Lumitöitä ja irti!

Tänään päätin, että on aika tehdä tuolle meidän aidalle jotain. Tai lähinnä sille olemattomalle aidalle... Lopputulos oli paljon lumitöitä niin etu- kuin takapihalla, että sain hieman enemmän korkeutta aidalle näin talvella ja vielä tuon etupihan suljettua niin, että eivät pääse livahtamaan pihasta ihan heti. Totta kai tuokin versio on nyt sellainen, että valvomatta ei voi pihalle laskea, koska etenkin Riki pääsee helposti yli, jos niin oikeasti haluaisi. Adakin aikanaan. Mutta tosiaan lopputulos etupihalla oli tällainen viritelmä tähän hätään: 

Riki uteliaana meni aidan reunoille katsomaan, mitä olen siellä saanut aikaiseksi. Tuli kuitenkin kutsusta luokse. Kävi aina katsomassa takapihalla, mutta tuli heti takaisin jo ihan omastakin aloitteesta. Namipussi oli tietenkin mukana, koska halusin jotain erittäin houkuttelevaa Rikillekin olevan, jos olisi sittenkin päättänyt aidan yli mennä. Paljon palkitsinkin luoksetulosta niin Rikiä kuin Adaakin. Palkitsin myös oma-aloitteisesta kontaktin otosta kumpaankin. Adalla meni pitkään tajutessaan, ettei koko ajan vieressä istumalla ja tuijottamalla namia saa. Vapaa käsky on Adalle jo hyvin päähän jäänyt ja sillä yritin saada Adaa irtautumaan minusta. Alkuun ei millään meinannut antaa namien tuoksulta periksi, mutta lähti lopulta Rikin perässä juoksentelemaan. Aina kun tulivat luokse kontaktia ottamaan, palkitsin. 

Rikillä riitti paljon virtaa! Olen saanut kuulla kritiikkiä siitä, että koiran tulee osata rauhoittua ja niinhän Riki osaakin. Mutta totuus on kuitenkin myös se, että jos Riki ei saa tarpeeksi kulutettua energiaansa juoksemalla ja riehumalla, on Rikin käytös ylipäätään erittäin ala-arvoista. Riki turhautuu ja purkaa sen tottelemattomuudella ja hyppimällä. Ja en koe, että minun tarvitsee vaatia Rikiä olemaan viikon saamatta kuluttaa ylimääräistä virtaansa, vaikka olisikin melkein -30 pakkasta. En itsekään osaa olla paikallani montaa päivää, joten miksi minun pitäisi niin vaatia koiriltanikaan. Jotkut kun tuntuvat olevan sitä mieltä, että niinkin kovalla pakkasella koiran ei pitäisi antaa juosta ja riehua ulkona, kun keuhkoihin käy. Eihän me vetämään lähdetä (kun ei minuakaan ole pakkasen kestäväksi ikävä kyllä tehty), mutta nytkin pari päivää sitten annoin koirien pihalla juosta ja kuluttaa energiaansa, vaikka mittari näytti melkein -30. Jos olen sen takia huono koiranomistaja joidenkin mielestä, niin sitten olen. Mutta meillä on aktiiviset koirat, jotka oikeasti tarvitsevat ja kaipaavat liikuntaa.

Riki ja Ada löytivät oksan, jonka olin tiputtanut puita hakiessani. Sen kanssa sitten juoksentelivat. Tai no, Riki juoksenteli. Hyvin harvakseltaan Ada oksaa Rikiltä sai. 

Piti laittaa vielä videokin, mutta jostain syystä ei nyt lataa tähän sitä... Katsotaan, jos joku toinen kerta saisin senkin laitettua. Näkisi muutkin, miten Riki nauttii pihalla irti olemisesta. :) Pääsee juoksentelemaan miten haluaa ilman pelkoa liinan loppumisesta tai siihen sotkeutumisesta.