Adalla on syksyn aikana riittänyt treenaamista. Kisoja ei marraskuussa ole vielä ollut, mutta tulevan viikonloppuna suuntaamme taas Kuopioon. Välillä on tuntunut, että tututkin jutut ovat olleet vaikeita. Välillä taas suurin osa on sujunut kuin tanssi ja olemme kehittyneet monissa asioissa.
Marraskuun keskeisin tavoite on ollut Adan itsenäinen keppiosaaminen. Etupalkkaa hyödyntäen opetin Adan itsenäisesti hakemaan oikean keppivälin ja tekemään kepit loppuun minun sijainnistani huolimatta. Tällä hetkelle olemmekin siinä pisteessä, että Ada osaa hakea hyvin kepit ja etupalkan avulla on saanut vauhtia. Vauhti pitäisi saada myös pysymään, vaikka etupalkkaa ei aina olisikaan ja seuraavaksi pitäisi keskittyä myös keppien itsenäiseen lopetukseen. Melko hyvin Ada sietää sen, että otan sivuttaista etäisyyttä tai jään hieman taakse, mutta lähtee edelleen herkästi liikkeni mukaan, jos lähden vastakkaiseen suuntaan Adan etenemissuuntaan nähden.
Puomin kanssa palaamme taas hieman askeleen taaksepäin ylösmenokontaktin osalta. Tai siis oikeastaan edelleen siedätän Adaa etupalkan kanssa osumaan kontaktialueille.
Kokonaisuutena Ada tekee hyvää työtä, on vauhdikas ja varmempi, etenee hyvällä sykkeellä. En aina enää edes ehdi ohjaamaan edestä päin vaan poispäinkääntöjä pitää hyödyntää ja ottaa takaaleikkaukset haltuun pitäen vauhdin samana.
Marraskuun alussa oli Joensuun agilityurheilijoiden seuramestaruuskisat. Kisaavien maksiluokassa tuli ainoastaan kaksi nollatulosta ja jäimme Adan kanssa hitaampana kakkossijalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti