Aika hujahtaa todella nopeasti ja pennut ovat jo kahdeksan viikkoisia! Pojat ovat jo muuttaneet uusiin koteihin ympäri Suomea ja sijoitusnarttu ilahduttaa meitä vielä Ruskan kanssa kotona.
Pennut vasta seitsemän viikon kynnyksellä murtautuivat pentulaatikosta. Sen jälkeen ne murtautuivat lemmiportista avaamalla kissojen luukun. Yksi uroksista etenkin oli todella nopeasti oppiva. Se ensimmäisenä tuntui ymmärtävän paperille tarpeiden tekemisen, mutta myös minua todella kovasti puraistessaan torujen jälkeen oli ainakin sen yhden illan käyttämättä yhtään hampaita minuun!
Pentujen tutustuminen laumaan on ollut hidasta. Kolmea aikuista tuntui vaivaavan viiden pennun olemassaolo ja ne saivat tutustua vain yksittäisiin pentuihin. Nyt kun pentuja on enää kaksi tutustuminen on helpompaa. Narttupennut ovat saaneet hengailla isikoiran kanssa ulkona vapaana. Isikoiran vauhti on vaan hieman jännittävää ja jopa kauhistuttavaa, eikä isikoira oikein ymmärrä, miksi pennut juoksevat karkuun. Annoimme jouluaattona Aslakin hengata pentujen kanssa sisällä ja nyt tuntuu, että pennut ehkä voisivat ymmärtää paremmin isikoiraa ja kokeillaan tänään uudestaan ulkoilua yhdessä.
Pennuilla on tullut painoa noin kilon viikkoon. Viime viikolla pennut painoivat tasaisesti 7 kilon verran. Eläinlääkärin tarkastus meni hyvin. Yhdellä oli kivekset laskeutuneet, yhdellä toinen liikenteessä ja yhdellä vielä kadoksissa. Polyneuropatiatestit otettiin samalla ja tuloksetkin jo saapuivat genotyypeiltään normaaleina. Sirutuskin meni ihan huomaamatta ja pennut olivat oikein reippaita eläinlääkärin käsittelyssä.
Pennut ovat saaneet viettää ensimmäistä jouluaan maistellen joulun makuja, aukaisten paketteja ja ulkoillen. Opettelemme uusia juttuja, kuten että ei saa huutaa ja pomppia ruokakuppeja valmistellessa. (Ovat myös oppineet, että aamulla herätessäni ja ulkoilun jälkeen voi mennä istumaan ja tuijottamaan keittiönpöytää, josko se ruoka-aika sieltä tulisi...) Äitikoira näyttää mallia, kuinka kiivetään sohvalle. Äitikoira myös opettaa hyviäkin tapoja, kurittaa ja leikkii pentujen kanssa. Iltaisin vetäävät yhdessä iltavillit, joissa Taiga ei ainakaan se rauhoittavin tekijä ole.
Pennut talossa ovat todella väsyttävää aikaa, mutta myös todella ihanaa aikaa. Jouluaattona, kun ihan oikeasti kaikki vierailut ja velvollisuudet ja perinteet oli ohi, itsellä iski todella kova väsymys. Kuukauden päivät olen saanut juosta paikasta A paikkaan B, on ollut vierailijoita, työasiat, jouluvalmistelut, velvollisuudet koirien kanssa ja harrastukset. Nyt vihdoin on muutama päivä ilman mitään. Nyt vain ollaan ja nautitaan olemisesta ja pentujen kasvamisesta ja oppimisesta. Poikia on todella kova ikävä, mutta tiedän niitä vielä näkeväni jatkossa ja tiedän niiden hyvät kodit saaneen!
Adalla on syksyn aikana riittänyt treenaamista. Kisoja ei marraskuussa ole vielä ollut, mutta tulevan viikonloppuna suuntaamme taas Kuopioon. Välillä on tuntunut, että tututkin jutut ovat olleet vaikeita. Välillä taas suurin osa on sujunut kuin tanssi ja olemme kehittyneet monissa asioissa.
Marraskuun keskeisin tavoite on ollut Adan itsenäinen keppiosaaminen. Etupalkkaa hyödyntäen opetin Adan itsenäisesti hakemaan oikean keppivälin ja tekemään kepit loppuun minun sijainnistani huolimatta. Tällä hetkelle olemmekin siinä pisteessä, että Ada osaa hakea hyvin kepit ja etupalkan avulla on saanut vauhtia. Vauhti pitäisi saada myös pysymään, vaikka etupalkkaa ei aina olisikaan ja seuraavaksi pitäisi keskittyä myös keppien itsenäiseen lopetukseen. Melko hyvin Ada sietää sen, että otan sivuttaista etäisyyttä tai jään hieman taakse, mutta lähtee edelleen herkästi liikkeni mukaan, jos lähden vastakkaiseen suuntaan Adan etenemissuuntaan nähden.
Puomin kanssa palaamme taas hieman askeleen taaksepäin ylösmenokontaktin osalta. Tai siis oikeastaan edelleen siedätän Adaa etupalkan kanssa osumaan kontaktialueille.
Kokonaisuutena Ada tekee hyvää työtä, on vauhdikas ja varmempi, etenee hyvällä sykkeellä. En aina enää edes ehdi ohjaamaan edestä päin vaan poispäinkääntöjä pitää hyödyntää ja ottaa takaaleikkaukset haltuun pitäen vauhdin samana.
Marraskuun alussa oli Joensuun agilityurheilijoiden seuramestaruuskisat. Kisaavien maksiluokassa tuli ainoastaan kaksi nollatulosta ja jäimme Adan kanssa hitaampana kakkossijalle.
Pennut on jo 19 vuorokauden ikäisiä eli kolme viikkoa alkaa olla täynnä. Painoa on jo kaksi kiloa. Pennut kasvavat hurjaa vauhtia! Pentupakettien valmistelut on aloitettu, rekisteröinti on aloitettu, varattu pentutarkastus + sirutus + polyneuropatiatestin ottaminen ja vieraita otettu jo vastaan pentuja rapsuttelemaan. Taiga on tuttujen antanut mennä pentujen luokse hienosti, mutta vieraampien ihmisten kanssa Taiga on selkeästi epäluuloisempi.
Taiga on käynyt lyhyillä kävelylenkeillä. Tarkoitus on nyt aloittaa hiljalleen saamaan Taigalle taas lihasmassaa takaisin. Siksi Taiga on totutellut taas muun lauman kanssa olemiseen ja tavoitteena saada Taiga ja Aslak juoksemaan yhdessä pihalle pian. Taiga on tähän asti ollut ulkona yksikseen. Tänään yritin saada leikkimään lempilelullaan ja juoksemaan, mutta sää oli ikävä ja Taiga lelun kanssa juoksi aina portaille odottamaan. Kokeilimme myös pari kertaa keppejä. Ensin yritin etupalkan kanssa, mutta Taiga juoksi suoraan kepeistä ohi. Sitten otin itse palkan ja silloin Taiga teki kepit pari kertaa. Olemme Taigan kanssa sisällä myös treenanneet maton koskettamista takajaloilla puomia muistutellen ja nenällä käden koskettamista.
Pennuilta leikattiin kynnet ensimmäisen kerran kahden viikon iässä. Tänä aamuna leikkasin jo toistamiseen. Huomasin myös eilen illalla, että hampaat ovat puhjenneet. Silmät aukesivat noin 11-13 vuorokauden iässä. Ensimmäinen matokuurikin on annettu jo. Ensimmäisen kerran kiinteää ruokaa pennut saivat 18 vuorokauden iässä. Tällä kertaa meillä syötetään pennuilla Eukanubaa.
Pentuja on opetettu käymään tarpeillaan sanomalehden päällä. Silloin, kun olen paikalla ja pennut heräävät, olen nostanut ne heti sanomalehdelle. Etenkin yksi uroksista on oppinut hyvin ja tänäänkin itse siirtyi puolen metrin päähän sanomalehdelle pissalle. Se meni matolle makaamaan, josta kohta nousi ja meni kakalle sanomalehden päälle.
Pennuilla alkaa löytymään luonnetta koko ajan paremmin. Tällä viikolla ne ovat oppineet murisemaan, haukkumaan ja ärisemään toisilleen. Odotellaan, että vielä paremmin rupeaa löytymään erilaisia persoonia, ennen kuin päätetään pentujen kodit. Kaikki pennut ovat tällä hetkellä varattuja.
Itselle on haasteellista tehdä päätös siitä, kumpi narttu jää kotiin. Toinen menee sijoitukseen, eikä matka pitkä ole, mutta itselle jäävän kuitenkin on tultava toimeen laumassa ja tavoitteena on agility- ja vetokoira. Molemmat nartut tulevat käymään näyttelyissä. Toinen nartuista on soopeli ja nyt jo eroaa hieman nallemaisempana olemukseltaan. Toinen on enemmän harmaavalkoinen hieman soopelin vivahteella. Selkeästi hieman sirompi. Molemmat ovat terhakan oloisia temperamentiltaan, soopeli ehkä hieman temperamenttisempi. Eli saadaan vielä hetki seurata pentujen kasvua ennen lopullisen päätöksen tekemistä.
Muu lauma on saanut hiljalleen nähdä pentuja. Taiga ei vielä ole ollut mukana, mutta Taiga on jäänyt muiden pentujen luokse rauhassa, kun olen ottanut yhden pennun kerrallaan alakertaan muita tapaamaan. Ada rakastaa pentuja ja on ruvennut hieman egoilemaan vieraille koirille. Riki on vielä tyytyväisenä vain haistellut. Aslak on ollut innoissaan, mutta toisaalta kerran säikähti pentua. Välillä saavat hieman tutustua pentuihin, mutta paremmin vasta 4-5 viikkoisena.
Pitkä odotus sai vihdoin tiistaiaamuna päätöksensä, kun puoli viideltä ensimmäinen Taigan pentu syntyi. Taiga halusi tehdä kaiken kunnolla pitkän kaavan mukaan ja ensimmäisen kerran lämpö laski alle 37 asteen jo torstai-iltana, mutta nousi pian takaisin yli 37, ja seuraava lämpöpiikki tuli lauantaina. Sunnuntaina Taigan käytös antoi viitteitä, että synnytys lähestyy, mutta lämpö laski pysyvästi vasta sunnuntai-iltana. Koko maanantaipäivä jännitettiin, että joko nyt.. Vai nyt.. Kohta.. Mutta edelleen maanantai-iltana menimme normaalisti nukkumaan, eikä lämpö ollut vielä lähtenyt nousuun kunnolla. Kahdelta yöllä heräsin ja käytin Taigan pihalla ja mittasin jälleen lämmöt, eikä lämmöissä edelleen ollut muutoksia. Hieman Taiga oli ehkä levottomampi, mutta kaikista huonosti nukutuista öistä johtuen nukahdin melko pian uudelleen sohvalle. Puoli viideltä heräsin Taigan kiljuntaan kuin Taigaa olisi tapettu. Kiirehdin pentulaatikolle tutkimaan Taigaa, jolloin Taiga meinasi jopa puraista minua. Samalla tajusin, että ensimmäinen pentu oli jo melkein kokonaan syntynyt.
Kahden seuraavan tunnin aikana syntyi kaksi pentua lisää. Ne syntyivät rauhassa ja melkein huomaamatta. Jäimme odottamaan vielä kahta pentua (kävimme röntgenissä, jossa löydettiin viisi pentua). Pari tuntia oli aivan hiljaista ja mieskin lähti jo töihin. Jälleen meinasi itsellä väsymys viedä voiton, mutta näin, että Taigalla pieniä supistuksia oli. Pentulaatikkoon oli valunut jo melko paljon verta ja huomasin, että Taigan karvoissa oli vihreää. Soitin eläinlääkärille, joka neuvoi rauhassa odottamaan. Hän totesi, että älä tuijota väriä vaan aikaa. Kun kerta supistuksia oli, ohjeeksi sain odottaa puolisen tuntia. Kohta puhelun jälkeen tajusin, että laatikossa oli myös vettä ja ynnäilin oireita ja keksin, että todennäköisesti pennun sikiöpussi on hajonnut. Onneksi melkein samantien näin jalat ja tajusin, että kaiken lisäksi pentu syntyy takajalat edellä. Laitoin hanskat käteen ja yritin Taigaa varovasti auttaa. Taiga ei kuitenkaan apua halunnut ja sai puserrettua pennun ulos itse. Taiga onneksi oli reipas putsailija ja pentu oli heti virkeänä. Jäin siis odottamaan vielä viimeistä pentua, joka sujahtikin jo vartin sisällä edellisestä maailmaan.
Kaikesta odottamisesta huolimatta Taiga halusi olla kätilöystävällinen ja hoiti homman viidessä tunnissa loppuun. Ongelmaksi meinasi muodostua Taigan saaminen pentulaatikosta tarpeilleen ja pesulle. Hihnaan piti laittaa ja puoliväkisin viedä pihalle. Kaikki siivoukset sain vihdoin tehtyä ja istahdin pentulaatikkoon tutkimaan ja mittaamaan pennut. Kaikki oli hyvin.
Taiga on ollut hyvä äiti. Taiga ei halunnut ensimmäisinä päivinä herkästi poistua pentujen luota, mutta hiljalleen on suostunut kävelylle tai tullut sohvalle kanssani makoilemaan. Ruoka maistuu hyvin ja vatsakin on kerran vasta ollut osittain löysällä.
Pentujen ollessa kahden vuorokauden ikäisiä, pääsi Ada sisään. Portti oli välissä ja Ada ei pystynyt näkemään pentulaatikolle, mutta Taigan kanssa tervehtivät toisiaan portti välissä. Kaikki sujui hyvin. Kolmen vuorokauden iässä eli tänään pääsivät myös pojat sisällä käymään samalla tavalla. Aslakille jopa näytimme portin takaa paria pentua. Kaikki on sujunut todella hyvin ja Taigalla ei ole ollut kertaakaan tarve rähistä kellekään. Taiga kävi myös Rikin kanssa kävelyllä yhdessä.
Tällä hetkellä meidän laumassa on paljon pissaa, kakkaa ja pennun tuoksuista elämää! (Eli sitä pissiä ja kakkaa!)
Juha Orenius saapui Joalle kouluttamaan tänä viikonloppuna. Olimme Adan kanssa ainoastaan lauantaina (koska joskus on vaan priorisoitava). Radalla oli paljon meille tuttua, kuten takaakierrot ja ininit. Radalla oli myös kohtia, jotka tiesin vaikeaksi ja joissakin kohdissa tein tarkoituksella asiat vaikeaksi valitsematta sitä helpointa ohjausta, jonka tiesin meidän jo osaavan. Emmehän me mitään voisi oppia, jos tekisimme aina niitä samoja luihin ja ytimiin jo muotoutuneita ohjauksia.
Ensimmäiseksi ongelmaksi meille muodostui kepit. Keppialoitus ei sinänsä, mutta Adan viime aikoina ongelmaksi asti muotoutunut "älä vaan tee mitään ohjauskuvioita keppien jälkeen tai en osaa tehdä keppejä loppuun" -tapa toi suuria haasteita tällä radalla. Keppien jälkeen piti tehdä pienimuotoinen päällejuoksu, mutta Ada joko juoksi väärään putkenpäähän tai jätti kepit kesken. Itsellä tuli jo heti turhautuminen päällimmäiseksi tunteeksi ja sen jälkeen koin vain kiirettä, että ehditään jotain oikeasti oppiakin ja kokeilla. Jätettiin kepit lopulta hautumaan ja kotiläksyksi.
Jatkettiin putkesta vaikeaan inin kulmaan. Olisin toki voinut helposti tehdä saksalaisen, mutta tässä kohtaa tarkoituksella hain haastavampaa ohjausta. Tässä Juha minulle kädestä pitäen näytti, missä asennossa minun pitäisi olla, jotta saisin Adan tulemaan ininiin.
Keinulta hypylle ja puomin alta menevään putkeen ja kiireellä sen jälkeen persjättöön. Seuraava ongelma olikin se putken hakeminen. Koko ajan Ada lähti liikkeeni mukana ohi putken. Kouluttajani oli katsomassa treeniä ja yritti vinkata minulle vastaisen käden käyttöä, mutta en ymmärtänyt hänen eleitään kentän reunalta. Kyllä Ada lopulta meni putkeen ja sain pistää töppöstä toisen eteen, että ehdin persjättöön putken jälkeen.
Toisella kierroksella pääsimme paremmin vauhtiin. Loppu olikin meille enemmän tutumpaa inin kulmia sekä erilaisia takaakiertoja upean puomin kera. Yhden ininin ajoitusta kävimme tarkemmin läpi ja Juha sitten totesikin, että otatko sitten kaikki 29 estettä. En halunnut jäädä hinkkaamaan keppejä, joten otettiin vain 24 estettä. Hieman alkoi hapottamaan lopuksi ja kolmanneksi viimeisellä esteellä ei enää vain ohjaus pitänyt.
Kotiläksynä: kepeiltä poistumisia, keinu kuntoon (Ada isona koirana saa painettua keinun alas ennen kontaktialuetta ja hyppää sen yli), putken hakemiset sekä inin kulmia.
Näiden lisäksi edelliset kotiläksyt kisoista/treeneistä: puomin tekeminen ohjaajan sijainnista huolimatta, takaakierrot vieläkin itsenäisemmäksi
Herranjestas, miten aika kuluu! Aika juoksee, kun tekemistä on valtavasti! Syksy on menty taas täydellä kalenterilla. Joka viikonloppu on ollut jotain suunnitelmia, kisoja ja treenejä. Valitettavasti tänä vuonna tuntuu olevan tällainen tapa, että kirjoittelen meidän kuulumisia kootusti. Koitan parantaa tapani tässä loppuvuoden aikana. Toivottavasti aikaakin ja jaksamista on paremmin, kun pentusuunnitelmat etenee ja kahden viikon päästä olisi aika odottaa pentujen syntymistä ja jään pentulaatikolle hengaamaan kahdeksi viikoksi. Tästä päästääkin ensimmäiseen aiheeseen, eli:
TAIGAN TIINEYS
Viime keväänä Taigan astutus ei onnistunut, joten tänä syksynä tavoitteena oli kokeilla uudestaan. Odotukset eivät olleet suuret ja takaraivossa oli jo ajatus toisen uroksen miettimisestä. Kuitenkin halusin käyttää ensisijaisesti Aslakia Taigan partneriksi, joten en halunnut tässä vaiheessa miettiä muita vaihtoehtoja. Jos astutus ei nyt onnistuisi, olisi ensi keväänä ollut aika kokeilla toista urosta.
Kaikesta pessimistisestä asenteesta huolimatta eräs kaunis maanantai-ilta kokeilin yksikseni vain hieman koirien fiiliksiä miehen vielä ollessa töissä ja kas kummaa; koirat oli nalkissa. Yksin homma oli fyysisesti hieman rankahko, kun Taiga olisi halunnut paeta tilanteesta ja Aslak ihmetteli kiljuvaa toista puoliskoaan. No, tästä selvittiin ja seuraavana päivänä saatiin vielä toinen nalkki aikaiseksi; tällä kertaa odotin miehen töistä kotiin kaveriksi.
Taiga on tässä tiineyden aikana ehtinyt nukkua, pissata kolme mattoa, oksentaa yhden, tehdä parit kakat sisään, ärhennellä omille koirille, mörköillä tuttujakin ihmisiä. Tällä hetkellä vuorokausia on jo 46 ja energiaa on melko paljon. Edelleen pomppii ja riehuu, vaikka maha kasvaa koko ajan hiljalleen. Viime lauantaina otti vielä muutaman ylimääräisen juoksukierroksen pihan ympäri meidän veteraanin kanssa vahingossa. Hieman kauhuissani katselen Taigan menoa, mutta toivotaan loppuajan hyvin sujuvan ja kahden viikon päästä odotellaan pienten malamuuttien syntymistä meidän kenneliin.
AGILITY
Taiga jäi elokuun lopussa agilitystä pois. Kävimme elokuun alussa Taigan kanssa viimeiset kisat tälle vuodelle juoksemassa hyvällä fiiliksellä valitettavasti ilman tuloksia. Taiga ei ole oikein jaksanut ymmärtää, miksi ei ole päässyt treeneihin tai kisoihin mukaan, mutta nyt on jo luovuttanut mukaan änkeämisen suhteen ja siirtyy huoneen nurkkaan mököttämään Adan lähtiessä mukaan. Vuoden vaihteessa otan aikaisintaan Taigan taas hallille mukaan. Riippuen toki Taigan toipumisesta. Yhtään jos äitiinsä tulee, olemme ajoissa liikkeellä synnytyksen jälkeen. Jokainen kuitenkin yksilö ja seuraillaan Taigan synnytystä ja toipumista Taigan parasta ajatellen.
Ada on todella kovalla treenien suhteen tänä syksynä. Jatkamme edelleen Sisukkaan Heidin kanssa kerran viikossa ja olemme myös seuramme pienryhmätoiminnassa omatoimiryhmässä huippu treeniporukan kanssa. Olemme jokainen ryhmäläinen myös aloittamassa tulevana viikonloppuna Juha Oreniuksen valmennuksessa ja tarkoitus on mm. kotiläksyjä näistä treeneistä tehtävän. Orenius tulee kouluttamaan seuralllemme neljä kertaa puolen vuoden aikana. Tämän syksyn Ada saa olla mukana ja mahdollisesti Taiga siirtyy valmennustiimiin kevääksi.
Adan kanssa ollaan kehitytty edelleen paljon, mutta löydetty myös paljon lisää treenattavaa. Toinen kouluttaja totesi eräistä kisoista, että Ada liikkuu kisoissa hitaammin kuin treeneissä. Toki yleensä ainoastaan meidän hallilla on kivituhkapohja ja siellä, missä kisoissa käydään, on yleisin keinonurmi. Olen todennut, että Ada varoo keinonurmea, joten se tekee todennäköisesti Adan hitaammaksi. Kummallista ehkä, mutta Adalla toki voi olla myös hieman korkeampi vire treeneissä, koska palkkaus on hyvin erilaista treeneissä ja kisoissa. Ja kouluttajat on vaan niin ihania! Lähdimme siis kokeilemaan Adalle palkkarasiaa. Siinä on superpalkka, joka viedään yhdessä tavoitepaikkaan. Adalla on vire noussut treeneissä edelleen ja tällä hetkellä opetellaan vielä vahvasti sietämään superpalkan läsnäolo. En ole uskaltanut kisapaikalle vielä palkkarasiaa tuoda. Tavoite kuitenkin, että voitaisiin kisoissakin jättää rasia sivummalle ja Ada tietäisi, että radan jälkeen saa superpalkan ja näin saataisiin nostettua virettä myös kisoissa.
Syksyn aikana on uutena haasteena noussut, että en saa tehdä keppien jälkeen jostain syystä oikeastaan yhtään mitään. Jos teen esimerkiksi valssin liian aikaisin, Ada epäröi pitääkö sitä kahta viimeistä keppiväliä suorittaa. Sama tapahtuu ohjauskuviosta riippumatta. Lähdemme siis palkkarasian kanssa vahvistamaan keppien loppuun suorittamista, vaikka minä tekisin mitä vain. Olemme myös itsenäistä keppien aloitusta ja lopetusta opetelleen palkkarasian kanssa. Tässäkin pitää hieman malttia vielä opetella...
Viime kisoissa päästiin taas seuraavaan treenattavaan asiaan: puomin itsenäinen tekeminen loppuun saakka. Ainahan olen tiedostanut asian, mutta nyt saimme Adan ainoan puomivirheen ties miten pitkään aikaan, kun puomin alla meni putki ja jouduin ottamaan sivuttaisetäisyyttä. Virhe ei sentään tullut pitkään hinkatulta ylösmenokontaktilta vaan alasmenokontaktilta. Tämä siis lisätään treenilistalle.
Viime Viikonloppuna palasimme puolen vuoden tauon jälkeen palkinopalleille! Ensimmäistä kertaa kolmosluokassa sijoituimme kolmen parhaan joukkoon! Ensin Anne Savioja ihastui, kun kolmen parhaan joukossa ei ollut yhtään bortsua ja ihasteli Adaa kolmannella pallilla. Toisella radalla Seppo Savikko haastoi koirakoita radallaan ja radalla piti osata mm. lähteä poispäin radasta, kontakti-putkierottelua, sanallista este-erottelua, takaakierrot ja inin, pitkät estevälit, puomilla etäisyys ohjaajasta, poispäinkäännös. Ja 19 koirakosta malamuutti oli ainoa, joka suoritti radan tuloksen arvoisesti!! Nollat edelleen odotuttaa, mutta oli superhieno fiilis nousta ykköspallille malamuutin kanssa seurakavereiden tsempatessa ja kannustaessa! Olen todella kiitollinen siitä kannustuksen määrästä, jota me seurassamme saamme! En olisi voinut hienompaan treeniporukkaan päästä!
Adan kanssa oli tavoite päästä Joensuuhun agilityn SM kisoihin 2020, mutta Joensuussa ei olekaan ensi vuonna SM kisoja. Yritämme kuitenkin tavoitella SM kisoja 2020, missä ne ikinä sittten ovatkaan. Toki olisi hyvä niitä nollia ruveta keräilemään... Nuo yliaikanollat ei kuulema ole riittäviä... 😂 (vau, en olekaan ennen käyttänyt täällä tuollaisia hymiöitä!)
VETO
No, alkuun heti tunnustus, että päätin olla huono alaskanmalamuuttikasvattaja ja jättää tänä talvena vetokisat kisaamatta, jos vaihtoehtona on agility vs vetourheilu. Ihan vain tuon agilityn SM kisatavoitteen ja Adan agilityeläkkeelle jäämisen 2020 vuoden loppuun takia. Viimeiset tavoitteet ja boostit ja sitten Ada keskittyy vetotouhuihin ja Taigaan siirtyy suuremmat tavoitteet agilityn saralla.
Olemme siis syksyn ajelleet Aslakin ja Adan kanssa omaksi iloksi kickbikella. Aslak on vuosien aikana yllättänyt ja siitä on tullut hieno, tasapainoinen työskentelijä. Kerrankin oli pimeys yllättämässä, kun olimme metsässä epätasaisessa maastossa ja keskityin itse vain tasapainoittelemaan kyydissä ja annoin Aslakin valita parhaan reitin. Ja hienostipa Aslak selviytyi tehtävästä! Ohituksetkin sopivalla etäisyydellä muista koirista on edistynyt luopumistreenillä.
Adan kanssa olemme myös kaksin käyneet kickbikelenkillä. Ada on aina ollut hieno etenijä ja Adan kanssa on ollut aina hieno lähteä yhdessä lenkille ja metsään. Eipä siitä sen kummempaa. My The Dog! Adan kanssa olimme myös syys-lokakuun vaihteessa Viekijärvellä telttailemassa kaksi yötä. Treenasimme Nukan sekä monien huskien kanssa viikonlopun ajan ja keskustelimme laavulla kokemuksista ja kaikesta muusta mahdollisesta. Oli taas todella hieno viikonloppu! Adalla oli huono kunto, mutta ohitukset olivat supereita ja ahtauskaan tai toisten koirien kiinnostus ei haitannut Adaa. Miun luottokoira! Adan kanssa nukuttiin yhdessä teltassa toisiamme lämmitellen ja parkkiketjussa myös malamuutista vihdoin ja viimein lähti hieman ääntä. Ja itsekin sai vain olla ja nauttia luonnosta ja rauhasta!
Kuva Eliisa Kiiskinen
MUUTA KUULUMISTA
Riki on käynyt enemmän ja vähemmän kaverikoiratouhuissa. Aika on mennyt paljolti kaikkeen muuhun, joten vapaaehtoistyöstä se on sitten ollut pois. Pitäähän sitä tunnustaa, että melko kiireistä on ollut syksy meidän laumassa. Viikonloppu Viekijärvellä oli superviikonloppu siltäkin osin, että sai ihan oikeasti rauhoittua. Ei ollut aikatauluja, eikä tavoitteita. Oltiin ja rauhoituttiin, ajettiin porukassa ja nautittiin vain toistemme seurasta. Kaksi päivää sain ajatukset kaikesta muusta suunnattua vain omaan olemiseen ja unohtaa kaiken muun. Nautin täydestä sydämestä.
Ensi viikko on syysloma ja olen vain kaksi päivää töissä. Alkuviikosta käyn itse hieronnassa sekä Ada ja Aslak pääsee lihashuoltoon. Tästä johtuen olemme treenitauolla tiistaista eteenpäin ja vain viikon päästä sunnuntaina olisi kisat tiedossa Adan kanssa. Aiomme siis vain rentoutua ja nautin pihahommista kiireettömästi. Hengaan masunkasvattajan kanssa ja rupeamme suunnitelemaan pentulaatikon kasaamista. Sen jälkeen enää viikko töitä ja sitten kaksi viikkoa vain pentuarkea.
Koulutan jälleen agilityä talvikaudellakin. Nautin suunnattomasti kouluttamisesta! Jälleen en voi kuin kehua meidän seuran ihmisiä. Jällleen koulutettavat ovat ihan supereita ja on mahtava nähdä kehitys ja oppimisen ilo. On mahtavaa, että pystyy auttamaan ja neuvomaan. Koiraharrastus on tuonut valtavasti uusia tuttavuuksia, uusia kokemuksia ja mahtavia tunne- ja oppimiskokemuksia!
PS. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä... Tiedän, miten ne ärsyttää...
Kolmas päivä oli vihdoin aurinkoinen ja itsekin jo olin pirteämpi. Aamu alkoi normaalisti sisäkoirien ulkoilutuksella ja aamuruokinnalla, jonka jälkeen siirryin pihalle nauttimaan aamusta Rikin, Aslakin ja Taigan juoksutuksen parissa. Ylipäätään ulkoiltiin paljon eri kokoonpanojen kanssa. Nukalla ja Desnalla oli vain pieni pelko tarhaan joutumisesta, joten yrittivät pitää ulkoilun lyhyenä ja livahtaa sisään heti tarpeet tehtyään.
Desna alkoi kotiutua ja sekä Taiga että Aslak olivat viimeiset päivät hieman ihmeissään, mitä Desnan kanssa tehdä. Desna ei enää säikähdellyt Taigan leikkityyliä vaan antoi samalla mitalla takaisin. Aslak ei oikein osannut juoksuun lähteä mukaan, kun Desnalla virtaa riitti, hyppi Aslakin päällä ja yli. Desna myös tutki pihaa entistä enemmän ja tunki itsensä muun muassa meidän grilliin, josta löysi palaneen makkaranpalan.
Lauantaina kävimme vielä pienellä kävelyllä Desnan ja Adan kanssa. Ada selkeästi ei enää niin helposti ärsyyntynyt Desnasta ja sieti Desnan läsnäolon, mutta edelleenkään ei voi sanoa Adan tykkäävän Desnasta. Mutta alku ei ole hullumpi.
Lauantaina Nuka ja Desna joutuivat tarhaan meidän saunan ajaksi, jotta omat sai sisävuoron myös. Iltaruoan jälkeen vaihdettiin kuviot normaaliksi ja Nuka ja Desna yöksi sisään Rikin kanssa. Desna oli jälleen yöt sisäsiistinä, vaikka itsellä väsymys painoi Aslakin parin ensimmäisen yön mölystä ja nukuin sunnuntain vastaisen yön todella sikeästi melkein kymmenen tunnin verran.
Nuka edelleen oli todella kärsivällinen Desnan kanssa, vaikka Desna koko ajan meidän kanssamme ollessaan kiusasi Nukaa. Kotona Desna saattaa kuulemma pissata alleen, kun Nuka komentaa lopettamaan, mutta meillä ollessaan Nukan komentaessa näin ei tapahtunut. Mietimme, että liekö Nuka ollut vieraassa paikassa kuitenkin se turvapaikka. Ilman Nukaa Desna ei viihtynyt viimeisinäkään päivänä, mutta esimerkiksi tarhassa oleminen oli helpompaa, kun olivat samassa tarhassa.
Neljä päivää meni oikein sujuvasti. Kaikki kuusi kuitenkin väsyivät tarhassa olemiseen ja kaipasivat kaikki ihmisten seuraan. Nuka sieti muita, mutta en laskenut yhdessä meidän koirien kanssa irti tai samaan tilaan ilman porttia välissä. Nuka sieti myös Aslakin olemisen, eikä hakeutunut Aslakin luokse, vaikka Aslak irti ollessaan hakeutui ärsyttämään Nukaa tarhalle. Desna tuli toimeen kaikkien kanssa, mutta Ada edelleen tarvitsee lisää lämmittelyä. Mutta kuten mieskin totesi, menipä se yllättävän helposti!
Nukan ja Desnan toinen hoitopäivä meillä meni aika paljon laiskotellen sadepäivänä. Juoksutin eri porukoita pihalla ja jokainen sai sisävuoron sekä tarhavuoron. Desna sai käydä heti aamulla nuuhkimassa Adaa tarhaverkon läpi ilman, että Ada murisi. Aslak kauempaa ensin uteliaana katseli, mutta nopeasti meni haukkumaan Nukalle Nukan ollessa tarhassa. Nuka ihmetellen rupesi nousemaan ylös, mutta ehdin jo vesisuihkua Aslakille antamaan ja rähinä loppui ennen alkuaan. Nuka sai kertaheitolla tarpeekseen tarhailusta. Desna ei viihtynyt tarhassa, kun Nuka oli eri tarhassa, vaikka tarha oli aivan vieressä. Desna vinkui melkein koko tarhassa olo aikansa. Vanhukset saivat jopa sohvapaikat, vaikka nuoremmat eivät ole saaneet sohvalle tulla. Aslakin edellinen vinkuminen tarhassa verotti omiakin voimia ja piti itsekin illalla pientä lepoa ottaa. Onneksi seuraavana yönä riitti kaksi kertaa käydä tarhoilla komentamassa ja ihmettelin aamulla herätessäni, että olin nukkunut 00-7 välisen ajan heräämättä kertaakaan! Nukuin vielä vierashuoneessa, joka on lähempänä tarhoja, jotta ihan oikeasti kuulen jokaisen inahduksen tarhasta ilman, että tarvitsee miettiä, onko se meidän koira vai ei. Minulla on tapana herätä heti, kun oma koira vingahtaa tarhassa. Toisen päivän lopputulos: Aslak sietää Nukan pihassa olemisen, mutta uhittelee tarpeen vaatiessa. Ada sietää kaikkia, mutta ei välttämättä tykkää. Taiga ja Riki ovat kuten ennenkin. Nuka murahteli Rikille portin takaa, kuten myös vähän Adalle. Ei edelleenkään hakeutu tarhoille muiden siellä ollessa. Desnasta on tullut rohkeampi ja sai jopa Taigan hämilleen, kun alkoi pistää vastaan leikissä. Desna on kovasti kiinni Nukassa, eikä viihdy hetkeäkään ilman Nukaa.
Kasvattini Nuka ja Nukan noin viiden kuukauden ikäinen "pikkusisko" tulivat meille hoitoon neljäksi päiväksi perheen reissun ajaksi. Hieman jännitti, miten kuuden koiran lauma lähtee toimimaan ja koirat tulee toimeen. Mitään erityistä emme edes yritä, mutta rauhallisen perus arjen pitäminen yllä koetaan tärkeäksi, vaikka vieraita onkin laumassa.
Nukan ja Desnan tullessa Ada, Taiga ja Aslak olivat tarhassa ja Riki sisällä. Rikillä on anaalirauhasen tulehdus, joka fistelöityi, joten hänellä on tötterö päässä. Otettiin vieraat ensin sisään Riki portin toisella puolella ja toisella puolella Desna vapaana ja varovasti laskettiin Nuka hihnassa Rikiä haistelemaan. Sekä Nukaa että Desnaa selkeästi vaivasi Rikin tötterö, joten otettiin se pois. Kohta jo laskettiin Desna Rikin kanssa touhuilemaan ja hyvin sujui.
Seuraavaksi kävimme näyttämässä vieraita tarhassa olijoille. Nuka oli edelleen hihnassa, jotta pystyin tarvittaessa paremmin reagoimaan, jos Aslakille ja Nukalle kärhämää tulisi. Ensin pojat haistelivat toisiaan, mutta sitten Aslak ärähti Nukalle. Nuka poistui kuitenkin tilanteesta rauhassa vastaamatta Aslakin ärähdykseen. Nartut eivät hirveästi Nukaa kiinnostaneet, eikä Nukalla ollut tarvetta hakeutua kontaktiin tarhassa olijoiden kanssa. Desnaa taas Taiga ja Aslak rakastavat, mutta Ada ärähteli molemmille tarhasta.
Lähdimme käymään Rikin ja Nukan kanssa hieman pihan ulkopuolella kävelemässä. Molemmat oli alkuun melkoisia höyryvetureita ja molemmissa myös voimaa riittää. Onneksi kohta rauhoittuivat ja rauhassa käveltiin. Kävimme myös Adan ja Desnan kanssa tekemässä saman kävelylenkin. Viime viikolla Ada ei vielä hyväksynyt Desnaa. Kävelyllä Adalla oli selkeä fokus eteenpäin ja Desna rauhassa perässä käveli. Kotona annettiin hihnassa haistella ja tehdä tuttavuutta, eikä Adalla enää ollutkaan niin suuri tarve ärähdellä Desnalle vaan ainoastaan vähän saattoi murista, jos Desna ei kunnioittanut Adan rajoja. Lopulta myös istuivat vierekkäin valokuvattavana.
Desna sai ulkona leikkiä ensin Aslakin kanssa ja sitten myös Taigan kanssa. Aslakin kanssa Desnalla on todella kova vauhti päällä ja Aslak leikkii todella nätisti Desnan kanssa. Taigalla tyyli on taas rajumpi ja Desnakin on selkeästi enemmän varuillaan. Taigalla myös unohtuu korvat päästessään Desnan kanssa riehumaan, eikä kuunnellyt yhtään käskyjä. Desna taas kuunteli ja tuli hienosti kutsusta luokse.
Ensimmäinen päivä meni yllättävän rauhallisesti, eikä mitään erityisiä tilanteita tullut. Desna ja Nuka ovat saaneet olla vielä ainakin keskenään samassa tilassa, Riki omalla puolella ja toiset tarhassa. Rikin ja vieraiden siirtymiset puolelta toiselle ovat sujuneet hyvin. Ruokailutilanteet sujuivat rauhassa. Yökin sujui rauhassa kaikilla muilla paitsi Aslakilla. Aslak vinkui puolet yöstä ja jouduin käydä komentamassa ulkona asti, kun ei muuten rauhoittunut. Liikkuessani sisälläolijat olivat kuitenkin rauhallisen kiinnostuneita, mutta aina minun siirtyessäni takaisin yläkertaan rauhoittuivat nukkumaan. Desna on ollut sisäsiisti.
Desna on varsinanen rasavilli ja onkin todella hienoa huomata, kuinka hienosti Nuka toimii pennun kanssa. Nuka sietää todella paljon Desnalta. Desna roikkuu korvassa, poskessa ottaa kuonosta kiinni. Desna sopii hyvin kulkemaan Nukan mahan alta ja hyökkäilee Nukan jalkojen kimppuun. Välillä Nuka murahtaa tai ottaa Desnan kuonon suuhunsa ja puristaa kevyesti, että Desna ulahtaa. Silti Desnalta löytyy myös järkeä ja ei aivan samalla tavalla meidän koiria käsittele. Ainakin aiemmin Aslakin ja Taigan kanssa on ollut varovaisempi ja Rikin kanssa rauhassa tutustui. Tiedäpä sitten, kunhan kaikki vähän tutumpaa on. Adan kanssa Desna oli selkeästi varovaisempi ja uskoi selvemmin Adan murahdusta.
Olimme viettämässä lauantaipäivää Lieksassa agilitykisojen merkeissä. Auto starttasi aamulla klo 7 ja palasi kotiin illalla klo 8.
Taigan ensimmäinen rataantutustuminen oli klo 9 ja toinen oli parin tunnin päästä. Molemmat radat olivat hylättyjä. Taiga palasi taas normaaleihin tapoihinsa. Ensimmäisen radan ensimmäiset viisi estettä piti ihmetellä, missä ollaan ja mitä tehdään. Seitsemäs este oli kepit, joita Taiga ei jälleen olevinaan nähnytkään. Kuten Jussin juoksuissa viikko takaperin. Tällä kertaa otin Taigan viereeni ja hetsasin kepeille. Taiga teki hienot kepit ja loppurata menikin tosi hyvin, vaikka puomilta loikkasikin alas.
Toinen rata oli aivan kauheaa säheltämistä. Jälleen kerran Taiga karkasi lähdöstä, ei osunut puomin alastulolle, juoksi ohi putken ja sitten katseli vain muualle ja poimi haluamiaan esteitä matkan varrella. Sain jatkamaan rataa, mutta kepeille homma lässähti ja lähdimme radalta pois.
En todellakaan tiedä, mitä tekisin Taigan kanssa. Treenit sujuu todella hyvin ja välillä kisoissa onnistutaan, mutta 90 % on tällaista säheltämistä. Treeneissä pitää olla sopivan tiukka, mutta kuitenkin iloinen ja olla merkitsemättä mokaamista. Kisoissakin yritän olla ylipirteä ja pitää Taigan motivaatiota yllä mokaamisesta huolimatta, koska Taiga helposti keksii oheistoimintaa virheiden peittämiseksi. Taiga ei siedä yhtään, jos huomaa minusta pettymyksen tai turhautumisen. Kävimme keskustelua mahdollisuudesta, että toinen kokeilisi ohjata Taigaa ja lähdemmekin erään tutun kanssa viemään ajatusta käytännössä eteenpäin. Odotan toki Taigan astuttamista myös. Jos astuttaminen onnistuu, saan pidettyä kunnon tauon Taigalle. Josko se helpottaisi. En myöskään aio ilmoittaa Taigaa kauemmaksi kisoihin. Käyn vain omat ja naapuriseuran kisat Taigan kanssa. Syksyllä kisoja Taigan kanssa siis olisi noin kerran kuukaudessa.
Adan kanssa olemme vihdoin saaneet kolmosluokassa tasattua tekemisemme normaaliksi. Alku oli pettymys, mutta nyt olemme päässeet taas siihen mielentilaan, että minä en jännitä, koiralla on kivaa ja menemme yhdessä tekemään sitä hyvää tasaista tekemistä, jota olemme tähänkin asti tehneet. Jussin juoksuissa saimme ensimmäisen puhtaan radan, mutta ihanneaika oli kova ja yliaikaa oli yli 9 sekuntia. Lieksassa Saimme ensimmäiseltä radalta puhtaan radan, mutta kepit oli normaalia hitaammat ja yliaikaa tuli 0,6 sekuntia! Harmillista!
Toiselle radalle lähdin pienen jännityksen paine ohimossa, kun oli pari kohtaa, joiden onnistumista mietin. Teimme kuitenkin jälleen tasaista suoritusta. Varmistin ainoastaan yhtä putkenpäätä liian vahvasti ja Ada meinasi valita kokonaan väärän putken ja tämän johdosta puhtaalle radalle yliaikaa 0,43 sekuntia! Epävarmojen kohtien jälkeen otin ja vedätin koiraa mahdollisimman paljon. Kepit olivat selkeästi nopeammat ja muutenkin pystyin jättämään Adan itsenäiseen suorittamiseen itse jo edeten seuraavalle esteelle. Silti tämä ei valitettavasti riittänyt saadaksemme aikaa takaisin.
Kolmas rata meni täysin omaan piikkiini. Haimme hylätyn, kun oma keskittyminen ja jaksaminen ei ollut enää kunnossa. Itselle kyseessä oli viides rata sille päivälle ja se alkaa selkeästi olemaan itsellä kipukynnyksen rajoilla. Ensin otimme kiellon, kun hieman liian aikaisin vaihdoin itse suuntaa, eikä Ada ollut lukinnut hyppyä. Kun Ada hyppäsi esteen, jostain syystä pyörähti ympäri ja hyppäsi takaisin. Jatkettiin rata loppuun, mutta enää en jaksanut vedättää, kun hylätty oli jo alla. Loppurata meni kuitenkin teknisesti hyvin ja jopa keppikulma, joka on ollut viime aikoina hankala Adalle, onnistui. Ada kävikin hierojalla maanantaina ja oli todella kipeä ja jumissa. Tästä syystä ilmeisesti kepit ovat olleet Adalle epämukavat viime aikoina, eikä ole taipunut ihan kunnolla jokaisesta kulmasta kepeille.
Adan kanssa saimme kuitenkin hyviä suorituksia aikaiseksi ja kunnon tsemppaamista kisakavereilta! Monia ihastuttaa Adan ja minun meno radalla. Osaa harmitti jopa minua enemmän alle sekunnin yliajat ja tsemppasivat, että selkeästi nollat ovat mahdollisia ja kyllä ne vielä tulee! Otetaankin nyt tavoitteeksi lähteä ihan oikeasti kehittämään ohjaajan jaksamista ja opettelen luottamaan ja vedättämään Adaa radalla, jotta saisimme jokaisen ylimääräisen sekunnin pois suorituksista. Lähden nyt seuraamaan tarkemmin Adan nopeuksia ja keskittymään siihen, että Ada jaksaa kisapäivät mahdollisimman hyvin. Tänä kesänä olenkin keskittynyt koiran viilentämiseen sekä juottamiseen. Juotot aloitetaan jo 1-2 päivää ennen kisasuorituksia.
Jääpuikon kennelin malamuuttitapaaminen järjestettiin Repoveden kansallispuistossa 2.6.2019. Paikalla oli seitsemän malamuuttia, joista viisi oli Jääpuikon omia kasvatteja, yksi vierailevan kennelin seniori ja sitten Taiga Jääpuikkolaisen jälkeläisenä. Reitti oli upea, monipuolinen ja kahden malamuutin kanssa välillä haastava kulkea, mutta toisaalta jyrkissä ylämäissä ihanat vetoavut. Kaksi paimenkoiraa tuli vastaan reitillä ja kolme ensimmäistä johtajaa (Ada, Adan äiti ja vahva uros) ärähtivät kerran niille, mutta sen jälkeen kaikki malamuutit menivät hiljaa ohi paimenkoirien räkyttäessä. Matka oli itselle pitkä "päiväkävelylle", mutta kiva oli käydä tapaamassa muita, haastamassa itseä ja testaamassa omia koiria erilaisissa tilanteissa. Riippusilta ei (onneksi) ollut käytössä, mutta saimme kokea lautan ja veneajelun. Itselle nekin oli varmaan jännittävämmät kuin koirille. Kuvat eivät ole reitin mukaisessa järjestyksessä.
Huh huh, kylläpä ihan hävettää, miten pitkä aika on viimeisimmästä päivityksestä! Vaikka mitä on tapahtunut ja opittu. Kennelin sivuilla olen kertonut kisa- ja näyttelytuloksia, mutta kaikki muu onkin jäänyt julkaisematta. Yritänpä tässä jaotella vaikka lajeittan sekä pelkkään arkeenkin paneutuen, mitä meille kuuluu.
ARKI
Arki rullaa melko tavanomaisesti eteenpäin. Keväälle odotettiin Taigalta pentuja, mutta Taiga ei antanut Aslakin astua, joten pentusuunnitelmat jäivät tulevaisuuteen. Reissasimme maaliskuussa Nurmeksessa ja Rautavaaralla Alaskanmalamuutiyhdistyksen talvipäivillä. Taiga oli silloin juoksuissa, joten sai hengailla mökillä ja harrastaa siellä.
Lauma tulee toimeen suht hyvin. Vain Adalla ja Taigalla ei enää yhdessä ulkoilut luonnistu kovin helposti. Taiga ei oikein ymmärrä Adan leikkityyliä ja sillä menee hermot, aloittaa rähisemisen, johon Ada vastaa. Talvella juoksutin yhdessä siten, että Taigalla oli kuonokoppa, mutta säiden lämmetessä en halua kuonokoppaa käyttää, jotta Taiga saa paremmin itsensä viilennettyä ja juotua. Muuten Ada ja Taiga tulee edelleen toimeen hyvin ja Ada huolehtii 2,5 vuotiaasta pennustaan pesemällä ja kuria pitämällä. Ada on edelleen lauman pomo ja jopa Taiga sen edelleen uskoo.
Riki on tehnyt hieman vähemmän kevään aikana kaverikoirahommia. Säännöllisesti ollaan toiminnassa mukana, mutta vierailukäynnit ovat harventuneet. Olen kilometrejä saanut ajella melko paljon kevään mittaan, joten jostain on valitettavasti pitänyt joustaa, jotta itsekin jaksaa. Riki on ollut myös äitini luona välillä hoidossa. Viimeksi pari viikkoa sitten, kun kävi ikävä tilanne, kun olin aloittamassa koirien ruokintaa. En ollut koskenut kuppeihin tai ruokaan, kun Taiga sai höyryttyä tassunsa portin väliin ja kiljui. Kiljunta sai saman neliön sisällä olevan Aslakin hyökkäämään vieressä olevan Rikin päälle ja pelastettuani Taigan, eroteltiin pojat toisistaan. Mitään näkyvää ei tullut, mutta osumaa kuitenkin Riki otti kylkeensä. Jotta RIki sai rauhassa toipua ilman lauman painetta, oli Riki muutaman yön äitini luona "rauhoittumassa" eli leikkimässä äitini kissan kanssa ja noutamalla palloa pihalla.
Kävin Katja Ojansivun koulutuksessa häiriöstä luopumisesta ja kuplan luomisesta oppimassa. Taigan kanssa olemme agilityn parissa koulutusta hyödyntäneet, mutta erityisesti Aslakin kanssa arjessa. Koulutuksessa tajusin, että olimme jonkinlaista perustetta tehneet jo Aslakin kanssa aiemmin, mutta nyt lisäsin merkkisanan ja olemme tehneet treeniä tietoisesti ja säännöllisesti. Lähdimme siis kotipihassa ensin vahvistamaan merkkisanaa ja kontaktia. Sitten olemme vieneet koulutuksen ihan vain pienille peruslenkeille ja vahvistaneet häiriöstä luopumista merkkisanalla. Pienet häiriöt onnistuu jo kohtuu hyvin, mutta kerran oli vielä haastava tilanne, kun kevyen liikenteen väylän toista reunaa pyöräili mies ajokoiran kanssa. Idea on kuitenkin Aslakilla hallussa, mutta pitää itse olla tarkkana mitä suustaan päästää, koska Aslak pienestäkin kehusta usein jo hakee kontaktia. Hieman epämukavaa, kun vetolenkillä koira kääntyilee koko ajan katsomaan, saisiko palkkaa. Pitää vielä siis treenailla ja vahvistaa häiriöstä luopumista oikeissa tilanteissa.
Aslak on saanut uusia koirakavereita, kun kaverini on yökyläillyt pari kertaa meillä omien koiriensa kanssa. Hänellä on sekarotuinen leikattu narttu ja vuoden ikäinen musta lapukka. Aslak tuli yllättäen toimeen jopa tämän MUSTAN lapukan kanssa. Caran kanssa törmäsivät kerran juostessaan ja rähisivät, mutta nopeasti saatiin irroitettua koirat toisistaan ja sen jälkeen olivat rauhassa.
Muuten arki on rullaillut hyvin normaalisti ilman sen kummempia. Jos ei siis lasketa treenejä ja kisoja ja näyttelyitä ym mukaan... Kaikki ovat olleet terveitä. Taigan pennutus ei tosiaan onnistunut tälle keväälle, mutta odotellaan seuraavia juoksuja ja katsotaan tilannetta uudelleen. Näillä näkymin Taigan seuraavat juoksut ajoittuvat heinäkuulle.
AGILITY
Ja tässä sitä riittääkin kerrottavaa. Kai. Taiga sai vuoden alussa ensimmäisen LUVAn ykkösluokassa. Sen jälkeen kävi yhdet kisat ennen tauolle jäämistään, kun odotettiin astutusta. Astutus ei onnistunut ja Taiga palasi nopeasti takaisin treenaamaan. Kepeistä tuli kuitenkin ongelma, johon olemme koko kevään hakeneet ratkaisua. Taiga haki keppivälin, mutta ei jatkanut eteenpäin. Kun itse turhauduin, Taiga lähti hajujen perässä ja oli hankala palata takaisin töihin. Itse olen yrittänyt opetella olemaan ylipirteä ja kehumaan, vaikka sattuisi virheitä ja jatkamaan rataa korjaamatta virhettä. Jälkimmäinen on haastavaa, koska herkästi haen täydellisyyttä. Valitettavasti Taiga ei vain kestä virheiden korjaamista.
Katja Ojansivun koulutuksesta on ollut apua myös Taigan kanssa. Perusteita teimme samalla tavalla kuin Aslakin kanssa, mutta lenkkeilyn sijaan vein seuraavan vaiheen hallille. Hallilla tehtiin ensin hallin pihassa häiriöstä luopumista ja lopulta myös hallissa ilman muita koirakoita ja ihmisiä. Nykyään luopuminen toimii treeneissä ja yllättäen jopa kisaradalla! Siellä valitettavasti Taiga ei saa kuin sosiaalisen palkan ja luvan jatkaa rataa, mutta treeneissä yritän palkata senkin edestä herkuilla.
Palatakseni keppeihin, johon tämä häiriöstä luopuminenkin mm. liittyy. Lähdimme keppimotivaatiota hakemaan ensin yllätyksellisyydellä. 1. Kouluttaja naksautti ihan missä keppivälissä vain ja palkkasin. Kepeistä tulisi näin hauskat, koska palkkaa voi saada vaikka ensimmäisestä tai kolmannesta keppivälistä ja välillä sitten lopusta. 2. Toisena vinkkinä saatiin tehdä kotona keppitreeniä kuudella kepillä laittaen kepit siten, että Taiga mahtui juoksemaan keppien välistä. Tätä treeniä oli tarkoitus tehdä vain korkeassa vireessä eli esimerkiksi työpäivän jälkeen heti tarhasta otettuani. Pääsimme harjoittelemaan myös etupalkkaamista yksin. Otin Taigan istumaan jalkojeni väliin ja heitin palkan keppien toiseen päähän. Hetsasin vielä ja Taigan kunnolla pyrkiessä palkalle laskin irti. 3. Kolmas vinkki oli, että tehdään keppejä osana rataa siten, että kepit on jaettu kahteen kohtaan kuutena ja sitten esimerkiksi kujakepit vielä kolmanneksi. Palkkaus tapahtuu vaihdellen heti keppien jälkeen tai toisen esteen jälkeen tai sitten useamman suorituksen sarjan jälkeen. Eli jälleen yllätyksellisyys.
Kevään kisat kaatuivat pääsääntöisesti keppeihin ja Taigan evvk asenteeseen epäonnistumisen jälkeen. Aloitimme kohdat 2. ja 3. treenaamaan toukokuun alussa ja 25.5. Taiga teki vihdon ja viimein molemmilla kisaradoilla Kajaanissa kepit ekalla kerralla alusta loppuun ja sai toisen ykkösluokan LUVAnsa.
Puomi on pääsääntöisesti kaunis Taigalla, mutta kaipaa edelleen vahvistamista ja muistuttelua. Kääntymistäkin olemme harjoitelleet ja se välillä sujuu jopa paremmin kuin suoraan meneminen.
Taiga on aloittanut kisoissa lähdöissä varastamisen. Siihen en kisoissa ole vielä puuttunut, mutta olen treeneissä alkanut taas vahvistamaan lähdössä pysymistä. Kisoissa en ole halunnut masentaa Taigaa jo ennen ensimmäistä estettä. Tavoitteeksi otamme kuitenkin, että ongelman jatkuessa päästessämme kakkosluokkaan, emme nouse kolmosluokkaan ennen lähtövarmuutta.
Taigan kanssa on kiva treenata. Taiga osaa ja toimimme hyvin yhteen, kun olen itsekin oppinut olemaan ylipirteä lässyttäjä. Säännöllisyys puhtaissa suorituksissa pitää vain vielä kisaradoille saada.
Ada on ollut koko talven liekeissä! Ada on saanut vauhtia ja talven kouluttajan tyyli sopi meille todella hyvin. Onneksi pääsimme kesäkaudellekin samalle kouluttajalle. Ada on oppinut paljon ja saimme vihdoin apua puomin ylösmenokontaktiin. Kouluttajamme tajusi, että Adalla ei ole hajuakaan, mitä minä Adalta haluan ja lähdimme siis jälleen kerran opettelemaan uudestaan puomia. Toinen kouluttaja myös vinkkasi, että käsky kannattaa vaihtaa, koska alkuperäinen käsky tarkoittaa Adalle tiettyä asiaa ja on helpompi opettaa uusi käsky. Joten maton avulla lähdettiin taas liikenteeseen. Olin kyykyssä maton vieressä ja annoin Adan keksiä itse, että etujalalla mattoon osuessa saa palkkaa. Hiljalleen lisäsin käskysanan ja seuraavana askeleena otettiin hieman liikettä mukaan. Suht nopeasti Ada ymmärsi juonen, mutta on mennyt pitkään, että Ada malttaa tehdä samaa korkeassa vireessä. Kisoissa kuitenkin pääsääntöisesti Ada on ruvennut osumaan kontaktille, mutta kouluttaja saa Adan vielä isompaan vireeseen ja silloin osumisprosentti on pienempi. Mutta edistystä kuitenkin on tapahtunut.
Ada sai vihdoin huhtikuussa ensimmäisen kakkosluokan LUVAn ja toukokuun alussa jo toisen! Viimeisen luokanvaihtoon oikeuttavan tuloksen Ada sai vihdoin Kajaanista 25.5. ja nousi kolmosluokan koiraksi! Hitto mikä fiilis! Kaveri nousi myös koiransa kanssa samalta radalta ja iloitsimme melko raikuvasti. Ei ollut huono reissu. Kolmosluokan korkkaus ei Varkaudessa sujunut sitten ihan niin hienosti, kun ensin haimme hyvän hylyn omalla virheelläni, mutta toisella radalla Ada ei halunnut keppejä tehdä ja ei lähtenyt takaakiertoihin. Seuraavat kisat ovat ensi lauantaina PM kisat. Jännitetään, mitä käy.
Molempien kanssa olemme tehneet puomitreenin lisäksi sanallisia erotteluja ja erityisesti inin treeniä. Taigalle sanallinen erottelu on helpompaa ja oppi Adaa nopeammin. Adalla on selkeästi enemmän omaa tahtoa mukana, kun taas Taiga on kuuliaisempi ja tarvitsee vahvasti radalla minua kertomaan, mitä tehdään.
TAVOITTEET:
Taiga lähtee yksin Savonlinnaan juhannuksena ja molemmat viikkoa myöhemmin Lieksaan. Taigan tavoite on nousta kakkosiin toivottavasti kesän aikana. Adan seuraava tavoite on lauantain PM kisat ja sen jälkeen lähdetään keräilemään kolmosluokan nollia ja hakemaan SM kisaoikeutta vuoden 2020 agilityn SM kisoihin.
VETO
Alkutalvi vetohommissa meni suurimmaksi osaksi perhevaljakon kanssa. Taiga sai olla juoksuihin asti mukana, mutta sen jälkeen treenattiin Nukan ja Adan kanssa, koska tavoitteena oli kisat Rautavaaralla maaliskuussa. Taiga sai treenailla siis lopputalven suurimmaksi osaksi yksikseen. Riki, Aslak ja Ada pääsivät juoksemaan järven jäällä kolmestaan reen edessä. Viimeisen rekireissun pääsimme tekemään Ruunnaalla parin huskyvaljakon seurana Rikin, Adan ja Taigan kanssa. Yksi keskeisimmistä vetoreissuista oli myös Alaskanmalamuuttiyhdistyksen talvipäivät, kun pääsimme Metsäkartanon urille ajelemaan Adan ja Aslakin kanssa sekä Taigan kanssa mökillä kokeilimme ensimmäisen kerran hiihtoa.
Aloitetaan siis tuosta viimeisimmästä. Talvipäivillä jätimme kisailut sikseen, kun ensin perjantaina ei ollut meille sopivaa luokkaa, joten ajelimme omaksi iloksemme muutaman kilometrin reissun melko lämpimässä säässä pehmeällä uralla. Koska sää oli mitä oli, emme lähteneet lauantainakaan kisaan, koska matka olisi ollut kahdeksan kilometriä. Reki kulki sen verran nihkeästi perjantainakin, joten kahdeksan kilometrin kisa ei innostanut. Aamulla tuli tieto, että kolmen kilometrin kisa järjestetään myös, mutta emme olisi ehtineet ajaa Metsäkartanolle ja olin juuri antanut juotot koirille, joten se siitäkin sitten. Kävimme sitten taas omaksi iloksi ajelemassa ja tällä kertaa suuntasimme kahdeksan kilometrin reitille. Lauantaina koiratkin kulkivat selkeästi paremmin ja meillä meni noin kolme varttia matkaan. Suurin haaste oli aivan kauhen jyrkkä mäki, joka oli suorastaan seinä. Seinän jälkeen mäki jatkui loivempana, mutta oli todella pitkä! Pakko oli pitää lepotauko mäen päällä. Siinä levätessä mietin, että jossainhan korkeusero on tasattava ja myöhemmin tulikin pitkä, mutta suora alamäki, jossa meinasin muutaman kerran ottaa penkan kautta vauhtia. Olin todella iloinen Adan ja Aslakin työskentelystä reitillä!
Mökkeily meni kolme koiran kanssa hienosti, vaikka Taigalla juoksut olikin. Aslak joutui olemaan häkissä, kun Ada ja Taiga oli vapaana mökissä. Kuvittelimme, että Aslak koko ajan vinkuu Taigan perään, mutta kaikki olivat yllättävän rauhallisia, vaikka vielä tärpitkin sattuivat suht lähelle. Ada ja Aslak yöpyivät koirakärryssä hyvin tyytyväisinä. Koirakärryssä matkustaminen oli Adalle stressaavaa, mutta toipui matkasta kuitenkin nopeasti. Kaikki saivat harjoitella parkkiketjussakin olemista.
Taigan kanssa kokeiltiin parikin kertaa hiihtoa. Matka oli vain 1-1,5 kilometriä. Ensin mentiin umpihangessa, mutta uskaltauduin myös tien pätkää hiihtämään. Harmillisesti se oli vain alamäkeen ja tie oli auraamaton, joten lopputulos oli kuperkeikka ja koira ihmettelemässä, mitä se emäntä siellä maassa puuhaa. Ehkä ensi talvena kokeillaan tuotakin hieman enemmän.
Kuva Heli Haapatalo
Rautavaaralle palattiin SHS:n järjestämiin kisoihin Adan ja Nukan kanssa. Nukan omistajat toimivat handlereina minun ollessani kuskina. Ja toisena päivänä lähtökin sujui sen verran hyvin, että oli enää vain yksi handleri, vaikka Ada kuumana kävikin ja Nukaa ärsytti Adan kiihtyminen! Olimme ainoa malamuuttivaljakko ja olihan se välillä vähän taistelua lämpimässä säässä, mutta selvisimme molempina päivinä maaliin saakka suuremmitta ongelmitta! Yhdessä kohdassa koirat olisivat halunneet moikata kuvaajat ja sitten yrittivät kolme kertaa u-käännöstä. Nukalle myös iski hirveä pissahätä, mutta Ada juoksi penkan puolella, joten lopulta Nuka työnti Adan penkkaan ja pissasi päälle. Raskas reissu, mutta kisakokemusta saatiin. Kyseessä oli itselle ensimmäinen kisa reellä ajettuna. Ensi talvena taas uudestaan! Molemmat käyttäytyivät kisapaikalla hyvin ja sain olla ylpeä koko kisatiimistä. Talvi meni muutenkin yhdessä treenatessa loistavasti ja kommelluksista yhdessä selvittiin. Ensi kautta odotan innolla, kun Nukan perheeseen tuli toinen malamuutti, joka pääsee alkeita ensi syksynä treenailemaan. Suunnitelmana olisi, että Ada opettaisi tästä sitten heidän valjakkoon johtokoiraa.
Ruunaalle lähdin uhkarohkeasti kolmen koiran kanssa aivan yksin. Koirakärriä en ottanut mukaan vaan tungin kaikki kolme koiraa ja reen volvon sisään. Sopu sijaa antaa ja lähtöpaikallakin selvittiin yllättävän hyvin, vaikka saivatkin katsoa kahden muun valjakon starttia omaa odotellessa. Vaikka Taiga onkin loppukaudesta juossut kuonokopan kanssa, jotta ei härkkisi Adaa, tällä kertaa lähdettiin ilman kuonokoppaa liikenteeseen. Laitoin Adan Rikin kanssa johtoon, mutta pidemmän päälle Riki ei toiminut Adan rinnalla, joten vaihdoin Rikin Taigan kaveriksi pyörään. Tiimi kulki hitaasti mutta varmasti huskyvaljakoiden perässä. Toiset pitivät taukoja meitä odotellessa, mutta me ei oikeastaan taukoja pidetty vaan jatkettiin suoriltaan matkaa. Puolessa välissä pidettiin pidempi tauko ja juotin samalla koirat. Taukopaikalla vaihdoin myös Taigan Adan kanssa keulaan ja matka jatkui. Ura oli erittäin mielenkiintoinen. Emme menneet koskien yli vaan erään mukana kelkalla olleen omaa extreme reittiä. Hyvin kuitenkin päästiin eteenpäin, vaikka johtokoirat olisivatkin mielellään oikaisseet kerran jään yli väärästä kohtaa ja toisessa kohtaa sain kenkäni märäksi ojassa. Yhdessä kohtaa oli niin pehmeä kelkkaura, että koirien oli vaikea edetä, enkä itse pystynyt auttamaan yhtään, koska oma kenkäni upposi heti hankeen. Viimeinen isoin aukea suoalue oli kaikista tuskaisin, kun tuuli todella kovassa puuskassa, että koiratkin meinasivat pysähtyä, eikä koirilla kunnolla enää voimia ollut. Vaihdoin Adan Rikin kaveriksi pyörään, kun Adalla alkoi usko loppua johdossa. Taiga ei vain yksin vieläkään toimi johdossa vaan varmisteli jatkuvasti, tuleeko muut perässä. Lopulta keksin laittaa Rikin johtoon Taigan kaveriksi ja sillä tavalla Taiga sai varmuutta ja vei meidät suolta takaisin lähtöpaikalle! Ilman Taigaa olisimme todennäköisesti jääneet sinne suolle! Työn ja tuskan takana oli tämä 10 kilometriä, mutta hyvä fiilis jäi kuitenkin ja sainpahan testata koiria jokaisella paikalla valjakossa. Ura ja sää oli pääsääntöisesti hyvä ja mielelläni menen toistekin Ruunaalle ajamaan. Tähän oli hyvä rekikausi lopettaa.
Sulan maan kausi päästiin onneksi myös starttaamaan kickbiken kanssa, vaikka se onkin hieman talvikautta rauhallisempi ollut. Koirat ovat kuitenkin jatkaneet hyvää työskentelyään.
TAVOITTEET:
Taigalle kesäkaudella yritetään saada varmuutta yksin työskentelyyn. Muille kunnon ylläpitoa säiden mukaisesti. Syksyllä olisi kahdet kisat, joihin mahdollisesti pystyisi osallistumaan. Saa nähdä kokoonpanoa sitten syksymmällä.
NÄYTTELYT
Näyttelyrintamalla on ollut suht hiljaista, mutta sitäkin antoisampaa. Ada kasvatti talvella parhaimman turkkinsa koskaan, enkä voinut olla ilmoittamatta sitä Winter Kareliaan. Siellä Ada olikin suurella yllätyksellä VSP ja tuomari kehui Adan näyttelykuntoa ja liikkeitä. You know. Yes I know. Kiteellä Ada ei enää niin paljoa viehättänytkään ja sitten päätinkin taas olla ilmoittamatta, koska Ada rupesi karvaansa irroittamaan, eikä minulla ole hajuakaan, miltä Adan karvanlähtö nykyään näyttää.
Taiga aloitti vuoden Ilomantsista PN3 sijoituksella tuomarin toivoen vahvuutta lisää. Kiteeltä Markku Mähönen antoi EH:n selityksenä, että pää kaipaa vahvistumista. Erikoisnäyttelyssä jälleen EH. Päätin ilmoittaa Rautjärvelle Perttu Ståhlbergille, jonka luin olevan tiukka tuomari. Hieman harmitti, kun edellisenä viikonloppuna oli toinenkin näyttely, johon en jaksanut ilmoittaa ja siellä ei montaa koiraa ollut myöskään ja ERIä sieltä oli melkeinpä kaikille tainnut irrota. Velipoika oli Rautjärvellä mukana, mutta ei ollut tuomarin tyyppiä, joten EH tuli. Neljä narttua oli ilmoitettu, joista kolme kilpaili SERTistä. Kaksi muuta oli sileät ERIt ja Taiga sai ERI SA ja vain valionarttu jäljellä, joten tiesin valioitumisen vihdoinkin koittaneen! Taiga oli PN2 ja tuli Suomen Muotovalioksi! Samanikäisenä kuin äitinsä!
TAVOITTEET:
Enpä edes oikein osaa enää sanoa, että näyttelyissä tavoitteita olisi. Tälle vuodelle on kaksi näyttelyä jäljellä, jonne olemme menossa. Katsotaan, miten pärjätään ja kerätään mahdollisesti näyttelykoirapisteitä Alaskanmalamuuttiyhdistyksen kisaa varten.
RALLY-TOKO
Olemme Rikin kanssa omaksi iloksi harrastaneet rally-tokoa. Hyvin vähän, mutta Riki kuitenkin aina muistaa hyvin, mitä ollaan tekemässä. Kokeilin huvin vuoksi myös Aslakin kanssa. Ei Aslak ollut myöskään huono, mutta hiomatonta totta kai ja monet liikkeet uusia. Mutta ihan hyvin voisi Aslakinkin kanssa silloin tällöin enemmänkin treenata.
