Agilitya ilman odotuksia

Olen ihminen, kuka tykkää kisaamisesta ja on luonteeltaan todella kisahenkinen. Nyt kuitenkin olen saanut huomata, kuinka mukava on vaihtelun vuoksi treenailla agilityn parissa ilman sen kummempia odotuksia. Ei tarvitse hinkata jotain tiettyä asiaa, joka kisoissa on usein aiheuttanut harmaita hiuksia. Ei tarvitse jännittää, millä fiiliksellä koirat juuri tänään toimii. Ollaan saatu treenailla täysin omaksi iloksi. 

Nyt meille onkin muodostunut huomaamatta uusia tavoitteita. Suulliset käskyt tuntuvat olevan tällä hetkellä pienimuotoinen muoti-ilmiö. Adankin kanssa ollaan syksyn mittaan suullisia käskyjä harjoiteltu takaakiertojen muodossa. Uusin kouluttajamme on tiedustellut parikin kertaa syksyn mittaan, onko kiinnostusta lähteä vahvistamaan suullisia käskyjä in-in käskyn muodossa. Ei ole ollut. Kuitenkin eräs kerta Taigan treeneissä teimme sivuttaisia hyppyjä ja niistä lähti itsellekin muodostumaan ajatus, ettei in-in ohjauksen opettaminen ehkä olisikaan ihan mahdoton ajatus. Myös Adasta on saanut huomata, kuinka herkkä on ohjaukselleni, joten ajatus suullisista käskyistä on vain vahvistunut.

Siitä päädyimmekin molempien aksakoirien kanssa harjoittelemaan in-in ohjausta. Molemmille onneksi sivuttaiset hypyt on suht helppoja, joten olen lähtenyt muodostamaan yhteyttä in-in käskyn kanssa hypyille ensin yhden ja kahden hypyn kanssa lopulta hieman kulmia vaikeuttaen. Muutaman kerran olemme näitä asioita nyt treenanneet ja kumpikin kaipaa vahvistamista, mutta Adalle selkeästi asia on helpommin yhdistettävissä kuin Taigalle. Tänään treeneissä Taigalla asia oli helpompi ymmärtää, kun vauhtia ei ollut liikaa eli yksittäisenä hyppynä. Adalle on pystynyt kulmia vaikeuttamaan nopeammin ja ottamaan useamman esteen mukaan treeniin. Adan kanssa olemme myös vahvistaneet in-inin erottelua takaa ohjauksesta. 

Taigan kanssa otamme nyt tavoitteeksi treenata enemmän puomin kääntymisiä. Tänään kaverin kanssa tämä onnistui hallillakin, kun kaveri toimi apupalkkaajana. Eli jatkoimme Sennin antamien ohjeiden mukaan pelkän puomin alasmenon kanssa, matto kontaktialueelle ja kaveri etupalkkasi, kun minä lähetin puolesta välin puomin alasmenoa Taigan etenemään. Paljon on vielä tämän kanssa tekemistä. 

Adan kanssa olemme ottaneet tavoitteeksi itsenäisemmät kepit. Olemme yrittäneet vahvistaa sivuirtoamista ja pari kertaa etupalkan kanssa sitä, että jäisin itse taakse. Tänään ilman etupalkkaa sain ohjattua Adan suorittamaan kepit loppuun saakka putki välissä! Hieno edistys! 

Ada kanssa on pitänyt vahvistaa puomin ylösmenoa. Välillä puomi sujui jo todella hienosti, mutta viime aikoina on taas loikkimista tapahtunut. Olen myös miettinyt, että nostaisin Adan virettä treeneissä pallon avulla, jotta Ada oppisi toimimaan ja keskittymään radalla myös korkeammassa vireessä. Kuopion kisoissa tuli jälleen huomattua, että Ada oli liian innoissaan, eikä pystynyt keskittymään laisinkaan minuun radalla. Joensuussa onneksi teimme jo yhdessä rataa, vaikka olikin yllättäviä rengasvirheitä. 

Taigan kanssa saimme sekä Kuopion että Joensuun kisoissa jo hyviä ehjiä suorituksia aikaiseksi ja Taigan kanssa kisaamisesta jäi tältä kaudelta hyvä fiilis päällimmäiseksi mieleen. Nyt treenaillaan pari kuukautta ja katsotaan, mitä uusi vuosi tuo tullessaan molempien kanssa!

Lumikausi avattu!

Vihdoin ja viimein satoi lumi meillekin. Pakkasta on ollut viime viikot, mikä on haitannut kikkarilla ajoa, koska takajarru jäätyili. Lopulta vaihdettiin takajarruvaijeri ja kas kummaa, päästiin Adan kanssa ajelulle. Maassa oli ohut lumipinta, joka ei riittänyt vielä kicksparkille. Pääsimme kuitenkin maastossa hyvin ajamaan ja kikkari piti hyvin. Kävimme myös Aslakin kanssa joitakin päiviä myöhemmin lumiolosuhteita testaamassa kikkarilla. Saimmekin kunnon testiolosuhteet, kun välillä oli peilijäätä ja välillä mentiin maastossa, jossa annoin Aslakin etsiä sopivan reitin leveällä polulla, jossa paljon monttuja ja muita epätasaisuuksia oli. Itse keskityin vain pitämään tasapainon ja selviytymään kaatumatta. Aslak osasi fiksusti etsiä hyvän reitin jopa liukkaalla pinnalla. 

Kävimme pitkästä aikaa myös yhteistreeneissä Viekijärvellä. Hieman kyseenalainen olin kikkarin suhteen ja pakotin miehen vielä vaihtamaan takajarrupalatkin, jotta minun ei tarvitsisi sairaalaan päätyä... Yön aikana lunta kuitenkin tuli sen verran lisää, että kikkarin lisäksi matkaan lähti varalta kickspark. Lenkki heitettiinkin lopulta kicksparkilla Adan ja Taigan kanssa. Lähtö oli edelleen sellainen, etten yksin olisi selvinnyt. Kitka kuitenkin oli erilainen ja koirat saivat tehdä raskaan työn. Matkan suunnittelin alunperin 6,6 km, mutta oikaistiin ja päädyttiin ajamaan 5 km. Lopussa piti osan matkaa kävellä, kun autotie oli hyvin jäinen, eikä pitoja löytynyt koirille eikä minulle. Ja kuitenkin sen verran kiviä, että kickspark ei kulkenut kunnolla. Itse löysin yllättävän helposti tuntuman kicksparkiin pitkästä aikaa, vaikka yllättäen se mukaan lähtikin. Taiga alkuun hyökkäili Adan päälle. Kunnia kuitenkin Adalle, joka sietää yllättävän paljon Taigalta ja keskittyi vain etenemiseen ja hyökkäyksen väistämiseen. 

Tänään otin pitkästä aikaa Adan ja Aslakin työskentelemään yhdessä kicksparkin eteen. Otin Aslakin pihalle seuraamaan valmisteluja ja Adan otin ulos juuri ennen lähtöä suoraan liinaan kiinni. Lähtö olikin yllättävän rauhallinen. Kaiken kaikkiaan lenkki oli oikein onnistunut. Ada yritti välillä nostaa vauhdin laukalle, mutta Aslak piti rauhallisen ravinsa. Ja Ada kuitenkin oli se, joka vei ohitukset kunnialla. Kukaan ei ärhennellyt kenellekään ja Aslak tuntui alistuvan Adalle hyvin. Vaikka pitikin haluamansa vauhdin. Mukava oli nähdä tämä kaksikko pitkästä aikaa yhdessä töissä ja jälleen kaikesta huolimatta hyvin sopuisissa merkeissä. 

Missä mennään agilityssä?

Agilityssä meillä oli alkusyksystä kamala vaihe, kun Taiga oli todella tuulella käyvä, eikä tiennyt mitä tapahtuu milloinkin treeneissä. Adan kanssa ei päästy treenailemaan, kun toipui anaalirauhasen tulehduksesta, joka vain jatkui ja jatkui. Lopulta pääsimme taas vauhtiin! Taigan kanssa olemme tehneet lyhyttä suoritusta paljolla palkalla. Kepit ovat tuottaneet ongelmaa, mutta sain kouluttajalta palautetta, että vaadin Taigalta jo kolmosluokan juttuja, kun vaadin aloittamaan itsenäisesti tai etenen itse liian nopeasti. Pitääkin siis itse opetella omaa ajoitusta, jolla voin helpottaa Taigan osaamista. Viimeksi lauantaina huomasin, että virhe on myös itse hidastella kepeillä vaan minun pitää vain juosta ja edetä, jolloin Taiga ei ehdi nenäänsä liikaa maahan laittamaan.

Nenä onkin Taigan kanssa ollut suuri ongelma, johon viime viikolla ratkaisuksi saimme lihapullat. Tai ainakin alku ratkaisulle. Kouluttajalle annan ns. kakkosnamit, jota käytämme etupalkkana ja itsellä on ne parhaat palkat, jolla saan Taigan kiinnostumaan minusta ja pitämään kontaktin minussa. 

Juoksupuomin kanssa olemme päässeet siihen pisteeseen, että suoraan meneminen on todella hieno! Taiga tekee jopa neljän tassun osumia kontaktialueelle. Olemme siirtyneet treenailemaan Sennin Huotarin ohjeistuksella kääntymisiä. Kerran toki vasta. Teimme vain alasmenoa nousten pöydältä puomin lappeelle ja siitä lähetin hitaassa vauhdissa Taigan etupalkalle tavoitteena Taigan osua kontaktialueella olevalle matolle. Kouluttaja laittoi hypyn siivekkeen kontaktialueen viereen, jotta Taiga ei oikoisi vaan oppisi hakeutumaan ensin matolle. Taiga tajusi tämän yllättävän nopeasti, mutta pienellä etenemällä kuitenkin mennään kerrallaan. Kotiläksyksi saimme treenata mattoa käännösten kanssa kotona. Tunnustan kyllä, että emme ole ehtineet/muistaneet ja arki-illat on jo töiden jälkeen niin pimeät, että en edes yritä pihalla treenata. 

Adan kanssa olemme päässeet kunnolla vauhtiin treeneissä. Adalla on aivan loistava energia! Olemme treenanneet itsenäisempiä keppejä ja sanallisia käskyjä takaakiertojen ja suorien hyppyjen erottelua varten. Juoksukontakti Adalla on myös varmentunut ja saamme Adankin kanssa jo todella hienoja suoraan jatkuvaa puomia aikaiseksi. Adan irtoaminen on muutenkin tällä hetkellä todella hyvää ja este-erotteluissa olen todella yllättynyt, ettei Ada olekaan niin putkihakuinen kuin aina epäilen. Ensi viikonloppuna olemme Adan kanssa menossa Tuulia Liuhdon koulutukseen! Olimme hänen koulutettavanaan myös vuosi sitten ja saimme treeniohjeeksi tehdä matalia hyppyjä, jotta Ada saa varmuutta etenemiseen (check!) ja takaakiertoja vahvistaa (check!). Mielenkiinnolla odotan, mitä neuvoja tällä kertaa saadaan!

Viime lauantaina kävimme isommalla porukalla ison kentän treeneissä omalla hallilla. Treenattiin kisanomaisia suorituksia. Ensimmäisenä tehtiin agilityrata, jota ei tietenkään videolle otettu, kun teimme todella hienon puomin! Tietenkään en itse sitä nähnyt loppuun saakka, koska yritin ehtiä persjättöön puomin jälkeen, mutta treenikaverit sanoivat puomin olleen hyvä ja minulla tuli oikeasti kiire ehtiä persjättöön! Agilityradalla Taiga palkattiin keppien jälkeen ja toisen kerran otettiin kepit ja jatkettiin rataa. Hieman meinasi nenä viedä, mutta saimme lopulta hyvän suorituksen tehtyä. Hyppyradalla huijasimme Taigaa ja treenikaveri seisoi kepeillä kuin palkkaamassa, mutta jatkoimmekin rataa. Ensimmäisellä yrityksellä itse hidastin liikaa vauhtia ja Taigakin hidasti. Toisella yrityksellä ymmärsin jatkaa vauhdilla matkaa, joten Taigakin teki kepit loppuun saakka hyvällä vauhdilla. 

Alma off snow ja Liepeencross 2018

Tänä syksynä aloitettiin koirien kanssa vetokisat virallisissa luokissa ja ensimmäistä kertaa rohkaistuin kahden koiran luokkaan! Yhteistreenien perusteella tiesin jo, että yksin en tule pärjäämään lähdöissä ja se minua jännittikin kaikista eniten kisaamisen aloittamisessa. 

Alma off snow järjestettiin lokakuun alussa Oulunsalossa. Lähdimme Adan ja Taigan kanssa ajamaan Ouluun perjantaina ja yövyimme viikonlopun Nallikarin leirintäalueella pienessä mökissä, johon juuri sovimme kahden sopuisan malamuutin kanssa. Kisat alkoivat lauantaina ja olivat kaksipäiväiset. Leiriydyimme kisapaikalle leiriketjun kanssa, jossa molemmat koirat rauhoittuivat hyvin lepäämään. Lähtöön sain apua muilta malamuuttitiimeiltä, jotka auttoivat siirtymään leiriketjusta lähtöviivalle. Ada kävi todella kuumana ja saikin liikaa energiaa kulutettua lähdössä. Seuraavana päivänä yritettiin ottaa vasta myöhemmin koirat leiriketjusta, mutta molemmat olivat kuitenkin vielä edellisen päivän kisoista väsyneet, joten pienikin riekkuminen vei voimia molemmilta. Kisat kokonaisuudessaan meni kuitenkin hyvin, vaikka koirat väsähtivätkin. Taiga teki ensimmäisenä päivänä hyvin työn loppuun saakka ja sai omalla työllään paikattua Adan jaksamattomuuden. Toisena päivänä koirien yhteinen sävel löytyi nopeammin ja jopa yllätyin, että aikamme ei oikeastaan kovin paljoa eronnut sunnuntaina lauantailta. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että jopa Ada sai tasaisemman vauhdin jo heti alussa ja jaksoi paremmin loppuun saakka tasaisemmin. Jumbosija saatiin, mutta ohitukset toimi hienosti ja maalista varikolle saimme ajaa rauhassa, koirat tottelivat käskyjä ja niitä sai pari lasta reissuketjussa rapsutella sydämensä kyllyydestä. Kaksipäiväiset kisat olivat kuitenkin liikaa koirien jaksamisen kannalta. Keskinopeus oli reilu 16 km/h, matka 4,8 x 2 ja aikaa per päivä meni suurin piirtein 15 minuuttia. 

Reissu kokonaisuudessaan oli mukava. Adan ja Taigan kanssa on kiva ja helppo matkustaa. Kävimme myös tervehtimässä Taigan veljeä Oulussa. Melkoinen paketti onkin! On kasvanut hienosti ja tasaisesti ja oli mukava jälleen kuulla, miten hyvän luonteen omaava tämäkin on sisaruksista. 

Toiset syksyn kisat kävimme ajamassa Laukaalla Liepeencrossissa. Jälleen luokkana virallinen DS2. Tällä kertaa kisat olivat pienemmät ja malamuuttitiimejä, joihin luottaa avun saamiseksi, ei ollut. Sain lopulta suostuteltua miehen mukaan auttamaan. Tällä kertaa kisat olivat yksipäiväiset. Koirat olivat jälleen erittäin innokkaana lähdössä liikenteeseen, mutta saimme apua kaveriltani, joka juuri ennen meidän lähtöä lähetti oman kuskinsa liikenteeseen ja jäi sitten meitä auttamaan. Mies piti Adaa ja hän otti Taigan rauhoitteluunsa. Ja yllättäen molemmat lähtöviivalla rauhoittuivat. Tai kyllähän ne jännittyneitä olivat, mutta selkeästi jo rauhallisempana keskittyivät odottamaan lähtökäskyä. Kaipa ne siis jotain jo ehtivät näiden parin kisan aikana oppia. Liikenteeseen lähdettiin laukalla ja vauhti pysyi hyvänä siihen asti, kun kolmosen lenkiltä erottiin vitoselle, joka alkoi järkyttävän pitkällä ylämäellä! Se mäki vain jatkui ja jatkui... Meillä meni kokonainen minuutti mäen suoritukseen! Ada ja Taiga vetivät malamuuttimaiseen tyyliin mäen päälle ja itse yritin potkia apuna, minkä jaksoi. Kiitin onneani seuraavasta alamäestä, vaikka se pieni olikin. Loppumatka mentiinkin pääasiallisesti kevyellä ravilla, mutta joitakin pieni laukkakohtia oli. Jälleen oli yksi ohitus ja se meni meidän osalta taas hyvin. Matka oli viisi kilometriä ja aikaa meni 20 minuuttia...

Tää youtuben ja bloggerin yhteistyön rakoileminen välillä ärsyttää, joten jälleen yksi video tulee linkkinä...

Liepeencross 2018

Ylpeä olen, että uskalsimme lähteä kisaamaan! Kokonaisuutena voimme päätellä, että Ada ei ole sprinttikoira ja ehkä jatkossa Taiga ja Aslak ovat ennemmin lyhyille matkoille tehtyjä. Adalla on lisäksi kunto vielä heikompi jatkuvista sairaslomista johtuen, joten ei mikään yllätys ollutkaan, ettei mitään kummempia tuloksia tullut. Kokemusta kuitenkin ja jospa joku kerta lähdötkin rauhoittuvat.  

Yhteistreenit 29.9.

Kävimme jälleen Viekijärvellä treenailemassa porukalla. Tällä kertaa mukaan Taigan kaveriksi pääsi Ada. Tarkoituksena oli tehdä vielä viimeiset treenit ennen kisaviikonloppua. Matkaksi päätettiin 2x4,8 km. Välissä pidettiin muutaman tunnin tauko. 

Lähtö oli yhtä kaaosta. Yritin ottaa viime tipassa koirat kikkarin eteen, mutta sitten hajosi seisinki ja Ada meinasi lähteä kikkari perässään juoksemaan, mutta eräs nappasi Adan kiinni ja refleksinä itse laskin Taigasta irti ja tajusin lopulta, että Taiga ei ollutkaan missään kiinni ja nappasin kiireellä Taigan kiinni. Taiga ei vain tainnut edes tajuta olevansa irti. 

Toiset olivat jo valjastaneet koiransa ja Heikki minulle rupesi seisinkiä metsästämään ja kokoamaan. Todettiin, että nuo muovilukot ovat aivan turhia ja hän etsi sopivia pistoolilukkoja, joita käyttää. Lopulta saatiin koirat valjastettua, mutta sillä aikaa olikin kaverin kärrystä jarrut hajonneet. Ensimmäinen lähti jo liikenteeseen ja Heikillä oli täysi työ pitää Adaa ja Taigaa. Meidän piti vasta myöhemmin lähteä liikenteeseen, mutta koska muutkaan eivät vielä lähteneet, päätimme laskea Adan ja Taigan liikenteeseen. Lähdettiinkin sellaisella vauhdilla, että huh huh... Pääsimme noin kolme kilometriä keskenämme, kunnes takaa tuli pari huskyvaljakkoa, jotka menivät lopulta ohi ja ajettiin perässä loppuun saakka. 

Toisella kierroksella teimme ohituksia. Toiselle kierrokselle lähti meidän lisäksi yksi  pieni huskyvaljakko, iso huskyvaljakko ja yksi iso alluvaljakko. Ohituksia teimme liikeessä vuorotellen ohittaen isoja kasivaljakoita tai sitten isot valjakot ohittivat pienempiä valjakoita. Todettiin, että kenelläkään ei ollut minkäänlaisia onglemia ohitusten suhteen. 

Päivä oli selkeästi todella rankka Adalle ja Taigalle. Tähän asti olimme ehtineet treenata vain maksimissaan viitisen kilometriä päivän aikana. Välissä oli kuitenkin tauko, mutta selkeästi koirat olivat väsyneempiä toisella kierroksella. 

Tarkoituksena ei ollut treenata koiria enää ennen kisoja, mutta vielä maanantaina kävin kuitenkin yhden koiran kanssa kerrallaan parin kilometrin vedot tekemässä. Ada teki täysillä töitä koko matkan, mutta Taiga oli sunnuntaiajelulla. 

Ohessa video Viekijärven treeneistä. Valitettavasti luulin, ettei kamera toiminut, joten toiselta kierrokselta jäi ohitustreeni kuvaamatta. 

Malamuuttien maine vihaisena koirana

Viime aikoina on ollut paljon keskustelua koirien tekemistä hyökkäyksistä. Tämän syksyn aikana ei ole ainakaan minun korviini kantautunut keskustelua malamuuttien tekemistä hyökkäyksistä, mutta olikohan se viime talvena, kun naapurikunnassa malamuutti oli hyökännyt toisen koiran kimppuun. Somessa on ollut keskustelua mahdollisesti huskyn hyökkäyksestä volpinon kimppuun. Siinäkin keskustelussa ihmeteltiin huskyn aggressiivisuutta, mutta todettiin, että malamuutti voi olla paljon äkäisempi. 

Kävimme Alma off snow kisoissa Adan ja Taigan kanssa kahden koiran kärryluokassa kisaamassa. Sielläkin toisena päivänä meidät ohitti sammarivaljakko ja hämmentyneenä katsoin, kun ensin kuski pyysi ottamaan koirat lyhyemmälle liinalle ja sen jälkeen kipaisi omiensa kanssa pusikon puolelta ohi. Ada ja Taiga ovat mitä leppisimpia ohitettavia ja hämmentyneenä seurasin sammarikuskin toimintaa. Keskustelimme aiheesta muiden malamuuttikuskien kanssa varikolla ja siellä muut totesivat, että malamuuteilla valitettavasti on sellainen maine kisaurilla, että muut kuskit yleensä pelkäävät malamuuttien ohittamista. Mekään emme tietenkään asiaa helpottaneet, kun Ada ja Taiga kuumuvat lähdössä. Kumpikaan ei satuttaisi koiria eikä ihmisiä, mutta ovat vain kiihkeitä ja malttamattomia lähtijöitä.

Nämä keskustelut ovat saaneet minut todella surulliseksi ja pohtimaan asiaa paljon. Adaa käyttäessä jalostukseen löysin Adalle todella kultaisen uroksen. Hali on todella hyväluonteinen, kuten myös Ada. Ada toki osaa olla tiukka, mutta jos ei toiset uhmaa, ei Adallakaan ole mitään tarvetta ärähtää. Nämä kaksi ovat saaneet todella hyväluonteisia pentuja aikaiseksi. Taiga on tähän mennessä tullut toimeen kaikkien koirien kanssa. Todella iloinen olen siitäkin, että pentueen ainoat kaksi urostakin ovat sosiaalisia koiria. 

Kaikki malamuutit eivät toki ole samanlaisia. Mutta ei ole myöskään kaikki koirat muidenkaan rotujen sisällä. Siksi minusta on niin surullista, että koko rotu leimataan yksilöiden takia. Kuten muissakin roduissa tapahtuu. Kuitenkin jokaisesta rodusta löytyy ne ns. huonot yksilöt. Toisilla on voimaa enemmän kuin toisilla ja siten tuhojakin voi saada aikaan enemmän kuin pienemmät koirat. Useimmiten vika on kuitenkin ihmisessä. Voi olla, että ihminen ei ole osannut kasvattaa koiraa oikein tai on kohdellut koiraa väärin. Koiralla voi olla kipuja. Mistä tahansa koirasta voi saada aggressiivisen. 

Erityisesti Taigan myötä olen saanut oppia, miten helppoa koiran kanssa voi olla. Kaikki meidän koirat ovat jääräpäitä. Niiden kanssa on saanut tahkota tiettyjä asioita. Koulutus ja sosiaalistaminen ovat olleet avainasemassa jokaisen kanssa. Jokainen on aikanaan kehittynyt, kasvanut ja oppinut erilaisiin tilanteisiin. Jopa Aslakista on nuoruuden huimuuden jälkeen kasvanut järkevä koira. Aslak ei tule kaikkien koirien kanssa toimeen, mutta osaa yllättää ja rakastaa. Mutta Taiga on aivan erityinen luonteeltaan. Taiga on perinyt molemmilta vanhemmiltaan kultaisen luonteen. Taiga on halinalle kuten isänsäkin. Taigan kanssa on helppo matkustella ja kulkea tilanteessa kuin tilanteessa. Jatkossakin haluaisin tähän pentueiden kanssa pyrkiä ja muun muassa siksi haluan Taigaa käyttää jalostukseen. Syitä on muitakin, mutta erityisesti tuota luonnetta mielellään jatkojalostaa. 

Yhteistreenit 15.9.2018

Kokoonnuttiin toisen kerran tälle syksylle parin huskyihmisen kanssa treenailemaan Lykynlammelle. Tällä kertaa mukana oli myös kasvattini Nuka omistajansa kanssa. He myöhästyivät treenien alusta, mutta ehtivät hyvin toiselle kierrokselle mukaan. 

Taiga ja Ada kävivät todella kuumana lähdössä. Otin autosta vasta, kun lähtö lähestyi, mutta lähtö kuitenkin venyi ja venyi ja koirat keräsivät kierroksia kikkarin edessä. Minulla oli täysi työ pitää koirat aloillaan ja yritin käskyttää istumaan ja odottamaan huonolla menestyksellä. Seisingissä on muoviset kiinnikkeet, joista toinen irtosi Adan pannasta kesken lähtöhärvellyksen. Sain sen takaisin, mutta liinakin välillä pääsi irtoamaan adapterista. Lopulta minun oli vain annettava lähtökäsky siitä huolimatta, että toiset eivät olleet aivan valmiita. Nopeasti he kuitenkin lopulta perään pääsivät. 

Taigalla on juoksut ja Adalla anaalirauhasen tulehduksen paraneminen lopuillaan. Kumpikaan ei haitannut treenaamista ja ohituksetkin muiden koirakoiden kanssa sujuivat hyvin, vaikka välillä oli hyvinkin kapeita kohtia, joissa ohituksia tehtiin. Ada oli ensimmäistä kertaa treenaamassa anaalirauhasen tulehduksen jäljiltä ja selkeästi väsyi nopeammin kuin muut. Lopulta tulimme ilman ohituksia perässä, että Ada sai pidettyä tasaista vauhtia yllä. 

Nuka pääsi omistajansa kanssa testaamaan kikkaria. Lenkki sujui kuulema hyvin ja heille jäi tavoitteeksi hankkia omakin kickbike. Nuka on todella herttainen ja hyvin kehittynyt poika. Aloimme suunnitella talveksi tavoitetta saada perhe yhdessä reen eteen; Nuka pyöräkoiraksi ja Ada ja Taiga johtoon. 

Otin myös ja ostin tälle kaudelle kisalisenssin. Ilmoitin jo ensimmäiseen kisaan Adan ja Taigan kahden koiran kärryluokkaan Alma off snow kisaan Oulunsaloon. 

Viekijärven treeniviikonloppu 31.8.-2.9.2018

Lähdimme Taigan kanssa perjantaina kohti Lieksaa (vai Nurmesta). Kohteena oli Lieksa-Nurmeksen lentokenttä ja valjakkotreeniviikonloppu Viekijärven valjakkoporukan järjestämänä. Kohteessa oli laavu sekä ulkohuussi ja majoituimme Taigan kanssa teltassa. Taiga oli myös ensimmäistä kertaa reissuketjussa, jota pitää seuraavaa kertaa varten hieman tuunailla, jotta se olisi käytännöllisempi. Nyt ketju meinasi mennä solmuun välillä. Taiga kuitenkin rauhoittui hienosti ketjuun, joten suurempia ongelmia ei ollut. Toki itsellä jäi alkuun varmistamatta jokainen kiinnitys ja heti alkuun Taiga jo käveli reissuketjulta kohti laavua, jossa olimme kokoontuneet. Näitä karkureissuja ei enää tapahtunut viikonlopun aikana ja varman päälle pelaten laitoin Taigan treenien ajaksi autoon, jos Taiga ei ollut vielä itse töihin lähdössä. Neidillä oli hieman tuota innokkuutta ja meinasi pari kertaa valjaistakin karata toisten valjakoiden perään.

Perillä ensin kasasin leirin valmiiksi; kokosin teltan ja laitoin Taigan reissuketjuun. Siirsin tavarat telttaa, joita sitten riittikin. Olin valmistautunut kylmään ja sateeseen, joten vaihtovaatteita oli useita mukana. Lisäksi eväät oli mietitty siten, että ne kestää pari päivää ilman kylmää. Pieni kylmälaukku oli mukana, jossa minulla oli mukana muutama leipäpalanen ja grillimakkaraa. Lisäksi pientä herkkua eli suklaata. Taigalle myös juomista ja ruoat. 

Perjantai-iltana kävimme tutustumassa reitteihin mönkijän perässä peräkärryn kyydissä istuen. Lisäksi istuimme laavulla juttelemassa ja kertoilemassa kokemuksia. Varsinainen treeni aloitettiin lauantaiaamuna. Herätys oli kuudelta, mutta varttia vaille heräsin huskien ulvontaan. Taiga oli ainoa malamuutti, eikä muiden ulvontaan lähtenyt laisinkaan mukaan. Lauantaiaamuna oli vuorossa ohitustreeniä. Varttia vaille seitsemän starttasi kaksi isompaa valjakkoa ja siirtyivät reitin varteen sitomaan valjakkonsa kiinni, jotta pienemmät valjakot voisivat treenata turvallisesti ohituksia. Seitsemältä starttasi pikkuvaljakot. Taiga lähti hurjaa vauhtia liikenteeseen ja jaksoi pitää melkein loppuun saakka vauhdikkaan laukan. Ohitukset Taiga teki melko varmasti ja sai kehuja vauhdista. Oli ilmeisesti yllättänyt malamuuttina, miten nopea pystyy olemaan. 

Kuva Heikki Turunen

Lauantaipäivä meni hengaillessa ja lepäillessä. Osa testaili varusteita ja nuoria koiriaan. Lieksan paikallislehti kävi tekemässä juttua tapahtumasta. Mekin kävimme pienet torkut välillä teltassa ottamassa. Jännitimme laskeeko lämpötila tarpeeksi illan treeniä varten. Seitsemältä tilanne alkoi näyttämään hyvältä ja eräs lähti kotoaan jo koirat hakemaan treeniä varten. Ensimmäinen valjakko pääsi starttaamaan kahdeksan aikaan illalla ja loput valjakot noin puoli yhdeksän aikaan. Pimeä tuli nopeasti, joten lamput tulivat tarpeeseen. Treenin teemana oli huviajelu eli kunhan vain ajeltiin ja pidettiin hauskaa. Taiga lähti taas liikenteeseen todella nopeasti ja sports tracker näytti keskinopeudeksi jopa 19 km/h! Loppuilta meni iltapalaa syödessä ja unille ryhtyessä, jotta jaksoimme sunnuntaina herätä taas ajoissa treenaamaan.

Kuva Marjut Heikura

Sunnuntaina lähdimme samalla aikataululla liikenteeseen eli aamulla seitsemältä oli ensimmäiset valjakot liikenteessä. Tällä kertaa teemana oli jälleen ohitukset. Nyt meidän edelle lähti hitaampi valjakko ja jouduimme jarruttelemaan ja pysähtelemään paljon. Ensimmäinen kilometri meni noin 21 km/h keskinopeudella, mutta sitten keskinopeus näytti jopa vain 10 km/h. Koska treenasimme edelleen isojen valjakoiden ohituksia, en halunnut ohitella muuten miten sattuu. Ensimmäinen iso valjakko ohitettiin hyvällä nopeudelle liina tiukalla. Ennen toisen valjakon ohitusta jouduimme pysähtymään, koska edellä menevillä valjakoilla oli joitain ongelmia. Kun pääsimme jatkamaan matkaa, emme saaneet vauhtia kiihdytettyä tarpeeksi ja toinen valjakko piti meteliä, joten Taigakin oli selkeästi epävarmempi ohituksessa ja se tehtiin liina löysällä. Kertaakaan Taiga ei kuitenkaan meinannut mennä moikkaamaan toisia valjakoita vaan eteni koko ajan eteenpäin. 

Kokonaisuutena treenit sujuivat loistavasti. Taiga myös yllätti rauhallisuudellaan reissuketjussa ja osasi levätä aina, kun siihen mahdollisuus oli. Taiga osasi myös yöt rauhoittua teltassa ja vasta minun osoittaesani heräämisen merkkejä, innostui ja tuli naamaa nuolemaan. Taiga ei todellakaan stressannut mitään. Taigaa ei häirinnyt naapurileirin koiratkaan. Ihmisiä moikkaili, joitakin hieman varovaisemmin kuin toisia. Itsekin selvisin hyvin telttailusta, vaikka siitä taukoa onkin varmaan se kahdeksan vuotta ollut. Ensimmäinen yö meni palellessa, toisena yönä varustauduin paremmin lämpimien vaatteiden kanssa ja hautauduin syvälle makuupussiin, joten lähinnä en aamulla halunnut sieltä ulos tulla. Taiga nukkui niin menomatkan kuin kotimatkankin. Seura oli mainiota. Kokemusten vaihtaminen ja neuvojen kysyminen oli mielenkiintoista. Suunniteltiin jo seuraavaa treenipäivää. Reissaaminen Taigan kanssa oli todella helppoa ja mukavaa. Voisin mielelläni samanlaisen reissun tehdä. Maisemat ja tunnelma oli myös loistava. Lauantaiaamun viileä aamu, auringonnousu ja sumu. Todella kaunista. 

Adan sterilisaatio

Ada sterkattiin kaksi vikkoa sitten. Kyllä, heinäkuussa. Se niin sanottu mätäkuu. Minua jo keväällä varoiteltiin koiran leikkauksen suhteen heinäkuun osalta, mutta otin riskin. Adalla oli kahdet juoksut vuoteen ja toiset sattuivat aina lopputalveen/alkukevääseen, joten talven paras treenikausi menisi aina toipumiseen, jos leikkuuttaisi keväällä. Ajattelin, että Suomen kesä on kuitenkin mitä on, joten ei voi enää puhu edes mistään mätäkuusta. Totta kai tämä kesä oli sitten se kuumin pitkään aikaan... 

Ada ei leikkauksen jälkeen halunnut liikkua paljoa, mutta ruoka teki tehtävänsä ja kerjääminen vei voiton. Antibiootikuuri tuli automaattisesti ja särkylääkettä tuli antaa tarpeen mukaan. Annoin särkylääkkeen vain seuraavana päivänä, koska Ada ei vaikuttanut laisinkaan kipeältä. Sain ohjeeksi käyttää Adaa vain hihnalenkeillä tikkien poistoon asti. Ensimmäisen vuorokauden käytimme Adan omallakin pihalla vain hinassa. Ada ei kuitenkaan pissannut melkein vuorokauteen, joten viimeisenä keinona laskin vapaaksi kauluri päässä omalle pihalle ja heti etsi pissapaikan. 

Ada on ollut koko kaksi viikkoa hirmuinen virtapiikki. Alkuun yritti päästä treeneihin mukaan, mutta lopulta ei enää edes tullut moikkaamaan, kun kotiin Taigan kanssa tultiin. Haava pysyi siistinä, eikä minkäänlaisia tulehduksen merkkejä tullut. Tänään oli vihdoin tikkien poisto. Huomenna saadaan ottaa kauluri pois ja saimme luvan palata harrastusten pariin. Leikkaus ja siitä toipuminen tapahtui jopa odotettua nopeammin ja helpommin. Nyt sitten jäädään odottamaan, miten sterilisaatio vaikuttaa laumaan ja Adaan ylipäätään. 

Match show 28.7.2018

Kuva Katja Surakka

Kuva Katja Surakka

Tänään kävimme Taigan kanssa mätsärissä, kun sattui viileämpi päiväkin. Kovin paljon ei ollut osallistujia verrattuna siihen, mitä täällä päin yleensä on. Kuitenkin riittävästi, että melkein pari tuntia paikalla vierähti, kun neiti juoksenteli itsensä ensin nuorten punaisten ykköseksi ja sitten vielä kaiken huipuksi Taiga oli BIS1!! Taiga esiintyi todella kauniisti, antoi tuomareiden käydä läpi ja juoksi sujuvasti! 

Ada hieno aksakoira!

Ada eilen teki kisoissa hienoja suorituksia ja ensimmäinen kakkosluokan LUVA jäi harmittavasti saamatta keppivirheen takia. Olin itse liian myöhässä, joten Ada haki väärän keppivälin. Mutta eipä auta murehtiminen vaan syksyllä jatketaan kisoja viileämmässä ja uudella energialla. 

Eilen kävimme vielä viimeiset treenit tekemässä ennen kuin jäädään saikulle, koska Ada sterkataan keskiviikkona. Kouluttaja otti toiveita treenille vastaan ja minun toiveeni oli humpsuttelua ja vauhtia sekä siinä sivussa itsenäisiä keppejä treenailla.

Ada ei alkuun meinannut ymmärtää pitkiä estevälejä ja haki välistä haluamiaan esteitä. Lopulta saimme Adan ymmärtämään, että mennään silti sinne minne minä ohjasin. Saimme juosta ja juosta. Ada sai mennä pitkällä laukalla ja itse yritin vain pysyä edellä niin hyvin kuin pystyin. Taigaa en olisi samalla tavalla voinut jättää ohjaamatta kuin Adaa, koska Taiga olisi selkeätkin esteet todennäköisesti väistänyt ilman ohjausta. Ada kuitenkin osaa hakea itsenäisesti esteitä ja ainoastaan haastellisemmat kohdat piti tarkkaan ohjata kuten pitkä esteväli (kun välissä oli haettavissa muita esteitä), puomi houkuttelemassa sekä takaakierto. 

Teimme myös kuutta keppiä siten, että käytimme etupalkkaa minun jäädessäni taakse. Joitakin kertoja Ada kääntyi takaisin, mutta kun selkeästi näytimme etupalkan, Ada tajusi idean ja teki kepit loppuun. Haastoimme Adaa myös, että jäädessäni taakse, lähdinkin samalla kävelemään sivulle ja poispäin Adasta. Lisäksi tein samaa juoksemalla. Ada kesti tilanteet hyvin, kun tajusi etupalkan. Tätä pitäisi jatkaa, kunhan Ada saikulta palaa. 

Taiga treenaa... Aksaa...

Agiråkin jälkeen ollaan Taigan kanssa käyneet muutaman kerran treenailemassa hallilla. 

1. Kerta

Kouluttaja oli innostunut Agiråkissa uusista gameslajeista ja treenailimmekin hieman etäisyyttä. Ensin muutama aita, jotka eivät olleet täysin symmetriassa keskenään, mutkaputki ja sitten kolme sivuttaista hyppyä. Nämä esteet piti ohjata pysymällä keskellä "rataa" pitäen tietyn etäisyyden aidoista. 

Suoran teimme ns takaperin yksi hyppy kerrallaan ja siten Taiga irtosi parhaiten. Sivuttaiset hypytkin saimme onnistumaan muutamien toistojen jälkeen, mutta lopulta kouluttajakin totesi, että Taiga kyllä tiesi, mitä piti tehdä, mutta halusi vain palkan nopeammin. 

Lopuksi teimme A:ta, josta kouluttaja totesi, että Taigan osuma kontaktille on todella ylös. Päädyimme kokeilemaan alastulolla pumpperia, jolla saimme hienoja neljän tassun osumia kontaktin alastulolle.

2. Kerta

Teimme pitkää rataa, jossa oli kaikki kontaktit. Taiga tykkäsi kouluttajasta paljon ja kävi jatkuvasti häntä moikkaamassa. Kouluttaja totesi, että Taigan odottaminen on kehittynyt huimasti keväästä! Ongelmana oli tuolloin lähinnä kontaktissa pysyminen. Onneksi suurimmaksi osaksi, kun hyvän vauhdin itse pidin ja lässytin minkä ehdin, Taigakin pysyi liikkeessä ja teimme hienosti rataa. Taiga teki myös upean korjauksen renkaalle, kun piti käydä välissä kouluttajaa moikkaamassa. Ja kepit oli upeat! Treenasimme myös vaikeaa keppikulmaa, johon avuksi laitettiin ohjurit. Esteeltä tullessa Taigan oli vaikea hakea kepit, mutta yksittäisenä saimme onnistumaan. Puomin alasmenon Taiga loikki, mutta oli niin lämmin, että emme jääneet sitä hinkkaamaan. A meni hyvin, kun pumpperin laitoimme. Energia oli todella hyvä ja jäi hyvä mieli treeneistä. 

3. Kerta

Kävimme kaverin kanssa treenailemassa ja edelleen hallissa oli sama rata, mitä teimme edellisellä kerralla treeneissä. Esittelimme ensin kaverille, miten rata menee, jonka jälkeen teimme radan vaikeaan keppikulmaan asti yhtenäisenä. Hieman alussa kontakti koiraan karkasi, kun Taiga lähti hajujen mukaan. Kun pääsimme vauhtiin, saimme hienon suorituksen aikaiseksi, vaikka alkuun unohdimmekin A:lle pumpperin laittaa ja siinä Taiga teki taas aikamoisen loikan. Kepit meni kuitenkin vauhdikkaasti ja puomille saatiin myös hyviä osumia. Vaikeaa keppikulmaa teimme vain yksittäisenä ilman ohjureita ja muutaman yrityksen jälkeen Taiga haki kepit hyvin.

Treenasimme Taigan kanssa myös häiriön sietämistä. Kaveri treenasi hallin toisella reunalla omien koiriensa kanssa ja me teimme treeniä aidan kanssa erotellen takaakiertoja ja suoraan yli hyppäämistä. Muutaman kerran Taiga juoksi toisen koirakon luokse, jolloin jouduin muutamankin kerran kutsumaan takaisin luokse. Jos Taiga tuli ensimmäisellä kutsulla, annoin palkan. Jos minun piti Taigaa useamman kerran kutsua, en antanut palkkaa. Teimme myös häiriötreeniä siten, että pidin Taigan istumassa edessäni, kun kaveri käveli oman koiransa kanssa hallissa. Taiga hyvin piti kontaktin minuun. Vaikka muutaman kerran Taiga kääntyikin tuijottamaan kaveriani, Taiga käänsi nopeasti katseen takaisin minuun. Otin lopulta myös itse reilun metrin verran etäisyyttä Taigaan ja palasin palkkaamaan. Päätimme jatkossakin treenailla samoin häiriötä Taigan kanssa joka kerran hieman vaikeuttaen. Haastoin Taigaa myös A:ta treenatessa, kun kaverin koirat olivat aidan toisella puolella, laitoin Taigan istumaan aidan viereen odottamaan käskyä kiivetä A:lle. Välillä toisen koiran kuono aidan ali pilkisti. Taiga kuitenkin hienosti keskittyi ja vain kerran kääntyi haistelemaan toista koiraa aidan ali. 

Råk råk, Agiråkki 2018!

Ensimmäinen Agiråkki on ohi ja ilmeisesti uusia ideoita jo suunnitellaan eli jatkoa todennäköisesti seuraa. Itsellä puuhailut alkoi jo torstai-iltana, kun pakkasimme hallilla esteet rekan ja pakettiauton kyytiin. Perjantaina aamulla aloitettiin kisapaikan rakentaminen ja niistä hommista siirryin ruokahuollon hommiin kokoamaan kahvilaa ja paistamaan loppupäiväksi vohveleita. Vohvelinpaisto jatkui sunnuntaina. Siinä sivussa tuli perjantaina juostua yksi hyppyrata, lauantaina neljä rataa ja sunnuntaina yksi hyppyrata. Paljon ei jäänyt käteen kisaradoista. Näin jälkikäteen en enää edes muista, millaisia kaikki radat olivat.

Kuva Roosa Tykkyläinen

Taigan osalta vahvimpana tunteena kisoista jäi suuri harmin tunne ja lauantaina harmi oli niin suuri, että muutama kyynelkin tuli siinä sivussa tiputettua. Perjantaina Taiga ei käynyt moikkaamassa ratatyöntekijöitä, mutta putkia oli kiva juosta ristiin ja rastiin ja edestakaisin. Toisena esteenä oli jälleen rengas, jonka Taiga väisti. Muuten, kun Taiga keskittyi minun ohjaukseen, Taiga kulki hyvin. Kepit Taiga jätti kesken, kun otin ja kehuin! Toisella kertaa teimme loppuun asti. Mutta olen melko vahvasti sitä mieltä, että Taiga menee sekaisin siitä, että joudutaan korjaamaan kesken radan, eikä Taiga saa palkkaa.

Kuva Roosa Tykkyläinen

Lauantaina päätin, että jos jokin menee vikaan, me vain jatkamme rataa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Viides este oli putki, jonka väärään putkenpäähän Taiga sujahti, mutta jatkettiin vaan meno. Pääsimme vielä kuusi estettä eteenpäin (jopa rengas ja kepit), kunnes Taiga keksi ratayöntekijät! Sen jälkeen en saanut millään enää kontaktia Taigaan ja lopulta kuulemma tuomarikin vihelti meitä ulos radalta. En kuullut vihellystä, mutta eipä se olisi auttanut. Kun sain kontaktin, kohta Taiga jo karkasi taas kuvaajien luokse. Lopulta otin koiran vierelle kulkemaan ja kävelimme radalta ulos. Harmi oli todella suuri. Ehkä eniten harmitti tuo kontaktin puute. Radan ulkopuolella ei ollut mitään ongelmia, mutta radalla Taigan pää ei vaan vielä kestänyt. 

Olin hullu ja yön yli nukuttuani päätin vielä kerran testata Taigaa. Otin koiran märkäruokapussin taskuun ja sitä annoin Taigalle haisteltavaksi. Päätin, että kerrankin, jos Taiga irtoaa kontaktistani, lähdemme radalta pois. Neljännen esteen jälkeen Taiga lähtikin tuomaria tutkimaan, mutta palasi sen verran nopeasti luokseni, että jatkoimme rataa. Kahden esteen jälkeen Taiga kuitenkin karkasi ratatyöntekijän luokse. En enää edes yrittänyt jatkaa rataa vaan käännyin suoraan pois radalta ja kutsuin Taigan mukaan. Hieman meinasi lähteä jälleen seikkailemaan, mutta nappasin lähellä niskasta kiinni ennenkuin kauemmaksi ehti ja sain pannan kaulaan.

Kuva (c)Agiråkki

Adan kanssa kävimme lauantaina kolme agilityrataa juoksemassa. Ensin oli vuorossa Vesa Sivosen rata. Radalla oli pari kohtaa, joita mietin mahdollisiksi hylsyn paikoiksi. Heti alussa oikeaan putkenpäähän saaminen ilman, että otetaan hylky kontaktille juoksemisesta. Muuten hyvä, mutta Ada juoksi ohi oikean putkenpään ja putken, josta kielto tuli. Kontaktit olivat kuitenkin todella kauniita. Kepeiltä oli kääntyiminen 180 astetta vasemmalle, jonka onnistumista mietin. Minun on pakko mennä edellä, mutta muuten irtoaminen ei ole helppoa ilman, että Ada lopettaa kepit kesken. Sain kuitenkin rytmitettyäni oman menon oikein ja kädelläni näytin Adaa jatkamaan keppejä. Teimme myös radan loppupuolella ohjauskuvion takaakierrolle, jossa otan Adan edelliseltä esteeltä oikealle puolelle ohjaukseen ja ohjaan aidan ohi ja pakkovalssinomaisesti käänsin hyppäämään aidan. Teimme alkuviikosta kyseisen kuvion kenties ensimmäisen kerran onnistuneesti treeneissä. Eli tuloksena vitonen yliajalla. Tästä radasta on lopussa video. 

Kuva (c)Agiråkki

Toiselta radalta (Anne Huittinen) otettiin hylky, kun muuten hienolla radalla A oli keinun jälkeen houkutuksena ja sinnehän Ada otti fokuksen. Jälkeenpäin mietin muita ohjauskuvioita, joilla olisin voinut saada Adan käännettyä oikeaan suuntaan, mutta päädyin lopputulokseen, että A:lla silti Ada olisi varmaan ollut. Muuten rata oli sujuva ja jälleen kontaktit kauniita. Vauhtiakin löytyi enemmän kuin ensimmäisellä radalla.

Kolmas rata oli Harri Huittisen rata, joka oli päivän viimeisiä ratoja ja pitkäkin vielä... Olimme jo valmiiksi väsyneitä. Teknisesti rata ei ollut erityisen vaikea, mutta pari paikkaa taas mietitytti, joissa Ada olisi saattanut kontakteille väärään aikaan juosta. Lisäksi keppien jälkeen tuli 90 asteen käännös vasemmalle, jossa taas mietin omaa ajoitustani, jotta Ada ei lopettaisi keppejä liian aikaisin. Näistä kaikista ongelmista selvittiin. Väsymys kuitenkin hidasti meitä molempia ja kun viimeisestä houkuttelevasta kontaktista selvittiin, en jaksanut enää helpotuksesta huokaisten ohjata seuraavaa estettä ja juoksimme aidan molemmilta puolilta. Eli lopputuloksena taas kielto ja yliaikaa. 

Adan kanssa kisaamisesta jäi kuitenkin todella hyvä mieli. Tavoitteeksi jatkossa otetaan keppien itsenäisempi suoritus ja nopeuden saaminen. Taigan kanssa suunnitelmat laitetaan aivan uusiksi. Lieksaan en Taigaa ilmoittanut vaan katsellaan sitten naapuriseuran kisoja elokuun lopussa. Ainakin omiin kisoihin mennään syyskuussa. Adan kanssa käymme vielä Lieksassa juoksemassa ennen sterkkausta. 

Agilitytavoitteiden eteneminen

Jussin juoksut on juostu ja lähtokohta oli, että mitä vain voi tapahtua radalta karkaamisen ja LUVAn väliltä. No jotain tältä väliltä tapahtuikin. Taiga joutui pitkään odottamaan, kun meidän piti ajoissa olla paikalla mittaamisen takia. Jari Helin Taigan mittasi ja rapsutteli ja vitsaili, että josko kuitenkin kokeiltaisiin startata minien radalla. Jari mittasi Taigasta 60 senttisen eli Taiga olisi nyt siis Adan korkuinen. 

Taigan kanssa oli yllättävän helppoa odottaa omaa lähtövuoroamme. Lisäksi Taiga malttoi odottaa lähdössä todella hyvin. Toisena esteenä oli rengas, jonka näin heti Taigan ohittavan. Palattiin siis heti hieman askeleen taaksepäin, suoritettiin rengas ja jatkettiin matkaa. Rata ei ollut mikään suora hyppyrata, mutta ensimmäisistä käännöksistä selvittiin hyvin. Kohta Taiga kuitenkin lähti liikkeeni mukaan ja ohitti aidan, jonka jälkeen alamäki alkoi. Kun Taiga suoritti kyseisen esteen, Taiga juoksi suoraan ratatyöntekijää moikkaamaan. Kun Taiga tuli takaisin luokseni ja hyppäsi aidan, meinasi juosta väärälle esteelle. Vielä siitä ilman hylkyä selvittiin ja päästiin jopa kolme estettä eteenpäin, kunnes taas Taiga halusi ohittaa aidan ja palauttaessani esteelle Taiga palasi haistelemaan pituutta. Tässä vaiheessa tuomari jo hylätyn meille antoi. Jatkoimme matkaa ja vain kerran enää Taiga meinasi karata toiselle esteelle. Kepit saimme tehtyä toisella yrityksellä, mutta molemmilla kerroilla Taiga haki kepit hienosti. Jopa tuomari taputti meidän keppisuorituksen jälkeen. Viimeiset neljä hyppyä joten kuten päästiin maaliin asti. Että sellainen alku.

Taiga ei ole päässyt treenaamaan kuin kolmessa eri paikassa ja nyt oli jälleen aivan uudet esteet, pohja ja ihmiset vastassa. Eikä se odottaminen varmasti helpottanut tilannetta. Mutta tästä ei ole kuin nousu ylöspäin ja uskon, että kun kisakokemusta kertyy, päästään näistä ylimääräisistä toimista radalla. 

Kävimme tänään treenailemassa sekä Adan että Taigan kanssa. Adan kanssa tehtiin keppikulmia ja takaakiertoja sekä harjoittelimme parempaa koiran hyppylinjaa. Taigan kanssa tehtiin keppejä, puomia sekä keinua. Keinun säädin jo toiselle tasolle ja nyt mietinkin, ehtisimmeköhän kuitenkin saada keinun kuntoon Agiråkkiin... Kun epäröimättä Taiga nytkin teki keinun... Katsellaan uskaltaisiko ilmoittaa...

Tämän päivän treeniä löytyy videolta täältä. Jälleen kerran google ei aina toimi kuten pitäisi ja blogger ei vaan löydä videotani youtubesta.... 

Adalle on sterkkaus varattu 25.7., mikä tarkoittaa sitä, että päästään myös Lieksaan kisaamaan. Eli Agiråkissa Adalla olisi kolme maksi2 agilityrataa ja Taigalla ainakin se kaksi maksi1 hyppyrataa. Lieksaan ilmoitan molemmat molemmille agilityradoille. 

Kesän uudet aksatavoitteet

Vihdoin ja viimein saavutimme Adan kanssa tavoitteen kakkosluokkaan noususta. Stressitaso laski huomattavasti. Parasta on, että saimme OIVAn sellaisen tuomarin radalta, joka ei todellakaan helpolla kisaajia päästä. Ja onneksi saimme sen ensimmäiseltä radalta, koska toinen rata olisi ollut jo selkeästi haasteellisempi. Kakkosluokan korkkaus tehtiin kevyellä mielellä. Tavoitteita ei enää ollut muuta kuin vain korkata kakkosluokka. Hylättyhän sieltä tuli, mutta ei harmittanut. Olin itsekin jo niin väsynyt, että en vain jaksanut ohjata ja käskeä kunnolla Adaa. Pääasiallisesti teimme kuitenkin ihan hyvää yhteistyötä ja saimme aikaan sujuvia ratoja.

Kuva Anni Partanen

Nyt kun Ada on nostettu kakkosluokaan, tavoitteet siirtyvät enemmän Taigan puoleen. Olemme edenneet kontakteissa nopeammin kuin arvelin. Kesäkuun alussa Taiga vain siirtyi tekemään puomia ja A:ta. Tällä viikolla kokeilimme pitkästä aikaa keinuakin ensin normaalikokoisena, joka oli selkeästi hieman liian jännittävä Taigalle. Seuraavalla kerralla kokeilimme matalimmalle tasolle säädettyä keinua ja sen Taiga teki todella hienosti epäröimättä. Ehkä siis uskaltaisin ottaa kesän uudeksi tavoitteeksi agilityratojen kokeileminen kisoissa Taigan kanssa. Viikon päästä lähdemme Jussin juoksuihin aloittamaan kisaura hyppyradalta. Agiråkki oli meidän alkuperäinen tavoite, mutta kaveri totesi, että ei viitsi lähteä yksin ajamaan yhden radan takia, joten jäin asiaa miettimään ja päätin, että hittoakos sitä odottamaan. 

Kuva Anni Partanen

Tällä viikolla keppien tekeminen on ollut melko tahmeaa Taigan kanssa. Maanantaina Taiga paikkasi Adaa treeneissä ja ei meinannut millään suostua tekemään keppejä. Todettiin, että Taiga ei oikeastaan edes ajatellut keppejä, joten jätimme lopulta yhden onnistuneen suorituksen jälkeen kepit kokonaan tekemättä. Kotona teimme parin päivän ajan keppikulmia kuudella kepillä. Torstaina taas omissa treeneissään Taigalla oli keppien tekeminen jälleen tahmeaa. En saanut Taigaa putkelta ohjattua kepeille ja Taiga jätti kepit kesken. Kauhulla jo ajattelin, että pitikin ilmoittaa kisoihin...

Kuva Anni Partanen

Tänään vein Taigan kuitenkin hierojalle, joka totesi, että ei ole mikään ihme, ettei Taiga ole halunnut keppejä tehdä. Taiga oli todella jumissa ja nikamat vinossa. Taiga vingahteli kesken käsittelyn ja lihakset värähtelivät kovasti. Taiga keksi taas tehdä sijaistoimintoja kuten nuoli minun ja hierojan käsiä. Taiga tökkäsi kerran kuonollaan hierojan kättä kuin merkitäkseen, mistä puraisisi, jos haluaisi purra. Näin ainakin hieroja kertoi. Lopulta, kun tunti oli jo melkein täynnä, Taiga lopulta kääntyi katsomaan hierojaa ja murisi. Taiga. Murisi. Olimme molemmat yllättyneitä. Taiga on aina ollut todella nätisti käsittelyssä. Hierojakin on kehunut, miten hienosti Taiga käyttäytyy hieronnassa. Mutta lopulta liika oli liikaa. Toivotaan siis, että tällaisen tiukan käsittelyn jälkeen Taigaa pian helpottaa. Selkeästi hieronnankin jälkeen kivut ovat vaivanneet, koska on murissut esimerkiksi Aslakille syyttä suotta. Sain ohjeeksi käsitellä muutaman päivän Taigan nikamia ja kerran käydä treenaamassa, jonka jälkeen ennen kisoja ja kisojen jälkeen tehdä nikamakäsittely. Toivotaan parasta.

Seuraavat kisat:

Jussin juoksut 22.6.

Agiråkki 6-8.7.

Lieksa piirinmestaruuskisat 22.7.

Lieksassa ei ole hyppyrataa ykkösille eikä kakkosille, joten pitäisi nyt piakkoin miettiä, menenkö Taigan vai Adan kanssa. Saadaanko Taigan kanssa keinu siihen kuntoon, että voitaisiin kisata agilityradalla? Ja Adan osallistumisesta riippuisi, milloin Ada sterilisoidaan. Toisaalta tahtoisin Adan leikkuuttaa mahdollisimman pian, jotta syksyn kisakausi ei häiriintyisi, mutta haluaisin noihin kolmeen kisaan osallistua. Katsellaan, katsellaan....

Taigan kepit ja mattotreeni

Taigan kanssa on nyt 1,5 viikkoa treenattu kotona keppejä päivittäin muutaman kerran. Ensin aloitettiin kuudesta, joita tehtiin ensimmäiset päivät joko mies etupalkaten tai sitten itse vierellä juosten ja targetille palkaten. Sen jälkeen lisäsin kaksi keppiä ja kahdeksaa tehtiin muutama päivä. Tänään lisäsin lopulta vielä kaksi eli tällä kertaa teimme kymmentä keppiä. 

Taiga selkeästi jaksaa 2-3 toistoa näillä lämpötiloilla ja sen jälkeen alkaa tulla virheitä. Itse pitäisikin osata lopettaa ajoissa. Kymmenen keppiä meni kuitenkin todella hyvin. Kotona meillä ei ole ohjureita käytössä ja tavoitteena onkin, että ensi torstaina (jos vain halli on jo käytössä) tekisimme hallilla 12 keppiä myös ilman ohjureita. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tavoite voidaan jopa saavuttaa. 

Olemme yrittäneet myös melkein päivittäin tehdä muutaman toiston mattotreeniä. Kokeilimme pari kertaa jo siten, että matolle piti hieman kääntyen tulla. Osittain Taiga osuikin ihan hyvin, mutta esimerkiksi tänään vahvistimme pelkkää suoraa osumaa. En tiedä tuleeko Taiga koskaan tajuamaan mattoa siten kuin tarkoitettu olisi ja olenkin miettinyt pitäsikö minun vain lähteä jo kohta kokeilemaan puomia ja katsoa mitä tapahtuu. Taiga todennäköisesti on alkuun hyvin epävarma puomilla ja hyvä olisikin harjoituspuomia päästä alkuun kokeilemaan. 

Videolla unohdin poistaa äänet mattotreenipätkältä. Pahoittelen. Ääni hidastettuna ei ole mitään kaunista kuultavaa.