Aksaa

Taigan osalta aksatreenit ovat olleet vähäiset. Kävimme kerran hallilla omatoimisesti treenaamassa. Ohessa koontina video. 

Adan osalta treeneissä on painoitettu paljon keppitreeniä. Pienryhmän treeneissä oli melko helppo rata, jossa oli muutama kohta, joita jouduimme Adan kanssa treenailemaan tarkemmin. Ensin oli ongelma lähdössä. Kouluttaja totesi, että minun ei kannata ottaa liiaksi etumatkaa, koska Ada lähtee energisemmin liikenteeseen samaa matkaa kanssani. Toisekseen piti heti toisen esteen jälkeen tehdä valssi, mutta taas vaihteeksi jostain syystä, kun olin saanut oman ohjaukseni oikea-aikaiseksi, Ada meni silti väärään putken päähän. Saimme siirtymän onnistumaan ja jätimme sen siihen. 

Adalle on ollut hankala siirtyä toiselta esteeltä kepeille ja nytkin siirtyminen oli hankala. Keskityimmekin lopulta vain keppien oikeaan suorittamiseen. Kokeilimme molemmilta puolelta ohjattuna ja Ada teki taas samaa kuin viime aikoina muutenkin eli jätti viimeiset kepit suorittamatta. Adalla oli jo kuitenkin hieman paremmin energiaa keppien tekemiseen ja saimme onnistuneitakin suorituksia aikaiseksi. 

Jatkoimme radalla ja selvisimme hyvin siihen asti, että ruvettiin opettelemaan uutta ohjauskuviota, japanilaista. Tämä oli taas selkeästi meille vaikeampi kuvio. Lähinnä en saanut hallittua omia käsiäni ollenkaan ja menin sekaisin koko ajan. Saimme kuitenkin sen yhden suurin piirtein onnistuneen suoritukse ja pidimme tauon.

Tauon jälkeen teimme loppurataa eteenpäin, mikä ei ollutkaan meille kuin juosta vain läpi. Vain puomilta takaakierto aidalle toi pientä ongelmaa, mutta toisella kerralla jo sujui paremmin. Sain vielä lopuksi päättää treenaammeko keppejä vai japanilaista. Päätin, että kepit olisi tärkeämpi hioa loppuun uusien ohjauskuvioiden opettelun sijaan, joten hioimme keppejä loppuajan. 

Olemme agilityesteiden tehokurssilla saaneet vinkkejä palkkaamisen suhteen. Ensinnäkin olemme kevään mittaan pienryhmässäkin kokeilleet etupalkkaamista. Tämä ei kuitenkaan ole Adalle sopiva palkkaustapa, joten saimme vinkiksi kokeilla lelupalkkausta. Adallehan ainoa kiinnostava lelu on pallot, mutta se on liiankin kiinnostava. Nytkin Ada vain lähinnä loikki edessäni "heitä, heitä, heitä" ja kontaktin saaminen oli hankalaa. Seuraava vinkki oli esimerkiksi tyhjä juotava jogurttipurkki, jonka sisään laitetaan namit. Palkkaustilanteessa purkki heitetään eteenpäin, jotta koira jatkaa matkaa ja annetaan purkista palkka. Tämä toikin aivan uusia ulottuvuuksia meidän keppitreeniin!

Tänään oli viimeinen kerta agilityesteiden tehokurssia. Tänään teemana oli kontaktiesteet. Adan kanssa halusin kuitenkin myös harjoitella esteeltä kepeille siirtymistä, joten rakensimme myös lyhyen radanpätkän (aita, kaareva putki, 12 keppiä). Rakensimme myös yksinkertaisen ja lyhyen radan, jotta pääsee välillä vaan juoksemaan kontaktitreenin ohessa. Aloitimme tästä juoksuradasta, joka meille tosiaan oli vain juosta läpi. Siirryimme keppitreeniin ja yllätyimme, kuinka Ada hienosti siirtyi putkesta kepeille ja osasi hakeutua aloittamaan kepit aivan oikein. Lopussa edelleen ohitti viimeiset kepit. Kokonaisuudessaan siirtymisessä ongelmana oli vauhti. Vauhti oli ongelmana myös puomilla ja A-esteellä, kun Ada meinaa loikata ensimmäisen kontaktialueen yli esteelle juostessa. Tavoitteeksi otetaankin jatkossa yhdistämään lisää vetourheilun käskyjä agilityyn. Vedättäessä ollaan käytetty rauhassa-käskyä, kun vauhtia pitäisi rauhoittaa ja hiljentää. Nyt tätä käyttäisin myös agilityssa kepeille ja kontakteille siirtyessä. Kepeille ohjeeksi sain kokeilla tällä kertaa korjata viimeiset kepit ja palkata Ada, jotta Adalla pysyisi mielenkiinto paremmin, kun saa palkkaa useammin. Kuitenkin jos ongelma viimeisten keppien ohittamisen suhteen jatkuu, kouluttaja ohjeisti palaamaan palkkaamaan vain täydellisestä suorituksesta eli aina ohituksen jälkeen palaisimme alkuun ja kokeilisimme uudelleen niin kauan, että kepit onnistuu.

Puomin pysäytystä treenasimme laittamalla puomin viereen maksipöytä ja Ada pöydän kautta siirtyi puomille, josta siirtyi kontaktialueelle. Nyt vaadimme Adalta sen, että etutassut osuivat hiekalle. Kouluttaja totesi, että näin koira oppii paremmin oikean pysäytysalueen, kun takajalat on edelleen puomilla, mutta etujalat hiekalla, eikä pysähdy liian aikaisin. Adalla ei meinannut takaosa pysyä puomilla, joten myös kouluttaja tuli seisomaan aivan puomin viereen ja tuki Adaa pysymään puomilla, jotta sain palkattua oikeasta suorituksesta. Ada pysyi kontaktialueella, jos etujalat eivät olleet hiekalla, mutta hiekalle siirtyessä takajalatkin melkein aina putosi reunalta alas. Kouluttaja silitteli ja piti Adaa paikallaan, että ehdin palkata oikeasta suorituksesta ja mennään-käskyllä Ada sai poistua puomilta. Viimeisen suorituksen Ada teki jo suht itsenäisesti ja melko hyvin jopa. Tätä jäämme treenailemaan.

Tämä kouluttaja ei itse käytä juoksukontakteja ja pystyi vain antamaan vinkkejä, miten kannattaa treenailla, mutta ei varsinaisesti halunnut väärin ruveta opettamaan. Meillä A-este tehdään juoksukontaktilla ja pari kertaa näytin kouluttajalle, miten Ada sen tekee. Kouluttaja totesi, että Ada teki A:n hyvin, mutta kannattaa tässäkin kiinnittää huomiota siihen, että Ada osuu kontaktille esteelle kiivetessä. 

Hyvät vinkit ja valmiudet saimme agilityesteiden tehokurssilta. Kiitos vaan kouluttajalle! Nyt on hyvä taas jatkaa eteenpäin. 

Match Show Kitee 25.5.2017

Kävimme Taigan kanssa Kiteellä mätsärissä. Lähempänäkin olisi ollut, mutta kävimme samalla isäni luona kylässä. Mätsärin ajan sää oli todella kuuma ja kävimme välillä Taigan kanssa varjossa olemassa ja kävelemässä, kun kehät olivat auringossa. 

Pentuja ei ollut montaa, vain viisi. Taiga oli oma ihastuttava itsensä ja sai punaisen nauhan. Kaksi muutakin sai punaisen ja näistä kolmesta tuomari sanoi, että on todella vaikea päättää järjestystä, koska kaikki olivat niin hyviä esittämään koiransa ja koirat esiintyivät ja käyttäytyivät hyvin. Hän totesikin suoraan, että kyse on pelkästä mielipiteestä, mutta malamuutti ihastutti niin paljon, että palkitsi Taigan ensimmäiselle sijalle. 

Jäimme siis odottamaan BIS-kehiä. Koiria ei onneksi ihan hirmuisesti ollut, joten melko nopeasti olivat jo siniset BIS-kehässä ja sen jälkeen punaiset. Taiga jaksoi edelleen esiintyä hienosti, vaikka olikin pari tuntia paikan päällä kaiken kaikkiaan oltu ja aurinko edelleen paistoi kuumasti. Taiga juoksi nätisti ja seisoikin hyvin. Taiga sijoitettiin toiseksi, eli BIS 2. Lopuksi tuomarit vielä kivasti perustelivat päätöksensä ja kehuivat taas kaikkia esittäjiä ja koiria. Taigastakin totesivat, että esiintyi niin hienosti noin nuoreksi koiraksi ja on ymmärrettävää, että ei jaksanut enää palkintojen kanssa poseerata. :)

Kotiin päästessämme satoi vettä, joten palkintopönötykset otettiin sisällä. Järjestäjä otti kuvia paikan päällä, joten niitä odotellessa. 

Töissä keskustelua pennun kasvamisesta

Olen töissä päiväkodissa. Lapset ja vanhemmat elivät viime syksynä aktiivisesti mukana meidän pentuelämää kysellen kuulumisia ja kuvia katsellen. Lähetin koiralomalta kuvia ja videoita työkaverille, joka näytti ne lapsille. Etenkin yksi pienempi lapsi oli erittäin innokas pennuista ja oli minulta jo pikkuriikkistä pentuakin ottamassa. Kävimme kyllä vanhempien kanssa läpi, että he eivät ota alaskanmalamuuttia. Selitimme lapselle myös, että alaskanmalamuutti ei aina ole ihan niin pikkuriikkinen...

Tällä viikolla pitkästä aikaa näytin taas tälle kyseiselle lapselle kuvia ja videoita. Kysymykset ja ihmettelyt olivat mielenkiintoisia.

Ensinnäkin tämä lapsi ihmetteli, että missä on kaikki pennut. Ja kun selitin, että vain yksi pentu jäi kotiin ja muille etsittiin toinen koti, hän ihmetteli miksi. Lisäksi hän kovasti ihmetteli, missä Taiga on, kun erästä videota katsottiin, jossa Taiga ja Riki leikki toisessa tarhassa ja Aslak oli toisessa tarhassa. Selitin taas, että Taiga on videolla, mutta Taiga ei ole enää pieni koira vaan on kohta aikuisen malamuutin kokoinen.

Lisäksi:

"Jaksatko kantaa koirasi?"

"En."

"Miten ne sitten pääsee portaat ylös?"

"Ne kävelee ihan itse. Ne on jo niin isoja." 

Edelleenkään en ole aivan varma ymmärsikö lapsi, että meidän puolivuotiaat pennut eivät asu enää kaikki kotona ja etenkin sen, että ne ovat kasvaneet jo isoksi koiriksi. Mutta ihana on käydä näitä keskusteluja ja nautin niistä todella kovasti. 

Tekniikkaa ja kontakteja

Tämän viikon aksatreenit Adan osalta alkoivat taas erittäin teknisen treenin parissa. Saimme rakennettua radan nopeasti ja koirakoita oli neljä, joten jokainen koirakko ehti treenata 2x10 minuuttia. Radan alussa oli kuusi aitaa aseteltu siten, että ohjauskuvioilla oli taas tärkeä rooli. Houkuttimena vielä kuudennen aidan jälkeen putki, johon ei pitänyt tietenkään edetä vaan ensin toiseen putkeen ja myöhemmin kepeille. Jouduimme heti alkuun jankkaamaan alkua liikaa ja lisäsimme siihen vielä etupalkan, joten Adaan oli lopulta todella vaikea saada kontaktia, kun Ada halusi enää vain oikoa suoraan palkan luokse. Lopulta levitin vain käteni ja totesin, että en tiedä, mitä tekisin Adan kanssa. Jätimme sen kierroksen siihen.

Toisella kierroksella treenasimme 12 keppiä. Tulimme meille aivan uudesta kulmasta kepeille ja kouluttaja neuvoi niistolla ohjaamaan Adan ensimmäiseen väliin. Tämä onnistui yllättävän hyvin, mutta Ada rupesi jättämään pari viimeistä keppiä tekemättä. Lisäksi taas Ada rupesi väsähtämään jankkaamiseen ja lopetettiin heti seuraavaan onnistuneeseen suoritukseen. Teimme lopuksi vielä radan loppuosaa hieman suorempana, jotta Ada voisi keskittyä vain juoksemiseen ja jäisi hyvä fiilis. 

Pääsin kokeilemaan taas uutta ohjausta. Okserin jälkeen piti tehdä vastakäännös, jotta saisi koiran käännettyä tarpeeksi, että meni puomille vieressä olevan putken sijaan. Olin hidas ja vein ohjauksen alkuun liian pitkälle, joten putkeenhan Ada meni. Lopulta sain Adan puomille! 

Kotona treenailimme kuuden kepin kanssa etupalkkausta. Ohessa siitä video. 

Tänään meillä oli kolmas kerta esteiden tehokurssilla. Tänään rakennettiin hieman sellainen hupsuttelurata, jota sai vain juosta ilman sen kummempaa miettimistä. Muuten keskityttiin Adan kohdalla keppeihin ja keinuun. Taas kerran Adasta oli helppo huomata, kun tietyn asian jankkaaminen riitti. Alkuun teimme keppejä ja otimme tavoitteeksi hiljalleen viedä minun ohjausta kauemmaksi ja nopeutta lisätä sekä vähentää käsi- ja ääniohjausta. Tällä kertaa otin 20-30 cm enemmän etäisyyttä Adaan, eikä se tuntunut neitiä haittaavan. Yritin lisätä nopeutta, mutta Adalla meni heti oma suoritus sekaisin. Ja taas Ada suurimmaksi osaksi ohitti pari viimeistä keppiä. Saimme myös onnistuneita suorituksia tehtyä loppuun asti. Kun Ada selkeästi kyllästyi, kävimme juoksemassa rataa pari kertaa ja teimme loppuun vielä kuudella kepillä onnistuneet suoritukset kepeillä.

Toisella kierroksella keskityimme keinuun. Otin tällä kertaa hieman kissan märkäruokaa mukaan ja kouluttaja palkkasi Adan vain keinun lopussa. Taas laitoimme maksipöydän laskeutuvan pään alle, jotta liike ei vielä kovin suuri olisi. Tällä kertaa kuitenkin keinua ei pidelty vaan Ada joutui laskemaan keinun itse alas pöytää vasten. Adalla oli toki taas tämä heti palkalle periaate ja juoksi keinun ohi, mutta meni kyllä useita kertoja keinulle suoraankin. Mitä enemmän tehtiin, sitä enemmän ruesi epävarmuutta Adalta löytymään. Nyt myös kouluttaja totesi, että on Adalla sittenkin ongelma liikkeen kanssa, mutta ei kuitenkaan paineistunut asiasta ja aina keinulta poistuessa häntä heiluen herkkuja odotti. 

Sain vielä vinkin puomin kontaktin pysäytykseen. Tuli taas huomattua, että ulkopuolisen silmin näkee asioita hyvin eri tavalla ja pystyy korjaamaan omat virheensä paremmin. Nyt esimerkiksi kouluttaja huomasi, että ilman namialustaa pysäytin Adan seis-käskyn sijaan palkalla. Eli jatkossa minun tulisi kiinnittää huomiota siihen, että ensin sanon seis ja sitten hetken päästä palkka. 

Taigan pentuaksa osa 4

Hieman jännitti lähteä tänään pentuaksailemaan, kun olemme ehtineet treenailla todella vähän viime kertaisia kotiläksyjä. Ensimmäisenä olikin vuorossa ohjauskuvioiden treenailu. Viimeksi Taiga ei todellakaan ollut hajuilla siinä, mitä haettiin. Nyt oli kaksi pitkää putkea kaaressa vastakkain ja välissä aita. Tarkoituksena oli harjoitella valssilla ja persjätöllä ohjata pentu putkesta aidalle ja myös aidalta putkelle. 

Taiga meni tällä kertaa suoraan putkeen epäröimättä yhtään. Menin nopeasti tekemään valssin toiseen päähän ja ohjasin Taigan aidalta seuraavaan putkeen. Ja Taigahan luki ohjaukset oikein ja teki heti ensimmäisellä kerralla oikein. Teimme saman toiseen suuntaan ja edelleen Taiga teki epäröimättä aivan oikein. Teimme saman myös persjätöllä ja kas kummaa, kun Taiga edelleen teki mitä pyydettiin. Seuraavaksi menin itse sekaisin, kun piti tehdä ohjaus vasta aidan jälkeen eli otin Taigan putkelta vastaan aidan toiselta puolelta ja ohjasin seuraavaan putkeen. Piti tehdä ensin taas valssi, mutta aloitinkin persjätöllä. Taiga teki kuitenkin mitä piti niin persjätöllä kuin valssillakin. Yllätyin todella paljon, miten hyvin Taigalla meni!

Toisella kierroksella kävelimme pari kertaa matalan puomin päästä päähän. Hieman Taiga oli varovainen ja haki voimakkaasti turvaa minusta. Toisella kerralla ei enää ihan niin voimakkaasti, mutta selkeästi oli jännittävää.

Tutustuimme myös keppeihin. Kepit oli laitettu siten, että kaksi rivistöä meni rinnakkain (olisikohan ollut 6-8 paria) ja pennun piti juosta välistä ja hakeutua namikupille. Ensin lähdettiin pienestä liikenteeseen eli kahdesta kepistä ja siitä hiljalleen pidennettiin ja lopulta mentiin koko rivistö läpi pari kertaa. Taiga todella reippaasti ja vauhdikkaasti hakeutui palkalle. 

Vielä treenailtiin putkeen menemstä ja etenemistä yhdessä ohjaajan kanssa. Olemme harjoitelleen odottamista ja käskystä lähtemistä ja nyt pääsimme kokeilemaan, miten olemme edistyneet. Kouluttaja oli vahtimassa namikuppia. En kovin pitkälle irronnut Taigasta vaan annoin melko nopeasti lähtökäskyn. Taiga eteni hienosti suoraan putkeen ja palkalle. Seuraavaksi pidensimme matkaa putkelle ja taas Taiga eteni hienosti suoraan putkeen ja palkalle. Vielä pidensimme matkaa ja edelleen suoritus oli loistava. Sitten piippasi kouluttajan ajastin, kun olimme siirtymässä vielä lähtöpaikalle ja Taiga hämmentyi. En yhtään itse tajunnut, mistä ääni tuli. Sain Taigan kuitenkin lähtöpaikalle ja etenimme taas yhdessä vauhdilla palkalle, mutta tällä kertaa Taiga epäröi, kun kouluttaja oli namikupin vieressä. Taiga yhdisti äänen heti kouluttajaan. Rentoutui kuitenkin ja otti palkan.

Kolmannella kierroksella oli taas kuntopiiriä, jossa oli kolme erilaista pistettä; odottaminen tai muuten kontaktin otto, kasileikki ja hypyn tarjoaminen. Kasileikki sujui yllättävän hyvin. Kouluttaja totesi ohikulkiessaan, että olemme ottaneetkin käyttöön jonkun hieman haastavamman ohjaustekniikan (en muista nimeä), mutta sanoi, että hyvä vaan jatkon kannalta. Hypyn tarjoaminen sujui parin hypyn verran, mutta sitten Taigaa ei enää kiinnostanutkaan vaan lähti leikkimään toisen pennun kanssa... Kun sain Taigan kiinni, lähti kaveri jo seuraavan pennun luokse ja siitäpä sitten lähtikin kunnon pentupainit liikenteeseen... Sain Taigan kontaktin kuitenkin takaisin ja harjoittelimme seuraavaksi odottamista. Huomasin nopeasti, että Taiga oli jo todella väsynyt ja lopuksi ei enää palkaksi lelukaan kelvannut. 

Taiga sai taas treenailla häkissä olemista takakontissa ja sain Taigan innostumaan asiasta heittämällä nakkeja häkkiin. Taiga nopeasti tajusi idean ja hyppäsi lopulta häkkiin ennen kuin ehdin nakkejakaan sinne heittää. Ja kotona ei meinannut enää jaksaa pois tulla. Oli oikein reipas ja pätevä pentu tänään treenaamassa. 

Rikistä kaverikoira

Kävimme Rikin kanssa viime viikonloppuna kaverkoirakurssin. Pitkään olen miettinyt asiaa ja viimeksi kurssi meni minulta aivan ohi. Tällä kertaa huomasin ilmoittautumisen ajoissa ja laitoin samantien tiedot eteenpäin. Kurssi oli viikko sitten. Ensimmäisenä päivänä oli ohjaajien perehdytys. Tutustuimme alueen kaverikoiratoimintaan, ohjeisiin (myös Kennelliiton) ja käytäntöihin. Lisäksi lopussa oli koe, jossa jokainen vastasi henkilökohtaisesti kysymyksiin liittyen päivän aikana opittuihin tietoihin. Minulla tuli kaksi virhettä, joista kummankin olisin tiennyt oikein, jos olisin ihan oikeasti rauhassa miettinyt asioita. Toisen kysymyksen kohdalla ymmärsin kysymyksen väärin.

Toisena päivänä oli koirien testaus. Olimme Rikin kanssa toisessa ryhmässä ryhmän ensimmäinen koirakko. Testi tapahtui pienessä luokkahuoneessa, jossa oli viitisen henkilöä esittämässä vanhuksia erilaisin apuvälinen ja hyvin erilaisin piirtein. Testissä testattiin koiran reagointia apuvälineisiin, koviin ääniin ja erilaiseen käsittelyyn. Lisäksi testattiin ohjaajan käytöstä ja reagointia. Itse jännitin tilannetta, enkä osannut kokea sitä aivan aidoksi, joten en tajunnut edes tervehtiä ihmisiä sisään tullessa. Sain kuitenkin hyvää palautetta siitä, miten otin huomioon eri ihmiset, vastailin rauhassa kysymyksiin ja erään todetessa, että pelkää koiria eikä halua Rikiä lähelleen, sain positiivista palautetta, kun totesin vain "Riki on kiltti, mutta emme tule lähelle". Riki otti kaikki halit ja rapsutukset vastaan. Apuvälineet eivät haitanneet ja sain estettyä erään yrityksen ajaa pyörätuolilla koiran päälle. Eräs kaatoi tuolin kovaäänisesti, josta säikähdin minä, mutta Riki vain pikkuisen vilkaisi. Ainoa ikävämpi reaktio oli, kun eräs tuli selästä hieman kovakouraisesti painamaan ja siihen Riki ärähti, mutta ei tehnyt muuta. Riki oli todella innokas alkuun ja pidin lyhyellä hihnalla. Liukkaalla lattialla sutien eteni, mutta muutenhan pinta ei häirinnyt. 

Ryhmätilanteessa menimme kaikki viisi koirakkoa samaan tilanteeseen. Rikiä kiinnosti toiset koirat, mutta oli kuitenkin rauhallinen ja kävi siliteltävänäkin. Tila oli ahdas ja siellä liikkuminen hankalaa. Sain palautetta, että ei tarvitse kiirehtiä ja pitää muistaa antaa tilaa muillekin. 

Lopuksi koirakot kävivät yksitellen haastateltavana. Minulta kyseltiin, miten tilanteet minusta meni ja miten Riki minusta reagoi. Tässä vaiheessa annettiin palaute ja lopuksi kouluttajat totesivat meidän tervetulleiksi koirakavereihin! 

Varkaus KV 13.5.2017

Lähdin tällä kertaa yksin koiranäyttelyreissulle. Mies oli sitä mieltä, että "kyllähän sinä nyt Adan kanssa yksin pärjäät" ja jäi nukkumaan, kun me otettiin ennen puoli kuutta lauantaiaamuna suunta kohti Varkautta. Jouduin jättämään auton melko kauaksi ja yksin oli raskasta kantaa kaikki tavarat koiraa taluttaen näyttelyalueelle. Ada onneksi käveli rauhallisesti, eikä vetänyt yhtään samalla tavalla kuin ennen innokkaana kohti kehää. Tutut olivatkin jo valmiina kehän lähettyvillä ja leiriydyttiin Adan kasvattajan viereen. 

Varkauden reissun tarkoituksenahan oli, että Adan kasvattajalle saadaan kasvattajaryhmä mukaan ja ilmoitettuna sekä paikalla oli kuusi Jääpuikon kennelin kasvattia. Ada käyttäytyi erinomaisesti niin ihmisten kuin koirienkin kanssa. Eräs jääpuikkolainen tuli iholle tuttavuutta tekemään todella innokkaana ja Ada sieti hetken, murisi hiljaa ja lopulta toinen otettiin pois iholta. 

Ada seisoi taas erinomaisesti ja juoksu meni yhtä hyvin kuin mätsärissäkin. Olen todella iloinen, että olemme saaneet kontaktimme hiottua niin hyväksi, että se näkyy myös näyttelykehässä. Tuomari sai tutkia rauhassa, kunnes Ada päätti, että nyt riitti ja istahti alas. Onneksi tuomari oli saanut kaiken tarpeellisen jo selvitettyä ja vain naurahti. 

Ada sai ERInomaisen ja odotettiin valioluokan toisen koiran arvostelua. Tämä olikin Adan sisko, joka sai myös ERInomaisen. Kilpailuluokassa Ada tuli ensimmäiseksi. Lopulta paras narttu kehässä oli viisi koiraa, joista Ada siskonsa kanssa vei kaksi paikkaa. Ada tuli neljänneksi ja sisko jäi tällä kertaa sijojen ulkopuolelle. 

Tuomari Scheppers Jo

"4,5 years. Very feminine bitch. Very nice head. Very good placement of ears. Good neck and topline. Very good ribs. Good angulations. Good muscles. Straight legs. Compact feet. Good coat structure, needs more of it. Very easy moving. Lovely temperament."

 ERI VAK1 SA PN4

Jääpuikon koirat kaikki pärjäsivät todella hyvin. Kaksi urosta saivat molemmat ERI SA ja olivat luokkavoittajat, toinen PU3 ja toinen PU4. Junnu- ja nuortenluokan nartut olivat nakuina liikenteessä ja saivat sileän ERInomaisen. Toisella syy oli liian leveälle asettuneet korvat. Ja sitten vielä valioluokan nartut, Ada siskoineen molemmat ERI SA, Ada PN4. Kaiken huipuksi Jääpuikon kennel oli ROP-kasvattaja kunniapalkinnon kera. Saa kasvattaja olla todella ylpeä päivän tuloksista! Onnea Jääpuikon kennel!

Adan agilitytreenit

Torstaina pienryhmän treeneissä rata oli todella täynnä erilaisia ohjauskuvioita ja hyvin teknillinen rata. Alussa oli hyppy, puomi, 180 käännös toiselle aidalle ja putkeen kaaressa olevaan putkeen puomin alle. Tämä oli helppo osuus ennen teknillisen osuuden alkamista. Keskellä kenttää oli neljä aitaa, joista kolme rinnakkain ja yksi suoraan putkelta seuraavana. Tarkoituksena oli putken jälkeen takakierrolla suorittaa seuraava aita, josta jatketaan seuraavalle aidalle ja flippauksen (ehkä?! aloitetaan valssilla, lopetetaan persjättöön?!) kääntää koira seuraavalle aidalle. Siitä putkeen ja takaisin samalle aidalle ja perusohjauksella keskimmäiselle aidalle, josta palattiin ensimmäisen putken jälkeiselle aidalle ja taas takakierteellä yli ja suoraan seuraavalle aidalle. Sitten mentiin taas putkeen ja palattiin kolmen rinnakkain olevan aidan "suoralle", jotka suoritettiin normaalilla siksakilla yhdeltä puolen ohjaten koira tekemään käännökset aidoille. Lopuksi vielä putkeen, aidalle, pussi ja aita. Ei tästäkään selostuksesta kukaan varmasti selvää saa... Mutta nopeutta emme tällä kertaa saaneet treenattua, koska rata oli täynnä käännöksiä ja erilaisia ohjauskuvioita. 

Ada teki ensimmäisellä kerralla oikein hyvin. Teimme rataa pätkissä ja hioimme muutamia kohtia, useampaan kertaa, mutta hyvää suoritusta saimme kuitenkin aikaiseksi. Toisella kierroksella Ada kyllästyä ja kouluttajakin totesi, että ensimmäisellä kierroksella Ada selkeästi keskittyi paremmin. Oli vaikea saada pidettyä Ada kontaktissa. 

Sunnuntaina olimme taas agilityesteiden tehokurssilla. Aloitimme Adan kanssa keinun treenaamisella. Kouluttaja kysyi alkuun, minkälaisessa vireessä Ada on, tarvitseeko purkaa energiaa ennen keinulle siirtymistä. Totesin, että ei tarvitse, kun on muutenkin raskas viikko ollut, joten ei ole mitenkään liian energinen tapaus. Lähdimme treenaamaan keinua samalla tavalla kuin tähän astikin olemme eli laitoimme maksipöydän laskeutuvan reunan alle. Käskytin Adan kiipeämään ja reippaasti nousikin keinulle. Kouluttaja laski varovasti samalla keinua alas, kun minä työnsin nakkia nenän eteen. Tätä teimme muutamia kertoja molemmilta puolilta ohjaten. 

Kouluttaja antoi heti palautetta ja sanoikin, että hänen näkökulmastaan Adalla ei suurta ongelmaa keinulla ole. Ada oli itse painanut keinua alaspäin pöytää vasten ja antoi itsestään koko ajan reippaan vaikutelman. Ada kuitenkin rupesi pysähtelemään kesken nousun ja tämän syyksi kouluttaja arveli ennemminkin sen, että Ada odottaa palkkaa kuin epäluuloisuus tai pelko. Siksi hän antoikin neuvoksi mahdollisimman pian jättää palkkaus vain keinun loppuun asti ja ottaa siihen joku ihan oikeasti ekstrapalkka, esimerkiksi kissan märkäruokaa tai jotain vastaavaa, mitä saisi vain keinutreenissä. Hiljalleen vaihdettaisiin maksipöytä pienempään pöytään ja lopulta jätettäisiin kokonaan pois. Tämä itse asiassa kuulosti yllättävän järkevältä pointilta. En epäile yhtään, etteikö Ada olisi niin ovela, että niin sanotusti mitä huonommin keinun tekee sitä enemmän siitä saa palkkaa. 

Kouluttajan suunnittelema rata oli yksinkertainen, jossa ei teknillisesti mitään vaikeaa ollut. Esteinä oli vain todella paljon aitoja, muuri, putki ja puomi. Tämä oli itse asiassa todella hyvä rata meidän treenille, koska torstaina oli teknilliset treenit. Nyt saimme vain juosta ja rällätä. Toisella kierroksella vasta teimme rataa ja silloinkin vain kaksi kertaa. En vain yksinkertaisesti jaksanut juosta enempää. Radan käännökset olivat pääsääntöisesti 180 asteen käännökset kentän päissä ja tästä johtuen en pystynyt laittamaan palkkaa puomille, kun Adaa olisi se todennäköisesti liikaa houkutellut kesken muun radan. Siksi kouluttaja laittoikin palkan, kun olimme muut esteet sillä kohtaa ohittaneet. Valitettavasti Adahan tietää, että palkkaa löytyy myös muilta ja nytkin Ada muutamia kertoja yritti oikaista tai vilkaisi kouluttajan suuntaan. Sain kuitenkin jokaisella kerralla Adan takaisin radalle ja keskittymään minuun. Saimmekin tehtyä nollarataa, ei pudotuksia eikä väärille esteille menemistä. Yritin keskittyä saamaan vauhtia ja sainkin juosta suoremmat pätkät todella nopeasti. Kaiken kaikkiaan rata saatiin tehtyä todella hyvin!

Tästäkin kouluttaja antoi heti palautetta. Hänestä meidän yhteistyö toimii ja sain hyvin Adan takaisin keskittymään rataan ja minuun. Ada tekee varmaa suoritusta ja hän totesikin, että juuri Adan tyyppiset koirat pärjää hyvin ja saa nollaratoja aikaiseksi, vaikkei ykkössijoista kilpailekaan nopeuden takia. Ada sai kyllä isot kehut niin häneltä kuin minultakin ja pääsi päivän lopuksi luuta jäytämään tarhaan. On ollut rankka viikko Adalla ja Ada on täysin palkkansa ansainnut. 

Match show 10.5.

Mietin pitkään, kenen kanssa ja etenkin, että kuinka monen koiran kanssa lähden mätsäriin. Ihan aluperin olin lähdössä mätsäriin Taigan kanssa, mutta mitä lähemmäksi Varkauden näyttely tuli, halusin toisaalta myös Adan kanssa treenata mätsärissä etenkin, kun tajusin pari viikkoa aikaisemmin, että Adahan on oppinut juoksemaan nätisti... Halusin testata asiaa vielä hieman todellisemmassa tilanteessa. Jäin kuitenkin miettimään uskaltaisinko ja etenkin, että miten käytännössä onnistuisi kahden koiran kanssa lähteminen. Vielä töistä kotiin ajaessani mietin, mitä tekisin, kunnes minulle välähti testata näyttelyhäkkiä takakonttiin pentua varten. Siten saisin pidettyä pennun takakontissa ja Adan saisin haettua ja vietyä takapenkille nopeammin ja helpommin ilman, että Taiga juoksee takapenkin ja takakontin väliä. Joten molemmat lähti kuitenkin mukaan!

Ensin pääsin kehään Adan kanssa. Ada yllätti ja esiintyi todella hienosti, vaikka kaikesta näyttelytouhusta taukoa onkin vuoden verran. Juokseminen oli rauhallista ja Ada oli koko ajan hyvässä kontaktissa minuun. Ada myös seisoi rauhassa ja antoi tuomarin tutkia ja katsoa hampaat rauhassa. Ada sai punaisen nauhan.

Minun olisi pitänyt olla samaan aikaan Taigan kanssa kehässä, mutta menin heti koirat vaihdettua kehään, kun toinen pari oli valmis. Taiga oli myös rauhallinen, vaikka toista koiraa tutkiessa ja juoksuttaessa joutui odottamaan ja meinasi samaa peruuttamistemppua tehdä kuin näyttelytreeneissä. Taigan vuoron tullessa neiti antoi tuomarin tehdä tuttavuutta ja tutkia, vaikka taas meinasikin hieman perääntyä, mutta en antanut sitä tehdä. Taiga meinasi olla vauhdikas juoksija ja siirtyä laukallekin, mutta sain hihnaa nykäisemällä vauhtia tiputettua. Myös Taiga sai punaisen nauhan.

Seuraavaksi kiiruhdin taas vaihtamaan koiran ja isojen aikuisten kehä olikin jo sinisten saaneiden loppukehään etenemässä. Kun oli meidän vuoromme mennä punaiseen kehään, juoksimme porukan ensimmäisenä. Ada käyttäytyi taas oikein moitteettomasti ja nousikin tuloksissa isojen aikuisten punaisten toiseksi. 

Taiga ei enää punaisten kehässä pärjännyt ja lähdimmekin jo kotia kohti. Hyvää treeniä ja kokemusta Taigakin sai. Erityisesti oli kiva, kun tuomari kysyi, mitä haluamme Taigan kanssa treenata. Hienosti otti pennuilla huomioon, minkälaista treeniä tarvitsee. Taigalle oli hyvää treeniä harjoitella häkissä olemista. Hieman oli sitä mieltä, että ei olisi aina halunnut mennä takaisin, mutta sain nostettua häkkiin. Kerran tipahti alas, kun liian vauhdikkaasti oli häkistä poistumasta. Häkki oli siis takakontissa...

Rikkoutunut adapteri

Hyödynsin yhden vapaan illan ilman mitään menoja siten, että lähdin Adan kanssa vetolenkille. Lenkki alkoi hyvin. Ada lähti hyvin liikenteeseen ja vauhtia riitti hyvin. Vastaan tuli toinen koira noin kahden kilometrin jälkeen. Teimme Adan kanssa väistön toiseen reunaan kevyen liikenteen väylällä. Ohituksen jälkeen Ada heti palasi toiseen reunaan ja koska itse olin vielä toisessa reunassa, adapteri vääntyi ja napsahti lopulta poikki! Adapteri oli ihan aito kyseiseen tarkoitukseen ollut vetoadapteri. Se kesti reilu kaksi vuotta (tarkemmin noin kaksi vuotta ja viisi kuukautta), ollut sään armoilla ja taipunut enemmän ja vähemmän. Lopulta ei enää kestänyt. Ei ollut kovin nautinnollinen kotimatka adapteria kädessä pitää ja potkia Ada kikkarin vierellä kotiin asti melkein kolme kilometriä.. Kun enhän minä siinä hetkessä tajunnut, että jos olisimme kääntyneet ympäri, olisi ollut kotimatka lyhyempi... Ja uutta adapteria siis tilaamaan. Siihen asti vetotouhut on tauolla. 

Taigan näyttelytreenit 3.5.

Taiga kävi reilu viikko sitten taas näyttelytreeneissä. Teemana oli juokseminen. Taiga jaksoi hienosti keskittyä, vaikka välillä tekeekin sitä, että odottaessa peruuttaa minusta kauemmaksi minua tuijottaen ja istahtaa alas ja oikein yrittää pyristellä hihnasta pois. 

Yritin seisottaessa keskittyä pitämään Taigan etujalat oikeassa asennossa ja kouluttaja joitakin kertoja kehuikin, miten hienosti seisoi. Todella herkästi vain siirti etujalkojaan hieman eteenpäin, jolloin asento muuttui nopeasti. Lisäksi Taiga yritti taas tehdä sitä, että peruuttaa, kun kouluttaja tuli tutkimaan. Nyt otin heti lähempää kiinni ja estin peruuttamisen. 

Yksin juokseminen onnistui Taigalta hyvin. Lähinnä sain vinkiksi ottaa hihnan hieman lyhyemmälle ja uskoa, että Taiga tulee perässä ihan ilman, että tuijotan koko ajan. Kun yritin keskittyä katsomaan vain eteenpäin, Taiga kuulema haki katsettani paljon, mutta lopulta kääntyi itsekin katsomaan eteenpäin. Muiden koirien kanssa ympyrässä juoksemisen suhteen ongelma on sama kuin Adan ja Aslakin kanssa eli juoksee hihna kireänä eteenpäin. Siihen siis vielä paljon treeniä... 

Taigan pentuaksa osa 3

Tällä kertaa en pystynyt antamaan ihan kaikkea huomiotani pelkästään Taigalle, koska samaan aikaan pentuaksan kanssa oli EV-kisat, joihin osallistuin Adan kanssa. 

Pentuaksassa oli tällä kertaa meille haasteellisia juttuja. Kouluttaja piti Taigaa kiinni, minä lähdin juoksemaan poispäin ja kutsuin Taigaa luokseni ja otin vastaan taaksepäin ojennetulla kädelläni. Tarkoituksena oli, että pentu oppisi lukemaan kehoani ja tulemaan sille puolelle, jonne kehoni oli kääntyneenä. Tässä Taigalla oli haasteita ja saimmekin kotiläksyksi tätä harjoitella lisää. 

Kokeilimme myös lelulle lähettämistä hieman samalla taktiikalla, mutta minä seisoin paikallani. Lelu ei myöskään ollut suoraan Taigan kulkusuoralla vaan hieman piti mutkaa tehdä. Taiga ensimmäisellä kerralla halusi oikaista suorinta mahdollista reittiä, mutta nappasin ajoissa kiinni ja palautin alkuun kouluttajalle. Kyllä Taiga sen suunnan sai valittua siten, että kaartoi lelulle. Tätäkin kuitenkin saimme kotiläksyksi treenailla. Tässä tietenkin kävi vielä niin, että Taiga nappasi lelun ja juoksi karkuun. Olimme vielä ulkokentällä ja itseäni jännitti, lähteekö Taiga miten kauaksi karkuun juoksemaan, kun vieressä oli parkkipaikka ja tiekin kulki melko läheltä. Sain kuitenkin Taigan napattua toista lelua apuna käyttäen. 

Toisella kierroksella minulla oli todella kova kiire, kun olin käynyt rataan tutustumassa ja odotin Adan vuoroa startata. Stressasin ja Taiga stressasi kouluttajaa ja yhdistelmä oli todella huono. Treenasimme aidalta lähettämistä kaarevaan putkeen menemistä ja siitä aidalle siirtymistä. Taiga ei kuitenkaan millään sietänyt muita ihmisiä kiinni pitämässä ja se haittasi todella paljon suoritusta ja jätimme ensimmäisen aidan väliin ja teimme lentävän lähdön putkeen ja siitä aidalle. Olimme treenanneet jo aiemmin Taigan kanssa kaarevaa putkea, mutta muutaman kerran piti muistutella hieman ensin suoristamalla putkea ja palkkaamalla. Lopulta Taiga taas teki putken ilman ongelmia ja juoksi hienosti palkalle aidan jälkeen. Treenasimme samalla myös persjättöä ja valssia, jotka tehtiin putken jälkeen. Tästä treenistä saimme kotiläksyksi treenata odottamista ja minun siirtymistä jo eteenpäin radalla ennen Taigan lähtökäskyä.

Kävimme Adan kanssa juoksemassa supermöllirata läpi ja palasimme pentuaksaan, jossa oli menossa kuntopiiriosio. Pisteitä oli viisi. Seurasin sivusta ja tein joitakin samoja juttuja itseksemme. Yhdellä pisteellä oli odottamista, toisella lähettämistä, kolmannella kasileikkiä siivekkeiden ympäri, neljännellä koiran pyöriminen itsensä ympäri ja nyt en kyllä enää viidettä muista.... Kasileikkiä emme silloin pystyneet treenailemaan, mutta muuten teimme melkein kaikkea muuta. 

Kotona olemme melko vähän pentuaksajuttuja treenailleet, koska minulla ei ole ollut yksinkertaisesti aikaa... Tämän viikon jälkeen vihdoinkin aikataulu rauhoittuu, joten pystymme paremmin Taigankin kanssa treenailemaan aksaa. Kerran miehen avulla treenailimme ohjausta ja kehonhallintaa, mutta edelleenkin Taiga on hyvin noviisi asiassa. Vahvistimme myös lähettämistä ja olemme leikkineet yhdessä. 

Adan aksaviikko

2.5.

Epäviralliset kisat

Lähdettiin kokeilemaan, että mitähän tapahtuu, kun laittaa malamuutin, jonka treenit on parin viikon ajalta menneet vähän miten sattuu, kylmästi vaan kisaamaan. No, yllättävän hyvin se meni. Tällä kertaa pelasin varman päälle ja otin nakit mukaan. Kisoissa ei tietenkään saa koiraa palkata, joten nytkin vain otin käsiin nakin hajun ja menoksi.

Rata oli hyvin yksinkertainen rata. Kyseessä oli supermölli rata, jossa oli vain putkia ja aitoja. Aidalta siirryttiin kaarevaan putkeen, josta taas aidalle ja putkeen ja toisaalta ihan miten paljon vain minä näitä luettelen niin ei teillä muilla ole varmasti hajuakaan, miten rata eteni... Mutta yksinkertaisimmillaan selitettyn rata oli hieman S-muotoinen, josta lähdettiin tuosta S:n oikeasta alareunasta, käytiin ylhäällä ja tultiin samaa reittiä ihan alas ja S:n loppuun asti. 

Adan kanssa on treeneissä ollut ongelmana, että menee ekasta putken päästä, vaikka kuinka yritetään saada menemään toisesta. Tällä kertaa Ada heti ekalla putkella ekan aidan jälkeen seurasi minun liikettäni ja ei muuten mennytkään ekasta putken päästä... Virhehän siitä tuli.. Ihan oikeasti olisi hylky tullut, mutta mölleissä vain 10 virhepistettä. Muita virheitä meillä ei tullutkaan. Ada eteni todella hienosti koko radan. En tiedä loppusijoitusta, koska olemme kilpailleet ja heitä ei palkittu. Lisäksi tuloksia ei julkaistu missään... 

4.5.

Pienryhmätreenit

Torstaina meillä oli pienryhmässä möllikisat. Ensin rakensimme apuna rataa, mutta ennen numerointia, meidät käskettiin pois. Rataan tutustuminen taisi kestää noin viisi minuuttia. Antoivat aikaa seitsemän minuuttia, mutta kukaan ei tarvinnut niin pitkää aikaa. Olimme Adan kanssa viimeisenä ja odotellessa jopa treenasimme näyttelyjuttujakin sen sijaan, että rataa olisimme miettineet...

Saimme lopuksi kuulla, että kyseessä oli kakkosluokan hyppyrata. Rata oli muuten suht yksinkertainen sisältäen perus aitojen ja putkien lisäksi kepit ja muurin, mutta joitakin haasteellisia käännöksiä radalla oli ja houkutuksia monille esteille. Sain kuitenkin Adaan hyvän kontaktin. Vaikeissa paikoissa olin esimerkiksi putken suulla ottamassa Adan vastaan, jotta ei juossut väärälle esteelle. Lisäksi oli aitoja peräkkäin aseteltu siten, että piti ihan oikeasti miettiä ohjauskuvioita. Ensin tein valssin ja heti seuraavan esteen jälkeen persjätön. Ja nämä ohjauskuviot meni todella hyvin. Sain muiltakin palautetta, että ohjauskuviot radalla meni todella hyvin.

Virheet radalla saimme yhdestä pudotuksesta ja kepit eivät onnistuneet heti ensimmäisellä kerralla. Loppusijoitus oli 3/4. Hitaitahan me taas olimme, mutta saimme vähemmän virhepisteitä kuin 4/4. Toisella kierroksella kävimme läpi vielä mm. keppejä ja vinkkejä niiden treenaamiseen. Harjoittelimme muutenkin etupalkkaajan kanssa, jotta saisimme lisättyä Adan irtoamista minusta. Ensimmäisellä kerralla meni ihan ok, toisella kerralla yritti päästä suoraan palkkaajan kanssa, mutta kolmannella kerralla suoritti radan osan, jotta pääsi palkalle.

5.5.

Yksittäinen koulutuspäivä

Illan kouluttajana oli meille jo tuttu kouluttaja. Hän on kouluttanut meitä alkeis- ja jatkokurssilla sekä on opettanut meille hyppytekniikkaa. Meidän pitänyt alunperin olla menossa perjantaina aksaamaan, mutta sunnuntaina alkava koulutus peruuntui (ja myöhemmin ilmoitettiin kuitenkin alkavaksi). 

Rata oli taas suht yksinkertainen. Alussa oli hieman hankalampi kolmen aidan käännös, jota meidänkin piti muutama kerran hioa heti alussa. Kepit eivät edelleenkään menneet kovin sujuvasti ja saimme saman ohjeen kuin pienryhmässäkin, että treenaisimme kuudella kepillä etupalkkaajan kanssa. 

Lisäksi sain palautetta, että voisin lisätä omaa vauhtiani. Ada osaa suurimman osan esteistä ja seuraa minua ja ohjauksiani sen verran hyvin, että saisimme nopeutta, kun rohkaistuisin itse liikkumaan nopeammin.

7.5.

Agilityesteiden tehokurssi

Tänään alkoi kauan odotettu kurssi, jossa odotan, että saisimme Adalle varmuutta esteille ja saisimme vinkit, miten Adan saisi opetettua keinulle. Kouluttaja pyysi ennakkotietoja sähköpostilla ja kävimme vielä paikan päällä keskeisiä asioita läpi. Kouluttaja tunnusti, että hänellä ei ole kokemusta malamuutin sielunelämästä ja sain kerrottua hänelle asiat siihen malliin, että loppujen lopuksi hän totesikin, että emme ole ollenkaan niin huonossa tilanteessa kuin annoin kuvan. 

Hän ensinnäkin totesi, että Ada liikkuu radalla hyvin ja selkeästi nauttii tekemisestä. Radan yleiseen suorittamiseen hän ei puuttunut. Hän antoi vinkkejä, kuinka saada puomin kontaktia treenattua siten, että namialustasta pääsisimme eroon ja suositteli vahvasti naksuttimen käyttöä, jotta lopulta saisin aikaa palkkaamiseen ja saisin palkattua omasta kädestä. 

Kepeistä kouluttaja totesi, että hyvinhän ne jo menee. Olin ilmeisesti aliarvioinut meidät siltä osin. Samat vinkit sain häneltäkin kuin muilta, että kuudella kepillä ja etupalkalla. Totesi vielä, että ei pidä ajatella, että ottaisimme takapakkia keppien suorittamisessa vaan vahvistamme jo sitä, mitä Ada osaa. Ja lisäksi minun pitäisi tässäkin omaa vauhtia lisätä, koska hänen näkökulmastaan Ada haluaisi liikkua nopeammin, mutta on vahvasti kiinni minussa. Ja tiedostaen käden ohjausta pitäisi vähentää... 

Keinua emme ehtineet kovin treenailemaan ja sovittiinkin ensi kerraksi keinutreenit. Sen verran kokeilimme, että kouluttaja näki, missä vaiheessa olemme eli ääneen totuttelussa. Kouluttaja totesi kuitenkin, että siinäkin olemme paremmassa tilanteessa kuin alunperin oli ajatellut. Ada ei paineistunut ollenkaan keinun äänestä, kun palkkasin koko ajan. Hieman korvaansa heilautti välillä keinun suuntaan ja häntää heilutti koko ajan hieman.

Jäi itselle jopa sellainen fiilis, että ehkä me joskus jopa kisataan agilityradalla. :) 

Vappu aaton koirapuistoilu

Sovimme taas kaverin kanssa treffit koirapuistoon Taigan ja hänen vuoden ikäisen koiransa kanssa. Olin paikalla ennen häntä ja puistossa oli vain meidän lisäksemme beagle omistajansa kanssa. Taiga meni rohkeasti tutustumaan omistajaan ja oli nopeasti valmis leikkimään beaglen kanssa. Kohta puistoon tuli pari muutakin koirakkoa. Toinen koirista oli 7 kuukauden ikäinen pentu, jonka kanssa Taigalla löytyi heti yhteinen sävel ja juoksentelivat yhdessä pentumaisesti. Kohta tuli lisää koiria ja kaverikin saapui oman koiransa kanssa.

Taiga oli todella rohkeasti puistossa juoksentelemassa muiden kanssa ja irtautui minusta jo todella kauaksi ja pitkäksi aikaakin. Koirakoita alkoi olla kuitenkin todella paljon ja osa koirista oli hieman herkkiä. Joku otti muita silmätikukseen. Seuraili, vahti ja tuntui oikein ärsyttävän muita. Toinen taas äksyi, kun toiset tuli liian lähelle. Kolmaskin oli melko herkillä räyhäämään muiden kanssa. Onneksi nämä herkimmät jo melko nopeasti lähtivät pois. Pisteet omistajille siitä, että tajusivat, ettei ole koiralle sillä hetkellä se oikea paikka.

Kun nämä muutamat alkoivat rähisemään ja koko ajan piti sanallisesti puuttua koirien tekemiseen, myös Taiga alkoi muuttumaan ja pysyi lähelläni, eikä lähtenyt enää niin vahvasti leikkimään muiden kanssa ja irtoamaan minusta. Itsekin aloin hieman jännittämään, missä vaiheessa syntyy kunnon rähinä. Isompia rähinöitä ei kuitenkaan onneksi tullut. Omistajat reagoivat hyvin koiriensa eleisiin.

Taiga sai vajaan tunnin juoksennella, kunnes lähdimme pois. Alkoi jo hieman väsähtäneet liikkeetkin olemaan ja niinhän mokoma nukkuikin ainakin kolmisen tuntia puistoilun jälkeen. 

Vetotreenit huhtikuussa

Paljon olen agility- ja näyttelytouhuista kertonut, mutta aika on ollut hyvin rajallista ja suurin osa huhtikuun vetotreeneistä on päivittämättä. En todellakaan muista enää, miten yksittäiset treenit ovat menneet, mutta kerronpa yleisesti. Riki on ensinnäkin ollut vetotreeneistä nyt poissa, kun alkoi ontumaan etenkin iltaisin etuosaansa. Nyt on ollut parempi, mutta silti olen pitänyt kevyemmissä touhuissa mukana. Meillä on ollut paljon aikataulutettua harrastusta, joten vetotouhuja ollaan tehty, kun aikaa on ollut eli ei mitenkään säännöllisesti.

Aslakin kanssa ollaan treenailtu turhankin vähän. Enemmän on saanut juoksuttaa pentua pihalla vapaana. Silti Aslakin kunto on ehtinyt huonontua paljon. 

12.4. (sports tracker)

Matka 5,19 km

Keskinopeus 10,5 km/h

Maksiminopeus 35,9 km/h

17.4.

Matka 5,34 km

Keskinopeus 12,3 km/h

Maksiminopeus 28,07 km/h

23.4.

Matka 5,02 km

Keskinopeus 11,98 km/h

Maksiminopeus 26,37 km/h

Ja sitten siirrytäänkin jo toukokuuhun ja vapunpäivän ajeluun

Matka 5,58 km

Keskinopeus 12,3 km/h

Maksiminopeus 27,07 km/h

Vapunpäivän ajelu saatiin suht rauhassa ajella. Yksi koirakko tuli vastaan ja sitten vain kävelijöitä. Lähdimme heti aamusta liikenteeseen ja aurinko lämmitti jo paljon. Onneksi oli tuulta niin teki ilman välillä viileämmäksi. Aslakin vauhti oli rauhallinen, mutta tasainen.

Adaa olen yrittänyt pitää hyvässä kunnossa, kun näyttelykin on tulossa ja haluan esittää Adan hyvässä fyysisessä kunnossa. Adan kanssa toki ollaan aksattu paljon, mutta se ei pelkästään riitä lihaksiston kunnossa pitämiseksi ja kestävyyden treenaamiseksi.

22.4.

Matka 4,02 km

Keskinopeus 14 km/h

Maksiminopeus 27,32 km/h

25.4.

Matka 5,04 km

Keskinopeus 12,62 km/h

Maksiminopeus 25,93 km/h

29.4.

Matka 4,03 km

Keskinopeus 13,84 km/h

Maksiminopeus 27,81 km/h

Adalla vauhti on alkuun kova ja laukkaa ensimmäisen kilometrin. Mutta siinäpä se suurin osa energiasta meneekin ja ravaa rauhassa loppumatkan välillä ehkä laukalle nostaen. Mies lähti kaupassa käymään samalla, kun lenkille lähdettiin ja oli kotimatkalla jäniksenä, jolloin Adalla oli reippaampi ravi ja melkein kotona jo oltiin, kun piti laukalle nostaa ja ohi päästä. Tavoitteena Adalle saada kestävyyttä lisää ja säädellä vauhtia niin, ettei itseään loppuun aja jo ensimmäisillä kilometreillä, mutta jaksaisi kuitenkin reippaalla vauhdilla edetä koko matkan.