Aslak

Aslakin meille saapumisesta tulee huomenna vuosi täyteen. Tämä vuosi on herättänyt paljon ajatuksia, uusia kokemuksia, hermoromahduksia sekä ylpeyttä omistaa niin ihana koira.

Aslak on rasavilli. Vauhtia riittää muille jaettavaksi. Poika kuluttaa niin paljon energiaa, että saisi syödä kuin hevonen. Aslak syökin meidän koirista eniten, vaikka meitä varoiteltiinkin, että Aslak lihoo herkästi. Tällä hetkellä ongelma on, että poika on todella hoikka!

Aslak ei tule toimeen kaikkien koirien kanssa, mikä onkin tuonut todella paljon muutoksia meidän elämään ja tapoihin. Vieraita koiria ei ihan noin vain meille pihaan lasketa. Koirien kanssa liikkuminen ei aina ole hirmu helppoa. Pitää miettiä minne mennään, kenen kanssa ja miten käytännössä asiat toimii. Pihan aitaamista on tullut paranneltua, kun ei poika pysy pihassa muuten. 

Omaan laumaan tutustuminen on vienyt aikaa. Alkuun kaikki meni hyvin, mutta sitten Adan juoksut sotkivat kaiken ja käytiin eläinlääkärireissuillakin. Vuodessa on kuitenkin itsekin oppinut, miten meidän lauma toimii ja pystyy reagoimaan ja puuttumaan tilanteisiin paremmin. Ja kyllähän ne nykyään toimeen tulee. Aslak on oppinut, että Ada on pomo, joten elämä on helpompaa.

Mutta kaikesta huolimatta Aslak on todella herttainen koira. Aslakin katse on jotain niin sydämen sulattavaa. Ja Aslak rakastaa ihmisiä. Ja Aslak kaipaa paljon hellyyttä. Hellyyden kautta Aslakiin saa paremmin kontaktin ja opetettua asioita. Vaikka muuten kärsivällisyys onkin mitä on ja itse kaipaa hyviä hermoja, jos jotain uutta yrittää Aslakille opettaa.

Välillä on miettinyt, että olisihan meillä EHKÄ helpompaa ollut, jos olisi pennusta asti saanut koiran kasvattaa. Olisi saanut suoraan muovattua koirasta mieleisen tavoiltaan ja laumaan tottuminen olisi ollut helpompaa. MUTTA eihän me ikinä olla liian helpolla haluttu asioita tehdä ja malamuuttien luonteen lujuus viehättää. Ja kun yksinkertaisesti Aslak on hieno koira. Aslak kiehnäytyy kainaloon ja onhan sillä niitä hauskojakin tapoja. Ja mikä vetokoira! Aslak on pieni, mutta pippurinen pakkaus.

Paljon Aslak on kehittynyt vuodessa ja paljon meillä vielä töitä on. Kovapäinen kun on. Mutta toiveet on korkealla Aslakin suhteen ja tiedän, että kovalla työllä ja kunhan Aslak hieman kasvaa, odotukset täyttyvät.

Varkaus KV 16.5.2015

Kävimme eilen Adan kanssa Varkaudessa näyttelyssä. Aslak jäi kotiin, koska on karvanlähtö vielä pahasti kesken ja on tällä hetkellä todella hoikkaa poikaa... Vuorostaan siis Aslakille aloitettiin massakuuri!

Adan kanssa sujui kaikki hienosti. On se ihan erilaista kulkea yhden koiran kanssa kuin kahden hötkyyjän. Olimme kerrankin ihan oikeasti ajoissa ja ehdittiin Adan kanssa tyhjässä kehässä vielä treenata ja lämmitellä. 

Ada siirtyi valioluokkaan, jossa esiinnyimme ensimmäisenä. Ada juoksi nätisti, seisoi melko hyvin ja hampaiden näyttäminenkin sujui itse asiassa hyvin! Hampaat näytettiin itse veriripuliepidemian takia. 

Eipähän reissussa sen kummempaa. Tuomari oli italialainen Maria Grazia Miglietta.

"2,5 years. Correct teeth. Good body. Correct head&eyes&ears. Good neck. In general, misses substance a bit. Correct front; back could be more angulated. In movement needs more power in back. Wrist a little straight & rigid."

Jääpuikon Ada ERI SA VAK4

Eli ihan hyvin neiti korkkasi valioluokan. 

Uusi aita

Vihdoin ja viimein saatiin uusi aita tehtyä. Ei siis koko pihalle vaan siihen, jonka valtio meiltä hajotti. Eli tielle päin. Kun Aslak on viime aikoina päättänyt käydä ohikulkijoita tervehtimässä, on Aslak pystynyt vain liinassa ulkoilemaan tai myöhään illalla, kun ei enää muut ulkoile. Olipa muuten iloinen poika, kun ensimmäistä kertaa pääsi toisten kanssa juoksemaan irti pihalle. Ja on testattu aidan kestävyyskin, kun Aslak on nojautunut sitä vasten haukkumaan toisille koirille. Ollaan myös treenailtu, että annetaan ohikulkijoiden rauhassa kulkea. Nameja olen tässä käyttänyt apuna. Ihan hyvin on sujunut, mutta Aslakista olen vielä varmuuden varalta pitänyt kiinni koirien mentäessä ohi. Kyllähän Aslakia kiinnostaa, mutta tällä hetkellä namit on vienyt voiton, kun olen pitänyt tiukasti kiinni.

Rally-tokon alkeiskurssi osa 6

Rally-tokon viimeinen kerta siirtyi, liittyen todennäköisesti erittäin huonoon keliin, joka tuolloin oli... Kuitenkin tällä viikolla oli lopulta se viimeinen kerta.

Emme olleet Rikin kanssa kumpikaan ihan täysillä mukana henkisesti. Keskittyminen ei kummallakaan ollut kovin hyvä. Itse unohtelin, miten liikkeet tehtiin ja esim. hyppy ja juoksu kyltillä unohdin melkeinpä joka kerta juosta hypyn jälkeen. Spiraalin vasemmalle tein ekalla kerralla pujottelutyyliin...

Mutta siis eipä Rikikään jaksanut keskittyä ja lähti toisinaan nuuhkuttelemaan toiseen suuntaan. Kääntyminen 270 astetta vasemmalle onnistui vain pari kertaa, vaikka aiemmin Riki on osannut takapuoltaan kääntää oikealla tavalla.

Eli ihan ei putkeen mennyt.

Kokeilimme uusiakin juttuja. Kyseessä oli taas ylemmän luokan liike, jossa koira lähetetään merkille, siellä odottamaan ja kutsutaan luokse, kun itse jatketaan etenemistä. Ja myös kokeilimme liikettä, jossa koira jää paikalleen istumaan ja itse jatketaan matkaa ja koira pyydetään seuraamaan ennen seuraavaa kylttiä.

Näistä liikkeistä toinen onnistuisi varmasti, kun muutaman kerran jaksetaan treenata. Tuo ensimmäinen onkin sitten toinen juttu... Kokeiltiin vasta merkin opettelua. Rikin kanssa vietiin herkku merkin luo, siirryttiin metrin päähän ja annoin käskyn merkki, jolloin sai Riki hakea namin. Lopulta siirryttiin siihen, että käskin merkille, jolloin kouluttaja heitti herkun, kun Riki merkille siirtyi. Paljon treeniä tarvitaan, mutta eipä sitä tarvitsekaan heti osata. On jo sen verran haastava liike, eikä tosiaan alokasluokan liike ole.

Mutta oli kiva kurssi. Opittiin paljon ja saatiin motivaatiota opetella lisää uusia juttuja. Ja jospa jossain vaiheessa saisi toisillekin opetettua rally-tokoa.

Tohmajärvi RN 2.5.2015 ja SUOMEN UUSI MUOTOVALIO

Eilen lähdimme taas kohti uusia koitoksia. Ja kylläpä muuten ärsytti. Aamulla oli huono olo ja vettä satoi, mistä johtuen piti ottaa särkylääkekin mennessä, kun ajaessa meinasi ruveta päätä särkemään. Kehä oli ahtaassa liikuntasalissa ja jouduimme kaukaa kävelemään. Otimme mukaan vain kangashäkin, jonka Ada hajotti hötkytessään häkissä, kun Aslakin kanssa odottelin kehään menoa. 

No joo. Eli siis hyvin alkoi. Aslakin kanssa odotellessa pari kertaa ärhenteli toisille, mutta muuten sain vältettyä kontaktin ottamista muihin. Kehäsihteeri pyysi meitä odottamaan vuoroamme kehän laidalle, jossa pidimme Aslakin kanssa pienen vakavan keskustelutuokion, että pysytään rauhallisena ja toisille ei ärhennellä.

Aslakin kanssa kaikki meni kuitenkin ihan hyvin. Tuomari ei paljoa juoksuttanut, vain edestakaiset liikkeet katsoi. Mutta muuten olikin todella tarkka. Mittasi Aslakin ja totesi Aslakin olevan keskikokoa hieman pienempi uros (62 cm). Hampaat sai katsoa rauhassa, mutta kun tuomari rupesi kallon kokoa mittailemaan, rupesi Aslak murisemaan. Tarkkaan tuomari myös karvalaadun tutki ja tunnusteli muutenkin tarkkaan. 

Arvostelu oli todella hyvä:

Tuomari Marjatta Pylvänäinen-Suorsa:

"Keskikokoa hieman pienempi, keskivahva luusto, oikeapiirteinen pää, hyvät tanakat korvat, kevyt kuono, erinomainen ylälinja, hyvä häntä, kokoon nähden riittävä rungon syvyys, selvästi nouseva alalinja, hyvin kulmautuneet keskivahvat raajat, hyvät liikkeet, hyvä karvanlaatu."

PAKKASUKON GOLDEN BEAST EH NUK1

Ja kiireellä koira vaihtamaan, kun oli vain yksi koira Aslakin ja Adan välissä. Ada oli taas hirmuinen hötkyyjä. Aslakilla oli käytössä nakit, mutta Adalle vaihdoin vähemmän maistuvat herkut, jotta ei hötkyilisi mm. hampaita katsottaessa. Niinpä niin... Seisoi kyllä suhteellisen hyvin, mutta tuomarin tutkiessa ei malttanut seisoa paikallaan ja hampaatkin tuomari sai hätäseen katsottua. Adaa tuomari juoksutti enemmän kuin Aslakia. 

Tuomari antoi Adalle ERI:n. Menimme sivummalle odottamaan, kun toista AVO luokan narttua arvosteltiin. Istuin penkille ja siinä Adalle jutustelin ja mielessä toistelin, että "anna EH, anna EH"... Ja niinhän se toinen EH:n sai! Eli Ada oli luokkavoittaja! Sijoitukset sanottuaan kysyin kehäsihteeriltä, että olikos tämä nyt tässä. Kehäsihteeri meni kysymään tuomarilta ja tuomari totesi, että SA:n saa myös! Siinä vaiheessa oli jäljellä enää valioluokan narttu, joten oli selvää, että oli lopputulos mikä tahansa, Ada saisi SERTin ja Adasta tulisi vihdoinkin Suomen muotovalio! 

Ja niinhän siinä kävi, että Ada oli PN2 ja sai viimeisen SERTin ja valioitui loistavalla arvostelulla!

Tuomari Marjatta Pylvänäinen-Suorsa:

"Hyvän kokoinen, vankka rakenteinen narttu, selvä sukupuolileima, hyvä leveä kalloinen pää, hyvän kokoiset leveä asentoiset korvat, hyvät silmät, hyvä ylälinja ja häntä, hyvä rungon syvyys ja pituus, riittävästi laskeva selkälinja, hyvä alalinja, vahvat leveät reidet, riittävät etu- ja takakulmat, erinomaiset etu- ja takaliikkeet, riittävän tehokas sivuaskel, hyvä karvanlaatu."

JÄÄPUIKON ADA ERI AVK1 SA PN2 SERT FI MVA

Kotona pojat saivat nautiskella luita tarhassa ja Ada pääsi sisään hemmoteltavaksi. Adasta otettiin valioitumiskuvat ja sai maksalaatikkokakkua. Ada on niin hieno. <3 Tätä hetkeä ollaan odotettu kovasti ja nyt se vihdoinkin tuli. Pari näyttelyä olisi vielä edessä. Ainakin Varkauteen mennään, Lieksaa vielä mietitään (ilmoittauduttu on) ja todennäköisesti Joensuuhun ilmoitetaan elokuulle KV-näyttelyyn. Sitten saa neiti jäädä kasvamaan ja katsotaan, mitä suunnitellaan neidin kohdalle jatkossa. 

Kasvattajan terveiset: