaivaa...

Meillä on koiran sijaan lepakko!

Pieni peto!

Ada 10 viikkoa

Nyt on tosiaan 10 viikkoa täynnä ja Adan paino mitattiin eilen ja sitä löytyy 11 kiloa. Sisko painaa 12,4 kiloa, että minun mielestäni ainakin isoja pentuja on. Ja toivoa sisäsiiteydestä on, koska viime yönä Ada teki ainoastaan yhden pissin sisään, eikä kakkaa löytynyt ollenkaan. Ja kotona koirat olivat yksikseen noin 7 tuntia ja pissisaldo oli kaksi pissiä ja ei edelleenkään kakkaa sisällä!

Olemme myös treenanneet peruskäskyjä arjen lomassa, edelleen. Istu käsky on Adalle jo ihan perushommaa. Odota käskyä harjoitellaan sisääntullessa ja ruokaa odottaessa. Ruoan kanssa ei malta odottaa, mutta muuten malttia löytyy ja jopa ymmärtää jo vapaa käskynkin. Tänään harjoiteltiin namien kanssa odota käskyä ja meinasi jo hieman eteenpäin päästä sen kanssa. Maahan käsky on ollut aiemmin ihan hepreaa, mutta tänään Rikin ja Adan kanssa kolmestaan treenatessa Ada alkoi päästä juonesta kiinni ja meni makaamaan käskystä. Kyllä se siitä lähtee. 

Virtaa riittää Adalla ihan mielettömästi! Tänäkin aamuna veti hepulit ulkona käydessämme. Heti perään Rikin kanssa käydessä pihalla myös Riki veti hepulit. Yksin jääminen on huudon takana, mutta rauhoittuu, kun ovi käy ja on rauhallinen, kun takaisin tullaan. Oma tahto vahvistuu koko ajan ja pelkotiloistakin aletaan hiljalleen päästä eroon. Edelleen on asioita, jotka saavat Adan säikkymään, mutta jotkin asiat ovat jo helpottaneet. Esimerkiksi autot ja ohikulkijat eivät häiritse enää samalla tavalla, lähinnä haluaisi vaan jahdata ja juosta lähemmäksi. Naapurin koiran räksytys pelottaa edelleen. On käyty postia hakemassa yhdessä (laatikko kyseisen pihan vieressä), jotta helpottaisi pelko. Hihnassa kävellessä vetää paljon. On jäänyt ovien väliin, kun yrittää niin pienistä väleistä ahtautua ja tunnustan tallanneeni tassuille, kun jaloissa juoksee. Rikiä höykyttää minkä ehtii. Kumpikin on ihan märkiä toistensa kuolasta. 

Riki ei eilen illalla halunnut tulla yläkertaan nukkumaan. Vaikka kuinka kutsuin, päätti jäädä alakertaan. Ada ravasi yksin ylhäällä, mutta päätti pian ruveta makoilemaan. Kummatkin olivat hyvin rauhallisia yön. Rikin kanssa on nyt panostettu myös ihan vain meidän kahden yhteiseen aikaan. On käyty vetämässä ja hihnalenkeillä. Myös perustottelevaisuutta treenattu ulkona. Rikin kanssa ulos mennessä Ada saattaa jäädä hetkeksi ulvomaan sisälle, mutta nykyään jo hieman vähemmän. 

Tänään tuli vihdoinkin siivottua eläinten ruokakaappi. Ei tarvitse herkkuja hetkeen ostella... Kaikenlaisia yllätyksiä löytyy, kun hieman siivoilee. 

Nyt pitää ihan tunnustaa, että en ole hetkeen uusia kuvia ottanut! Kummallista kyllä... Mutta pitääpä asia korjata ja saada myös 10 viikkoisen neidin kuvia talteen. Mutta siis siitä syystä nyt tulee tällainen ilman kuvia oleva teksti... 

Vetolenkki

Käytiin taas Rikin kanssa potkurin kanssa liikennettä hämmentämässä. Ei ole täällä päin tavallinen näky, että tuolla kevyen liikenteen väylällä koiran kanssa vetoa treenataan. Tällä kertaa ei lennetty. Riki ei meinannut odottaa liikenteeseen pääsyä vaan jopa vinkui odotellessaan. Käskyn saadessaan ei ymmärtänyt lähteä liikenteeseen vaan jäi minua tuijottamaan ja vinkui edelleen. Kun aloin itse antaa potkurille vauhtia, Riki lähti vihdoin vetämään. 

Nyt päästiin lähtemään heti omasta pihasta. Kääntymiset toi itsellekin töitä, kun ei tuo potkuri mikään helppo ohjattava ole... Alkuun Riki veti hyvin, mutta lopulta alkoi vauhti laantua. Tarpeensa Riki sai tehdä ennen lähtöä, mutta kuitenkin kotiin päin tullessa Rikillä oli taas kakkahätä... Muutenkin kotiin tuleminen oli erittäin pitkä ajallisesti. Vetointo lopahti täysin Rikiltä. Olen yrittänyt lopettaa silloin, kun on vielä hauskaa, mutta nyt sain Rikin kuitenkin maaniteltua kotiin asti vetämään. Tiesin, että jos hihnaan laitan, vetää sitten hihnassa...

Päästiin kuitenkin kotiin asti. Pysähtelemiset ärsyttää todella paljon. Tällä kertaa Rikin pysähtyessä jatkoin itse matkaa ja annoin Rikille käskyn samalla. Siten Rikikin lopetti mitä ikinä aina olikaan tekemässä ja jatkoi matkaa. Mietin, että auttaakohan tuohon jatkuvaan pysähtymiseen se Rikin leikkuutus..? Kun ei Rikillä pissihätä ole, kunhan pysähtelee haistelemaan ja nuoleskelemaan... 

Kotona annoin Rikille vettä, johon sekoitin muutaman pienen kuution sika-nautajauhelihaa. Meillä kun tosiaan lihat on nykyään kuutioina, kun on helpompi annostella ja sulattaa pakkasesta... 

Alla nyt sitten sitä videota vetämisestä. Lyhyt pätkä on ja lopussa näkee, kuinka on taas vauhti loppumassa. 

Hei me lennetään!

Ja vihdoin koitti se päivä, jolloin saimme aikaiseksi koota se potkuri! Ja sehän oli helppoa, mutta jalasten laitto oli vaikeampaa, enkä itse saanut niitä laitettua. Näinä hetkinä sitä kiittää onneaan, että on mies talossa... :) Mutta heti potkurin kasauksen jälkeen kävin Rikin hakemassa, valjaat päälle ja menoksi!

Alkuun Riki vain ihmetteli potkuria. Ei meinannut lähteä vetämään pihasta ja ehdinkin jo laittaa takaisin hihnan pantaan ja liinan pois, kunnes taas matkaan lähdettiin. Aloin potkimaan vauhtia ja Riki taisi silloin tajuta homman jujun. Lähti pannassa vetämään hirmuista vauhtia. Onneksi matkaa oli sata metriä ja mentiin kevyen liikenteen väylälle, jossa vaihdoin takaisin liinaan. Ja voi että kun me mentiin! Alkuun meinasin vauhtia antaa itse apuna, mutta meinasin kyydistä tippua! 

Matkaa oli oman arvion mukaan kolmisen kilometriä. Ja arvatkaas mitä; minun ei tarvinnut vetää Rikiä kotiin perässä! Käännyttyämme Riki jatkoi matkaa. Ainoastaan olen pettynyt etenkin kotimatkalla jatkuviin pysähdyksiin. Aina piti jäädä nuuhkimaan ja nuolemaan ja lopulta meinasi kakkaakin vääntää, mutta eipä sitten kuitenkaan. Jospa nuo nuoleskelemiset jäisivät ainakin pois muutaman viikon päästä... 

Mutta kaiken kaikkiaan olen varsin tyytyväinen Rikin suoritukseen. Ohituksiakin tapahtui, mutta vain ihmisten. Rikiä näytti muut kiinnostavan, mutta käskin vetää ja ohi niin jatkoi matkaa. Kuviakin otin ja jopa videonkin, mutta laatu on niin huono, että en tänne ikävä kyllä laita.

Ada 9 viikkoa

Ja niin on aika mennyt nopeasti, että tasan kaksi viikkoa sitten lähdimme Rikin kanssan hakemaan autoa lainaan, jotta seuraavana päivänä pääsimme Adaa hakemaan. Aika on mennyt ihan huomaamatta ja pieni on kasvanut paljon. Ei sitä itse ole edes huomannut, mutta tänään kaveri kävi katsomassa Adaa ja sanoi, että kuviin verrattuna on kasvanut todella paljon. Itsekin olen katsellut tarkemmin ja huomannu, että alkaa tosiaan hiljalleen olla pelkkää jalkaa tyttö. Rikin kupillekin yltää, vaikka telineessä Rikin kupit onkin. 

Adalla näin yhdeksän viikkoisena painoa löytyy 10(!!) kiloa. En voi kuin ihmetellä, miten on jo iso tyttö. Tietenkään en pysty vertaamaan muihin muutteihin, koska Rikissä on kuitenkin myös samojedia. Riki oli kuitenkin ensimmäisessä rokotuksessa reilu 8 kiloa ja toisessa reilu 13 kiloa. Että koossa eroa löytyy, kun Adan rokotukseen on kolme viikkoa ja painaa jo nyt kaksi kiloa enemmän kuin Riki 12 viikkoisena. Ohops. Ja ei ole lihava pentu. Pystyisikö joku vertailun vuoksi kertomaan oman pennun painon kehityksestä?

Eilen soitti kasvattaja ja kertoi, että PN-testin tulokset olivat tulleet. Adan isä on kantaja ja pentueesta kaksi kuudesta on kantajia, mutta Ada on terve tyttö. 

Olemme treenanneet Adan kanssa erilaisia tilanteita, jotta tyttöä ei pelottaisi niin paljoa. Tänään kävimme taas hihnassa tien varrella pyörimässä. Pihassa ollessa on isot autot saaneet Adassa aikaan sellaisen reaktion, että sisään on pakko päästä. Nyt kuitenkin olisi mielellään jahtaamaan lähtenyt! Isoja linja-autojakin olisi lähtenyt jahtaamaan, jos irti olisi ollut! Ja jopa yksi ihminen ehti lyhyellä matkalla vastaan tulla ja hänellä olikin mukana koira. En tiedä minkä rotuinen, mutta kokoa oli saman verran kuin Adalla nyt. 10 metriä ennen Ada vasta huomasi toisen. Ja mitä teki Ada; pyrki toisen luokse! Ensin oltiin vain ohi menossa, mutta toinen koira pääsi pannastaan irti ja tuli haistelemaan Adaa. Ada haisteli toista innoissaan ja toista lähinnä pelotti enemmän kuin Adaa ja lähtikin kohta perääntymään pois. Meinasi Adakin kerran haukahtaa, mutta toinen ehti perääntyä. Ada olisi mielellään perään lähtenyt, mutta kutsuin namien avulla luokseni ja toinen koira unohtui saman tien.

Näin kuljetaan hienosti hihnassa. Välillä näinkin eikä
 hihna kireällä niin kuin yleensä...

On vain muuten varsinainen piraija neiti! Tänään namien kanssa otettiin ensimmäinen varsinainen koulutushetki. Koko ajanhan on hieman erilaisia arjen asioita jo opeteltu kuten istumista ja odottamista ruoan annon aikana ja vapauttamista ulkoa tullessa. Nyt otin koirat kuitenkin erikseen olohuoneeseen ja laitoin toisen keittiöön portin taakse odottaamaan. Ensin otin Rikin ja kerrattiin erilaisia käskyjä. Kohta otin Adan ja aloitin istu käskystä. Melko nopeasti neiti osasi yhdistää asiat toisiinsa. Kokeiltiin myös maahan menoa, josta taas Ada ei saanut kiinni vielä. Etutassuista ojensin Adan maahan samalla, kun käskyn annoin, kehuin ja annoin namin. Odottamista myös hieman kokeiltiin. Siitäkin sai jo hieman ideaa, mitä tarkoitin, mutta saa ottaa -käsky perään hämmensi vielä. Odottaminen menee kuitenkin vielä siten, että pannasta pidetään kiinni ja lasketaan irti saa ottaa -käskyllä tai vapaa-käskyllä. Mutta tosiaan on piraija kyseessä! Ensimmäisen namin annoin ja kiljaisin kovaa! Pienen namin ottaminen kädestä ei ollutkaan pennulle kovin helppoa ja otti sitten kaksi sormeani samalla kokonaan suuhunsa ja iski leukansa kiinni! Seuraava meni samalla tavalla, minkä jälkeen melkein heitin namit Adan suuhun. 

Piilossa!

Odotukset Adaa kohtaa ovat suuret. Riki oli todella fiksu pentu. Tarkoitus ei ollut Rikin kanssa ruveta niin aikaisin opettelemaan perusjuttujakaan, mutta kun toinen itse tarjosi istumistakin niin pakkohan siihen oli käsky laittaa. Ja siitä se sitten lähti. Ja nyt Riki osaa paljon käskyjä, osa jopa niitä ns. turhempiakin. Mutta heti, kun Ada tajuaa pissi ja kakka käskyt, olen todella iloinen! :) Rikin kanssa on helppo tehdä ns. pikapissityksiäkin, kun voi vaan sanoa "käypä tekemässä pissi, ja jos samaan syssyyn kakkakin tulee, olisi hyvä". Okei, ei koira lauseita ymmärrä, mutta Riki poimii oikeat sanat sieltä ja käy tekemässä tarpeensa heti. Tai ainakin minä näin kuvittelen asian. :) Mutta pointti siis oli, että Riki on koira fiksuimmasta päästä ja todellakin on tavoitteet korkealla Adankin suhteen. 

Ada on todella vilkas pentu. Ruokaakin antaessa pomppii tasajalkaa etu- ja takaperin ja tekee 360 asteen hyppyjä ja sekoaa heti, kun menee ruokakaapille. Alkuun ei meinannut malttaa keskittyä, kun käskyjä opeteltiin. Hyppi syliin ja yritti namit napata saman tien kädestä. Pissiä ja kakkaa löytyy yllätyksenä sieltä täältä, kun jotenkin kummallisesti on ehtinyt livahtaa näköetäisyydeltä. 

Annoimme ensimmäisen oikean luun Adalle sunnuntaina. Rikille hieman isomman luun ja Adalle putkiluun. Mutta totta kai toisen luu on parempi kuin oma luu. Jonkin aikaa malttoi omaansa järsiä ja pinnasta repi kaiken ylimääräisen pois, mutta sitten alkoi Rikin luu kiinnostamaan enemmän. Riki ei alkuun vahtaamisesta oikein tykännyt ja korvat luimussa ärisi Adalle. Lopulta kääntyili pois päin Adasta ja lopulta ei kiinnostanut enää ollenkaan Adan läsnäolo, mutta Adan luu alkoikin kiinnostamaan enemmän. Ada myös yritti huomaamatta järsiä Rikin luuta toisesta päästä, kun Riki järsi toisesta päästä. Mutta eilen sitten saimme todeta, että taisi Riki hieman ahnehtia luuta Adan vahtiessa, kun oksenteli luiden palasia. Adan mahalle luu ei aiheuttanut mitään, ei mennyt sekaisin tai muutakaan kummallista. Olemme antaneet Adalla myös raakaa lihaa ja hyvin on maha kestänyt. 

"Jos mie varovasti tästä päästä otan niin ei kai se huomaa..."

Tänään kävi myös kaveri kylässä pentua katsomassa. Hieman innoissaan koirat olivat. Kumpikin yritti kaverin syliin änkeä ja kamera kiinnosti kovasti. Adakin oli niin innoissaan, että ainakin kolmet pissit teki sisään ja kakatkin ehti jossain välissä tehdä. Lopulta malttoivat rauhoittua ja Riki makoili kaverin vieressä ja Adakin livahti nukkumaan eteiseen. Molemmat ovat erittäin sosiaalisia ihmisiä kohtaan. Ja jospa me Adan peloista hiljalleen päästäisiin eroon ja meillä olisi kaksi reipasta, vetopäistä ja muutenkin aivan ihanaa koiraa. <3 Ai niin, ostettiin potkuri, jotta pääsisin Rikin kanssa kunnon vetolenkkejä tekemään myös talvella. Ahkion kanssa on menty edelleen kujalla, mutta ahkion kanssa en tuohon tien varteen mene. Mutta nyt se potkuri pitäisi jaksaa koota ja ollaan molemmat sairaslomalla... Minä taas flunssassa... 

Pentukuulumisia

Adaa on nyt yritetty totuttaa uusiin asioihin. On hieman arka luonteeltaan meidän neiti. Ihmisiä ei pelkää ja meneekin mielellään vieraita moikkaamaan. Uudet paikat ja äänet jännittää kuitenkin todella paljon. Eräs aamu, kun pihalla oltiin, syttyi naapurin pihaan ulkovalo ja siitäkös se meidän neiti paniikin sai. Kun talon ohi kulkee ihmisiä, autoja, mopoja tai muita kovaa ääntä pitäviä koneita, pelottaa pientä. Tänään meni sauvakävelijöitä pihan ohi ja Adalla alkoi taas huuto ja sisään pyrkiminen. 

Uuden vuoden aatoksi meille tuli muutama kaveri kylään ja mukana tuli myös koira, Huugo, jonka olen ennenkin maininnut täällä. Oli meillä vappuna kylässä ja Rikin kanssa tulee loistavasti toimeen. Huugolla riittää virtaa, mutta on todella kiltti tapaus ja uskallettiin kylään ottaa. Rikiä ei kiinnostanut ollenkaan Huugon kiinnostus Adaa kohtaan. Ada taas huuti aina kun Huugo liian lähelle tuli. Pojat leikkivät kuten ennenkin ja Ada sohvapöydän takaa varovasti välillä haukahteli. 

Huugo kammoaa pauketta, joten oli Huugollekin hyväksi olla meillä leikkimässä Rikin kanssa. Ei paljoa pauke haitannut. Vasta siinä vaiheessa Huugo reagoi, kun ei Rikikään jaksanut leikkiä vaan lepäilivät. Ada kammoksui myös raketteja. Rikillä ei moista ongelmaa ole. Kuudelta lähdin käyttämään Adaa pihalla, enkä yhtään tajunnut paljon kello on. Heti ovella kuului paukahdus ja sehän se sitten riittikin. Ei meinannut suostua tarpeitaan tekemään. Loppuillasta ei pauke niin paljoa enää häirinnyt, vaikka reagoi siltikin hieman. 

Huugo oli meillä yötä ja seuraavana aamuna ei Adakaan enää niin paljoa Huugoa pelännyt. Jopa hieman uskalti leikkiäkin. 

Keskiviikkona Ada joutuikin jäämään yksikseen, kun me palasimme töihin lomien jälkeen. Yksin oleminen on sujunut hyvin. Paljon on pissiä ja kakkaa, mutta eipä muuta voi odottaakaan pieneltä vielä. Riki on tosiaan alhaalla ja Ada ylhäällä. Yöt ovat molemmat pääsääntöisesti ylhäällä olleet. Eräs ilta jouduin Rikin ajamaan alakertaan, kun leikistä ei meinannut millään loppua tulemaan. Seuraavana iltana otin petcorrectorin yläkertaan ja Riki tajusi heti juonen jujun. Adaa ei petcorrector paljoa häiritse. Mutta sen jälkeen olemme yöt saaneet rauhassa nukkua. Öisin emme ole nousseet Adaa pihalla käyttämään. Viimekin yönä heräiltiin, kun neiti meinasi sänkyyn kiivetä, mutta tönäistiin sivuun ja käännettiin kylkeä. Itse olen taas kipeänä, joten en millään jaksanut nousta pihalla käyttämään. Yön saldo oli kuitenkin vain kolme pissiä ja yksi kakka. 

Lähdimme myös käyttämään Adaa vieraiden luona. Ensimmäinen kohde oli äitini luokse meno. Siellä Ada oli alkuun hieman paniikissa, mutta äitini antoi nameja ja jutteli paljon Adalle, joten Adakin pian rentoutui. Pojat pääsivät pihalle vähäksi aikaa niin sai Adakin paikkoja rauhassa tutkia.

Ja totta kai Ada teki tuttavuutta Upin kanssa. Leikkiin ei ihan ryhtynyt, hieman perässä juoksi ja Upi yritti leikkiä Adan kanssa, mutta Ada ei oikein tajunnut sitä. Adan nukkuessa Upi kävi Adaa nuuhkimassa ja hieman huitoikin, mutta eipähän toinen reagoinut moiseen. 

Malttoi koko porukka hetkeksi paikoilleen rauhoittua. 

Hulilla oli ongelmia Adan löytämisessä. Haisteli kovasti, mutta aina tuli kaikkea muuta eteen, joten löytäminen oli todella vaikeaa. Ada pysyi kuitenkin paikoillaan ja seuraili Hulin touhua varovasti. Lopulta Huli Adan löyti, mutta eipähän paljoa loppujen lopuksi kiinnostanut.

Kotimatkalla ajateltiin kokeilla molemmat laittaa auton konttiin. Äitini luokse mennessä Adaa ei häirinnyt autossa oleminen, mutta lähtiessä itki alkuun paljon. Ilmeisesti epätasainen tie häiritsi eri tavalla kontissa. Riki ärsyyntyi hieman ja murahteli Adalle, mutta rauhoittui lopulta myös. Hyvin sujui. Eilen kävimme pitsat hakemassa ja koirat olivat mukana. Kävimme kaupungissa ja odottamiseen meni reilu puoli tuntia. Ajateltiin, että saadaan Adaa totuteltua meteliin ja liikenteeseen odotellessa, mutta toinen vetelikin sikeitä koko ajan kontissa. Rikin kanssa sitten touhuttiin odottelun ajan. 

Vielä viikko sitten Ada ei saanut oikeastaan mitään aikaiseksi hammastikuille. Eilen syöminen sujuikin jo eri tavalla, vaikka hidastahan se vielä olikin. Riki jäi oman syömisensä jälkeen vahtimaan Adaa, mutta kiellettiin ottamasta Adalta. Ada vaan välillä lähti juoksentelemaan muualle, välillä tikku mukana ja välillä se jäi matolle odottamaan. Lopulta omakin huomio herpaantui ja Riki sai napattua Adan tikun. 

Rikille on nyt kohtalon päivä varattuna. Tammikuun lopulla käytämme Adan ensimmäisessä rokotuksessa ja samalla kertaa Rikille tehdään kastraatio.