Viikon vetotreenit

Tällä viikolla Aslak on saanut nauttia vapaana juoksemisesta ja nartut ovat päässeet vetotouhuihin. Adan kanssa käytiin ensin alkuviikosta etsimässä treenimotivaatiota muutaman kilometrin lenkin parissa. Ada eteni hyvällä nopeudella. Bike computer ei taas vaihteeksi halunnut toimia, mutta jopa sport tracker näytti ihan hyvää keskinopeutta, vajaa 12 km/h, vaikka kotimatkalla piti hieman enemmän kannustaa ja kehua. 

Tällä viikolla pääsimme kerran yhteistreeneihin, jolloin mukaan lähti sekä Ada että Taiga. Treeneihin ei moni päässyt paikalle. Meidän lisäksi paikalla oli yksi pentu. Kävin siis ensin Adan kanssa heittämässä lenkin yksikseni. Ada edelleen eteni hyvällä nopeudella. Keskinopeus kuitenkin kärsi, kun jäimme auttamaan erästä frisbeegolfaajaa, joka oli puhelimensa kadottanut metsään. Ada sai kuitenkin samalla pienen lepotauon. Adan kanssa treenatessa ei oikeastaan mitään uutta enää opi. :) Ada on tasainen työskentelijä, joka kuuntelee minua hyvin. 

Taiga pääsi tekemään pientä vetopätkää tekniikan parissa. Tällä kertaa itsekin juoksin ja jaloissa kyllä tuntui seuraavina päivinä... Oma tekniikka ei ole mikään paras, kun yrittää vain perässä ja pystyssä kestää! Taigalla ei lähettäjää ollut, joten yritin suunnata Taigan huomion eteenpäin käskyttämällä ja houkuttamalla. Ongelmia lähtiessä ei ollutkaan vaan ihan oikeaan suuntaan päästiin ja kovaa mentiin. Vaihtelimme lähtöjärjestystä, jotta koirat oppivat juoksemaan edellä ilman jänistä ja odottamaan lähtöä perässä. Treeni sujui hienosti ja Taigan kanssa pitäisi varmaan hiljalleen uskaltaa matkaa pidentää. Ja tokihan pitäisi uskaltaa luottaa siihen, että kikkarinkin edessä onnistuisi. Vaikka satasella en luotakaan vielä käskyjen perille menemiseen. Käskyjä lähdetään kuitenkin vielä ainakin kerran muistuttelemaan mieleen juoksulenkillä ennen kuin kikkarilla lähdetään. 

Motivaation etsimistä aksaan...

Adan kanssa pidettiin aksassa taukoa, joka toivottavasti ajan kanssa näyttää tehneen hyvää, mutta tällä hetkellä koen sen tuoneen haasteita. Meillä on ollut Adan kanssa vaikeuksia syttyä ja löytää taas yhteinen sävel treeneissä. Toki Ada häntä heiluen hakee minulta ohjeita, palkkaa ja tehdään yhdessä. Vauhtia kuitenkaan ei ole ja epäonnistumme helpoissakin jutuissa. Myöskin oma into on ollut kadoksissa. Taigan kanssa intoa ja motivaatiota on riittänyt, mutta Adan kanssa etsitään vielä. 

Adan kanssa tuntuu, että aloitetaan alusta. Tekniikkaa lähdetäänkin opettelemaan uudestaan, mutta muutenkin tuntuu, että pitäisikö mennä uudestaan alkeiskurssille... Tämän viikon treenikin oli perusjuttuja, jotka toisaalta onnistuivat, mutta toisaalta niissäkin oli haasteensa. Koko kesä mentiin haastaen ja tehtiin vaikeita ratoja ja nyt yksinkertaisetkaan jutut eivät tunnu onnistuvan. Haasteensa meidän oppimiselle luo myös se, että treeniryhmässä on hyvin eritasoisia koirakoita. Toivonkin, että kouluttajat tuovat meille treeneihin ratoja ja tekniikoita, joita pystyy tarvittaessa helpottamaan, mutta myös vaikeuttamaan. 

Adan kanssa ollaan juoksukontakteja varten treenailtu kotona peruuttamista. Peruuttamisen idean Ada kyllä tajusi, mutta ahdistui laatikosta, johon olisi pitänyt peruuttaa ja tuoleista, jotka toimivat ohjureina laatikolle. Kouluttaja antoi vinkiksi helpottaa Adalle asiaa ja nyt ollaankin varmistettu peruuttamista ja mielenkiinnosta lähdin testaamaan peruuttamista lehden päälle. Ada ahdistui lehdestäkin takanaan. Ada väisti lehteä, mutta aina suoristin Adan uudelleen eteeni ja pienestäkin hipaisusta annoin valtavat kehut ja palkan. Lopulta useiden toistojen jälkeen Ada laittoi toisen takajalkansa lehden päälle. Vielä pari päivää olisi aikaa vahvistaa tätä, jotta mahdollisesti pääsemme ensi maanantain treenissä etenemään peruuttamaan puomille. Aina voi toivoa...

Taigan kanssa ongelmaa treenimotivaation etsimiseen ei ole. Taigan kanssa lähdettiin jälleen innolla hallille. Taiga on estehakuinen, nopea ja helposti ohjattavissa. Taiga ei vierasta esteitä vaan yksittäisenä tehtynä rengaskin meni helposti. Kerran meinasi mennä renkaan ohi, mutta korjasi liikkeen ja tuli läpi. Muuri meni myös hyvin, vaikka ei edes suoraa lähestymistä ollutkaan ja kääntyi muurilta hyvin putkelle. Puolenvaihdot Taiga hakee hyvin ja irtoaa loistavasti minusta. Taigan kohdalla odotan innolla, miten pitkälle päästää. Yritän kuitenkin pitää mielessä, etten tekisi samoja virheitä Taigan kanssa kuin Adan kohdalla. Ja tärkeimpänä niistä virheistä on paineistaa itseni ja sitä kautta koira.

Juoksukontaktikurssi osa 3

Tänään oli kolmas kerta juoksukontakikurssia. Tällä kertaa ensin ensimmäisellä kierroksella treenasimme taas peruuttamista eli koiran piti peruuttaa takajalkansa maassa olevan puomin alastulon kontaktialueelle. Olen tällä viikolla vahvistanut Taigan kanssa peruuttamista laatikkoon ilman "ohjureita" eli tuoleja suhteellisen hyvällä menestyksellä. Ainakin toinen jalka on mennyt laatikkoon ja välillä jopa molemmat. Nytkin Taiga osui todella hyvällä prosentilla ainakin toisella jalalla puomille ilman "ohjureita" ja joitakin kertoja sai aseteltua molemmat jalat kontaktialueelle. Taiga selkeästi haki molempia jalkoja, mutta leveällä jalkojen asennolla onnistumisprosentti jäi pieneksi. Onneksi edes se yksi jalka sinne osui, mikä oli riittävä suoritus palkkaan.

Toisella kierroksella ensin hain Taigalle kokemuksen siivekkeen kanssa takaakierrosta, jonka jälkeen otettiin kokemus puomilla juoksemisesta. Edelleen siis puomin alastulo oli kokonaan maata vasten. Saimme lopulta takaakierrolta ohjattua Taiga puomille ja osuma kontaktialueelle. Palkka tuli tällä kertaa namiautomaatista, josta kouluttaja nappia painamalla antoi palkan aina takajalkojen osuessa kontaktialueelle. Taiga ei vain vielä riittävästi vauhtia saanut. Tarkoitus oli, että koira osuisi laukassa kontaktialueelle. 

Kolmannella kierroksella tehtiin takaakiertoja toisen siivekkeen kautta ja tällä kertaa juoksin itsekin vauhdikkaasti Taigan rinnalla, joten saatiin Taigalle laukka ja osuma kontaktialueelle. Ja hienosti Taiga osuikin! Joku yksittäinen kerta oli, kun Taigan takajalat osuivat liian ylös, mutta muuten mentiin todella hyvällä onnistumisprosentilla. Seuraavalla kerralla, joka onkin viimeinen kerta, puomin alastulo nostetaan minipöytää vasten, jotta saadaan jo hieman kulmaa nostettua.

Adan kanssa ollaan myös peruuttamista harjoiteltu, vaikkakin hieman huonolla menestyksellä. Kyllä se sen peruuttamisen idean sinänsä on ymmärtänyt ja siirtää takajalkaa hyvin, mutta kun laitan laatikon taakse, Ada väistää. Olen yrittänyt tehdä samaa kuin Taigan kanssa eli laitoin tuolit ohjaamaan reittiä laatikolle, mutta Ada selkeästi ahdistuu. Ada tuijottaa minua ja välillä tuolia, eikä suostu liikahtamaankaan. Lopulta istuu alas, eikä meinaa nousta enää ylös ennen kuin menen nostamaan takaosan ylös. Tästä ongelmasta kyselin kouluttajalta tänään ja hän totesi, että tärkeintä on, että Ada ymmärtää takapäänsä ja saisin varmistettua, että Ada tosissaan tajuaa, että palkka tulee takajalan liikkeestä. Sain myös vinkin, että voisin laittaa esimerkiksi tietokoneen hiiren alustan lattialle, johon koiran pitäisi osua. Helpottaisi kuulema jatkoa, kun koira osaisi kuitenkin tähdätä johonkin tiettyyn asiaan, vaikka se ei se laatikko olisikaan. Katsotaan, miten lähtee sujumaan... 

VuoksiCross 21.10.2017

Ja niin koitti aamu, jolloin suunnattiin Aslakin kanssa kohti Imatraa VuoksiCross kisoja. Koko aamuna minua ei jännittänyt lainkaan ja löysimme hyvin gps:n avulla perille. Jännitystä tuli vasta hieman, kun tuntia ennen lähtöä sain tietää, että kärryluokan harrastussarjassa kaksi neljästä kisaajasta lähtee radalle kahden koiran kanssa. Ja lähtöjärjestys oli tehty niin, että yhden koiran kanssa lähdettiin ensin ja perään lähti kahden koiran valjakot. Kaikista suurin jännityksen aihe kuitenkin oli ohitukset, joita uskoin tulevan ainakin, kun kahden koiran valjakot tulee perässä. 

Kävin ilmottautumassa ja sen jälkeen kävelytin hieman Aslakia ennen rataselostusta. Paikalla ei vielä ollut montaa koiraa, joten Aslak liikkui hyvin rauhallisesti paikalla. Kohta paikalle tuli enemmän porukkaa ja koiriakin otettiin autoista. Malamuuttikansaa oli paljon paikalla. Rataselostuksen jälkeen lähdettiin Adan kasvattajan kanssa käyttämään koiria kävelyllä ja tarpeillaan. Aslak tykästyi kovasti Adan siskoon Alluun, mutta hetken tutustumisen jälkeen sai Allulta köniinsä. Aslakin ego kuitenkin selvisi tästä kolahduksesta kunnialla, eikä edes tuttu dobermanni saanut Aslakia kokonaan menettämään hermojaan, vaikka ehtikin hieman mielipidettään kertoa. Aslak kuitenkin rauhoittui nopeasti ja pääsimme kunnialla tilanteesta poistumaan. Aslak käyttäytyi todella rauhallisesti, eikä kiinnostunut suuresti, vaikka lähistöllä olikin paljon muita koiria. Toki Aslak kuunteli ja katseli, mutta en antanut mahdollisuutta tuijotteluun tai kontaktin ottoon. Siirryimme lähtöpaikallekin rauhassa ja vain edelle lähtenyt musta belgi aiheutti hetkellisen hermojen menetyksen, mutta silloinkin Aslak rauhoittui nopeasti, kun itsekin pysyin rauhallisena. Aslakia ei haitannut perässä olevatkaan valjakot vaan eteen-käskyllä kääntyi aina takaisin menosuuntaan. Lähdössä olisi halunnut tervehtiä ratatyöntekijät. Tuttu auttoi lähdössä ja laski irti, kun aika oli täynnä, jolloin Aslak vielä pyörähti minuun päin, käskin vetämään, jolloin pyörähti nopeasti takaisin menosuuntaan ja lähti vetämään. 

Rataselostuksessa varoitettiin reitin mäkisyydestä ja painoitettiin, että reitin varrella olevat kolmiot kannattaa ihan oikeasti ottaa tosissaan. Reitti olikin tosiaan mäkeä toisen perään. Kun selvisi alamäestä, oli mutka ja sen jälkeen heti ylämäki. Kun ehti vetää happea mäen päällä, tulikin kohta seuraava ala- ja ylämäki yhdistelmä vastaan. Ja mäet eivät olleet mitään erityisen pieniä. Me olemme onneksi treenanneet mäkisessäkin maastossa ja nämä mäet olivat verrattavissa niihin maastoihin. Kuitenkin 3,3 kilometriin mahtui todella paljon mäkiä! Ja mäet olivat pitkiä! Itsellä oli käytössä bike computer, mikä helpotti itseä siten, että viimeisen mäen tiesi olevan viimeinen ja pystyi psyykkaamaan itsensä siihen, että jaksaa vielä viimeisen mäen painaa täysillä ja kohta saisi helpotuksen. Paikoitellen alamäkien jälkeen oli hieman märkää ja kiviä ja juuria oli myös reitillä. Nämä eivät meitä haitanneet vaan niihinkin ollaan totuttu omillakin reiteillä, joten osasimme hyvin valita parhaan kulkureitin ja vältellä esteitä. 

Rata oli haasteellinen. Yksi valjakko meidät ohitti ja sekin ohitus meni hyvin, kun otin mutkassa Aslakin ulkokaareen, jolloin toiset pääsivät sisäkaaressa hienosti ohi. Jätimme hieman väliä ja Aslak saikin ohittaneesta valjakosta hyvän kipinän ja pääsimme peesissä maaliin saakka. Ohitusta en lähtenyt tekemään, eikä sille tarve olisikaan ollut, koska saimme heidät kiinni vain ylämäessä ja he saivat aina hyvän etumatkan ennen kuin pääsimme itse mäen päälle. Kun he meinasivat mutkan taakse kääntyä, sai Aslak vauhtia ja otti valjakon kiinni. Saimmekin hienon ajan ja keskinopeuden ottaen huomioon, että Aslak joutui äkkiseltään tähän kisatouhuun mukaan ja treenattiin Aslakin kanssa muutaman viikon ajan kisat tähtäimessä. Lopputuloksena bike computer antoi matkaksi 3,3 km ja keskinopeudeksi 16,61 km/h. Maksiminopeus kävi jopa 30,98 km/h, mikä on meidän ennätys. Olen tyytyväinen keskinopeuteenkin, koska maasto oli todella haasteellinen mäkisyyden vuoksi. Aslak teki kovan suorituksen ja olikin melko hapoilla, kun autolle päästiin takaisin. Kaveri otti meidät maalissa vastaan ja Aslak siirtyi rauhassa autolle. Saatiin sijoitus 3/4. Kiva oli sijoittuakin palkinnoille, mutta erityisesti olen tyytyväinen Aslakin koko päivän kokonaissuoritukseen. 

Pahoittelen, jos jäi kirjoitusvirheitä. Seuraavat treenit odottaa, joten en ehdi tarkastamaan. :)

Kimppatreenit!

Koska tilanteet elää ja Ada ei pääsekään mukaan kisaamaan tulevana lauantaina, olemme Aslakin kanssa yrittäneet ottaa menetettyjä treenejä takaisin päin. Alkusyksy treenattiin kovaa Adan kanssa, mutta Adalla tulehtui anaalirauhanen, joten Ada jää kisoista jälleen kerran pois. Toivoa ei Aslakin kanssa hirveästi ollut, koska on syksyn ollut hieman huonolla vetomotivaatiolla ja ohituksethan on mitä on Aslakin kanssa. 

Kimppatreeneissä Aslak on saanut kuitenkin uutta energiaa ja tehnyt hienosti töitä lähtökohtaan nähden. Keskimäärin 15-16 km/h on ollut keskinopeus, mutta alamäet olemme menneet jopa 26 km/h nopeudella ja paljon on tasaista 18-19 km/h ravia. Tänään Aslak oli juossut jo päivällä paljon oman lauman kanssa, joten energia ei riittänytkään enää treeneissä. Alkuun Aslak lähti taas todella hienosti ja vauhdikkaasti, mutta jo muutaman sadan metrin jälkeen vauhti hiipui ja pysähdyimme tasailemaan hengitystä. Canicrossaaja ohitti meidät ja Aslak pysyi rauhallisena. 

Jatkoimme matkaa kevyellä ravilla. Teimme pienen ylimääräisen lenkin alkuperäiseltä reitiltä, jotta canicrossaaja sai hieman etumatkaa. Hän ehtikin maaliin ennen meitä, mutta vastaan tuli lenkkeilijä kahden koiran kanssa. He väistivät ystävällisesti reilusti metsän puolelle ja hieman hidastin vauhtia. Aslak kiinnostui toisista ja käänti innokkaana päätään heidän suuntaansa, mutta käskin ohi useamman kerran ja Aslak lopulta jatkoi hienosti matkaa. Loppuun Aslak teki vielä hienon kiihdytyksen ja meni laukalla maaliin asti. Siellä eräs meitä huuteli ja kutsui Aslaki luokseen. Aslak meinasi muutamaa metriä ennen päättääkin lähteä toisen koiran suuntaan ja tein äkkijarrutuksen, jolloin Aslak kääntyikin oikeaan suuntaan. 

Olemme treenailleet myös ohituksia. Ensimmäisellä kerralla otimme ohituksia useamman koiran kanssa ja tarkoituksena oli ohittaa kolme koiraa juosten. Aslak kuumui todella paljon ja vaikka lopulta ensimmäisen ohi jo pääsimme melkein hyvin, toisen kohdalla keräsi kierroksia ja kolmannen ohitus oli jo ihan hirveää. Seuraavalla kerralla tehtiinkin vain yhden koiran kanssa ohituksia ja Aslak oli kiinni pannasta. Saimme jo ihan hyviä onnistumisia, kun Aslakia oli kutsumassa ja palkkaamassa joku. Minulle ohjeisti kokeneemmat, että en itse sano muuta kuin ohi ja jätän reagoimatta muuten. Tänään olikin vuorossa pitkällä liinalla ja valjaista kiinni ohituksia. Otin palkaksi kissanruokaa ja taas ohitimme vain yhden rauhallisen koiran, kun Aslakia kutsuttiin edestä päin. Perään lähti yksitellen muitakin koirakoita ja Aslak meinasi kerätä kierroksia, mutta sain suunnattua Aslakin energian eteenpäin ja saatiin kolme todella hienoa ohitusta tehtyä. Jaksan jopa tämän päivän treenin jälkeen uskoa, että Aslakilla on toivoa ja voin joku kaunis päivä rentoutua myös Aslakin kanssa tämän harrastuksen parissa. 

Match show 17.10.2017

Taigan kanssa kävimme korkkaamassa mätsäreissä junnuluokan. Seuraavassa mennään taas pentuluokkaan, mutta eilen junnujen ikähaarukka oli 9-24 kk. Emme olleet kahteen kuukauteen tehneet mitään, mikä viittaisi yhtään näyttelyihin, joten kylmiltään mentiin.

Ilmoittautumisen jälkeen kävin kokeilemassa, miten kehässä juokseminen sujuu. Kehä oli todella pieni ja energisen Taigan kanssa minulla oli hankaluuksia saada kulmissa koira kääntymään ilman päällejuoksun pelkoa. Seisominen sujui hyvin. Saimme kuitenkin kulutettua virtaa viiden kuukauden ikäisen pennun kanssa tutustuessa, että vielä kerran kokeilimme juoksemista ja sekin sujui jo paremmin.

Kehässä Taiga juoksi reippaalla vauhdilla jopa hieman minua edellä ja sain käännettyä Taigan vasen-käskyllä. Taiga edelleen hienosti seisoi, mutta hampaiden näyttäminen ei ollut helppoa. Tuomarina oli eräs tuttuni, joka koko esiintymisen aikana kävi katsomassa 4-5 kertaa Taigalta hampaat harjoituksen vuoksi, kun vielä totesin, että meidän seuraava näyttely olisi messari... Viimeisellä kerralla Taiga näytti hampaat jo todella hyvin ja saikin siitä ison palkan ja kehun. Saimme sinisen nauhan.

Sinisten kehässä saimme juosta muiden edellä, mutta se ei Taigan juoksuun vaikuttanut ja edelleen mentiin vauhdikkaasti. Taiga on upean kärsivällinen seisomisen kanssa ja taas neiti jaksoi seisoa ja seisoa ja seisoikin toiseksi. 

Ada ja pimeät putkenpäät

Adakin pääsi vihdoin aloittamaan talven pienryhmätreenit. Olimme ensimmäisellä kerralla poissa ja toisella kerralla oli treenipalaveri, jossa keskusteltiin kauden tavoitteista ja toiveista. Meidän tavoitteet talvikaudelle ovat:

- Kontaktien ylösmenot

- Irtoaminen/leijereöinti

- Pimeät putkenpäät

- Keppien itsenäinen suorittaminen

- Oppia pitämään hauskaa

Tällä kertaa treenien tarkoituksena oli harjoitella pimeitä putkenpäitä, jotka monien toiveena oli. Kuitenkin ne olivatkin yllättävän helppoja kaikille. Myös meille. Ada haki jo kesäkauden viimeisissä pienryhmän omissa mölleissä pimeän putkenpään yllättävän hyvin ja haki nytkin todella hienosti! Sain myös Adan kääntymään putkelta oikeaan suuntaa. 

Eli heti ensimmäisellä treenikerralla yksi tavoite täyttyi. Muuten olikin paljon korjattavaa. Ada kyllä odotti lähdössä todella hienosti, mutta energia tekemisessä oli todella rauhallista. Ada oli hyvin kontaktissa. Jopa liiankin hyvin, koska esimerkiksi kepit eivät meinanneet onnistua. Adalla meni todella usein rytmi sekaisin ja piti kannustaa koko ajan, jotta sai pidettyä rytmiä paremmin yllä. Lisäksi renkaan jälkeen viimeiseen mutkaputkeen meneminen oli hankalaa, kun piti mennä toisesta putkenpäästä, mutta Ada putkensuulla kieltäytyi, häiriintyi jostain äänestä tai jopa peruutti putkesta pois. Saimme lopulta palkan avulla Adan suorittamaan putki. 

Juoksukontaktikurssi

Aloitimme viikko sitten Taigan kanssa juoksukontaktikurssin. Kurssi kestää vain neljän kerran verran ja kurssin vetäjän sanoin: sen jälkeen treenaaminen jää herran haltuun. Ensimmäisellä kerralla saimme ohjeet, kuinka juoksukontakteja harjoitellaan kurssilla. Kyseessä on ns. takaperin tekniikka eli ensin opetellaan peruuttamaan, peruuttamaan takajalat laatikkoon, peruuttamaan takajalat puomille ja lopulta juostaan puomin alastulo maassa laukalla palkaten takajalkojen osumasta kontaktialueelle. Kun osumat kontaktialueelle on suht varmoja, puomia nostetaan minipöytää vasten ja sen jälkeen maksipöytää vasten ja sen jälkeen treenataan kokonaisella puomilla. Koiran on tarkoitus pitää juostessaan laukkaa yllä.

Viime viikolla aloitimme siis Taigan kanssa opettelemaan peruuttamista. Ideana oli, että koira tekee itse ajatustyön ja seisoo ohjaajan edessä (ohjaaja oli polvillaan) tarjoten itse takajaloilla askelta taaksepäin. Taigahan ensimmäisessä treenissä vain seisoi. Ja seisoi muuten todella hyvin. Taigalla oli käytössä todella tanakka näyttelyseisonta. Ei liikahtanut yhtään takajalat. Eikä etujalat. Palkattiin lopulta vain edessä seisomisesta. Kouluttaja totesi, että Taiga saattaisi kotona tarjota peruuttamista herkemmin, kun ei ulkopuolista häiriötä olisi niin paljon.

Kotona aloitimmekin treenit jo heti seuraavana päivänä tarkoituksena treenata peruuttamista joka päivä hieman. Tavoitteena oli, että peruuttaminen laatikkoon onnistuisi jo heti seuraavalla kerralla. Taiga edelleen kotona treenatessa vain seisoi. Ja seisoi. Ja seisoi. Pidimme taukoa muutaman tunnin ja lopulta sain palkattua Taigan pienestä takajalan liikkeestä! Siitä se sitten eteni ja parin päivän päästä saatiin lisättyä jo laatikko treeneihin. Taiga kuitenkin peruutti laatikosta sivuun, joten laitoin laatikon molemmille puolille tuolit pitkälleen selkänojat kujan muodostaen. Näin sain Taigan liikkeen ohjattua laatikkoon ja lopulta Taigan toinen jalka nousikin sinne. Seitsemäntenä treenipäivänä sain palkattua Taigan molempien jalkojen ollessa laatikossa! 

Tänään kouluttaja halusi nähdä, missä vaiheessa peruuttaminen on. Mekin olimme jo sellaisessa vaiheessa, että laatikko siirrettiin puomin kontaktialueen eteen. Edelleen ohjasimme Taigaa peruuttamaan suoraan ja apuna käytettiin hyppyjen siivekkeitä. Taiga kuitenkin laittoi toisen jalan laatikkoon, mutta toinen jalka nopeasti hyppäsikin suoraan puomille. Nopeasti jätettiinkin laatikko pois ja Taiga sai todella hyviä osumia suoraan puomille. 

Olin vielä toisena päivänä varma, että Taigan opettaminen peruuttamaan on todella utopistinen ajatus. Yllätyin kuitenkin, kuinka nopeasti Taiga tajusi idean ja tarjosi peruuttamista todella hyvin. Kuitenkin aina vaatimusta lisätessäni, Taigalla nopeasti kärsivällisyys heikkeni ja pitkään ollessa ilman palkkaa olisi mielellään lähtenyt muiden houkutusten perään. Silloin vaadin aina yhden onnistumisen vielä ennen treenihetken lopettamista. Taiga on tässä asiassa hyvin äitinsä kaltainen, eikä kestä liian montaa toistoa peräkkäin. Toisaalta taas on hyvin paljon äitinsä kaltainen siinä, että oppiminen ja edistyminen tapahtuu nopeasti. 

Taigan pienryhmätreenit alkoivat!

Kuukauden tauon jälkeen palasimme hallille agilityn pariin Taigan kanssa! Meillä on ryhmässä kaksi kouluttajaa, joista toinen jatkaa kesän jälkeen kanssamme ja toinen on itsellekin aivan uusi tuttavuus. Kuitenkaan kumpikaan heistä eivät päässeet ensimmäiselle kerralle kouluttamaan, joten paikalle tuli taas vieras kouluttaja. Radan oli kuitenkin suunnitellut pentukursseilla ollut kouluttaja ja siinä muistuteltiin mieleen ohjauksen puolenvaihtoja ja persjättöjä. 

Varoittelin kouluttajaa, että Taiga mörköilee, mutta mörköily oli tällä kertaa todella pientä. Alkuun Taiga kävi pikaisesti tuijottamassa muut pienryhmäläiset ja hieman tutustumassa kouluttajaan, mutta tuli sen jälkeen heti kutsusta luokse ja pääsimme aloittamaan. Välillä Taiga keksi käydä hieman katsomassa muita, mutta palasi taas heti kutsusta luokse. Kouluttajaakin välillä ihmetteli häntä koipien välissä ja välillä meni jo reippaampana moikkaamaan. Eli ei mitään ihmeellistä enää.

Persjätöt meillä toimi hyvin. Taiga todella hyvin ottautuu ohjaukseen ja puolenvaihdot onnistuivat hyvin. Haasteena oli lähinnä malamuuttimaiset "vilkaisen ohjaajaa, mutta menen mieluummin tähän toiseen putkenpäähän" ja "minusta tämä suorempi reitti on kivempi" -tyylit. Lisäksi itse ohjauduin välillä liian lähelle väärää putkenpäätä, joten Taigakin helpommin meni sinne. Kun sain oman ohjauksen kuntoon, myös Taiga useimmiten meni sinne minne pitikin. Mutta välillä, vaikka ohjasinkin oikein, Taiga vain halusi mennä toisella tavalla. Toisella kierroksella virheet lisääntyivät, joten liekö pitkästä aikaa väsyikin herkemmin. 

Taiga käyttäytyi hyvin ja kokonaisuutena treeni meni todella hyvin ja tästä on hyvä talvikaudelle jatkaa. Tavoitteena meillä on viimeistellä estetekniikkaa ja kontaktia sekä opetella pitämään hauskaa. Olen todella kilpailuhenkinen ja se välillä luo turhautumista, mikä vaikuttaa suoritukseen. 

Taiga myös mitattiin treeneissä ja tulokseksi saatiin 57 cm.