Joensuu KR 29.5.2016

Tänään suuntasimme heti aamusta Joensuun raviradalle Aslakin kanssa. Olimme hyvin rentoutunein tunnelmin liikkeellä ja minulla olikin suunnitelmissa näyttää Aslakin hampaat itse tällä kertaa. Aslak oli myös rento kaveri ja sain keskittymään hyvin minuun, vaikka treenatessa ympärillä olikin muita ja välillä meinasi kiinnostaa rähinän verran esimerkiksi lähellä oleva harmaa norjanhirvikoira. Mutta malttoi kuitenkin nopeasti taas keskittyä minuun.

Aslak esiintyi taas kerran hyvin. Tuomari antoi minun näyttää hampaat, eikä Aslak kertaakaan murissut tuomarin tutkiessa. Juokseminen meinasi mennä penkin alle, kun kaveri seisoi kehän laidalla ja mielellään olisi Aslak toisen luokse mennyt. Kolme kertaa juoksimme kehän ympäri ja joka kerta kaveri olisi kiinnostanut ihan liikaa. Sama tilanne oli edestakaisen juoksun aikana, kun juuri vastakkaisessa kulmassa tämä kaveri oli. 

Tuomari Anneli Pukkila: 

"3 v. Tänään ei parhaassa karvassa. Hyvä pää, kaula ja ylälinja. Kevyt raajaluusto. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä häntä. Liikkuu melko hyvällä sivuaskeleella. Hyvin edes-takaisin."

ERI AVK1

Eli todella hyvin meni Aslakilla! Tuomari vielä tuli selittämään, miksi ei tänään SA:ta antanut ja syynä oli turkki ja olisi toivonut hieman voimakkaampaa raajaluustoa. Rupesi vaan tuomariakin hieman hymyilyttämään, kun totesin, että tää on oikein hyvä näin! :) Loppujen lopuksi, jos Aslak olisi SA:n saanut, olisi myös SERTi tullut, koska toinen uros sai EH:n. Mutta olen todella tyytyväinen ERIin karvattoman koiran kanssa! Ja ottaen huomioon, että koko kevät ollaan menty H:n kera murisemisen takia. Nyt siis aion jatkossa näyttää hampaat itse. Mutta seuraava koitos olisi vasta elokuussa Sawo Show. 

Joensuu KV 28.5.2016

Olipa hieno näyttelypäivä tänään Joensuussa! Menestystä ei meille tullut, mutta silti olen tyytyväinen meidän koirien suoritukseen. 

Olimme taas hyvissä ajoin paikalla ja oli mukava jutustella muuttikansan kanssa! Ada tottakai hötkysi paikalle päästyämme todella kovasti ja miehellä meinasi hermot mennä neitiin, kun yritti roikkua hihnan päässä. Aslak oli rauhallisempi niin kauan, kunnes ei tullut vastaan ketään väärää tyyppiä. Häkistä yritti kurkkia ympärilleen ja äristä ohikulkijoille, mutta rauhoittui kuitenkin myös hyvin häkkiin normaalilla Aslak tyylillä irvistellen ja kuperkeikkoja tehden.

Kehässä Aslak käyttäytyi moitteettomasti ja keskittyi hyvin minuun. Tuomarille hieman murisi hampaita katsoessa, mutta ei kuulema kehän laidalle kuulunut. Tuomari kävi arvostelua lausumassa välillä ja tuli takaisin pohtien, pystyyköhän vielä koskemaan Aslakiin. Sitten Aslak tekikin sen, mitä ei yleensä tee eli murisi, kun tuomari aloitti käymään läpi rintakehän kohdalta. Aslak lopetti murinan nopeasti, kun kiinnitin taas huomion muuhun. 

Hienosti meni Aslakille esiintyminen muuten ja hyvän arvostelunkin sai. Aslak olisi ilmeisesti muuten saanut EH:n, mutta tuomari totesi minulle ääneenkin, että murina tiputtaa palkintosijaa. MUTTA ensimmäistä kertaa tuomari totesi myös, että eihän Aslak vihainen ole, mutta haluaa vain asiansa kertoa. Ikävä kyllä se ei silti saisi sitä tehdä. Tämä murina on aiheuttanut somessa paljon keskustelua ja monet ovat sanoneet, että eipä se tuomari voi tietää, tekeekö koira muuta kuin murisee. Kuitenkin olen itse ollut aina sitä mieltä, että tuomarilla on sen verran yleensä kokemusta koirista, että pitäisi osata koiria tulkita etenkin onko koira vihainen vai ei. Nyt löytyi tuomari, joka osaa havainnoida koiraa! Ja se on Harry Tast!

Tuomari Harry Tast:

"Rungossa oikeat mittasuhteet, mutta siitä puuttuu leveys ja syvyys. Tasapainoinen selkä ja niskalinja. Hyvä häntä. Hyvä pään muoto. Hyvä asentoiset korvat. Raajoissa hyvät kulmaukset. Ei nyt parhaassa turkissa. Liikkeet säännölliset, mutta jäävät lyhyiksi. Käsittelyssä murisee, mikä pudottaa palkintosijaa." Merkintä kuitenkin kohdassa käsiteltävissä. 

AVO H

Adallahan meni kehän reunalla juoksuharjoittelut hyvin ja odotti vuoroaan rauhallisesti. Seisomisessa totesin, että ei malta olla paikallaan, jos pidän namia esillä, joten pidin vain kättä Adan edessä tai välillä heilutin namipussia, jotta malttoi keskittyä. Juoksuhan ei kehässä mennytkään ihan niin putkeen kuin harjoitellessa. Höyryveturi paineli taas eteenpäin ja edestakaiset liikkeet piti ottaa uudestaan, kun hieman pomppimiseksi meni ensimmäisellä kerralla. 

Aslakilla oli oikein pitkä hyvä arvostelu H:n maininnalla kuitenkin. Adalla arvostelu oli lyhyt, eikä siinä montaa hyvää sanaa ollut. Paljon oli jäänyt tuomarilla arvosteluun mainitsematta. Esimerkiksi harjoitusarvostelijalle kertoi, että Adalla on erittäin hyvä pää, juuri oikeanlainen malamuutin pää. Mutta tätähän ei kyllä ikävä kyllä ollut mainittuna missään. 

Tuomari Harry Tast:

"Hieman korkearaajainen ja ilmava kokonaisuus. Kaunis kaula. Tilava, hieman tuhdissa kunnossa oleva runko. Hyvä raajarakenne. Tiivis hännän kaari. Kyynärpäiden tulisi olla tiiviimmät liikkeessä."

ERI VAK2

Tuomari antoi vain luokkavoittajille SA:t eikä välttämättä silloinkaan. Olen tyytyväinen Adan valioluokan ERI linjaan, joten myös ilman SA:ta olen tyytyväinen. :) 

Saa tulla moikkaamaan!

Ollaan viikonloppuna Joensuun koiranäyttelyssä. Molempina päivänä meidät löytää muuttikehältä. Lauantaina siis olemme paikalla noin klo 11 alkaen malamuuttikehän loppuun asti (ainakin) ja sunnuntaina kehä alkaakin heti yhdeksän jälkeen, joten olemme paikalla viimeistään klo 8.30 ja tuolloin päivä onkin todennäköisesti lyhyt. Eli olemme paikalla todennäköisesti vain malamuuttikehän aikaan. 

Saa siis tulla moikkaamaan! Lauantaina meillä on mukana Aslak sekä syksylle suunnitellun pentueen emä Ada. Sunnuntaina mukana on vain Aslak. Nykikää hihasta, koska oma havainnointikyky on välillä mitä on. :) 

Tappelu!

Pitkästä aikaa meillä otettiin yhteen pari viikkoa sitten! Olin itse kuistilla, kun kaikki kolme leikkivät pihalla. Yhtäkkiä äänensävy muuttui ja juoksin vauhdilla pihalle, nappasin katuharjan mukaan ohikulkiessani ja löysin RIKIN ja ASLAKIN tappelemasta Adan vain katsellessa vierestä! 

Ei ollut harjasta paljoa apua, enkä tietenkään tajunnut käydä hakemassa muutaman metrin päästä puutarhaletkua vaan otin Aslakia lonkista kiinni ja yritin potkia Rikiä kauemmaksi. Jalassa oli toki vain crocksit ja nekin lensivät jalasta, kun lenkin itse pyllylleni kuoppaan. 

Kohtapa nuo jo lopettivat ihan itse tappelun minun edelleen istuessani siinä montussa Aslakin takapuolesta kiinni pitäen... Ja tappelun päätteeksi Aslak istahti minun syliini ja kääntyi olkansa yli minua läähättäen katsomaan.

Koirille ei onneksi käynyt kuinkaan. Lähinnä omat jalat oli naarmuilla, kun Aslak sai potkittua minua. Ja vaalenharmaat housut olivat ruskeat hiekasta... Sen jälkeen ei ole ollut mitään. Paitsi Adalla on valeraskaus ja neiti vinkuu ja äksyy välillä pojille. 

Match show 21.5.2016

Kävimme Aslakin kanssa lauantaina testailemassa Aslakin reaktioita taas uudessa ympäristössä. Sain Aslakin alkuun pysymään todella hyvin kontaktissa minuun. Monet koirat olisivat kiinnostaneet, mutta paria rähinän alkua lukuunottamatta sain Aslakin hienosti pidettyä kontaktissa minuun. Paikalla ei ollut kovin paljoa porukkaa, mutta kuitenkin ihan mukavasti häiriötä ja saimme rauhassa treenailla Aslakin ongelmakohtia. 

Aslakia meinasi häiritä erään pienen terrierin vinkuminen, mutta sain pidettyä Aslakin rauhassa ja saivat lopulta hieman tutustuakni toisiinsa. Leikkimäänhän olisivat vain lopulta halunneet! Terrierin omistavat katsoivat kummissaan, kuinka hyvin Aslak pysyi kontaktissa minuun, kun pyörittiin hieman ympärikin joidenkin koirien ohi mennessä. 

Aslak käyttäyi kehässä hienosti ja juoksemistakin yritin rauhoittaa jättämällä runsaasti väliä edellä juoksevaan. Aslak olikin melkoinen kehäkettu. ;) Aslak seisoi hienosti, kuten aina. Tuomari kysyi haluanko, että Aslakilta hampaat katsotaan(?!), jota olimme siis lähinnä harjoittelemaan menneetkin ja selitinkin asian tuomarille. Aslak käyttäytyi edelleen suht hienosti ja piti todella vähän ääntä hampaita katsottaessa. Aslak sai punaisen nauhan! Ja luokassa ei ollutkaan kuin kaksi koiraa, joten kumpikin oltiin luokkavoittajia. 

Jäätiin siis odottelemaan BIS-kehää. Veteraaneissa oli myös vain kaksi koiraa, mutta pennuissa ja aikuisissa oli hieman enemmän. Juoksimme BIS-kehässä ensimmäisenä, koska isot ja pienet juoksutettiin erillään. Sekä siniset ja punaiset olivat yhtä aikaa kehässä ja koiria oli kuusi jäänyt paikalle. Taas eräs bokseri meinasi kiinnittää liikaa Aslakin huomiota, mutta hienosti sain edelleen keskittymään minuun ja Aslak olikin BIS2! 

BIS1 oli kultainennoutaja, nuorin osallistuja pentuluokasta. Ja jostain syystä Aslak ei tykännyt pennusta yhtään! Pyysin kokeilla vielä lopuksi, jos Aslak olisi suhtautunut paremmin pentuun, mutta taas kerran Aslak hyökkäsi päälle... Kylläpä hävetti... Pienelle pennulle rähisi... Vedin Aslakin tilanteesta nopeasti pois ja lähdettiin kotiin. 

Näyttelykoulutus osa 3 ja osa 4

Voikin olla elämä välillä niin kiireellistä, että ei vain ole aikaa kirjoittaa tekstiäkään otsikkoa pidemmälle. Viime viikolla olisin kirjoittanut Aslakin näyttelykoulutuksesta, mutta ehdimme jo käydä neljännenkin kerran, joten kirjoitankin tähän nyt kootusti, miten edettiin. Nythän siis koulutukset ovat tältä keväältä ohi ja seuraava koitos on tulevan viikonlopun Joensuun näyttelyviikonloppu. 

Viimeiset kerrat Aslak oli melkoinen räyhääjä. Osa 3 meni räyhätessä saksanpaimenkoiralle ja collielle (jotka kyllä räyhäsivät myös Aslakille ja hieman toisilleenkin). Osa 4 meni räyhäämisen osalta hieman paremmin, kun yritin entistä enemmän ennakoida ja nameilla ohjata Aslakin kiinnostusta toisista koirista takaisin minuun. Suomenlapinkoirapentu meinasi oli Aslakille herkkä paikka, mutta kertaakaan en antanut räyhätä sille ja vaikka pari muuta keskenään räyhäsivät ja Aslakia meinasi kiinnostaa, sain käännettyä mielenkiinnon nopeasti takaisin minuun. Osa 3:ssa saimme kuitenkin todella hienon onnistumisen, kun oli harjoitus, jossa kolme muuta koiraa (myös se saksanpaimekoira) seisoivat parin metrin päästä meistä suoraan meihin tuijottaen. Aslak seisoi kuitenkin kylki edellä muihin. Tehtävänä oli kiertää nämä kolme koiraa ympäri siten, että Aslakin keskittyminen ei herpaantuisi. Suoritimme tehtävän erinomaisesti! Kouluttaja käski vielä toisenkin kierroksen mennä, kun Aslak oli niin hyvin minuun keskittynyt. 

Vauhtia vain näillä viimeisillä kerroilla Aslakilla on riittänyt ja toisten perässä juoksemisesta on tullut taas haasteellista... Edellä mennessä juoksu sujuukin paremmin. 

Ja pikkuisen Aslak sanoi kouluttajille mielipiteensä hampaita katsottaessa, mutta todella hiljaisesti ja lyhyesti. Toinen kouluttaja oli edelleen sitä mieltä, että ongelma olisi lähinnä tuomareilla. Tuomareiden tulisi vain itsevarmasti tulla Aslakin luokse yhtään epäröimättä, jotta Aslakille tilanne olisi helpompi. Aslak on todella herkkä havaitsemaan toisten tunnetilat ja reagoi niihin todella herkästi. Pitää vain ottaa viikonloppuna todelliset herkut mukaan, jotta malttaisi vielä paremmin keskittyä minuun ja jos juostessakin unohtaisi muut koirat.

Agilitya Adan kanssa osa 2

Sunnuntaina oli siis agilityn toinen osa. Tällä kertaa meillä oli nakit mukana ja mielenkiinto pysyikin hienosti koko treenin ajan. Treeni eteni taas kolmen pisteen kautta, vartti treeniä ja vartti taukoa periaatteella. Joka pisteellä kävimme samoja esteitä kuin lauantaina, mutta 2-3 estettä kerrallaan. Ohessa Jari Lukkarisen otoksia kummaltakin päivältä. 

Kokonaisuutena päivän suoritukseksta voisin sanoa, että Ada on taitava agilitykoiran alku. Saimma palautettakin, että meidän tulee jatkaa harrastusta Adan kanssa. Nyt pitäisi vain päättää seura ja lähteä hakemaan alkeiskurssille. 

Lähinnä suurin puute on oma kyky ohjata. Ohjaan väärään aikaan ja liikaa hötkyillen niin sekoitan Adan toimintaa. 

Ada oli helposti hallittavissa. Pysyi lähellä ja tajusi, että nameja saa muualtakin kuin minulta, joten tarvittaessa oppi hiljalleen irrottautumaan minusta ja pystyi suorittamaan esteet ennakkoluulottomasti ja todella innokkaana! 

Muut esteet Ada suoritti erinomaisesti, mutta pujottelussa Ada yritti päästä nopeinta reittiä nameille. :) 

Agilitya Adan kanssa osa 1

Adan kanssa osallistumme agilityn koulutusohjaajien peruskoulutuksen demokoirakoksi. Tänään oli ensimmäinen kerta. Koulutukset kestävät joka kerta kolme tuntia. Tänään kävimme ensin puolisen tuntia läpi esteitä ja niiden tekemisen periaatteita ilman koiria. Sen jälkeen aloitimme treenaamaan eri pisteillä. Pisteitä oli kolme ja joka pisteellä kolme estettä. Treeniä oli 15 min, jonka jälkeen 15 min tauko. 15 minuutin aikana kävimme jokaisella pisteellä yhden esteen. 

Esteitä oli viisi hyppyestettä (mm. aidat, rengas ja muiden nimiä en muistakaan), A-este, puomi, keinu, pujottelua ja pari tunnelia. En oikein tiennyt, mitä Adalta odottaa. Lähinnä vain ehkä odottelin, että Ada kieltäytyy tekemästä esteitä, eikä malta kiinnostua tarpeeksi tekemisestä. Adalla meni kuitenkin hyvin!

Ihan ensimmäinen este oli A-este. Ada ei ollut alkuun kovinkaan kiinnostunut esteelle menemisestä ja tarvitsi muutaman kerran, että lopulta meni epäröimättä esteen läpi. Samoin kävi muillakin esteillä ja viimeisenä oli keinu, jonka suorittamista epäilin kovasti, mutta sekin meni hienosti! Siinä ohjaajat kuitenkin laittoivat pöydän toisen reunan alle ja laskivat itse varovasti keinun alas, jotta koira ei säikähtäisi heti alussa. Ja tunnelin Ada muutaman kerran jälkeen suoritti niin hienosti, että en ehtinyt edes kutsua toisessa päässä, kun Ada jo oli tulossa tunnelia läpi! 

Yksi kotiläksy saatiin: lähettämisen harjoittelua. Adan aidoilla yritin lähettää namialustalle, mutta kerran teki jopa sen, että hypyn jälkeen kiersi aidan ja tuli minulta pyytämään namia. Tämä kyllä helpottui, mitä pidemmälle koulutus eteni este esteeltä. 

Huomenna uudestaan! 

Näyttelykoulutus osa 2

Maanantaina kävimme Aslakin kanssa näyttelykoulutuksessa. Silloin paikalla oli vähemmän koiria ja kaksi kouluttajaa. Porukka jaettiin kahteen porukkaan koirien koon mukaan. Aslak oli isojen porukassa ja oli eri kouluttajan kanssa kuin ensimmäisellä kerralla. 

Tämän kouluttajan kanssa kävimme läpi näyttelyn kulkua ja treenasimme juoksemista ja seisomista sekä toisten koirien sietämistä lähellä. Juoksimme ympyrää kaikkien kanssa sekä yksin suoraan ja kolmiot. Aslakin kanssa juokseminen sujui taas hyvin. Ainut vaan, että Aslak otti silmätikukseen erään partacollien ja sen juostessa edellä Aslak vain rähisi, joten otin sen sivummalle. Kävimme läpi kouluttajan kanssa Aslakin vihaa kyseistä koiraa kohtaan. Hän totesi lähinnä, että koska kyseessä on alkukantainen koira, tulee sen eleitä tarkastella aivan eri tavalla kuin esimerkiksi seurakoiran. Lisäksi partacollien omistaja oli myös keskustelussa mukana ja kävi ilmi, että se oli Aslakia vanhempi uros. Ja vielä lisäksi, Aslakia saattoi toki myös häiritä, ettei partacollielta näe eleitä ja ilmeitä karvoista johtuen samalla tavalla kuin muilta. 

Aslak sai taas valtavat kehut siitä, miten hienosti Aslak seisoo. Kouluttaja hyvin vähän kävi läpi koiria ja katsoi hampaita, mutta aivan lopuksi pyysin vielä käymään Aslakin kunnolla läpi. Hän itsekin totesi, että onkin hyvä käydä vielä Aslak läpi, kun on tunnin käynyt kierroksilla. Nytkin partacollie jäi katselemaan sivummalle n. viiden metrin päähän, mutta tällä kertaa ei Aslakia asia häirinnyt. Aslak vain seisoi, eikä jalkakaan liikahtanut, kun kouluttaja pitkän aikaa kävi Aslakia läpi. Hampaita katsoessa kerran pikkuisen ja lyhyesti murahti, mutta muuten Aslak ei sanonut tällekään kouluttajalle oikeastaan mitään. 

Seuraavalle koulutuskerralle emme pääse, koska meillä on Adan kanssa uusia tuulia harrastusten suhteen, mutta ensi viikon torstaina olisi tarkoitus mennä ja viikonloppuna olisikin mätsäri, jonne ajattelin mennä myös Aslakin kanssa. Sitten olisi vielä mahdollisesti yksi koulutuskerta ennen Joensuun näyttelyä. Että jännitys tiivistyy, mitä Aslakin kanssa tapahtuu... 

Ada kylässä

Ada pääsi eilen mukaamme kaverin tupareita viettämään. Tiedossa oli, että paikalla on muitakin koiria, pentuja lähinnä. Paikalla oli kuitenkin vain yksi koira Adan lisäksi. Tytöllä oli ikää kuusi kuukautta ja tunnustan kyllä, että en todellakaan muista, minkä rotuinen on! Ei ole saksanpaimenkoira, vaikka siltä kovasti näyttääkin. 

Adan otin autosta ulos hihnassa. Hieman pentu säikähti, kun tuli luukulle asti nuuhkimaan ja sitten yhtäkkiä pomppasi Ada ulos autosta. Hetken saivat tuttavuutta tehdä pentu vapaana ja Ada hihnassa, mutta kohta laskin jo Adan vapaaksi. Aivan, vapaaksi! Aitaamattomalla alueella! Olimme siis kaukana kaikesta ja Ada on näistä meidän kolmesta ainoa, kenet uskallan edes ajatella laskevani vapaaksi aitaamattomalla alueella. Nyt pääsimme testaamaan, onko Adaan luottamista ja onhan se. Ada oli hienost koko ajan lähistöllä, ja jos meinasikin johonkin nurkan taakse mennä, tuli kutsuttaessa luokse. 

Ada leikki hienosti pennun kanssa jopa pallolla! Pennun omistaja heitteli koirille palloa ja Ada ärähti vain, kun pentu jäi odottamaan Adan takaisin tulemista ja juoksi päin. Mutta nätisti Ada vain ärähti ja jatkoi matkaa. Ada joutui pennulle ärähtämään myös illalla, kun oltiin sisällä ja Ada yritti makoilla rauhassa minun vieressäni lattialla, mutta pentu oli sitä mieltä, että voisi leikkiä. Ada murisi ja näytti hampaitaan, jolloin pentu hyvin tajusi jättää Adan rauhaan. 

Ada sai paljon hellyyttä kaikilta vierailta. Jokainen vuorollaan ihasteli ja silitteli Adaa. Sain monelle kertoa alaskanmalamuuteista ylipäätään ja kerroin myös paljon kaikista meidän koirista. 

Olimme kotiin lähdössä pimeällä ja Ada lähti talon vierustaa juoksemaan aivan yhtäkkiä ja pentu perässään. Ada kuitenkin kääntyi, kun komensin takaisin ja pentu juoksi perässä. Ada rupesi tuijottamaan metsään ja säkä pystyssä murisi samalla. En tiedä, mitä siellä oli, mutta laitoin Adan hihnaan ja suosittelin pennunkin ottamaan sisälle. Ettei vain kumpikaan olisi mitään hullua keksinyt... Kuulema pari karhua pyörii ympäristössä...

Näyttelykoulutusta osa 1

Kävimme Aslakin kanssa näyttelykoulutuksessa keskiviikkona. Pidin Aslakin koko ajan tietoisena, että minulla on nameja, mutta silti hieman piti ärähtää muille koirille. Toki myös uteliaana ja innostuneena seuraili muiden touhuja. Sai Aslak tehdä hieman tuttavuuttakin parin koiran kanssa ja ihan hyvin suhtautui toisiin. 

Koulutuksessa oli useita koirakoita ja vain yksi kouluttaja, joten hieman oli odotteluakin. Oli todella kuuma, mutta silti Aslak jaksoi keskittyä hyvin. Välillä annoin vain haistella ympäristöä ja makoilla levätäkseen. Juoksimme ympyrää kaikki yhtä aikaa ja seisottaessa kouluttaja kiersi jokaisen koirakon luona ja kävi koiran läpi. Tätä tehtiin useampaan kertaan. Jokainen sai myös vuorollaan juosta kolmion ja edestakaisin. Kouluttaja antoi myös vinkkejä, kuinka esittäisin koirani paremmin. Minulle esimerkiksi vinkkasi, että pitäisin namikättäni hieman alempana, koska kun koiralla on hyvä rintakehä, ei sitä kannata turhaan piilottaa, kun koira nostaa leukansa kohti taivasta. 

Ensimmäisen kerran, kun kouluttaja meidän luoksemme tuli, minulla meni hetki ymmärtäessäni, että Aslak ei murahtanut kouluttajalle. Totesin ääneenkin, että eikö se sanonut mitään ja kerroin, miksi olimme paikalle tulleet eli Aslakin tuomarille murisemisen takia. Kouluttaja kävi useampaan kertaan luonamme, eikä Aslak sanonut hänelle yhtään mitään. Vasta lopussa, kun kouluttaja käveli ohitsemme ja ohimennen Aslakin päätä koski, Aslak pikkuisen murahti. Kouluttaja kuitenkin totesi, että eihän sitä oikeastaan edes murisemiseksi voi sanoa, kunhan vain totesi asiansa. 

Lopussa keskustelimme vielä kouluttajan kanssa ja hän totesi, että hänelle ei yleensä koirat murise, mutta seuraavalle kerralle on tulossa toinen kouluttaja, jos haluamme tulla kokeilemaan ja treenailemaan lisää. Lisäksi hän kertoi, että Aslakista ei näy merkkiäkään, että Aslak murahtamista pidemmälle menisi, kunhan vain on tarve ilmaista asiansa. Kunpa vain tuomaritkin ymmärtäisivät koiran eleitä yhtä hyvin, eivätkä säikkyisi niin herkkään... Kuten kouluttajakin totesi, siitä ei ole koiralle minkäänlaista apua... 

Aslak sai kuitenkin myös kehut siitä, kuinka hienosti itse asettelee itsensä hyvään asentoon ja liikkeitä kouluttaja kehui myös. 

Aslakin ja Adan treenit

Tällä viikolla olen treenannut Adaa ja Aslakia yhdessä, kun on tullut todettua, ettei kummankaan askellus ja vauhti Rikin kanssa mene yhteen millään lailla. Ensimmäinen kerta jännitti todella paljon ja mentiin heti pitkälle suoralle, jossa ei yllätyksiä pitäisi tulla. Laitoin Adan penkan puolelle, mutta ensimmäiset muutama sata metriä meni näillä kinastellessa kumpi siellä penkan puolella ihan oikeasti on, joten kokeilin siirtää Aslakin penkan puolelle ja se sujuikin paljon paremmin. 

Aslakilla oli meno päällä ja tuntui, ettei Adakaan meinannut pysyä Aslakin perässä. Ja ylämäet neiti antoi Aslakin tehdä työt. Kuitenkin Ada jaksoi juosta kotiin asti, vaikka taisi yllättää Aslakin nopea ravi neidin. Ja liikkeellehän me ei meinattu päästä millään, kun molemmat olivat niin intopiukeena lähdössä, että en ehtinyt kyytiin, kun kickbike oli nurin. Matka oli 6,45 km ja keskinopeus oli 9,86 km/h sekä huippunopeus 28 km/h. Kierrosnopeudet vaihteli 8,44-12 km/h.

Toisen kerran kävimme perjantaina ennen töihin lähtöäni lenkillä. Tällä kertaa harjoittelimme tiukkojen käskyjän kera paikallaan pysymistä ja muutamien prkleiden jälkeen kumpikin istui kickbiken edessä ja tuijottivat minua olkansa yli lähtökäskyä odottaen. Tuolloin keskittyivät paremmin itse tekemiseen, eivätkä toisilleen äksyämiseen, joten huippunopeuskin oli 42,6 km/h!! Matka oli 6,34 km ja keskinopeus 9,9 km/h. Kierrosajat vaihtelivat 8,7-12,3 km/h. 

Ensimmäisen kilometrin jälkeen Ada olisi taas kerran halunnut lähteä toiseen suuntaan, ja kun olin kolme kertaa liinan selvittänyt, talutin koirat ohi risteyksen. Tällä kertaa Aslak oli enemmän perässä vedettävä ja Ada teki todella hyvää työtä. Selkeästi Adan masennuskausi alkaa olla ohitse, kun neiti on muutenkin piristynyt huomattavasti ihan arjessakin. 

Vappumätsäri

Aslakin kanssa lähdettiin pitkästä aikaa mätsäriin treenailemaan. Periaate oli heti alkuun jo, että kokeillaan saada Aslakille hyviä kokemuksia hampaiden näyttämisestä, kun nyt ennen Joensuun näyttelyitä on todella paljon mätsäreitä ja treenimahdollisuuksia. Jos Aslakille vaikka jäisi hyvä fiilis, kun tarpeeksi monta toistoa olisi juuri ennen varsinaista koitosta. 

Aslak kävi taas hieman kierroksilla alkuun... Rähisi melkeinpä kaikille koirille, kunnes vastaan tuli kaveri kultsunsa kanssa. Ja Aslak rakasti toista heti ensi näkemältä! Leikkimään olisi vain halunnut päästä ja hieman annettiinkin siinä toisiinsa tutustua ja pomppia. Kyllähän neiti hieman hampaita näytti Aslakille välillä, mutta se ei Aslakia häirinnyt. Joitakin kertoja Aslak aivan varoittamatta ärähti ja hyökkäili muita kohti, enkä ehtinyt nähdä, mistä tilanne lähti liikenteeseen. Liekö joku vaan tuijottanut väärällä tavalla. 

Odotellessa kävi useita silittelemässä Aslakia sekä kultsua ja oli mukava taas päästä kertomaan alaskanmalamuuteista. Aslak nautti rapsutuksista taas kerran aivan valtavasti.

Kehässä Aslak keskittyi normaaliin tapaan todella hienosti ja tuomarille ilmoitin heti, että ollaan hyvää kokemusta hakemassa hampaiden katsomiseen liittyen. Tuomari kehui, kuinka saan hienosti Aslakin seisotettua ja Aslak liikkui hyvin. Ainoa, mistä tuomari sanoi oli se murina ja sanoi itsekin, että jotkut tuomarit eivät siitä tule tykkäämään, että pitäisi vaan kovasti harjoitella. Ja tämänhän jo tiesin ja totesinkin, että sitä ollaankin tekemässä. Ongelma kun tosiaan on, että voidaan vaan mätsäreissä ja näyttelytreeneissä harjoitella ja sitten on ne varsinaiset näyttelyt. Koska ongelmaa ei edelleenkään muualla ole. Aslak sai kuitenkin punaisen nauhan, koska kehäkaverin esiintyminen ei vielä kovinkaan sujuvaa ollut (paranti kyllä huomattavasti jatkossa, koska pääsi BIS-kehään). Aslakin lopputulos oli aikuisten punaisten 2! Todella hyvä suoritus, koska Aslak ei muistaakseni ole koskaan aiemmin millään tavalla sijoittunut mätsäreissä. Jatketaan treeniä ja katsotaan mitä tapahtuu. 

Vappua!

Vappuaatto oli todella aurinkoinen ja lämpöä riitti heti aamusta asti! Tälle viikonlopulle emme siksi olleet suunnitelleet minkäänlaisia vetolenkkejä vaan ihan vain pihalla vapaana olemista. Nopeasti olivatkin kuumissaan ja annettiin jäiset luut pojille tarhaan ja Ada sai vapaana pihalla olla ja nauttia luusta. Kohta meille tulikin ystäväperhe kummipoikani kanssa ja Ada sai olla grilli- ja vauvavahtina. Myöhemmin illasta tuli kaveri poikansa ja cottoninsa kanssa käymään ja Riki sai viettää aikaa heidän kanssaan. Riki ei paljoa toisesta koirasta piitannut vaan pötkötteli rauhassa, kunnes alkoi vältellä poikaa, josta ei välittänyt, kun meinasi kävellä päälle ja tökki kuonoon ja pari kertaa meinasi jopa lyödä. Murinalla Riki jo poikaa varoitteli ja itsekin tiukasti puutuin tilanteisiin. Muuten meni kyllä todella mukavasti ja rauhallisesti vappuaatto! Koirat saivat ulkona olla niin paljon päivän aikana, että otettiin koko konkkaronkka sisään yöksi. Adallakin on ihme masennuskausi loppunut ja touhuilee jo normaalisti poikien kanssa pihalla ja lenkitkin ovat olleet oikein onnistuneita. Lopuksi vielä vapun kuvasaaste.