Aslakin ja Taigan vetotreenit

Juhannuksen alla oli taas kerran toki niin viileää, että pääsimme tekemään vetolenkin Aslakin kanssa. Aslakin liikunta on ollut viime aikoina pelkkää vapaana juoksutusta ja lihasmassa on vähentynyt Aslakilla huomattavasti. Tietenkään kestävyyskään ei ole samaa tasoa talven treeneihin verrattuna.

Lähdimme kymmenen aikoihin illalla liikenteeseeen, eikä muita kulkijoita enää ollut. Vain yksi koiransa kanssa kulkeva nähtiin jo kotiin päin tullessamme. 

Tavoitteenani ei ollut saada nopeaa lenkkiä vaan saada Aslak vetämään tasaisesti koko matkan. Aslak onkin nopeampaakin vauhtia edennyt, mutta ei hitaimmasta päästä nytkään ollut keskinopeuden ollessa 11,06 km/h 3,74 km matkalla. Aslak kuunteli minua hyvin. Alkuun Aslakin tekee mieli useamminkin pysähdellä merkkaamaan, mutta tällä kertaa ohi-käsky jopa toimi melko usein. Lisäksi, kun nähtiin sivummalla reitistä toinen koira, Aslak kääntyi katsomaan, mutta jatkoi matkaa niin käskiessäni.

Kun pääsimme kotiin, ajattelin Aslakin olevan sen verran väsynyt, että olisi sopiva hetki kokeilla Taigaa pieneksi matkaksi Aslakin rinnalle. Taigallekin siis valjaat laitoin ja kikkariin vaihdoin kahden koiran liinan, koirat eteen ja mies kujan päähän kuvaamaan ja houkuttelemaan. Houkuttelua ei kylläkään olisi tarvittu, mutta tulipahan koiriin vielä hieman enemmän vauhtia. 

Taigan olisi hyvä oppia pysymään liinassa paikallaan. Sain monta kertaa selvitellä koiria ja liinoja ennen kuin mies oli valmiina kujan päässä. Kun lopulta lähtökäskyn annoin, lähtivät molemmat kovaa vauhtia juoksemaan miestä kohti. Molemmat kyllä pysähtyivätkin hyvin kujan päässä. Käännyimme takaisin pihaa kohti. Tällä kertaa Taiga hieman venkoili Aslakin rinnalla, mutta pakkohan Taigan oli Aslakia seurata pihaan asti. Kokonaisuudessaan ei se kovin huonosti mennyt. 

Äidin ja tyttären aksapäivä

Tällä viikolla ei ohjattuja aksatreenejä ole, joten käytiin hallilla omatoimisissa treeneissä. Halli on edelleen remontissa ja 1/3 hallista käytössä. Lisäksi edelleen hieman meteliä. Mikään ei kuitenkaan haitannut koiria. Molemmat olivat hieman uteliaita ja kävivät välillä katsomassa, mitä aidan takana tehdään, mutta palasivat nopeasti takaisin treenaamaan. 

Tein todella yksinkertaisen ja suht suoran radan, jotta keskityimme lähinnä vain muutamaan tiettyyn treeniin. Adan kanssa treenasimme pysäytyskontakteja, kepille erilaista tulokulmaa sekä keinua yksin ja radalla. Alkuun keppien kanssa meinasi olla ongelma, kun Ada siirtyi kepeille keppien väärältä puolelta. Olin melko hämmästynyt, koska Ada ei ole moista virhettä tehnyt aikoihin. Lisäksi minun oli alkuun hankala saada Ada kääntymään aidalta reilu 100 astetta oikealla, vaikka olevinaan käänsin ohjauksen ajoissa, jotta Adan olisi pitänyt tietää, että käännymme. Ulkopuolisen silmin olisin toki voinut olla myöhässä, mutta yksin on vaikea hahmottaa omia liikkeitä kovin hyvin. Sain lopulta kuitenkin Adan kääntymään ja siirtymään kepeille ja lopulta jopa saimme muutaman onnistuneen suorituksen tehtyä. 

Puomin pysäytyskontaktin kanssa ei oikeastaan ongelmia ollut. Pitäisikin seuraavaksi varmaan ruveta palkkaa siirtämään puomilta pois. Keinulla pysäytyksen ainoa ongelma oli, että palkka on tällä hetkellä käytännössä hankala laittaa alustalle, joten Ada ehtii välillä tipahtaa keinulta pois. Muuten keinun kanssa ei suuria ongelmia ollut. Pientä epäröintiä ennen keinun laskemista, mutta kehuin Adaa kovasti ja juoksin nopeasti eteenpäin, joten Adallakin epävarmuus helpotti hieman ja tuli jo välillä varmemmin keinulla. 

Taigan kanssa treenasimme sekä takaaleikkausta että takaakiertoja. Välillä Taiga kävi haahuilemassa muualla, mutta palasi kyllä takaisin. Välillä ei myöskään Taiga malttanut odottaa lähtökäskyä ja yritti varastaa lähdössä. Sain kuitenkin napattua takaisin paikalleen. Takaakiertoja tehdessä muutaman kerran Taiga kierti aidan taakse, mutta jatkoi toiseen suunaan, eikä siis kääntynyt aidalle kuten piti. Sain kuitenkin lopulta Taigan houkutelluksi aidalle ja sen jälkeen Taiga jokaisella kerralla kääntyi aidalle ja lähetin putkeen, jonka jälkeen palkkasin. Takaaleikkaus ei ollut satavarma suoritus, mutta saimme kuitenkin siinäkin onnistuneita suorituksia aikaiseksi.

Harjoittelimme Taigan kanssa myös keinun paukauttamista. Itselle jäi hieman vaikutelma, että ei ehkä ollut Taigalle se mieluisin homma, vaikka kävikin tassulla paukauttamassa keinun reunaa maahan ja sai palkan siitä. Hieman näkyi epävarmuutta Taigan olemuksessa eli pitää vain useammin käydä vahvistamassa tätä. 

Taigan näyttelytreenit 15.5.

Kävimme vielä Taigan kanssa treenailemassa ennen Tuusniemen näyttelyä. Taiga joutui ensin odottelemaan autossa Adan aksatreenien ajan ja siellähän kunnon mökä olikin, kun neiti näki Adan treenailevan, eikä itse päässyt mukaan. Sitten pääsi Ada odottamaan autoon Taigan treenien ajaksi. Hienosti Ada odotti, mutta erään naisen poika ajeli lähellä autoani potkulaudalla ja jäi tuijottamaan Adaa melko läheltä avonaisen takaluukun kautta ja Ada rupesi haukkumaan pojalle. Pojan äiti komensi pojan pois, mutta meni jonkun ajan päästä uudelleen. Lähti onneksi itse nopeasti pois, kun Ada alkoi taas haukkumaan pojalle, muuten olisin itse jo komentanut.

Taigan osalta treenit meni hyvin. Taiga jopa juoksi hienosti ympyrään, eikä tarvinnut yrittää perässä pysyä. Muutenkin neiti hienosti liikkui, kunhan itse muistan olla tuijottamatta Taigaa niin Taigakin malttaa keskittyä etenemiseen eikä minun tuijottamiseen. 

7 kk

Taiga asettautui seisomaan hienosti, mutta melko nopeasti liikautti taas etujalkojaan, joten etuosa lysähti. Lopuksi kokeilimme myös koiran seisottamista oikea kylki kouluttajaan päin ja totesin kouluttajalle, että ihan kuin Taiga seisoisi paremmin niin päin... Ja niin totesi kouluttajakin. Eli pitäisi itse opetella paremmin esittämään niin päin, jotta yksilöarvostelun aikana Taigalla olisi parempi asento, vaikkei muuten niin päin esitetäkään. 

Ensi viikolla olisi sitten vihdoin virallisen pentuluokan vuoro. Kasvattajana oman kasvatin kanssa meneminen saattaa tuota uutta jännitystä ilmaan. Nykyään jännitys on jäänyt pieneksi, mutta tällä kertaa saattaa olla pitkästä aikaa toisin. Muistan vieläkin Adan ensimmäisen näyttelyn, joka oli minullekin ensimmäinen näyttely ja meinasin purskahtaa itkuun jännityksestä. 

Adan jokaviikkoinen aksa

Tällä kertaa oli pikatreenit tiedossa. Ensinnäkin hallilla rempataan, joten vain pieni osa hallia on käytössä. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen ryhmä on sopinut toisen samaan aikaan treenaavan kanssa treenijärjestelyistä, että kaikki pääsisivät tasapuolisesti treenaamaan. Toisekseen, meidän treenit alkoi kuudelta ja olin vielä menossa seitsemäksi Taigan kanssa näyttelytreeneihin, kun Taigan ensimmäinen virallinen näyttely pentuluokassa lähestyy. Adan treeneissä paikalla oli kuitenkin vain kaksi koirakkoa, kuten myös toisessa ryhmässä, joten ehdimme treenaamaan kaiken mitä oli tarkoituskin. 

Kouluttajat olivat sopineet, että jaamme hallin käytön siten, että ensin toinen porukka treenaa hallissa ja toisella kierroksella ulkokentällä. Me aloitimme hallissa, johon oli rakennettu pieni rata aidoista ja putkesta. Tarkoituksena oli keskittyä lähinnä ohjaustekniikoihin. Kokeilimme uutta tekniikkaa Adan kanssa, kun minun piti kauempaa sivusta lähettää Ada kahdelle esteelle ja olla ottamassa kolmannelle vastaan, johon piti kääntyä 90 astetta oikealle toiselta aidalta ja kolmas aita oli kuitenkin samaan suuntaan kuin kaksi ensimmäistä, mutta pari metriä sivummalla. Jos taas kukaan ymmärsi tästä selostuksesta mitään... Arvelin, että Ada juoksee suoraan minun luokseni, mutta eipä muuten juossutkaan! Kaiken varalta kouluttaja palkkasi Adan ensin toisen esteen jälkeen, mutta sen jälkeen kokeiltiin kolmannelle esteelle siirtymistä. Ada kävi kouluttajalta varmistamassa, että eikö sieltä palkkaa saakaan, mutta tuli sitten minun luokseni. Kolmannella kerralla Ada tuli jo suoraan minun luokseni ja päästiin etenemään radalla. Radalla oli myös takaakiertoja, joita haluttiin vahvistaa, joten kouluttaja palkkasi, kun Ada kiersi aidan. Ada on aiemmin hieman osoittanut, ettei takaakierrot ole mieluisia, mutta nyt tekikin oikein innokkaana. Lopuksi teimme vielä muutaman kerran radan kokonaisuutena.

Toisella kierroksella treenasimme keinua yksittäin. Ada hieman epäröi keskellä, mutta tulee kuitenkin alas asti. Saatan itse olla syynä Adan epäröintiin, koska olen ehkä hieman liian tiukasti Adaa komentanut rauhassa tulemaan keinulle. Näin ainakin itsekseni pohdin asiaa... Kouluttaja totesi, että jos Ada jatkaa epäröimistä, on ehkä parempi palata pöydän kanssa treenaamaan.

Treenasimme myös keppejä ja niille siirtymistä eri kulmista. Ada teki kepit molemmilta puolilta todella varmasti! Herkästi reagoi, jos heilautan vaikka kättäni tai muutan vauhtiani, mutta kun pystyn itse rauhallisena ja tasaisesti liikun, Adakin liikkuu hyvin. Vasemmalta puolelta kepit ohjattuna olin itse hieman edellä, koska pistin itse merkille, että Ada kääntyi katsomaan minua ja meni rytmissä sekaisin, mutta kun menin edellä, ei Adan tarvinnut kääntyä katsomaan. 

Kokeilimme myös eri kulmasta tulemista kepeille. Sekin meni yllättävän hyvin! Ada heti kerralla haki ensimmäisen kepin hienosti. Adalla on vahvistunut taidot todella monipuolisesti lyhyessä ajassa. Samaa sanoivat muutkin. Päiväkin oli todella lämmin, mutta Adaa ei haitannut lainkaan! Adan keskittyminen oli loistava ja kuunteli ohjausta todella hyvin. Ja vauhtia Adalla oli paljon!

Keskustelimme kouluttajan kanssa kisasuorituksesta ja kuinka paljon minua harmitti, että oli niin pienestä kiinni nollarata etenkin kun tiedostan täysin, että moka oli täysin minun. Kouluttaja kuitenkin totesi, että meillä nollan saaminen on lähellä, joten uutta matoa koukkuun vaan. Lisäksi hän oli sitä mieltä, että meidän pitäisi ruveta tekemään vaikeampia ratoja. Tämä onkin kisoja varten ihan hyvä, että opettelemme vaikeitakin juttuja, mutta ykkösluokassa radat ovat usein paljon yksinkertaisempia. 

Taigan viime viikon pentuaksa

Pentuagilitykurssi lähenee loppuaan. Tällä kertaa oli toiseksi viimeinen kerta. Tällä kertaa teemana oli takaakierrot.

Ensin harjoittelimme Taigan kanssa siivekkeen kiertämistä siten, että kouluttaja palkkasi Taigan siivekkeen taakse koko ajan lähestyen aidan ylitystä. Taiga nopeasti tajusi idean ja saimme nopeasti hyvää suoritusta aikaiseksi. Siirryimme nopeasti takaakierrolle lähettämisen lisäksi persjättöä ja valssia aidalta putkeen siirtymisessä. 

Toisella kierroksella kokeilimme puomia. Puomi oli noin metrin korkeudessa, mutta Taiga ei epäröinyt yhtään. Lisäksi tutustuimme lisää keinuun. Ensin Taiga sai juosta keinun päähän, kun kouluttaja piti keinua kiinni, ettei päässyt laskeutumaan. Taiga sai palkan ja nostin alas. Tällä kertaa Taiga ei jopa epäröinyt yhtään, vaikka kouluttaja seisoi vastassa. Taiga juoksi innolla suoraan päähän kouluttajan luokse palkattavaksi. Taiga sai tutustua taas liikkeeseenkin painamalla itse tassulla keinua maahan keinun vierestä. Taigahan otti ilon irti ja kiipesi suoraan keinulle epäröimättä.

Lopuksi saimme tehtäväksi harjoitella pienen pahvinpalan kanssa kosketusalustan alkeita. Taigahan ei tätä tajunnut. Ideana oli, että Taiga olisi tassulla koskettanut pahvia, mutta neitihän lähinnä istahti alas ja katseli, mitä muut tekee. 

JOAn agilitykisat 10.6.2017

Tänään oli vihdoinkin kisapäivä. Päivä on todella lämmin. Kisapaikalla aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kisahalli oli kuitenkin hieman viileämpi. 

Tällä kertaa kisaradat oli ennakkoon ilmoitustaululla kuitenkin huomiolla, että saattaa muuttua radalle rakentaessa. Jännitystä tuli entistä enemmän, kun näin, että rata on melko suora ilman mitään kommervenkkeja. Vain aidalta siirtyminen kepeille oli 180 asteen käännöksen takana, mutta sitä pidin meille parempana, että saan rauhoitettua Adan ennen keppejä. Radalle tuli pari muutosta ja mm rengas muutti paikkaansa, mikä aiheutti alkuun pienen koukun Adalle, että seuraako Ada minua vai haluaako mennä toiselle aidalle. Muuten en nähnyt isoja ongelmia radalla myöskään rataantutustumisen aikana.

Ada suoritti radan todella hienosti! Harmittaa, että Ada ensin ohitti kepit, koska teki sitten kepit aivan täydellisesti ja tästä ohituksesta johtuen jäimme ilman nollarataa! Pienestä se on aina kiinni... Kiihdytimme vauhtia keppien jälkeen, mutta jäimme ihanneajasta 7,45 sekuntia jälkeen ja jäimme sijalle 9. tuloksella 12,45. 

Pätevä aksamuutti Ada!

Parin päivän päästä on tarkoitus lähteä kisaamaan ykkösluokan hyppyradalle. Olemmekin tällä viikolla treenailleet kotona keppejä. Sää on lämmennyt ja Adan keskittyminen treenaamiseen ei ole ollut mikään maailman paras. Muutaman kerran jälkeen on selkeästi ollut jos sitä mieltä, että riittää jo ja motivointi on ollut hankalaa. Suurin osa treenistä on mennyt pieleen, mutta onneksi myös niitä onnistumisia ollaan saatu aikaiseksi. Onnistumiset on tulleet lähinnä silloin, kun olen ohjannut kepit oikealta puolelta. Vasemmalta puolelta ohjattuna ei ole vahvistunut melkeinpä ollenkaan. Ohessa video siitä, kun Ada teki aivan loistavalla energialla 10 keppiä. 

Tänään oli vuorossa pienryhmän treenit. Taas vaihteeksi oli lämmin päivä ja päivän rata täynnä juoksemista. En uskonut Adan jaksavan työskennellä pitkään ja kovin suurella energialla, mutta arvaus meni aivan väärin, koska Adahan työskenteli todella kovalla energialla!  

Alkuun teimme ensimmäiset 7 estettä ihan noin vain (kolme aitaa, puomi, aita, putki ja A). Puomille teimme pysäytyksen targetin avulla. Ihan ei mennyt täydellisesti, mutta hyvin edettiin. Kahdeksas este oli aita takaakierteellä ja kokeiltiin siihen taas saksalaista, mutta edelleenkään en oppinut sitä vaan väänsin sen persjätöksi, josta lopulta kouluttaja totesi, että meillä se toimii hyvin, joten annetaan saksalaisen olla. Jatkettiin seuraavalle putkelle ja siitä taas takaakierrolla aidalle. Tässä vaiheessa kouluttaja totesi, että Ada ei selkeästi oikein välitä takaakierroista ja emme kovin paljoa hinkanneet tätä, mutta kotitehtäväksi saimme takaakiertojen harjoittelun. 

Teimme lopuksi vielä keppitreeniä. Totesin, että en halua palkata Adaa heti keppien jälkeen, että ei jatkossakaan odota aina kepeiltä palkkaa etenkin kisojen lähestyessä. Niinpä palkattiin Ada seuraavan esteen jälkeen, joka oli yllätys yllätys; aita takaakierrolla. Teimme tämän yhdistelmän kaksi kertaa. Ohjasin vahvemmalta puolelta, jotta emme liikaa sotke Adaa paria päivää ennen kisoja. Ja kaksi kertaa Ada teki täydelliset suoritukset. Myös kentän laidalta kuului ihastuneet vau toteamukset ja kouluttaja oli myös todella positiivisesti yllättynyt ja kehuja saimme. Ada teki nopeasti, todella hyvällä energialla ja ohittamatta yhtään keppiä! Ada on edistynyt todella paljon kepeillä lyhyellä ajalla.

Toisella kierroksella aloitimme keinutreenillä. Laitoimme taas minipöydän keinun laskeutuvan pään alle. Kouluttaja epäili pöydän kestoa tällaisella treenillä ja rupesinkin itsekin miettimään treenin jälkeen, jokohan olisi aika luopua pöydästä kokonaan... Tätä pohdinkin toisen treeniryhmän kouluttajan kanssa (olen hänen apukouluttajanaan toiminut) ja hänkin ehdotti pöydästä luopumista. Ada nimittäin teki taas aivan valtavalla innolla keinua, eikä yhtään epäröinyt missään vaiheessa keinulle etenemistä. Ja minipöytä on tosiaan mini eli eihän siitä enää kovin iso matka maahan ole...

Adalle jäi keinutreenistä hyvä energia päälle ja teimme radan loppua (putki, pituus, 4x aita ja putki) ja heti ensimmäisen kerran jälkeen kouluttaja totesi, että meni niin hyvin ja Adan energia oli niin hyvä, että hän jopa melkein jättäisi tämän treenin tähän ellemme välttämättä halua tehdä samaa uudestaan. Halusin kokeilla vielä ja tämä toinen kerta oli niin hieno, että itsellenikin jäi Adan ja minun yhteistyöstä todella hyvä mieli. Omat ohjausliikkeeni olivat maltilliset ja Ada kuunteli todella hienosti minua. Yhteistyö oli todella sujuvaa ja jopa herkkää. 

Innolla odotan lauantain kisoja! Vaikka eihän sitä ikinä tiedä onko juuri se päivä hyvä päivä, mutta potentiaalia ainakin on! 

Uusi vetoadapteri ja lenkille!

Tällä viikolla posti toi mukanaan uuden vetoadapterin ja onneksi sää jatkui edelleen viileänä (lue: kylmänä!), joten pääsimme vetolenkkejäkin tekemään. Ensin kävimme torstai-iltana Aslakin kanssa treenipäivä lopettelemassa vetolenkin parissa. Tauon jälkeen peruslenkki eli vauhdilla ei hurmioiduttu, mutta muuten Aslak toimi hienosti. Teimme ensimmäisen kerran tämän sulan maan kauden aikana lenkin meidän ns. extremereittejä pitkin. Lenkille tuli pituutta 4,6 kilometriä ja keskinopeus oli 11,61 km/h. 

Adan kanssa lähdimme lauantaiaamuna lenkille. Adan kanssa olemme paljon aksanneet viime aikoina, joten kestävyys ei parasta ole vetolenkkiin nähden. Ada lähti kuitenkin liikenteeseen samanlaisella räjähtävällä nopeudella kuin yleensäkin. Räntää satoi ja pääni oli aivan jäässä jo ensimmäisen puolen kilometrin kohdalla! Kovasti epäilytti pitkää lenkkiä tehdä, mutta lähdin kuitenkin noin viiden kilsan reitille. 

Kommelluksitta emme toki selvinneet tälläkään kertaa Adan kanssa. Ensimmäisen kilometrin jälkeen irtosi eturengas! Olimme onneksi ylittämässä tietä kävelle ja siirtymässä extremereiteille, joten vahinkoa ei ehtinyt sattua. Samalla sitten liikahti anturi bike computerissa, joten lukemat jäi tältä lenkiltä saamatta. Rengas paikalleen ja taas menoksi. Adapterihan oli toki hieman liian löysällä ja sitäkin sai siinä samalla hieman suoristella. 

Teimme yhden ohituksen ja senkin teimme lyhyellä hihnalla. Vastaan tuli nainen kävellen suomenpystykorvansa kanssa ja Ada ohitti heidät rauhallisesti. Adalla alkoi lopussa vauhti hiipumaan ja 2-4 kilometrin kohdalla paistoi aurinko, joten itsellekin tuli kuuma, kun joutui töitä tekemään. Mitä lähemmäksi päästiin kotiin sitä synkemmäksi sää taas muuttui. 

Vetotreeneistä intoutuneena rupesin netistä etsimään Taigalle sopivia valjaita. Olemme ostaneet perusvaljaat yleensä Mustista ja Mirristä, mutta kyseiset valjaat on ilmeisesti poistunut heidän valikoimastaan, eikä minulla ole aikomustakaan ostaa heiltä valikoimassa olevia x-back valjaita lähinnä hinnan takia... Etsin vaihtoehtoja, mutta koska minulla ei aina maltti ole valttia, lähdin kuitenkin käymään omat varastot läpi, jos sittenkin löytyisi Taigalle tähän hätään sopivat valjaat. Ja niinhän sieltä löytyi! Ja tietenkään maltti ei ollut valttia vaan kohtahan sitä jo Taigaa laitettiin kikkarin eteen ja lähdettiin omalle pihakujalle testaamaan, miltä neiti kikkarin edessä vaikuttaa.

Mies lähti mukaan kuvaamaan ja palkkaamaan. Otimme todella lyhyen matkan alkuun, kenties jotain 30-50 metrin luokkaa ja mies palkkasi Taigan, kun Taiga juoksi luokseen. Itse toki potkin koko ajan apuna. Mies meni taas hieman kauemmaksi ja taas Taiga juoksi miehen luokse. Yritimme sitten kääntyä takaisin, mutta eipähän neiti olisi halunnut kääntyä! Emme millään meinanneet saada houkuteltua Taigaa takaisin pihaan vaan miehen piti herkuilla imutella Taigaa perässään. Lopulta Taiga jo itsekin juoksi pihaan päin, vaikka koukkasikin haistelemassa välillä tienreunaa. Mutta jei! Hyvin meni! Hieman suuntia ja käskyjä vahvistetaan ja hyvä siitä tulee! 

Adan agilityn kontaktitreeniä

Tällä viikolla olen halunnut Adan kanssa keskittyä kontaktitreeniin. Alkuviikosta olin taas toisen pienryhmän apukouluttajana ja jäin vielä sen jälkeen Adan kanssa pikatreenit tekemään. Pienryhmän teemana oli omat möllitreenit, jonka ratana oli helppo hyppyrata. Tätä teimme Adan kanssa myös lähinnä juoksutreeninä ja kokeilin paria erilaista ohjaustekniikkaa kohtaan, jota mietin nähdessäni muiden sitä tekevän. Muuten treenasimme lähinnä puomin kontaktia ja keppejä. 

Oman pienryhmän kanssa oli tällä kertaa rata, jossa oli enemmän juoksemista. Hinkkasimme lähinnä alussa olevaa kohtaa, jossa kahden ensimmäisen aidan jälkeen piti tehdä 180 asteen käännös kaarevaan putkeen, josta oli tarkoitus tehdä 90 asteen käännös vasemmalle kepeille ja houkuttimena oli suoraan edessä oleva putken pää. Ensin ajattelin ottaa Adan putkelta vastaan ja lähettää kepeille, mutta Adahan ei tällaista siirtymää osaa, joten kokeilimme niistoa. Sitäkin saimme tehdä monta kertaa, että saimme edes suurin piirtein onnistuneen aloituksen kepeille. Lopulta teimme kepit sellaisenaan, jotta Ada ei kyllästyisi ja jatkoimme rataa eteenpäin. Adahan toki osoitti tässä niistossa myös malamuuttimaista jääräpäisyyttä ja vaikka kuinka heilutin kättäni, kutsuin Adaa nimeltä ja nakkikin oli kädessä, Ada vain vilkaisi minua ja jatkoi matkaa toiseen putkeen.

Jatkoimme radalla eteenpäin, teimme pysäytyskontaktin puomilla ja saimme renkaan jälkeen tehtyä hienosti ekalla kerralla takaakierron aidalle. Radalla oli keinu, jota ennen palkkasin Adan. Treenasimme keinua maksipöydän kanssa. Ada hienosti painoi keinun täysin itse pöytää vasten, eikä säikähtänyt liikettä tai pamausta. Ja Ada nousi aina uudestaan innokkaasti keinulle. Teimme vielä kierroksen päätteeksi radan loppuosan, joka oli myös vain juosta läpi.

Toisella kierroksella teimme taas alkuradan niistoa ja keppejä. Adalla oli hyvä energia kepeillä. Siirryimme taas keinua treenaamaan ja tällä kertaa otimme minipöydän avuksi. Ensimmäisellä kerralla kouluttaja hieman otti kiinni keinua, mutta seuraavilla kerroilla Ada teki itse taas kaiken ja edelleen nousi hienosti uudelleen ja uudelleen keinulle. Lopuksi vielä teimme radan loppuosan. Ada sai kehuja hyvästä energiasta ja siitä, miten ylipäätään on saanut enemmän vauhtia radalla. Innolla odotan ensi viikon virallisia agikisoja! Lauantaina olemme osallistumassa ykkösluokan hyppyradalle! 

Taigan pentuaksaa

Tiistaina oli Taigan vuoro päästä hallille mukaan. Itsellä oli stressaava päivä jo takana, mutta sain onneksi todeta, että pentuaksa on parasta terapiaa. On ihana katsoa, kun innokkaan pennut häseltää innoissaan onnistuen ja välillä omiaan tehden mielenkiinto ja keskittyminen herpaantuen. 

Tällä kertaa vuorossa oli takaaleikkauksen harjoittelu. Ensin oli kaareva putki, josta suoraan aidalle. Sen jälkeen oli vasemmalle hieman vinottain toinen aita, josta mentiin kaarevaan putkeen. Putken jälkeen oli suoraan aita ja siitä 90 asteen käännös vasemmalle suoraan putkeen. Takaaleikkaukset piti tehdä toisen aidan ja toisen putken jälkeen. 

Olen positiivisesti yllättynyt, miten hyvin Taiga vastaa ohjaukseeni ottaen huomioon, että alkuun Taigalla ei ollut hajuakaan siitä, mitä ollaan tekemässä. Aloitimme tekemään rataa pätkissä ja ensimmäinen takaaleikkaus onnistui todella hyvin. Toinen oli hieman hankalampi, kun piti malttaa odottaa, että Taiga tulee putkesta ja siitä jatkaa yhdessä matkaa takaaleikkaus tehden. Oma liike ei onnistunut kunnolla, kun olin aina edellä ja jouduin ohjaamaan Taigan melkein aidalle asti ennen kuin pääsin takaaleikkaamaan. Mutta Taiga kuitenkin hienosti kääntyi vasemmalle putkeen. Teimme lopuksi pari kertaa alusta loppuun yhtenäisesti radan. Taiga teki hienosti. Kerran Taiga oikaisi toisen aidan kohdalla ja meni suoraan putkeen. Itse pysähdyin hölmistyneenä katsomaan, kun Taiga jatkoi loppumatkan ilman ohjausta radan loppuun asti ihan oikein. 

Tutustuimme myös pituusesteeseen. Taiga innokkaana jo väärinpäin esteen loikkasi ja kouluttaja totesi, että tämä taitaa olla ihan perusjuttuja ja niinhän se oli. Pari kertaa teimme esteen ja kouluttaja totesi, että eiköhän se riitä. Seuraavaksi tutustuimme pussiin. Taga hyvin rohkeasti taas eteni. Kun pussi laskettiin putoamaan Taigan läpi tullessa, Taiga säikähti ja jäi ihmistä pussin vieressä tuijottamaan "mitä sinä teit?!" Toisella kerralla pussia ei pudotettu, mutta kaiken varalta kääntyi tuijottamaan ja ihmettelemään ennen palkalle menoa. 

Puomin nousu oli laskettu maksipöytää vasten ja harjoittelimme puomilla etenemistä hieman vauhdikkaammin. Tämäkin oli tuttua juttua Taigalle. Kouluttajakin totesi, että Taga on mukavan rohkea, eikä säiky esteillä. Sanoi tykkäävänsä paljon Taigasta. 

Lopuksi vielä harjoittelimme aidan hakemista, odottamista ja rimoista tehdyllä ristikolla kulkemista.