Konekarhutesti

Aslak ja Ada pääsivät eilen testaamaan reaktionsa karhua vastaan. Aslakilla testi meni odotetulla tavalla. Odotinkin, että Aslak on ärhäkkänä liikenteessä. Ja niinhän siinä kävi, että vaikka minut karhu olisi saanut syödä heti alkuun, Aslakin selviydyttyä hämmennyksestä siirtyi minun ja karhun väliin ja arvostelijakin totesi, että jos olisi pidempään jatkettu, olisi Aslak karhun kuonossa todennäköisesti kiinni ollut. Videot on linkkien takana, koska jostain syystä blogger ei halua youtube-videoitani löytää...

https://www.youtube.com/watch?v=hCf_vSwoVT4

Adan reaktiota ei osannut yhtään ennakoida. Vuoden takaiseen susitestiin verraten odotin samantyylistä reaktiota eli Ada olisi kauhuissaan. Mutta Ada yllätti. Neiti on ilmeisesti vuodessa kasvanut henkisesti niin paljon, että reaktio petoon oli aivan erilainen tällä kertaa. Karhu olisi edelleen saanut syödä minut ja neiti alkuun minua seuraili ja tuijotteli, mutta lopulta varmaan totesi, että prkl miten tyhmä akka ja alkoi itse toimimaan.

https://www.youtube.com/watch?v=_PwSsruktTw

Koirahieronta

Olen jo aikaisempina vuosina miettinyt, että käyttäisin koiriani koirahierojalla, koska kyseessä on kuitenkin vetokoirat, joilla saattaa herkästikin mennä lihakset jumiin, mikä voi vaikuttaa koiran työskentelyintoon. Nyt siis vihdoin ja viimein sovin kotikäynnin, jotta saisin kahden koiran hieronnan samalle illalle eli hierontaan pääsi Ada ja Aslak.

Kumpikin oli niin ystävällistä kuin vain osaavat olla ja nauttivat täysin rinnoin hieronnasta. Paikallaan pysyminen oli välillä haastavaa ja kumpikin päätään nostelivat välillä. Pyörivät muutenkin melko paljon ja etenkin Aslakilla oli haasteena kyljellään pysyminen, kun maharapsutukset olisivat olleet kivempia. Mutta karkuun ei kumpikaan yrittänyt ja kaikenlainen silittely ja rapsuttelu on kuitenkin aina niin ihanaa. 

Ada sai palautetta hyvästä lihaskunnosta. Ada ei ollut pahasti jumissa. Vain vasemman lavan ja oikean lonkan luona oli jumit, mutta lihakset pehmenivät hyvin hieronnan aikana. Aslak taas oli kuulema tasaisesti tiukkana joka puolelta ja hieroja suosittelikin Aslakille piakkoin uutta hierontaa. 

Kysyin mielenkiinnosta myös pikaista diagnoosia Rikille ja hieroja totesikin, että Rikillä on kaikista kolmesta pahimmat jumit. Varattiinkin Rikille vastaanotolle käynti reilun viikon päähän.

Aslakin anturavamma

Aslakille taas vaihteeksi sattuu ja tapahtuu. Ilmeisesti Adalle riitti päivän tarhassa olo ja kun vielä kiellettiin sohvalle tuleminen, Aslak sattui sopivasti työntämään kuononsa väärään paikkaan väärään aikaan ja lopputuloksena rähinä. Olin yksin kotona, enkä saanut koiria ahtaassa tilassa toisistaan irti, mutta onneksi rähinä itsestään loppui. Lopputuloksena kuitenkin tohelo, joka aina saa tungettua tassunsa torvelon suuhun eli Aslakille tuli taas kerran anturaan haava. 

Haava sidottiin, se vuoti muutaman päivän ja sitten Aslak sai päähänsä tötterön, jotta haavaa pystyttiin pitää ilman sidettä. Aslak käy siis taas vaihteeksi vain hihnassa pihalla, eikä tarhaan voi laittaa ollenkaan. Tämä viikko meni vielä hyvin, koska mies oli yövuorossa, mutta ensi viikolla joudutaan pitämään Aslakia yksin sisällä... Eli tavarat taas piiloon...

Haava on kuitenkin parantunut suhteellisen hyvin. Se ei enää tosiaan vuoda, mutta on vielä avonainen. Jospa ensi viikolla olisi jo parempi. 

Malamuutin pentuja keväällä 2016

Suunnitelmat Adan astutuksen suhteen ovat edenneet siihen vaiheeseen, että Adan astutus tapahtuu kevään juoksuista, jotka sijoittuu maaliskuun tienoille eli pentuja odotellaan toukokuun lopulle tai kesäkuun alkuun. 

Kävin Jyväskylän koiranäyttelyssä tapaamassa mahdollisen astutusuroksen omistajaa ja näillä näkymin, jos ei mitään suurempia esteitä vastaan tule, kyseessä on Adan "sulhanen" keväälle. Molemmilla on silmätutkimus vanha tai vanhaksi menossa, joten esimerkiksi Adan silmät peilataan uudestaan ensi viikon perjantaina. 

Jos jostain syystä kyseistä yhdistelmää ei pystytäkään toteuttamaan, on varalla toinen uros, joten joka tapauksessa Ada astutetaan keväällä. Tietenkin toivon, että ensimmäinen yhdistelmä onnistuu, koska uros kuulostaa ja näyttää todella hyvältä! Peukut siis pystyssä! 

Yhdistelmä julkaistaan, kun viimeisetkin terveystutkimukset on tehty. 

Kennelnimen laitoin hakuun, joten sitä odotellessa. :) 

Talvikauden avaus

Vihdoin ja viimein marraskuun puolessa välin tuli lunta sen verran, että otin kicksparkin kesäteloilta ja lähdettiin Adan kanssa korkkaamaan talvikausi! Ilta oli jo pitkällä ja itsellä pitkä päivä takana, mutta en malttanut mieltäni olla lähtemättä, vaikka tehtiinkin vain parin kilometrin lenkki. 

Sää oli tuulinen ja lunta tuiskutti mukavasti. Lunta ei maassa kuitenkaan paljoa ollut. Sen verran oli, että kicksparkilla eteni hyvin, mutta jarrua ei paljoa halunnut käyttää, kun kirskui asfalttia vasten. Ada oli kuitenkin innokkaana lähdössä ja lyhyt lenkki olikin näin alkuun ihan hyvä, koska työtä saa koira tehdä kicksparkin kanssa enemmän kuin polkupyörän kanssa. Polkupyörän kanssa on kyse enemmän vauhdista, mutta kicksparkin kanssa koira tarvitsee lisäksi voimaa. 

Samalla viikolla pääsimme toistamiseen kicksparkilla lenkille. Otin matkaan kaksi koiraa ja olevinaan sen turvallisemman kaksikon, jotta saisin turvallisemmin pitkästä aikaa tuntumaa otettua kicksparkilla ajeluun. Eli matkaan lähti Riki ja Ada. Kaksikko etenikin yhdessä hienosti ja vauhdikkaasti. Yhdessä saivat kannustettua toisensa pitämään hyvää vauhtia yllä ja Ada sai estettyä Rikin tarpeen pysähdellä. Olin myös asettanut koirat valjakkoon siten, että Ada oli penkan puolella. 

Lenkille ei mittaa tullut muutamaa kilometriä enempää. Pakko oli kääntyä, koska lumen määrä väheni mitä pitemmälle päästiin. Tässä vaiheessa valjakko kääntyi siten, että Riki olikin penkan puolella ja kotimatkalla huomasikin, että Riki yritti jatkuvasti päästä penkalle, mutta kannustin vaan jatkamaan eteenpäin, eikä Adakaan antanut pysähtymiselle mahdollisuutta. 

Toki taas ennakoiminen toi vaaratilanteita. Jostain syystä suoraan käsky tarkoittaa koirille kotikulmilla suoraan kotiin, joten juoksivat melkein auton alle. Sain pidettyä koirat kuitenkin jalkakäytävän puolella. Jatkettiin matkaa kodin ohi ja toisessakin kohdassa meinasivat oikaista kotiin. Vedin koirat takaisin tienreunaan ja komensin matkaa jatkamaan. Vielä kolmannenkin kohdan, josta kotiin pääsee, ohi ajettiin ja siitä ei enää koirat yrittäneet mennä vaan saatiin matkaa jatkettua. Mentiin muutaman sadan metrin päästä tien yli ja käännyttiin kotiin päin. 

Nyt onkin lumet sulaneet, joten odotetaan seuraavia, jotta saadaan taas kickspark liikeneeseen. 

Kasvattajan peruskurssi

Tämän viikonlopun teemana oli kasvattajan peruskurssi. Kurssi oli kaksipäiväinen ja heti ensimmäisenä päivänä tuli sellainen infopaketti, että monet kertoivat ottaneensa päikkärit heti kotiin päästessään. Itse laittelin ruoan ja kävin saunassa, jonka jälkeen uni vei voiton.

Mutta palatakseni kurssiin. Kurssilla oli hyviä luennoitsijoita, mm. kasvattajia, joilta oli mukava kokemuksia kuunnella. Tietoa tuli ja opin uutta paljon. Keskustelua tuli paljon myös tauoilla jalostuksesta ja siihen liittyvistä paradokseista. Esimerkkinä oli mm. itseäkin paljon mietityttänyt aihe: kuinka nykyaikana todellisuus koirien tyypeistä eroaa rotumääritelmän vaatimuksista, miten jossain rodussa voi olla jo kaksi ihan eri tyyppistä linjaa, mutta kyseessä on sama rotu. Toisen päivän puheenaiheena oli erityisesti kasvattamisen riskit, joihin meidät saatteli itsellekin tuttu eläinlääkäri, joka myös kasvattaa koiria. 

Itseä on mietityttänyt kovasti C-lonkkaisten koirien käyttö jalostuksessa, koska Adan haluaisin astuttaa. Nyt kuitenkin sain vahvistettua omaa mielipidettäni asiasta ja erittäin suurella todennäköisyydellä toivon, että ensi vuonna meillä vipeltäisi pikkumammutteja. Haluan vielä perehtyä erääseen tutkimukseen, josta kurssilla oli puhe, mutta tutkimuksen tuloksena oli, että lonkkiin vaikuttaa 20% perimä, mutta ympäristön ja ruokinnan vaikutus olisi kuitenkin 80%. 

Olen aina ollut biologiassa huono ja sainkin tehdä töitä ymmärtääkseni kromosomit ja geenit ja alleelit ym ym. Ja koirassa on todella monta osaa anatomian näkökulmasta, joista minulla ei ennen ollut hajuakaan! Ja tulipa laskettua Aslakin hampaatkin. Aslakin riemuksi. Tai ei. Opin jopa kulmauksistakin uusia asioita eli lähinnä jos lähdetään liikkeelle siitä, että mitä kulmauksilla tarkoitetaan...

Ja tietysti kurssilla käsiteltiin rekisteröinnit ja toki astutukseen ja synnytykseen liittyvät asiat olivat keskeisenä käsiteltävänä asiana. Nämä jälkimmäiset asiat ovatkin olleet minulle täysin vieraita asioita, joten oli todella hyvä käydä ne kunnolla läpi, mitä tulee ottaa huomioon. 

Ja tulipahan päästyä tenttikin läpi! Joten nyt kun keksisi sopivan nimet, jotta voisi hakea kennelnimeäkin... 

Adan treeni 10.11, hämmentynyt johtaja

Tänään oli Adan lenkkivuoro. Adahan on mielestäni meidän koirista se johtokoiratyyppi, mutta välillä Ada on ihan liian kova ennakoimaan ja halukas päättämään kulkemista reiteistä. Tänäänkin kyllä eteni reitillä, vaikka epäluuloisena minua olkansa yli tuijotteli, mutta kovia käskyjä se kaipasi. 

Adalla on tapana hidastaa vauhtia, kun epäluulo lisääntyy mahdollisten kääntymisten varalta. Annan käskyt ajoissa niitä toistellen yrittäen ehkäistä vaaratilanteita, mutta joskus Ada ei halua uskoa käskyjä tai sitten hidastaa vauhdin ja varmistaa, että olenko nyt ihan varma reitistä... 

Tänään päätinkin n. 1,5 km ennen kotia kääntyä toiselle reitille, joka palautti meidät alkuperäisen reitin alkuun ja palasimmekin samaa reittiä kotiin kuin mitä lähdimme. Tästähän neiti meni ihan sekaisin ja yritti takaisin jo kulkemalle reitille. Uskoi kuitenkin huutaessani. Seuraava reilu kilometri mentiinkin TODELLA hitaasti... Kun päästiin jo kulkemalle pätkälle, vauhtikin jo lisääntyi ja päästiin takaisin kotiin normaalia tasaista vauhtia. 

GPS toimi taas miten halusi ja melkein ensimmäisen kilometrin jätti tallentamatta. TAAS. Noinkohan menee puhelin vaihtoon... Itse kun ainakin tykkään, että samassa laitteessa on kaikki tarvittava, jotta ei tarvitse paljoa tavaraa kuljettaa mukana. Mutta mikähän olisi oikeanlainen puhelin tarpeisiini? Pitää kestää kovaa käyttöä (jos nyt vaikka välillä putoilee miten sattuu), kosteuttakin olisi hyvä sopivassa määrin kestää ja GPS saisi olla toimiva. Ja vaikka kamera pitää olla erikseen ja hyvä, myös puhelimessa olisi hyvä olla kamera. Se nyt taitaa melkein kaikissa nykypuhelimissa olla. 

Mutta palatakseni aiheeseen, oli Adan keskinopeus 9,41 km/h ja keskimääräinen liikkumisnopeus 10,77 km/h. Matkaa oli n. 7 kilometriä. 

Aslakin treeniä 8.11., olisi pitänyt kotiin jäädä...

Sunnuntai oli niitä päiviä, jolloin olisi pitänyt ihan suosiolla jäädä kotiin... Suunnitteilla oli, että sunnuntaina treenaan parinkin koiran kera, mutta pienten unettomien öiden ja sitten unen tankkaamisen vuoksi olo ei ollut parhaimmillaan sunnuntaina. Juoksutinkin koiria ihan vain omalla pihalla keskenään päivällä, kunnes illalla kello kuusi tulikin sellainen fiilis, että josko sittenkin... 

Ja niinhän siinä sitten kävi, että Aslak mukaan ja menoksi. No... Ehdittiin jo lähteä, kun ensinnäkin olin unohtanut sen jo aikaisemminkin tärkeäksi mainitsemani esineen eli heijastinliivin itseltäni! Kyllä minä sen Aslakille muistin laittaa... Onneksi. Toisekseen, hyvin nopeasti tuli huomattu, ettei Aslak myöskään ollut ihan täysillä mukana menossa. Pysähtelyjä tuli ja niitä taas sitten harjoiteltiin. Eli jokaisen tolpan kohdalla, jossa Aslak saattaisi koipeaan nostaa, komensin tiukasti ohi ja kehuin ohituksen jälkeen. Aslakin vauhtikaan ei ollut sunnuntaina kovin kummoinen vaan sellaista tasaista lönköttelyä. Keskinopeus oli 8,75 km/h ja keskimääräinen liikkumisnopeus 10,82 km/h.

Suhteellisen mukavasti päästiin kuitenkin ensimmäinen pätkä. Kunnes vastaan tuli parin sadan metrin aikana kolme ohitettavaa. Ensin pari henkilöä koiransa kanssa olivat vastaan tulossa ja onnistuivat pääsemään alta pois kääntymällä tien yli toiseen suuntaan. Aslak vaan ei halunnut ohi niin helposti mennäkään ja pitikin kovasti karjaista ohi käskyä. Jatkettiin siitä sitten matkaa, kunnes toisten koirien hajut puissa vei voiton ja Aslak aivan yhtäkkiä jäi taakse puuta merkkailemaan. Siinä sitten muutaman ruman sanan päästin ja matka jatkui. 

Siinä sitten pari nuorta poikaa siitä meidän edestä tietä ylitti ja TAAS kerran sai kovasti komentaa ohi. Ja heti tämän jälkeen tien ylitystä odotteli muutama henkilö koiran kanssa, mutta eivät tulleet meidän reitille ennen kuin pääsimme ohi. Tässäkin Aslak meinasi kiinnostua toisista, mutta aloin itse kyllästyä hommaan niin paljon, että liekö taas äänensävy ollut se, jonka voimin Aslak matkaa jatkoi... 

Kotiin päästiin taas matkaa jatkamaan enemmän ja vähemmän rumien sanojen voimalla. Ei siis ollut meidän päivä. Hyvää harjoitusta Aslakille ohitukset olivat, mutta ei kera meikäläisen mielentilan. Ja ei tosiaan Aslakinkaan mielentila mikään parhain ollut. Eli koontina voisikin todeta, jos yhtään epäilyttää, älä lähde!! 

Vetourheilu, vaarallinen harrastus

Pääsin tuossa viikko sitten keskustelemaan aiheesta, onko koiran kanssa pyöräily vaarallista. Keskustelu oli lyhyt, eikä toinen osapuoli ehtinyt paljoa sanomaan. Keskusteluhan lähti liikkeelle, kun kerroin Adan kanssa tapahtuneesta ilmalennosta. Siihen tämä toinen osapuoli totesi, että on vaarallista polkea koiran kanssa pyörällä ja sinullahan kun ei kuitenkaan kypärää ole... Kerroin, että minulla on aina kypärä päässä koirien kanssa pyöräillessä ja viime keväänä uutta pyörää ostaessa olin tarkkana, millainen pyörän pitää olla, jotta se on minusta turvallinen. 

Harrastuksia on varmaan miljoonia ja niitä on todella paljon erilaisia ja erityylisiä. Totta kai on ihan erilaista keräillä postimerkkejä tai harrastaa motocrossia, käydä kuntosalilla ja jumpissa vetourheiluun verrattuna. Postimerkit eivät ole vaarallisia. Mutta ei ole mielestäni vetourheilukaan moneen muuhun verrattuna. Kyllä niitä vaarallisempiakin lajeja on. 

En kuitenkaan kiellä sitä, etteikö vetourheilu vaarallista olisi. Johan se on tullut nähtyä. Vain yhden kerran olen kuitenkin muutaman vuoden aikana pyörän kanssa kunnolla lentänyt. Joitakin kertoja on tasapaino saattanut mennä esimerkiksi, kun koira on yhtäkkiä kakalle pysähtynyt, mutta mitään ei ole ehtinyt sattua. Että se varsinainen ilmalento oli vasta parin viikon takainen. Totta kai koirienkin kanssa saattaa sattua ennalta arvaamattomia asioita. Jotkut koirat saattavat herkästi reagoida, jos esimerkiksi kissa juoksee tien yli tai jos vastaan tulee muita koiria tai ihan vain ihmisiä. Me ajelemme myös kevyen liikenteen väylillä, joten toiset pyörät ja ohikulkevat autotkin ovat riski. Tai sitten me olemme riski autoilijoille. Kulkemamme reitit ovat maastoltaan sellaisia, että reitiltä löytyy kuoppia ja oksia, joihin voi koira kompastua tai pyörä kaatua. Tai ihan niinkin yksinkertainen asia, että koira ei kuuntele ohjastajaa, eikä esimerkiksi pysähdy käskettäessä tai kääntyilee ihan miten sattuu. 

Iso pelastus vetourheilun turvallisuuteen on toki koiran kouluttaminen. Opetellaan käskyjä jo pienestä pitäen. Koiran tulisi osata käskyt ennen kuin se laitetaan kulkuvälineen eteen oli se pyörä, reki tai kickspark. Ohjastajan tulee huolehtia omasta turvallisuudesta ennen vetourheilun aloittamista. Kypärä on loistava keksintö! Itse en kicksparkin kanssa ole käyttänyt kypärää, mutta pyöräilemään en ilman lähde. Ja heijastinliivit niin koiralle kuin ohjastajalle! Etenkin syksyn pimeydessä ilman heijastinta kulkevia on todella haastava huomata ja ottaen kuitenkin huomioon, minkälaista nopeutta koiran kanssa pääsee ja koiran arvaamattomuus, on kaikille turvallisinta heijastinten käyttö! Ja valo! Pyörässä kuuluu jo lainkin mukaan olla, mutta myös muihin kulkuvälineisiin on hyvä olla ja jos ei muuten niin esimerkiksi otsalamppu on hyvä!

Kokemuksen kautta olen oppinut myös, että hyvät jarrut tulee olla. Alkuun talvisin harrastin vetourheilua potkurin kanssa ja siinähän ei jarruja ole. Viime talvena sain kuitenkin tarpeekseni, kun muutaman kerran oli jo pysähtymisongelmia ja kicksparkin saamisen jälkeen en ole potkurilla enää ajellut kovinkaan paljoa. Uutta pyörääkin etsiessä olin tarkkana, että pyörässä on takajarrut ja niidenkin tuli olla jalkajarrut. Käsijarrukin on eteen, mutta sitä käytän vain pysähdyksissä ollessa. Tärkeää olisi pyörän kanssa, että olisi adapteri, joka estäisi liinan sotkeutumisen etupyörään, mutta minulla ei sellaista ole. Lähinnä yritän vain ennakoida, jotta ehtisin reagoida ennen kuin pahasti sotkeutuu. Kicksparkissa adapteri on, mutta se ei ole yhteensopiva pyörän kanssa.

Vetourheiluun liittyy paljon riskejä, joihin ei voi varautua ennakkoon koulutuksen tai varustautumisen avulla. Itse pidän tärkeänä havainnointia ja ennakointia. Jos on epätasainen alamäki, käsken koiraa rauhoittamaan menoa ja jarrutellen ja kuoppia väistellen etenemme alas asti. Välillä on erittäin pehmeää maata tai paljon juuria kulkee poluilla. Näihin reagoin lisäämällä tai vähentämällä vauhtia ja omaa ajoasentoa muuttamalla. Vetourheilu on siis paljon muutakin kuin että koira juoksee edellä ja itse vain kyydissä olisi. 

Mutta palatakseni lajin vaarallisuuteen. Kyllä se on vaarallinen. Samalla tasolla kuin muutkin urheilulajit. Kyllähän sitä voi lihaksen reväyttää salillakin. Ja kyllä, olen nähnyt kuvia, joissa on tullut pahaa jälkeä vetourheilussa. Pahaa jälkeä voi tulla muissakin lajeissa. Tietenkin, jos haluaa elää ilman riskien ottamista, voi keräillä vaikka niitä postimerkkejä. Mutta sitä tosiasiaa se ei muuta, että itse olen valmis ottamaan riskejä tehdäkseni sitä, mistä nautin. Ja minä todellakin viihdyn vetourheilun parissa. 

Ada 3 v ja treenipäivä 6.11, ennakoidaan...

Ada täytti perjantaina 3 vuotta! Aika on mennyt hurjan nopeasti! Perjantai saikin olla hemmottelupäivä Adalle ja satuin itsekin sopivasti töistä vapaalla olemaan. 

Päivä aloitettiinkin pyörälenkillä Adan kanssa. GPS toimi taas kerran huonosti, mutta tällä kertaa puolisen kilometriä jäi tallentamatta. Reitti oli taas hieman erilainen. Valoisan aikaan oltiin liikenteessä, joten extremereittejä mentiin ja sellaiseen suuntaan, että mäkiä oli ihan mukavasti epätasaisessa maastossa, joten GPS kaaviostakin näkee, että pysähtymisiä oli melko paljon, kun iso osa mäistä jouduttiin kävelemään. Tämän näkeekin nopeuksista, koska vauhti oli kyllä melko hyvä, mutta keskinopeus oli vain 8,29 km/h ja keskimääräinen liikkumisnopeus 10,59. Ennakoimista Ada yritti taas kovasti tehdä ja olisi aiheuttanut vaaratilanteenkin ellen olisi nopeasti reagoinut. Kuunteli kuitenkin melko hyvin käskyjä ja ennakoidessaankin melko nopeasti uskoi, että emme mene sinne, minne Ada olisi tahtonut. Lenkin jälkeen Ada sai rapsutushemmottelua poikien vielä tarhassa ollessa. 

Iltapäivällä minulla oli hieman omaa ohjelmaa, mutta alkuillasta koirat pääsivät yhdessä energiaa pihalle purkamaan. Ja sisällä rauhoittumisen jälkeen annettiin iltaruoka, jonka jälkeen Ada sai synttärikakun ja puruluun jälkiruoaksi. Myös pojat saivat pienet palat puruluuta, jotta ei olisi paha mieli jäänyt. 

Aslakin treeni 4.11., tasaista menoa

Kävimme keskiviikkona Aslakin kanssa pyörälenkillä. Aslakin kanssa ei ikinä tiedä ennakkoon, millainen lenkki tulee. Oli jo pimeä, joten emme olleet extremereiteille menossa. Menimme kuitenkin reittiä, jossa muistin vasta kyseisellä kilometrin pätkällä, ettei siinä kaikkialla ollutkaan katuvaloja. Onneksi pyörässä oli hyvä valo. Ja varustuksena oli toki Aslakilla valjaiden lisäksi heijastinliivi ja itsellä myös kypärän lisäksi. 

Meidätkin tuolla pimeydessä näkee

Aslak yllätti positiivisesti keskiviikkona. Pysähdyksiä teki luvatta joitakin ja harjoittelimme taas sitä, että vain luvan kanssa pysähdellään. Mutta Aslak eteni melko hyvää tasaista vauhtia. Vauhtia tuntui antavan myös varjot. Luuli varmaan, että joku juoksee edellä, kun esimerkiksi pimeällä pätkällä pyörän valo heijasti Aslakin varjon suoraan eteen. Ja vielä viimeisen reilun kilometrin Aslak meni sellaisella vauhdilla, että alamäessä jo hieman hirvitti! En tiedä, mistä Aslak vauhdin sai, mutta sitä riitti sitten ihan kotiin asti! Yksi ohituskin jopa tehtiin. Ylämäessä vastaan tuli kävelijä, jota hymyilytti, kun Aslak hieman meinasi kohdalla käskyistä huolimatta kääntyä moikkaamaan kävelijää, mutta karjaisin kovasti ohi, jolloin Aslak kääntyi takaisin menosuuntaan ja jatkettiin matkaa.

GPS toimi taas vaihteeksi vähän niin ja näin. Alun ensimmäinen kilometri jäi kokonaan tallentamatta ja se varmasti vaikuttaa kokonaisuuteen, koska alku on monesti myös melko vauhdikas. Kaaviota tarkastellessa keskimääräinen vauhti on ollut 10 km/h tietämillä ja loppuhuipennuksessa Aslak juoksi jopa 15-20 km/h vauhti! Onkin jännä vertailla lukemia kaaviossa ja keskiarvoissa, koska keskinopeus oli vain 8,19 km/h ja keskimääräinen liikkumisnopeus 9,41 km/h. Kaaviossa näkyy vain neljä pysähtymistä. Ihan en ymmärrä tätä eroa, koska kaavion perusteella keskimääräisen liikkumisnopeuden kuvittelisi olevan kuitenkin reilusti yli 10 km/h. Jännä juttu,  

Adan treeni 2.11.

Lähdimme Adan kanssa vetolenkille samoja reittejä kuin yleensäkin, mutta menimmekin pitkästä aikaa eri kulkusuuntaan. Tarkoituksena oli taas treenata ennakoimista ja kyllähän se vaihtelu virkistää. Ongelma oli lähinnä, että pitää itse opetella reitit toisinkin päin, jotta osaan kääntyä haluamilleni reiteille... 

Adan kanssa mentiin iso ylämäki todella hyvää vauhtia! Lähtönopeus mäkeen oli n. 20 km/h, vaikka lopussa vauhti olikin enää 10 km/h, mutta mikä silti oli minusta ihan hyvä vauhti. Sen jälkeen vauhti vaihtelikin 10-15 km/h välillä. Keskinopeutta parannettiin ja se olikin 10,68 km/h ja keskimääräinen liikkumisnopeus oli 11,52 km/h. 

Maasto oli näin päin enemmän ylämäkeä kuin alamäkeä ja epätasaisuuden ja jyrkkyyden takia ei oma kunto anna paljoa periksi vielä kyseisten mäkien polkemiseen, joten käveltiin suurin osa ylämäistä. 

Paljoa ei ollut liikennettä kyseiseen kellonaikaan, suurin osa oli vielä töistä tulossa. Samaan suuntaan oli kuitenkin kävelemässä nainen oman koiransa kanssa. Yllätimme heidät (naisella oli kuulokkeet korvilla) ja meidän piti pysähtyä, kun Adaa kiinnosti toinen koira, joka räkytti Adalle. Nainen kertoi, että hänen koiransa haukkuu, jos yllättyy ja välillä muutenkin... Pahoittelin, että heidät yllätettiin ja vielä Adaa toinen kiinnosti. Hyvillä mielin kumpikin matkaa jatkoi. 

Tänään pääsimme askeleen lähemmäs tavoitetta ennakoinnin lopettamisen suhteen. Lenkki meni siltä osin hyvin, että Ada kuunteli käskyjä. Ada meinasi pari kertaa ennakoida, mutta vaihtoi kuitenkin ajoissa takaisin alkuperäiselle reitille. Reitillä oli kuitenkin yksi kohta, jossa luotin täysin siihen, että Ada oikeaan suuntaan menisi, koska en itse muistanut oikeaa reittiä. Ja tadaa: Ada meni juuri sinne minne pitikin, vaikka tulimmekin reittiä niin sanotusti väärään suuntaan. Kyllä minulla on kova luotto Adan kohdalla siihen, että tutuilla reiteillä Ada osaa tarvittaessa itse kotiin. Tietenkin toivon, ettei sellaista tilannetta tule koskaan...