Pennuilla alkaa olla ikää neljä viikkoa. Vilskettä ja vilinää riittää. Pissiä ja kakkaa riittää. Pennut madotettiin kahden viikon iässä ja tänä viikonloppuna toisen kerran.
Alkuun pennuilla meni vuorollaan mahat löysälle, kun maitohan maistui todella hyvin. Pari kertaa viikon välein annettiin maitohappobakteereja myös pennuille. Adallehan niitä on tässä koko ajan mennyt. Maha on Adalla ollut koko ajan löysällä, mutta viime viikolla maha meni ripulille. Kolme päivää seurailtiin ja annettiin Avital Floraa, mutta maha ei ottanut rauhoittuakseen ja perjantaina kysyin eläinlääkäri mielipidettä, miten kauan tätä seuraillaan, vaikka löysä maha onkin normaalia imettävällä nartulla. Vastaus oli, että ei kannata pitkään seurata ja kaikki keinot käyttöön! No niinpä sitä sitten viitisen päivää Adalla oli päällä Canikur-kuuri, Avital Flora ja vielä Attapekt. Lisäksi eläinlääkäri suositteli ruokaa herkälle vatsalle, jota kävimmekin ostamassa. Viidentenä päivänä Ada olla vatsa ensimmäistä kertaa normaalina.
Kiinteää ruokaa pennut pääsivät maistamaan 2,5 viikon iässä. Nyt saavat säännöllisesti kolme kertaa päivässä kiinteää ruokaa ja hyvin maistuu. Pennut ovat kasvaneet todella paljon ja osalla ainakin on jo kolme kiloa täyttynyt. Tiistaina viimeksi mittasin yhdeltä pennulta painon. Toisen kohdalla ongelma tuli, kun ei oikein enää mittakulhoon mahtunut... Reppanakin on kehittynyt todella hyvin! Vielä viikkoa aiemmin oli paljon pienempi kuin muut ja hoikka neiti. Nyt on kuitenkin saanut kasvussa toiset kiinni.
Pentulaatikko ei enää viikko sitten tuntunut pennuille riittävän. Kaksi kiipesi jo reunan yli kakkosnelosta hyödyntäen. Kakkosnelonen otettiin pois ja paria päivää myöhemmin otettin pentulaatikon seinämä irti, jotta saivat koko vierashuoneen käyttöönsä. Rohkeasti lähtivätkin huonetta tutkimaan. Paitsi yksi, jota vaan nukutti niin paljon. Reppanakin kävi herättelemässä välillä, mutta ei auttanut. Uni vei voiton.
Hampaat on pennuille kasvanut ja onkin todella terävät ja kovassa käytössä! Aina pentuhuonetta siivotessani, joku roikkuu lahkeessa kiinni ja pentuhuoneessa istuessani on useampi änkeämässä syliin tai näykkimässä jalkonani ja vaatteitani.
Kissat eivät ole oikein olleet kiinnostuneita pennuista. Talo on sen verran suuri, että pystyvät välttelemään pentuja hyvin. Lapsia ovat kohdanneet, mutta pennut ovat olleet vielä pieniä. Pentuja on sylitelty, leikitelty ja ovat saaneet vieraita tavata paljon. Kynsien leikkuuta on treenattu.
Minun pitäisi tehdä päätös, kuka sankari jää kotiin. Valinta on ollut vaikea, mutta hiljalleen sieltä on suosikki tullut. Pelko on, että tuleeko jatkossa Adan kanssa toimeen, mutta kuten Adan kasvattajakin totesi, on Ada kuitenkin jo neljä vuotias elämänkokemusta omaa vahva narttu. Joten, eiköhän se ole se pikku piru, joka meille jää. Tämä piru on aina vastassa pentuhuoneen ovella, kun tulen. Se viihtyy sylissäni ja nuolee naamaani, vaikka toisaalta yrittää kovasti minut syödäkin. Piru komentaa toisia, rähisee ja murisee. Hieman on pieni kiusanhenki.
