Sunnuntai oli niitä päiviä, jolloin olisi pitänyt ihan suosiolla jäädä kotiin... Suunnitteilla oli, että sunnuntaina treenaan parinkin koiran kera, mutta pienten unettomien öiden ja sitten unen tankkaamisen vuoksi olo ei ollut parhaimmillaan sunnuntaina. Juoksutinkin koiria ihan vain omalla pihalla keskenään päivällä, kunnes illalla kello kuusi tulikin sellainen fiilis, että josko sittenkin...
Ja niinhän siinä sitten kävi, että Aslak mukaan ja menoksi. No... Ehdittiin jo lähteä, kun ensinnäkin olin unohtanut sen jo aikaisemminkin tärkeäksi mainitsemani esineen eli heijastinliivin itseltäni! Kyllä minä sen Aslakille muistin laittaa... Onneksi. Toisekseen, hyvin nopeasti tuli huomattu, ettei Aslak myöskään ollut ihan täysillä mukana menossa. Pysähtelyjä tuli ja niitä taas sitten harjoiteltiin. Eli jokaisen tolpan kohdalla, jossa Aslak saattaisi koipeaan nostaa, komensin tiukasti ohi ja kehuin ohituksen jälkeen. Aslakin vauhtikaan ei ollut sunnuntaina kovin kummoinen vaan sellaista tasaista lönköttelyä. Keskinopeus oli 8,75 km/h ja keskimääräinen liikkumisnopeus 10,82 km/h.
Suhteellisen mukavasti päästiin kuitenkin ensimmäinen pätkä. Kunnes vastaan tuli parin sadan metrin aikana kolme ohitettavaa. Ensin pari henkilöä koiransa kanssa olivat vastaan tulossa ja onnistuivat pääsemään alta pois kääntymällä tien yli toiseen suuntaan. Aslak vaan ei halunnut ohi niin helposti mennäkään ja pitikin kovasti karjaista ohi käskyä. Jatkettiin siitä sitten matkaa, kunnes toisten koirien hajut puissa vei voiton ja Aslak aivan yhtäkkiä jäi taakse puuta merkkailemaan. Siinä sitten muutaman ruman sanan päästin ja matka jatkui.
Siinä sitten pari nuorta poikaa siitä meidän edestä tietä ylitti ja TAAS kerran sai kovasti komentaa ohi. Ja heti tämän jälkeen tien ylitystä odotteli muutama henkilö koiran kanssa, mutta eivät tulleet meidän reitille ennen kuin pääsimme ohi. Tässäkin Aslak meinasi kiinnostua toisista, mutta aloin itse kyllästyä hommaan niin paljon, että liekö taas äänensävy ollut se, jonka voimin Aslak matkaa jatkoi...
Kotiin päästiin taas matkaa jatkamaan enemmän ja vähemmän rumien sanojen voimalla. Ei siis ollut meidän päivä. Hyvää harjoitusta Aslakille ohitukset olivat, mutta ei kera meikäläisen mielentilan. Ja ei tosiaan Aslakinkaan mielentila mikään parhain ollut. Eli koontina voisikin todeta, jos yhtään epäilyttää, älä lähde!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti