Talvea, ei sen kummempaa

Mitään erikoista ei oikein olla puuhailtu viime aikoina. Perus vetolenkit viime viikkoon asti ja tällä viikolla lähinnä pihassa juoksuttamista. Maanantaina käytiin Adan kanssa ihan vain hihnalenkillä, mitä ei Ada meinannut ymmärtää ollenkaan. Vetää vaan ja ei meinannut rauhoittua millään. Vinkui vaan hillittömästi. Lopulta tajusi, että peruslenkin voi hyödyntää siellä ojassa juoksemiseen. Mutta onpa mukava, että se talvi tuli nyt edes jotenkin! Ensin tuli pakkanen ja lumi, nyt kaksi päivää nollakeliä. Viikonlopuksi taas pakkasta ja täällä meillä päin kaukaloitakin jo jäädyttäävät. Kyllähän varmasti vielä ennen joulua ehtii lämmetä, mutta nautitaan nyt. Jos tulisi vielä hieman lunta niin josko pääsisi jopa potkurilla vetolenkkejä tekemään. Pyörä on ainakin nyt pannassa.

Rikillä alkaa olla talviturkki ja onkin varsinainen nalle. Niin kuin aina. Adalla ei edelleenkään pohjavillaa ole ja peitinkarvakin vielä irtoilee... Syksyllä jo katselin, että neiti meinaa hieman tummua, mutta nyt katsoinkin tänään, että neitihän harmaantuu ihan silmissä! 

Riki päätti eilen yllättää. Meidän rakkauspakkaus päätti 11 kuukauden jälkeen viettää yön yläkerrassa meidän muiden kanssa! Menin itse jo kahdeksan jälkeen ylös telkkaria katsomaan. Kohta mies tuli koirien kanssa ihmettelemään, että joko sinne menin. Otti vielä koirat takaisin alakertaan, mutta vähän myöhemmin tuli taas ylhäällä käymään ja taas koirat juoksivat edellä. Makaamaan rupesivat ja sinne se mies ne jättikin. Kävin vaan vettä kuppiin laittamassa, portti kiinni ja ehdin jo nukahtaakin ennen kuin mies tuli nukkumaan. Totesi vaan, että tuossa ne nyt sitten on. Ja niinhän ne koko yön rauhassa makoilivat. Kävivät alhaalla, kun mies töihin heräili, mutta töihin lähtiessä oli Riki taas itse halunnut ylös tulla. Ja edelleenkään koirista ei mitään häiriötä ollut. Miehellekin totesin, että en edes huomannut Rikin ylhäällä oloa ennen kuin herätys soi. Ensin Ada vauhkona pyörähti sängyn vierellä "jee, se heräs!" ja sitten tuli Riki istumaan sängyn viereen rapsuteltavaksi. Katsellaan tuleeko Riki vielä ensi yönä ylös. 

Pakastinta kävin myös täydentämässä ennen iltavuoroon menoa. Koirille taas noin kuukaudeksi lihat pitäisi olla. Kotiin tultuani jätin kaksi 7 kilon laatikkoa ja kaksi muovipussia eteiseen. Ensin otin laatikot keittiön puolelle purettavaksi. Eteisestä rupesi murinaa kuulumaan ja nurkan takaa kurkkasin ja näin, kuinka kummankin koiran kuonot olivat noin viiden sentin päässä pussista tuijottamassa ja Riki murisi Adalle, joka yritti vauhkona nuuhkia, mikä siellä haisee. Riki ei liikahtanutkaan, murisi vain. Tyhjensin rauhassa laatikot loppuun ja menin hakemaan pussit. Ada siirtyi heti sivuun, Riki jatkoi murinaa ja minä ojensin käteni nostamaan kummankin pussin. Riki jatkoi murinaa, totesin vain että höpö höpö ja nostin pussit pois. Riki nolon näköisenä lopetti murinan ja korvat sivulla jäi tuijottamaan perääni. 

Eipähän sitä sen ihmeempää meidän elämään. Perusarkea eletään. 

Riki hoidossa

Veimme Rikin perjantai-iltana äitini luokse yökylään. Ei tarvinnut viettää pitkää päivää yksikseen kotosalla. Riki meinasi meidän mukaamme lähteä, mutta äitini piti pannasta kiinni, jotta päästiin livahtamaan paikalta. Ja hyvinhän poika loppujen lopuksi oli jäänyt ilman meitä. Olihan tämä nyt sentään jo toinen kerta! Edellisestä kerrasta on kyllä melko pitkä aika...

Rikillä oli ollut hemmotteluloma. Sai käydä äitini kanssa lenkillä, syödä paljon puruluita, vahtia saunojia ulkosaunan kuistilla, lämmittää takkaa, makoilla ihmisten jaloissa, leikkiä Upi-kissan kanssa, pelata jalkapalloa ja kaiken lisäksi saanut olla irti pihalla, joka ei ole kokonaan aidattu! Ja vielä kaiken kukkuraksi pysynyt pihassa! Olin melkoisen yllättynyt asiasta, kun kuulin! Eli Riki on varmasti nauttinut olostaan täysin rinnoin. 

Mitäs Ada tykkäsi olla ilman Rikiä? Ada jäi kotiin siksi aikaa, kun Rikin veimme. Kotiin tultuamme haisteli meidät läpi, istahti keittiön lattialle oikein Adalle normaalissa leveässä istuma-asennossa ja korvat sivulla ihmetellen katseli ympärilleen. Siinäpä se sitten oli. Normaalia arkea mentiin ilta lauantain näyttelyreissua valmistellen. 

Mutta entäs kun Riki kotiin käytiin? Haettiin Adakin pihalle ja samantien lähtivät leikkimään. Hetkeksi pysähtyivät toistensa kuonoja nuuhkimaan, mutta se oli vain sekunnin kestävä tilanne. 

Nyt on kaikki kotona. 

Jyväskylän kv 16.11.2013

No, eihän se ihan putkeen mennyt. Mitään ERIä ei lähdettykään odottamaan pohjavillattomalta koiralta, mutta kyllähän reissu hieman pettymys kuitenkin oli. Ada sai siis H:n. Toivottiin kasvattajankin kanssa, että jospa saisi kuitenkin edes sen EH:n, mutta ei. Ada ei miellyttänyt tuomaria juuri ollenkaan. 

Tuomarina oli siis italialainen Anna Albrigo. 

"12 months, good body proportions, nice head, a little large ears with sufficient thickness, not ideal eye shape, correct topline, very straight in fore quarters, not enough developed in thorax, open angulation behind, movement with short step, not so strong."

Eli turkista ei kuitenkaan mitään mainintaa edes. Olisin toivonut maininnan, kun kuitenkin on todennäköisesti arvosteluun saattanut vaikuttaa. Mutta eipähän voi mitään. Kuten kasvattajakin sanoi, tietääpähän olla viemättä enää kyseiselle tuomarille. Kyseinen tuomari arvosteli mm. Adan siskon liian lihavaksi ja silmät liian vaaleaksi. Oli muutenkin erittäin mielenkiintoinen tuomari. Mutta olipahan Ada edelleen rodunomainen lähestyttäessä.

Kokemus kuitenkin oli hyvä, koska kyseessä oli Adan ensimmäinen sisänäyttely. Nyt tiedän, että ainakin tällä hetkellä ulkonäyttelyt varmasti ovat Adalle parempia pärjäämisen kannalta. Sisällä oli paljon hajuja, namit löytyivät lattialta helpommin, heti kehän toinen koira pissasi matolle, pari koiraa ennen Adan kehään menoa joku koira oksenti matolle. Eli kaikkea mahdollista, mikä vei Adan keskittymisen kokonaan. Neiti ei malttanut juosta ollenkaan. Nenä maassa piti vaan yrittää koko ajan mennä. Seisoi kyllä nätisti, mutta hampaita ei meinannut haluta tuomarille näyttää. Ei kyllä monet muutkaan koirat. Ja eräs koira sai EVAn juuri siitä syystä. Näin ainakin kuulin jonkun toteavan. Eräs katsoja totesi, että ei varmasti tuon käsittelyn jälkeen enää haluakaan näyttää hampaitaan. 

Mitä Ada osaa?

Ajattelin taas päivitellä, että mitä se Ada ihan oikeasti osaa. Olen nimittäin huomannut Adan oppineen uusia käskyjä ja tarkoituksellisestikin ollaan jopa opeteltu.

Eli lähdetään taas ihan alusta liikenteeseen. Käskyt, jotka Ada jo osasi:

Istu

Odota

Pissi

Kakka

Sisään

Ei

Tassu - toinen

Seiso

Ei ota

Saa ottaa

Mitä Ada on oppinut kovan harjoittelun jälkeen:

Näytä

Maahan

Irti

Oikea/Vasen

Vedä

Seis

Reunaan

Yli

Ohi

Paikka

Tänne

Suoraan

Mitä vielä opetellaan:

Ylävitonen

Kierrä

Hop hop

Vapaa (Ada tajuaa kyllä lähteä, mutta malttaisi edes välillä odottaakin ilman kiinni pitämistä...)

Nyt on sellainen olo, että olenko jotain unohtanut, mutta lisäilenpä sitten myöhemmin, jos mieleen muistuu vielä jotain. Rikin lista on edelleen täällä ja onkin Adan listaan verrattuna pidempi. Ottaen vielä huomioon, että Riki oli samanikäinen kuin tuon listan tehdessäni kuin Ada nyt. Mutta hiljaa hyvä tulee. Viime viikkojen aikana olen huomannut, että Ada on paremmin oppinut asioista kuin ennen. Riki on taas alusta asti ollut fiksu koira, nopea oppimaan. Adalla ei aina vain järki juokse. Esimerkiksi dog finder on todella vaikea Adalle! Vaikka kuinka yritin, ei Ada vaan ideaa tajunnut. Istui vaan minua katsellen, että "joko minä sen namin saisin". Lopulta laskin Rikin apajille ja Ada vain tuijotti, kun Riki hoiti homman. 

Vetoa!

Vihdoin ja viimein torstaina pääsimme taas vetotreenejä pitämään, kun mies sai aikaiseksi pyöräni korjauksen. Huomenna on lähtö Jyväskylään, joten Adaa lähdin treenaamaan. Haluaisin Adan olevan parhaassa mahdollisessa kunnossa, vaikka eihän pari päivää enää auta. Mutta kuitenkin yritetty on.

Ada oli taas innokkaana lähdössä, kuten aina. Ja koko lenkki meni kokonaisuudessaan loistavasti! Käännökset sujuivat, veto ja seis käskyt ovat selkeästi jääneet hyvin Adalle mieleen. Lisäksi olen ajatellut opettaa Adalle uuden käskyn. Ada on alun innon jälkeen yleensä tasainen lönkyttelijä vetäessäänkin ja ajattelin kokeilla josko mahdollisesti Ada oppisi käskystä lisäämään vauhtia. Alkuviikosta hihnalenkillä Adalla oli valjaat ja minulla hiihtovyö päällä. Kun lähdin juoksemaan, sanoin hop hop ja Adakin lähti juoksemaan. Eilen vetolenkillä kokeilin samaa ja kyllähän se pääsääntöisesti onnistui ja silloin toki kehuin vuolaasti. Joka kerta se ei toimi. Liekö Ada sitä mieltä, että ei jaksa. Mutta vetäen mentiin koko matka hyvää vauhtia. 

Häiriötreeniä lenkillä riitti. Ensin pari poikaa kääntyi meidän edelle pyörillään. SIitäpä Ada vauhtia saikin, kun yritti kiinni saada. Jonkun matkaa pojat jaksoivat Adaa kirittää, kunnes tekivät tilaa ja mentiin ohi. Ohi-käsky Adalla on mieleen jäänyt ja silläpä sitä hienosti ohi mentiinkin. Heti piti ohittaa myös mies, joka olallaan isoa treenikassia kantoi. Ada varovasti kassia katseli, mutta edelleen reippaasti ohi meni. Samalla tulikin pari terrieriä vastaan ja Ada koukkasi miehen eteen, kun yrtti toisten luo mennä. Pysähdyin ja vedin Adan luokseni ja taluttaen ohi mentiin. Piti vielä pyörän eturengaskin väliin laittaa. No, kaikki ohitetut pääsi meidän ohi ja ohitettiin sama mies kassin kanssa uudestaan ja hienosti edelleen. Pojat menivät menojaan ja loppumatka saatiinkin mennä rauhallisesti kotia asti. 

Tänä aamuna heräsin vapaapäivän kunniaksi kuuden jälkeen. Ennen seitsemää oltiin jo Adan kanssa vetämään lähdössä. Rikin vuoro on myöhemmin päivällä. Toivottavasti naapurit arvostavat innokkaan malamuutin ulinaa siihen aikaan aamusta. Ada ei nimittäin olisi malttanut odottaa lähtöä ollenkaan. Alku meni ihan hyvin. Reilun puolet matkasta olimme menneet, kun Ada meni hieman sekaisin samoista terriereistä, jotka eilen näimme. Lopulta siirsin Adan rinnale juoksemaan ja hienosti jaksoi juosta kotiin asti. Ja vaikka kuinka väsynyt Ada olisi lenkin jälkeen, jaksaa neiti kuitenkin tennispalloa noutaa vaikka kuinka kauan. 

Ada pääsi lenkin jälkeen pesulle. On muuten yllättävän helppoa kuivata malamuutti, jolla ei ole ollenkaan pohjavillaa. Neitihän siis päätti kaksi viikkoa sitten aloittaa karvanlähdön. Ada saa loppupäivän kuivatella loppuun ja levätä. Riki pääsee tänään äitini luokse yökylään. Ei tarvitse olla huomenna kotona yksin niin pitkää aikaa. 

Ada 1 v.

Tänään koitti vihdoin se päivä, että Adalla tuli 1 vuosi täyteen. Ada pieni palleroinen. Vaikea kuvitella, että toinen tuli meille alle 10 kiloisena ja vuodessa toisesta on kasvanut 32 kiloinen sylikoira. 

'

Kommelluksitta emme ole Adan synttäreitä saatu viettää. Mielenkiintoisen työpäivän päätteeksi olin ajatellut kunnolla antaa aikaa Adalle, joten ensimmisenä päätin lähteä neidin kanssa vetolenkille. Ja olipahan muuten innokas lähtijäkin! Valjaat oli päällä ja liina kiinni valjaissa, kun portin aukaisin. Hanskoja fiksuna ei tietenkään vielä kädessä ollut ja neiti painalsi täysiä juosten portista ulos. Enhän minä saanut liinaa kädessä pidettyä, kun viilti vain ihoa. Ada juoksi suoraan pihasta tuohon meidän kujalle ja päätti jättää korvat sisään, joten mitään ei kuunnellut. Juoksin perään, mutta nopeastihan tuo kujan päähän juoksi ja mutkan taakse. Kaikenlaiset kauhuskenaariot jo päässä vilisi, kun itse saavuin mutkaan ja näin Adan seisovan tien reunassa. T-risteys kun neitiä niin kovasti hämmentää. Kutsuin Adaa ja toinen kääntyi juuri sellaisella ilmeellä, että "ai siellähän sie ootkin"! Ada tuli onneksi luokse ja lähdettiin pyörää hakemaan. 

Saatiin pyörä mukaan ja Ada lähtikin todella hienosti vetämään. Ada meinasi hämmentyä taas samassa risteyksessä, mutta tuttua reittiä lähdettiin, joten melko nopeasti sain Adan kääntymään ja jatkamaan matkaa. Ada veti hienosti koko matkan (sen mitä päästiin etenemään) ja kääntyi hienosti. Taas se sama vanha kohta ilman kevyen liikenteen väylää aiheutti ongelmaa, mutta siitäkin selvittiin vähällä hermojen menettämisellä. Jatkettiin kääntyen matkaa ja vielä ehdittiin reilun kilometrin edetä, kun kuului POKS ja shhhhhhhhhhh.... Takarengas puhkesi! Melkein kolme kilometriä oli vielä matkaa, jonka jouduin kävelemään pyörää taluttaen vetointoisen koiran kanssa. 

Kotiin kuitenkin selvittiin ja kävin Rikinkin pihalle juoksemaan. Itse istahdin portaille henkeä vetämään. 

Ada sai synttärikakuksi maksalaatikkoa (myös Riki sai maksalaatikkoa), joka oli sivuilta peitetty voileipäkinkulla ja keskelle lihatikku. Ada malttoi jopa odottaa luvan saantia ja oikein sievästi kakun söi. 

Meillä on oikein hieno neiti! Kasvanut isoksi, vaikka onkin rakenteeltaan vielä keskeneräinen. Katsotaan, mitä näyttelyssä tykkäävät. Voi olla, että on edelleen liian kapea tuomarin mielestä. Mutta mennään kokeilemaan ja tapaamaan kasvattajaa sekä Adan siskoa. Kävi miten kävi, Ada on hieno koira. Vahtikoiraksi ei tosiaan meidän koirista kyllä ole. Mies tuli eilen töistä puolilta öin. Ada oli ylhäällä minun kanssani ja Riki normaalisti alhaalla. Kumpikaan ei ollut hädin tuskin jaksanut edes päätään nostaa miehen tultua kotiin ja nukkumaan. 

Ada vetolenkillä

Rikin ja Adan yhteistreeniä

Eilen päätimme lähteä treenaamaan koiria pitkästä aikaa yhdessä. Koirat olivat yllättäen taas innoissaan lähdössä matkaan. Miehen piti pitää liinasta kiinni, jotta pääsen itse pyörän selkään ja matkaan. Käskyjen osalta voin ainakin kumpaakin kehua liikkeellelähdöstä. Vedä-käskyllä molemmat lähteevät liikkeelle sellaisella vauhdilla, että mutkassa piti itsekin jo miettiä, miten sitä pyörän selässä pysytään. Mies tuli noin sata metriä jälessä.

Kevyen liikenteen väylälle päästiin ja tällä kertaa ei Ada meinannut tielle meitä viedä vaan Rikin mukana teki käännöksen vasempaan. Matka jatkui yllättävän hyvin siihen asti, kunnes muutaman sadan metrin päässä päättivät mokomat juosta eripuolilta valopylvästä. Riki ja Ada olivat joustolla kiinni toistensa pannoista. Törmäyksen jälkeen meni hetki, että itse pysähdyin ja koiratkin olivat selvittäneet tiensä tolpan ympäri sillä aikaa. Hieman olivat vain solmussa ja miestä odoteltiin auttamaan selvittämään koirat toisistaan. Koirille ei näyttänyt vahinkoa tulleen ja jatkettiin matkaa. Mutta eivät muuten enää juosseet samalla tavalla...

Molemmat pysähtyivät hyvin käskystä ja käännökset sujuivat hyvin. Sama kohta kuin eilenkin Adan kanssa aiheutti ongelmia. Kohta, jossa parikymmentä metriä mennään ilman kevyen liikenteen väylää. SIinä meinasivat taas keskelle tietä juosta ja taluttaen mentiin eteenpäin, kunnes käännyttiin takaisin kevyen liikenteen väylälle. 

Lenkki meni yllättävän hyvin. Tottahan toki Riki ei olisi välttämättä halunnut vetää loppuun asti, mutta Adan vetäessä oli Rikinkin pakko edetä. Ja mies ei ollut innokas erottelemaan koiria, joten jatkettiin matkaa enemmän ja vähemmän vetämällä kotiin asti. Mies oli välillä edellä ja välillä vieressä. Jos eivät koirat malttaneet pysyä reunassa, mies jalallaan hieman tönäisi reunan suuntaan. 

Loppumatkasta pari kertaa koirat suuntasivat ojaan. Alkoi ilmeisesti tauko olla paikallaan. Sieltä sitten miehen avustamana päästiin matkaa jatkamaan. Kotiin selvittiin ja siellä sitten taas vauhtia riitti. Pihalla illan aikana moneen otteeseen riehuivat. Lihaliemet saivat myös lenkin jälkeen juotavaksi. 

Talvea odotellessa. Potkurin kanssa nykyinen vauhti olisi riittävä, mutta pyörän kanssa pitäisi itse osata paremmin jarrutella. Lisäksi meillä on kaveri, joka on muuttamassa maalle omakotitaloon ja on jo hieman alustavasti juteltu, että voitaisiin mennä heille viikonloppuisin treenaamaan. Heillä tilaa riittäisi. Tulisipa lumi pian...

Alla video eilisestä lenkistä. Tällä kertaa otin digikameran mukaan, joten laatukin on hieman parempi. Ylimääräinen kolina tarkoittaa taas liinan löystymistä...

Match show 2.11.

Tänään oli taas mätsäri, johon suuntasimme Adan kanssa. Taas Adalla oli alkuun perinteinen hötkyily. Ilmoittautuessa Ada osoitti mielipiteensä asioista ulvomalla ja pöydän takana arvasivat heti oikein Adan rodun. Kysyi oikein, että taitaa muutti olla. Jep, niinkö ilmeistä? 

Olipahan taas ahdistava tapahtuma. Halli oli liian pieni sellaiselle koiramäärälle. Kehiä oli kolme ja meidän kehässä ensin juniorit, nuoret ja lopuksi veteraanit. Ada oli junnuissa. Junnuja ei ollutkaan kuin seitsemän koiraa ja oltiin sinisten toisia. Kolme koiraa olivat sinisen saaneet. 

Ensimmäisellä kierroksella saatiin sininen, koska meidän neidillä (melkein 1 v.) on tuomarin sanoin vielä hieman liikaa nuoruuden innokkuutta. Kotona mies totesi, että eikö koiratkaan saa enää koiria olla. Totesin vaan, että ehtiipähän neiti ainakin Jyväskylässä rauhoittua, kun on 29 malamuuttia kuitenkin ilmoittautunut. Saatetaan hetki joutua odottelemaan. Ja matkaan otetaan totta kai häkki taas mukaan, jotta saadaan siihen Ada laitettua rauhoittumaan myös. 

Mutta eiköhän tässä tosiaan mätsärit meidän osaltamme ollut. Treenaillaan jatkossa ihan omin päin ja vuoden vaihtuessa alkaa näyttelyitäkin taas olemaan enemmän. 

Adan treenit

Eilen oli Rikin vuoro treenata ja tänään taas Adan. Tehtiin hieman pidempi lenkki Adan kanssa. Matkaa silti n. viisi kilometriä. Rikin kanssa ei eilen taas vaihteeksi sujunut ihan niin hyvin kuin maanantaina. Mutta Adan kanssa tänään mentiin taas sellaisella innolla, että ei voinut jäädä kuin hyvä fiilis! Ada on todella motivoitunut hommaan. Hieman kuntoa kohotellaan edelleen, koska alkuun vedetään kovaa, mutta loppumatka rauhallisesti ja hieman vähemmällä vedolla. 

Se, missä on Adalla iso puute, on suuntavaisto. Se on ihan hukassa! Nyt päästiin kuitenkin ensimmäisen kilometrin ihan hyvin ja kääntyminen tutulle reitille meni myös hyvin. Matkalla mennään parikymmentä metriä ilman kevyen liikenteen väylää. Ja Adalla menee heti suunta sekaisin. Nenä menee sinällään kyllä edelleen samaan suuntaan, mutta sivuttainen liike kasvaa. Ja tänäänkin oltiin liikenteessä sellaiseen aikaan, että liikennettä oli ihan mukavasti. Pelkäsin ihan todella, että Ada jää auton alle! Tarkkana piti olla koko ajan ja välillä mentiinkin pyörää taluttaen ja pidin Adan ihan lähellä. Ada menee myös sekaisin, jos pitää vaihtaa tien reunasta toiseen. Ja jos tulee T-risteys, Ada helpoimman kautta vaan juoksisi suoraan tielle liikenteen sekaan kuulematta yhtään käskyjä. Eli suuntia on edelleen kehitettävä... 

Alla on video, joka on kuvattu puhelimella. Onneksi koiralla on vaalea takamus, joten jotain edes näkee... Ulkona ei ollut todellakaan noin pimeää, mutta puhelimen laatu on mitä on... Hieman kuitenkin näkee, miten Adalla homma toimii. Kolina, mikä välillä kuuluu, tarkoittaa liinan löystymistä. Jos ei kolinaa kuulu, mentiin liina tiukalla.