Ensimmäinen Agiråkki on ohi ja ilmeisesti uusia ideoita jo suunnitellaan eli jatkoa todennäköisesti seuraa. Itsellä puuhailut alkoi jo torstai-iltana, kun pakkasimme hallilla esteet rekan ja pakettiauton kyytiin. Perjantaina aamulla aloitettiin kisapaikan rakentaminen ja niistä hommista siirryin ruokahuollon hommiin kokoamaan kahvilaa ja paistamaan loppupäiväksi vohveleita. Vohvelinpaisto jatkui sunnuntaina. Siinä sivussa tuli perjantaina juostua yksi hyppyrata, lauantaina neljä rataa ja sunnuntaina yksi hyppyrata. Paljon ei jäänyt käteen kisaradoista. Näin jälkikäteen en enää edes muista, millaisia kaikki radat olivat.
 |
| Kuva Roosa Tykkyläinen |
Taigan osalta vahvimpana tunteena kisoista jäi suuri harmin tunne ja lauantaina harmi oli niin suuri, että muutama kyynelkin tuli siinä sivussa tiputettua. Perjantaina Taiga ei käynyt moikkaamassa ratatyöntekijöitä, mutta putkia oli kiva juosta ristiin ja rastiin ja edestakaisin. Toisena esteenä oli jälleen rengas, jonka Taiga väisti. Muuten, kun Taiga keskittyi minun ohjaukseen, Taiga kulki hyvin. Kepit Taiga jätti kesken, kun otin ja kehuin! Toisella kertaa teimme loppuun asti. Mutta olen melko vahvasti sitä mieltä, että Taiga menee sekaisin siitä, että joudutaan korjaamaan kesken radan, eikä Taiga saa palkkaa.
 |
| Kuva Roosa Tykkyläinen |
Lauantaina päätin, että jos jokin menee vikaan, me vain jatkamme rataa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Viides este oli putki, jonka väärään putkenpäähän Taiga sujahti, mutta jatkettiin vaan meno. Pääsimme vielä kuusi estettä eteenpäin (jopa rengas ja kepit), kunnes Taiga keksi ratayöntekijät! Sen jälkeen en saanut millään enää kontaktia Taigaan ja lopulta kuulemma tuomarikin vihelti meitä ulos radalta. En kuullut vihellystä, mutta eipä se olisi auttanut. Kun sain kontaktin, kohta Taiga jo karkasi taas kuvaajien luokse. Lopulta otin koiran vierelle kulkemaan ja kävelimme radalta ulos. Harmi oli todella suuri. Ehkä eniten harmitti tuo kontaktin puute. Radan ulkopuolella ei ollut mitään ongelmia, mutta radalla Taigan pää ei vaan vielä kestänyt.
Olin hullu ja yön yli nukuttuani päätin vielä kerran testata Taigaa. Otin koiran märkäruokapussin taskuun ja sitä annoin Taigalle haisteltavaksi. Päätin, että kerrankin, jos Taiga irtoaa kontaktistani, lähdemme radalta pois. Neljännen esteen jälkeen Taiga lähtikin tuomaria tutkimaan, mutta palasi sen verran nopeasti luokseni, että jatkoimme rataa. Kahden esteen jälkeen Taiga kuitenkin karkasi ratatyöntekijän luokse. En enää edes yrittänyt jatkaa rataa vaan käännyin suoraan pois radalta ja kutsuin Taigan mukaan. Hieman meinasi lähteä jälleen seikkailemaan, mutta nappasin lähellä niskasta kiinni ennenkuin kauemmaksi ehti ja sain pannan kaulaan.
 |
| Kuva (c)Agiråkki |
Adan kanssa kävimme lauantaina kolme agilityrataa juoksemassa. Ensin oli vuorossa Vesa Sivosen rata. Radalla oli pari kohtaa, joita mietin mahdollisiksi hylsyn paikoiksi. Heti alussa oikeaan putkenpäähän saaminen ilman, että otetaan hylky kontaktille juoksemisesta. Muuten hyvä, mutta Ada juoksi ohi oikean putkenpään ja putken, josta kielto tuli. Kontaktit olivat kuitenkin todella kauniita. Kepeiltä oli kääntyiminen 180 astetta vasemmalle, jonka onnistumista mietin. Minun on pakko mennä edellä, mutta muuten irtoaminen ei ole helppoa ilman, että Ada lopettaa kepit kesken. Sain kuitenkin rytmitettyäni oman menon oikein ja kädelläni näytin Adaa jatkamaan keppejä. Teimme myös radan loppupuolella ohjauskuvion takaakierrolle, jossa otan Adan edelliseltä esteeltä oikealle puolelle ohjaukseen ja ohjaan aidan ohi ja pakkovalssinomaisesti käänsin hyppäämään aidan. Teimme alkuviikosta kyseisen kuvion kenties ensimmäisen kerran onnistuneesti treeneissä. Eli tuloksena vitonen yliajalla. Tästä radasta on lopussa video.
 |
| Kuva (c)Agiråkki |
Toiselta radalta (Anne Huittinen) otettiin hylky, kun muuten hienolla radalla A oli keinun jälkeen houkutuksena ja sinnehän Ada otti fokuksen. Jälkeenpäin mietin muita ohjauskuvioita, joilla olisin voinut saada Adan käännettyä oikeaan suuntaan, mutta päädyin lopputulokseen, että A:lla silti Ada olisi varmaan ollut. Muuten rata oli sujuva ja jälleen kontaktit kauniita. Vauhtiakin löytyi enemmän kuin ensimmäisellä radalla.
Kolmas rata oli Harri Huittisen rata, joka oli päivän viimeisiä ratoja ja pitkäkin vielä... Olimme jo valmiiksi väsyneitä. Teknisesti rata ei ollut erityisen vaikea, mutta pari paikkaa taas mietitytti, joissa Ada olisi saattanut kontakteille väärään aikaan juosta. Lisäksi keppien jälkeen tuli 90 asteen käännös vasemmalle, jossa taas mietin omaa ajoitustani, jotta Ada ei lopettaisi keppejä liian aikaisin. Näistä kaikista ongelmista selvittiin. Väsymys kuitenkin hidasti meitä molempia ja kun viimeisestä houkuttelevasta kontaktista selvittiin, en jaksanut enää helpotuksesta huokaisten ohjata seuraavaa estettä ja juoksimme aidan molemmilta puolilta. Eli lopputuloksena taas kielto ja yliaikaa.
Adan kanssa kisaamisesta jäi kuitenkin todella hyvä mieli. Tavoitteeksi jatkossa otetaan keppien itsenäisempi suoritus ja nopeuden saaminen. Taigan kanssa suunnitelmat laitetaan aivan uusiksi. Lieksaan en Taigaa ilmoittanut vaan katsellaan sitten naapuriseuran kisoja elokuun lopussa. Ainakin omiin kisoihin mennään syyskuussa. Adan kanssa käymme vielä Lieksassa juoksemassa ennen sterkkausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti