Meillä ollaan oltu ihan vain omassa rauhassa viime viikot. Pihasta eivät ole koirat päässeet, kun on niitä tauteja ollut ja liukasta riittänyt, jotta emme ole lenkillekään missään muodossa edes yrittäneet. Adalle on ollut tarkoitus lähteä massaa kasvattamaan, mutta huonosti ollaan edetty siinäkin. Kyllähän se toisaalta pihalla irti juokseminenkin ja pomppiminen lihaksiin käy. Ruokaan ollaan proteiinia eri muodoissa lisänneet. Lisäksi ostin Adalle niveljauhetta ruokaan lisättäväksi. Toiveenahan on, että Adalla jos lonkat vielä B:ksi muuttuisi... Ja tokihan Ada karvansakin tiputti, joten biotiinikuurin Adalle aloitin ja koko ajanhan meillä kananmunaa koirille annetaan n. 4 kertaa viikossa.
Tällä viikolla otin vihdoin ahkion esiin. Viikolla kokeiltiin Adan kanssa pientä painoa perään laittaa. Kun onhan sen ihan eri asia pyörää "vetää"... Kyytiin en itse mennyt, kun se verran vähän oli vielä lunta. Jotenkin kummasti meille on tullut perinteeksi vetotouhut itsenäisyyspäivänä, kun päästiin tänään samoihin touhuihin kuin pari vuotta takaperin. En muista viime vuotta, mutta vuodesta 2012 on myös kuvia. Eli siis lunta on tänään tullut paljon, joten otimme taas ahkion esiin, mutta tällä kertaa olimme miehen kanssa vuorotellen kyytiläisenä.
Ensin lähdettiin Adan kanssa treenailemaan. Heti tuli kuitenkin ongelma. Lumi oli sen verran märkää, että kasaantui ahkion eteen niin runsaasti, että Ada ei päässyt yksikseen eteenpäin. Kävinpä sitten Rikin Adalle kaveriksi ja sitten muuten mentiinkin! Yhdessä etenivät edelleen hienosti. Tällä kertaa ei edes seisinkiä ollut käytössä ja hienosti rinnakkain menivät. Omaa kujaahan me siis vain menimme, mutta kuitenkin. Hiljaa hyvä tulee. En meinannut uskaltaa itse edes ensin kyytiin mennä (vaikka minähän se kuitenkin aina olen vedättämiset hoitanut). Mies kuitenkin sanoi, että hyvin olivat käskystä pysähtyneet, joten itsekin lopulta kyytiin hyppäsin ja hyvinhän se meni.
Lopulta ajateltiin myös Aslakia kokeilla. Tällä hetkellä ongelmana vain on, että Ada ja Aslak käyttää samoja valjaita, joten Adaa ja Aslakia ei voi yhdessä vedättää tällä hetkellä (ikävä kyllä). Joten päätimme kokeilla, josko Aslak jaksaisi yksin vetää ahkiota, kun oli jo lumesta reitti tamppaantunut. Kerran menimme kujan päähän ja takaisin, mutta raskastahan se Aslakille oli, joten se sai riittää.
Hetken saivat vielä pihalla kolmestaan touhuta, kun kynttilöitä sytyttelimme ja lumitöitä teimme. Mies aloitti myös lumisodan ja koirathan yritti lumipalloja kiinni saada. Lopulta koiratkin innostuivat hieman liikaa. Ada ja Aslak meinasi tappelun aloittaa, mutta siinä minun jaloissani olivat pyörimässä, joten sain napattua Aslakia rinnan alta kiinni, nostin takajaloille seisomaan ja käänsin toiseen suuntaan. Ada sentään tajuaa lopettaa ärhentelemisen, kun toisen ottaa pois, mutta Aslakilla on huono tapa jatkaa päälle käymistä. Pidin Aslakista kiinni niin kauan kunnes rauhoittui ja laskin jatkamaan touhuja toisten kanssa. Eikä enää mitään ollut. Mies vielä koirille hetken lumipalloja heitteli, eikä enää mitään riitaa koirille tullut.
Mukava talvinen touhupäivä.
