Juhannuksen alla oli taas kerran toki niin viileää, että pääsimme tekemään vetolenkin Aslakin kanssa. Aslakin liikunta on ollut viime aikoina pelkkää vapaana juoksutusta ja lihasmassa on vähentynyt Aslakilla huomattavasti. Tietenkään kestävyyskään ei ole samaa tasoa talven treeneihin verrattuna.
Lähdimme kymmenen aikoihin illalla liikenteeseeen, eikä muita kulkijoita enää ollut. Vain yksi koiransa kanssa kulkeva nähtiin jo kotiin päin tullessamme.
Tavoitteenani ei ollut saada nopeaa lenkkiä vaan saada Aslak vetämään tasaisesti koko matkan. Aslak onkin nopeampaakin vauhtia edennyt, mutta ei hitaimmasta päästä nytkään ollut keskinopeuden ollessa 11,06 km/h 3,74 km matkalla. Aslak kuunteli minua hyvin. Alkuun Aslakin tekee mieli useamminkin pysähdellä merkkaamaan, mutta tällä kertaa ohi-käsky jopa toimi melko usein. Lisäksi, kun nähtiin sivummalla reitistä toinen koira, Aslak kääntyi katsomaan, mutta jatkoi matkaa niin käskiessäni.
Kun pääsimme kotiin, ajattelin Aslakin olevan sen verran väsynyt, että olisi sopiva hetki kokeilla Taigaa pieneksi matkaksi Aslakin rinnalle. Taigallekin siis valjaat laitoin ja kikkariin vaihdoin kahden koiran liinan, koirat eteen ja mies kujan päähän kuvaamaan ja houkuttelemaan. Houkuttelua ei kylläkään olisi tarvittu, mutta tulipahan koiriin vielä hieman enemmän vauhtia.
Taigan olisi hyvä oppia pysymään liinassa paikallaan. Sain monta kertaa selvitellä koiria ja liinoja ennen kuin mies oli valmiina kujan päässä. Kun lopulta lähtökäskyn annoin, lähtivät molemmat kovaa vauhtia juoksemaan miestä kohti. Molemmat kyllä pysähtyivätkin hyvin kujan päässä. Käännyimme takaisin pihaa kohti. Tällä kertaa Taiga hieman venkoili Aslakin rinnalla, mutta pakkohan Taigan oli Aslakia seurata pihaan asti. Kokonaisuudessaan ei se kovin huonosti mennyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti