Treeniä ja mätsäriä

Eilen oli näyttelytreenit, jonne Aslakin kanssa taas suunnattiin. Pakotin miehen lähtemään mukaan, jotta saimme kokeiltua muriseeko Aslak miehen kanssa. No, murisihan se. Mutta sain miehen houkuteltua kokeilemaan juoksuakin, kun ensimmäisenä paikalla oltiin ja hyvin sujui. Kokeiltiin eilen myös se, että joku muu esittää Aslakin. Silloin ensimmäistä kertaa Aslak ei murissut hampaita katsoessa. Mutta kun minä taas otin Aslakin, Aslak jatkoi murisemista. Mutta murisemisen lisäksi edelleenkään Aslak ei muuta tehnyt. Hampaat antoi kuitenkin katsoa.

Pahoittelen, ensimmäiset kuvat otettu puhelimella...

Tänään sitten olikin tarkoitus lähteä kokeilemaan, miltä mätsäri Aslakista vaikuttaa. Mentiin paikalle tunti ennen kehien alkamista. Hieman uhittelua oli ilmassa, kun päätti minun laukkunikin merkata. Ilmoittautuessa juuri edessämme ilmoittautui ensimmäinen teinien luokkaan ja sattui olemaan irlanninsusikoiranarttu. Juttelimme ennen kehien alkua ja Aslak niin tykkäsi toisesta. Onneksi kehässä keskittyi taas nameihin ja jätettiin hieman väliä juostessa, jotta ei lähtisi liian lennokkaasti toisen perään.

Tuomarina sattui olemaan henkilö näyttelytreeneistä, joka on muutaman kerran aikaisemminkin Aslakin hampaat katsonut. Joka kerta on murissut, mutta ei eilen, kun kaveri seisotti ja hän katsoi Aslakin hampaat. Sen jälkeen kyllä jatkoi murisemista. Mutta tänään Aslak ei murissut ollenkaan! Poika käyttäytyi oikein mallikkaasti ja rauhallisesti. Juoksi ilman lentoon lähtöä ja kaverikin sanoi, että Aslak seisoi todella hienosti. Irlanninsusikoiran omistajakin sanoi, että Aslak oli juossut hienosti. Aslak sai punaisen nauhan, mutta jatkossa Aslak tipahti ensimmäisenä pois (vain viisi punaisen nauhan saanutta). 

Mätsärin jälkeen väsytti.

Juttelimme myös tuomarina olleen tutun kanssa lopuksi ja hänkin kehui, miten hienosti Aslak oli tänään ollut. Taisimme kaikki olla hieman yllättyneitä. Ensi viikolla on mätsäri, jossa ei ole tuttua tuomaria, joten käymme sielläkin kokeilemassa ennen Kuopioon lähtöä. Ja jos ehdittäisiin vielä yhdet treenit pitämään. Mutta ilmeisesti harjoittelu on (toivottavasti) tuottanut tulosta. Vaikea tietysti totuudenmukaista arviota antaa, jos vaikka Aslak onkin jo tarpeeksi kyseiseen henkilöön tottunut. Mutta toivotaan parasta. 

Suursnautseri kylässä

Viikko sitten kävi kaveri kylässä alle vuoden vanhan suursnautserin kanssa, joka pääsi tekemään ensin tuttavuutta Adan kanssa ja sitten Rikin. Aslak sai katsella vierasta ikkunan takaa, kun ei silloin saanut vielä riehua vapaana toisten koirien kanssa anturansa takia. 

Aslakin kouluttamista

Aslakin tassu on parantunut hyvin. Kolmen viikon jälkeen laitettiin poika jopa yöksi tarhaan eilen. Asiaa auttoi kenties se, että minulla paloi hermot Aslakiin. Aslak on tässä parin viikon aikana yksin ollessaan tuhonnut vaikka mitä, mm. pannunalunen, leikkuulauta, puulasta ym. Viikko sitten pelkäsin, että Aslakille tulee suolitukos tai suoli puhkeaa, kun oli taas sellaista tavaraa pistänyt menemään naamaansa, että henkihän siinä olisi voinut lähteä. Lopulta herra kuitenkin seuraavana aamuna oksenteli ulos muovia ja foliota ja ulostikin normaalisti. Eilen söi minun dipit, kun selkäni käänsin, joten vein lopulta Aslakin tarhaan. Sinne jäi huutamaan. Toivottavasti naapurit arvostivat... Yön me ainakin saimme nukkua rauhassa. Emme kuulleet sisään meteliä. 

Kävimme Aslakin kanssa keskiviikkona näyttelytreeneissä. Aslak sai jopa juoksua harjoitella. Hieman lennokasta meinasi olla. Ja murina hampaita katsoessa jatkui edelleen. Aslakille oli hyvää treeniä juosta, kun uroksia meni edellä ja takana. Ja seisotinkin urosten välissä. Kaikki on hyvin niin kauan kuin pidän namia Aslakin edessä. Kun nami häviää, toiset koirat kiinnostaa enemmän. 

Tiistaina olisi taas treenit ja keskiviikkona mätsäri, johon olisi tarkoitus mennä kokeilemaan Aslakin kanssa. Treeneihin yritän miehen suostutella mukaan. Olisi muutama asia, joita haluaisin kokeilla Aslakin kanssa murinaa vähentääkseni. 1. Joku toinen handlaa kuin minä. Aslak kunnioittaa miestäni enemmän kuin minua ja mietin murisisiko Aslak, jos mies handlaa. Ja sama, muriseeko, jos joku muu kuin me handlaa. 2. Pet Corrector. Totesin miehelle, että minkä ihmeen takia emme ole ostaneet kyseistä tuotetta aikaisemmin. Rikille oli oikein oiva koulutusmenetelmä, vaikka Adalle ei toiminutkaan. Mutta nyt kokeillaan Aslakille. Tietysti pitää ottaa huomioon, että näyttelytreeneissä on muita koiria, joten pitää mennä hieman sivummalle sitä kokeilemaan. 3. Entä jos Aslakia seisottaessa käyttääkin apuna lelua? Kokeiltiin kotona kissojen hiirilelua, joka vinkuu. Aslak innostui todella paljon. Kokeillaan, mitä tapahtuu näyttelytreeneissä.

Kokeiltiin Aslakin kanssa keppien pujottelua ihan tälleen kotosalla. Kovalla harjoittelua vaatii, mutta jospa joskus saisin jonkun meidän koiran kanssa agilitya harjoiteltua enemmänkin. Adankin kanssa kokeiltiin, mutta oli kenties hieman liian innokkaana mukana, kun ei keskittymiskyky meinannut riittää.

Riki 3 v.

Otettiin toissailtana seisomiskuvia meidän koirista. Edelleen ollaan sitä mieltä, että Riki on todella fiksu koira, mutta seisoa se ei osaa. Ada taas on menestynyt näyttelyissä, vaikka seisookin välillä ihan miten sattuu ja kulmaukset ovat mitä on. Mutta Aslak osaa seisoa hienosti, vaikka sitä ei ehkä olisi osannut kuvitellakaan. Pari viikkoa Kuopion näyttelyyn aikaa. Pitää treenata vielä paljon tässä parin viikon aikana. 

Korvat jäi puuttumaa. :) Ada karvattomana 20 kk

Aslak sai eilen tottua tarhassa oloon aivan yksinkin. Otettiin Riki ja Ada uimaan mukaan. Aslak ulvoi todella paljon, kun tajusi yksin jäävänsä. Naapuri jo tuli ikkunaan tuijottelemaan. Mutta me vain pakattiin toiset koira autoon ja lähdettiin. Nopeasti Aslak hiljeni. En tiedä, minkälainen meteli on ollut, kun rannalla oltiin, mutta rauhallinen Aslak oli, kun kotiin tultiin. 

Aslak 13,5 kk

Riki nauttii rannalla olosta, mutta Adaa on todella vaikea veteen saada. Kerran Ada loikkasi Rikin perässä veteen, mutta taisi itsekin hieman järkyttyä kuten mekin. 

Aslakin sosiaalistamista

Pahoittelen kuvatonta päivitystä...

Viime aikoina päivitykset tuntuu aina liittyvän tavalla tai toisella Aslakiin. Ja tunnustan kyllä, että Aslak on saanut tällä viikolla eniten huomiota kolmen koplasta. Liittyen jo pelkästään siihen, että Aslak kulkee melkeinpä joka paikkaan meidän mukana anturavamman vuoksi ja Aslak yksinkertaisesti kaipaa eniten koulutusta. 

Tänään on ollut Aslakille sosiaalistumisen päivä. Ensin mentiin miehen veljen luokse, joka siis omistaa ranskiksen, josta olen ennenkin kertonut tässä blogissa. Aslak oli sisällä koko ajan hihnassa, kun ei tötteröä mukana ollut ja ettei tappelua heti tule ranskiksen kanssa. Noin tunti meni siihen, että koirat kyräilivät toisiaan ja välillä piti yrittää toistensa päälle käydä. Lopulta kuitenkin varovasti laskettiin koirat lähemmäksi toisiaan ja haistelujen kautta olisivat mielellään leikkiinkin ryhtyneet! Mutta kun ei Aslak saisi hirmuisesti riehua, joten leikit jäivät nyt leikkimättä.

Kävimme myös näyttelytreeneissä. En todellakaan tiennyt, mitä odottaa, koska Aslak ei ole saanut liikuntaa, joten hieman  ylikierroksilla odotin Aslakin olevan. Aslak oli kuitenkin alusta asti todella rauhallinen! Varmaan oli ranskiksen kanssa kyräily ollut jo rankkaa ja lisäksi päivä yllättäen lämpeni todella kuumaksi. Aslak seisoi hienosti, eikä toiset koirat kovinkaan paljoa kiinnostaneet Aslakia. Kerran ärähti eräälle koiralle, joka meinasi hieman riehaantua leikkimään. Mutta muuten ei toisille koirille ollut vihainen. 

Kuitenkin hampaiden katsominen oli Aslakille haasteellista edelleen. Aina, kun joku kuonosta otti kiinni ja hampaita rupesi katsomaan, Aslak murisi. Kokeilimme ilman namia ja namin kanssa. Ilman namia murina vain yltyi. Lisäksi, kun eräs pallitkin tarkasti, ärähti Aslak kovasti. Muuten sai kyllä käydä koiran läpi, mutta pallit ja hampaat oli herkät paikat. Ihan sama kuka katsoi, mies tai nainen. Ja kuitenkin vaikka sama henkilö oli saanut murisevan vastaanoton hampaita katsoessa, kun Aslak seisoi asennossaan, Aslak hyppäsi lopussa saman henkilön rintaa vasten helliteltäväksi ja silloin sai kuonosta silitellä ja hampaatkin katsoa. Monet epäili, että noinkohan Aslakia olisi joskus kaltoinkohdeltu. Samaa olemme joskus itsekin miettineet, kun mies heilautti olalleen jotain (olikohan takki tms) ja Aslak reagoi jännästi liikkeeseen. Mutta pitää nyt vain kovasti treenata ja saada positiivisia kokemuksia. Kotona ei ole ollut ongelmia hampaiden katsomisen suhteen. Kuka tahansa on saanut katsoa Aslakin suuhun. Mutta jostain syystä, vaikka nyt ei muuten jännittynyt ollutkaan, edelleenkään näyttelytreeneissä Aslak ei murisematta hampaita antanut katsoa. Joka kerta hampaat katsottiin, mutta ei ilman murinaa. 

Kävimme myös miehen työkaverin naisystävän mökillä pyörähtämässä. Siellä oli leikattu amstaffiuros. Hetken annettiin tutustua, kun molemmat oli hihnassa ja Aslak oli jo leikkiin ryhtymässä, mutta annettiin amstaffin kuitenkin jäädä omiin oloihinsa, kun Aslakia ei kuitenkaan olisi voinut irti laskea ja kukaan ei varmaan olisi jaksanut vahtia, josko tappelua tulisi. Kerran ärähtivät hihnassakin, mutta muuten ei mitään ihmeempää ollut. Aslak kuitenkin sai taas tutustua uuteen ympäristöön, uusiin ihmisiin ja lapsiakin paikalla oli. 

Nyt on Aslak todella väsynyt koira. Ei jaksa paljoa reagoida, jos ohi kävellään. Eli vaikka fyysisesti ei tehty mitään rankkaa, oli tänään psyykkinen rasitus Aslakille suuri. Jatketaan samalla tavalla. Olen itsekin nyt kesälomalla ja tarkoitus olisi tutustuttaa Aslakia muihin uroksiin seuraavan neljän viikon aikana paljon ja käydä kaupungissakin tutustumassa vieraisiin ympäristöihin.

Antura näyttää jo paranemisen merkkejä. Haava on siisti ja ilman antibiootteja on selvinnyt. Keskiviikona ensimmäisen kerran Aslak oli ilman sidettä. Ulos laitetaan tarpeen mukaan pussi tossun sisään, jos märkää on. Ja sisällä Aslakilla on tötterö päässä. Toivotaan siis, että päästään Kuopioon lähtemään neljän viikon päästä. Treeniä kaivataan, mutta onneksi nyt on antaa aikaa. 

Näyttelytreeniä

Käytiin kesäkuun lopulla tuttujen kesken näyttelytreeneissä Aslakin kanssa. Eihän se ihan putkeen mennyt. Alkuun Aslak oli jopa rauhallisemmin kuin mitä Ada yleensä alkuun on. Tietenkin olisi halunnut toisia tervehtiä ja yritti pomppia, mutta helpompi Aslak on pitää aloillaan Adaan verrattuna.

Mutta taidettiin saada lähinnä Aslakille pelkääjiä... Tai ainakaan ei faneja saatu. Alkuun jäätiin Aslakin kanssa hieman sivumpaan katsomaan ja rauhoittumaan. Kun vihdoin uskaltauduttiin toisten joukkoon ja letkan etumaiseksi, koska Aslak on porukan nopeimpia, meinasi Aslak rähinät aloittaa. Saatiin kyllä juoksettua ihan ok rinkiä toiset perässä, mutta seisoessa kääntyili koko ajan takana seisovien puoleen ja murisi. Ja kun kokeiltiin juosta pareittain edestakaisin, olisi Aslak mieluiten hypännyt toisen kimppuun. Jätettiin kuitenkin väliä toiseen koiraan heti alkuun, koska Aslak niin kuumana oli muutenkin käynyt. 

Hampaita ei Aslak antanut katsoa ilman murinaa. Mielellään antoi ihmisten tulla lähelle ja koskea, mutta kuonosta kiinni ottaessa aloitti murinan. Saman teki eri henkilöille. Muuten ei ole ikinä ollut hampaiden katsomisessa ongelmaa. Eläinlääkärikin sai sunnuntaina katsoa Aslakin hampaat ilman murinoita. Mutta silloin treeneissä kävi ilmeisesti niin kuumana, että ei sitten millään... 

Puolisen tuntia treenailtiin kunnes otin Aslakin sivuun seurailemaan. Rauhoittui lopulta ja malttoi jopa keskittyä minuun ja nameihin, eikä vain muihin koiriin. Lopuksi käveltiin vielä edestakaisin toisten ohitse ja melko hyvin keskittyi minuun. Pari kertaa piti vielä kokeilla ja kun toiset palkitsivat omia koiriaan leikillä, Aslak kuumeni taas. 

Ja nyt kun Aslakin tassulle kävi mitä kävi, aiotaan keskittyä siihen, mihin pystytään treeneissä. Eli sosiaalistamiseen. Katsellaan jokos saadaan treenit tälle viikolle vielä järjestymään ja päästäisiin häiriötä harjoittamaan. Lisäksi mietittiin, että kokeiltaisiin tuttujen uroksien kanssa, miten tulee toimeen. Irti ei voi Aslakia tällä hetkellä laskea, mutta pienten kävelylenkkien muodossa kokeiltaisiin toimeen tulemista. 

Mutta katsellaan nyt, että päästäänkö edes Kuopion näyttelyyn. Tuntuu niin epävarmalta, että noin iso haava paranisi kuukaudessa. Tai no, iso ja iso. Ei se kaikkien mielestä iso tai kauhean näköinen ole. Itseä lähinnä vain hirvittää.