Tänään kävimme Taigan kanssa mätsärissä, kun sattui viileämpi päiväkin. Kovin paljon ei ollut osallistujia verrattuna siihen, mitä täällä päin yleensä on. Kuitenkin riittävästi, että melkein pari tuntia paikalla vierähti, kun neiti juoksenteli itsensä ensin nuorten punaisten ykköseksi ja sitten vielä kaiken huipuksi Taiga oli BIS1!! Taiga esiintyi todella kauniisti, antoi tuomareiden käydä läpi ja juoksi sujuvasti!
Ada eilen teki kisoissa hienoja suorituksia ja ensimmäinen kakkosluokan LUVA jäi harmittavasti saamatta keppivirheen takia. Olin itse liian myöhässä, joten Ada haki väärän keppivälin. Mutta eipä auta murehtiminen vaan syksyllä jatketaan kisoja viileämmässä ja uudella energialla.
Eilen kävimme vielä viimeiset treenit tekemässä ennen kuin jäädään saikulle, koska Ada sterkataan keskiviikkona. Kouluttaja otti toiveita treenille vastaan ja minun toiveeni oli humpsuttelua ja vauhtia sekä siinä sivussa itsenäisiä keppejä treenailla.
Ada ei alkuun meinannut ymmärtää pitkiä estevälejä ja haki välistä haluamiaan esteitä. Lopulta saimme Adan ymmärtämään, että mennään silti sinne minne minä ohjasin. Saimme juosta ja juosta. Ada sai mennä pitkällä laukalla ja itse yritin vain pysyä edellä niin hyvin kuin pystyin. Taigaa en olisi samalla tavalla voinut jättää ohjaamatta kuin Adaa, koska Taiga olisi selkeätkin esteet todennäköisesti väistänyt ilman ohjausta. Ada kuitenkin osaa hakea itsenäisesti esteitä ja ainoastaan haastellisemmat kohdat piti tarkkaan ohjata kuten pitkä esteväli (kun välissä oli haettavissa muita esteitä), puomi houkuttelemassa sekä takaakierto.
Teimme myös kuutta keppiä siten, että käytimme etupalkkaa minun jäädessäni taakse. Joitakin kertoja Ada kääntyi takaisin, mutta kun selkeästi näytimme etupalkan, Ada tajusi idean ja teki kepit loppuun. Haastoimme Adaa myös, että jäädessäni taakse, lähdinkin samalla kävelemään sivulle ja poispäin Adasta. Lisäksi tein samaa juoksemalla. Ada kesti tilanteet hyvin, kun tajusi etupalkan. Tätä pitäisi jatkaa, kunhan Ada saikulta palaa.
Agiråkin jälkeen ollaan Taigan kanssa käyneet muutaman kerran treenailemassa hallilla.
1. Kerta
Kouluttaja oli innostunut Agiråkissa uusista gameslajeista ja treenailimmekin hieman etäisyyttä. Ensin muutama aita, jotka eivät olleet täysin symmetriassa keskenään, mutkaputki ja sitten kolme sivuttaista hyppyä. Nämä esteet piti ohjata pysymällä keskellä "rataa" pitäen tietyn etäisyyden aidoista.
Suoran teimme ns takaperin yksi hyppy kerrallaan ja siten Taiga irtosi parhaiten. Sivuttaiset hypytkin saimme onnistumaan muutamien toistojen jälkeen, mutta lopulta kouluttajakin totesi, että Taiga kyllä tiesi, mitä piti tehdä, mutta halusi vain palkan nopeammin.
Lopuksi teimme A:ta, josta kouluttaja totesi, että Taigan osuma kontaktille on todella ylös. Päädyimme kokeilemaan alastulolla pumpperia, jolla saimme hienoja neljän tassun osumia kontaktin alastulolle.
2. Kerta
Teimme pitkää rataa, jossa oli kaikki kontaktit. Taiga tykkäsi kouluttajasta paljon ja kävi jatkuvasti häntä moikkaamassa. Kouluttaja totesi, että Taigan odottaminen on kehittynyt huimasti keväästä! Ongelmana oli tuolloin lähinnä kontaktissa pysyminen. Onneksi suurimmaksi osaksi, kun hyvän vauhdin itse pidin ja lässytin minkä ehdin, Taigakin pysyi liikkeessä ja teimme hienosti rataa. Taiga teki myös upean korjauksen renkaalle, kun piti käydä välissä kouluttajaa moikkaamassa. Ja kepit oli upeat! Treenasimme myös vaikeaa keppikulmaa, johon avuksi laitettiin ohjurit. Esteeltä tullessa Taigan oli vaikea hakea kepit, mutta yksittäisenä saimme onnistumaan. Puomin alasmenon Taiga loikki, mutta oli niin lämmin, että emme jääneet sitä hinkkaamaan. A meni hyvin, kun pumpperin laitoimme. Energia oli todella hyvä ja jäi hyvä mieli treeneistä.
3. Kerta
Kävimme kaverin kanssa treenailemassa ja edelleen hallissa oli sama rata, mitä teimme edellisellä kerralla treeneissä. Esittelimme ensin kaverille, miten rata menee, jonka jälkeen teimme radan vaikeaan keppikulmaan asti yhtenäisenä. Hieman alussa kontakti koiraan karkasi, kun Taiga lähti hajujen mukaan. Kun pääsimme vauhtiin, saimme hienon suorituksen aikaiseksi, vaikka alkuun unohdimmekin A:lle pumpperin laittaa ja siinä Taiga teki taas aikamoisen loikan. Kepit meni kuitenkin vauhdikkaasti ja puomille saatiin myös hyviä osumia. Vaikeaa keppikulmaa teimme vain yksittäisenä ilman ohjureita ja muutaman yrityksen jälkeen Taiga haki kepit hyvin.
Treenasimme Taigan kanssa myös häiriön sietämistä. Kaveri treenasi hallin toisella reunalla omien koiriensa kanssa ja me teimme treeniä aidan kanssa erotellen takaakiertoja ja suoraan yli hyppäämistä. Muutaman kerran Taiga juoksi toisen koirakon luokse, jolloin jouduin muutamankin kerran kutsumaan takaisin luokse. Jos Taiga tuli ensimmäisellä kutsulla, annoin palkan. Jos minun piti Taigaa useamman kerran kutsua, en antanut palkkaa. Teimme myös häiriötreeniä siten, että pidin Taigan istumassa edessäni, kun kaveri käveli oman koiransa kanssa hallissa. Taiga hyvin piti kontaktin minuun. Vaikka muutaman kerran Taiga kääntyikin tuijottamaan kaveriani, Taiga käänsi nopeasti katseen takaisin minuun. Otin lopulta myös itse reilun metrin verran etäisyyttä Taigaan ja palasin palkkaamaan. Päätimme jatkossakin treenailla samoin häiriötä Taigan kanssa joka kerran hieman vaikeuttaen. Haastoin Taigaa myös A:ta treenatessa, kun kaverin koirat olivat aidan toisella puolella, laitoin Taigan istumaan aidan viereen odottamaan käskyä kiivetä A:lle. Välillä toisen koiran kuono aidan ali pilkisti. Taiga kuitenkin hienosti keskittyi ja vain kerran kääntyi haistelemaan toista koiraa aidan ali.
Ensimmäinen Agiråkki on ohi ja ilmeisesti uusia ideoita jo suunnitellaan eli jatkoa todennäköisesti seuraa. Itsellä puuhailut alkoi jo torstai-iltana, kun pakkasimme hallilla esteet rekan ja pakettiauton kyytiin. Perjantaina aamulla aloitettiin kisapaikan rakentaminen ja niistä hommista siirryin ruokahuollon hommiin kokoamaan kahvilaa ja paistamaan loppupäiväksi vohveleita. Vohvelinpaisto jatkui sunnuntaina. Siinä sivussa tuli perjantaina juostua yksi hyppyrata, lauantaina neljä rataa ja sunnuntaina yksi hyppyrata. Paljon ei jäänyt käteen kisaradoista. Näin jälkikäteen en enää edes muista, millaisia kaikki radat olivat.
Kuva Roosa Tykkyläinen
Taigan osalta vahvimpana tunteena kisoista jäi suuri harmin tunne ja lauantaina harmi oli niin suuri, että muutama kyynelkin tuli siinä sivussa tiputettua. Perjantaina Taiga ei käynyt moikkaamassa ratatyöntekijöitä, mutta putkia oli kiva juosta ristiin ja rastiin ja edestakaisin. Toisena esteenä oli jälleen rengas, jonka Taiga väisti. Muuten, kun Taiga keskittyi minun ohjaukseen, Taiga kulki hyvin. Kepit Taiga jätti kesken, kun otin ja kehuin! Toisella kertaa teimme loppuun asti. Mutta olen melko vahvasti sitä mieltä, että Taiga menee sekaisin siitä, että joudutaan korjaamaan kesken radan, eikä Taiga saa palkkaa.
Kuva Roosa Tykkyläinen
Lauantaina päätin, että jos jokin menee vikaan, me vain jatkamme rataa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Viides este oli putki, jonka väärään putkenpäähän Taiga sujahti, mutta jatkettiin vaan meno. Pääsimme vielä kuusi estettä eteenpäin (jopa rengas ja kepit), kunnes Taiga keksi ratayöntekijät! Sen jälkeen en saanut millään enää kontaktia Taigaan ja lopulta kuulemma tuomarikin vihelti meitä ulos radalta. En kuullut vihellystä, mutta eipä se olisi auttanut. Kun sain kontaktin, kohta Taiga jo karkasi taas kuvaajien luokse. Lopulta otin koiran vierelle kulkemaan ja kävelimme radalta ulos. Harmi oli todella suuri. Ehkä eniten harmitti tuo kontaktin puute. Radan ulkopuolella ei ollut mitään ongelmia, mutta radalla Taigan pää ei vaan vielä kestänyt.
Olin hullu ja yön yli nukuttuani päätin vielä kerran testata Taigaa. Otin koiran märkäruokapussin taskuun ja sitä annoin Taigalle haisteltavaksi. Päätin, että kerrankin, jos Taiga irtoaa kontaktistani, lähdemme radalta pois. Neljännen esteen jälkeen Taiga lähtikin tuomaria tutkimaan, mutta palasi sen verran nopeasti luokseni, että jatkoimme rataa. Kahden esteen jälkeen Taiga kuitenkin karkasi ratatyöntekijän luokse. En enää edes yrittänyt jatkaa rataa vaan käännyin suoraan pois radalta ja kutsuin Taigan mukaan. Hieman meinasi lähteä jälleen seikkailemaan, mutta nappasin lähellä niskasta kiinni ennenkuin kauemmaksi ehti ja sain pannan kaulaan.
Kuva (c)Agiråkki
Adan kanssa kävimme lauantaina kolme agilityrataa juoksemassa. Ensin oli vuorossa Vesa Sivosen rata. Radalla oli pari kohtaa, joita mietin mahdollisiksi hylsyn paikoiksi. Heti alussa oikeaan putkenpäähän saaminen ilman, että otetaan hylky kontaktille juoksemisesta. Muuten hyvä, mutta Ada juoksi ohi oikean putkenpään ja putken, josta kielto tuli. Kontaktit olivat kuitenkin todella kauniita. Kepeiltä oli kääntyiminen 180 astetta vasemmalle, jonka onnistumista mietin. Minun on pakko mennä edellä, mutta muuten irtoaminen ei ole helppoa ilman, että Ada lopettaa kepit kesken. Sain kuitenkin rytmitettyäni oman menon oikein ja kädelläni näytin Adaa jatkamaan keppejä. Teimme myös radan loppupuolella ohjauskuvion takaakierrolle, jossa otan Adan edelliseltä esteeltä oikealle puolelle ohjaukseen ja ohjaan aidan ohi ja pakkovalssinomaisesti käänsin hyppäämään aidan. Teimme alkuviikosta kyseisen kuvion kenties ensimmäisen kerran onnistuneesti treeneissä. Eli tuloksena vitonen yliajalla. Tästä radasta on lopussa video.
Kuva (c)Agiråkki
Toiselta radalta (Anne Huittinen) otettiin hylky, kun muuten hienolla radalla A oli keinun jälkeen houkutuksena ja sinnehän Ada otti fokuksen. Jälkeenpäin mietin muita ohjauskuvioita, joilla olisin voinut saada Adan käännettyä oikeaan suuntaan, mutta päädyin lopputulokseen, että A:lla silti Ada olisi varmaan ollut. Muuten rata oli sujuva ja jälleen kontaktit kauniita. Vauhtiakin löytyi enemmän kuin ensimmäisellä radalla.
Kolmas rata oli Harri Huittisen rata, joka oli päivän viimeisiä ratoja ja pitkäkin vielä... Olimme jo valmiiksi väsyneitä. Teknisesti rata ei ollut erityisen vaikea, mutta pari paikkaa taas mietitytti, joissa Ada olisi saattanut kontakteille väärään aikaan juosta. Lisäksi keppien jälkeen tuli 90 asteen käännös vasemmalle, jossa taas mietin omaa ajoitustani, jotta Ada ei lopettaisi keppejä liian aikaisin. Näistä kaikista ongelmista selvittiin. Väsymys kuitenkin hidasti meitä molempia ja kun viimeisestä houkuttelevasta kontaktista selvittiin, en jaksanut enää helpotuksesta huokaisten ohjata seuraavaa estettä ja juoksimme aidan molemmilta puolilta. Eli lopputuloksena taas kielto ja yliaikaa.
Adan kanssa kisaamisesta jäi kuitenkin todella hyvä mieli. Tavoitteeksi jatkossa otetaan keppien itsenäisempi suoritus ja nopeuden saaminen. Taigan kanssa suunnitelmat laitetaan aivan uusiksi. Lieksaan en Taigaa ilmoittanut vaan katsellaan sitten naapuriseuran kisoja elokuun lopussa. Ainakin omiin kisoihin mennään syyskuussa. Adan kanssa käymme vielä Lieksassa juoksemassa ennen sterkkausta.
