En oikein edes tiedä, mistä lähtisin liikenteeseen ajatusteni kanssa. Nämäkin ajatukset ovat heränneet somekeskusteluista. Kaikki lähti liikenteeseen, kun erään malamuutin omistaja kysyi neuvoa koiran omituiseen käyttäytymiseen, kun ei halunnut yhtäkkiä lähteäkään yläkertaan yöksi. Keskustelussa oli monta näkökulmaa, mutta kaksi keskeisintä oli, että 1. koira ei vaan halua ja 2. koira testaa. Itse olin vaihtoehdon 1 kannalla, koska meilläkin on se tilanne, että Ada ei halua yöksi yläkertaan nukkumaan vaan nukkuu keittiössä. En tiedä asiaan syytä, koska aiemmin Ada on ollut öitä yläkerrassa ja muuten sinne mielellään meneekin. Meillä on esimerkiksi muodostunut sellainen rutiini viikonloppuisin, että minä keitän kahvia ja Ada menee "herättämään" miehen yläkertaan. Toisin sanoen siis menee nukkumaan viereen... En koe tarvetta pakottaa Adaa yläkertaan, koska Ada pärjää hyvin alakerrassa. Jotkut asiat ja toimenpiteet ovat sellaisia, että niistä ei keskustella vaan koira meidän tahtoomme joutuvat alistumaan, mutta tämä on sellainen asia, josta voimme hyvn joustaa ja antaa Adan päättää mieluisin nukkumapaikka.
Alaskanmalamuutin rotumääritelmä sanoo: Alaskanmalamuutti on lempeä ja ystävällinen, ei ”yhden miehen” koira. Se on uskollinen ja kiintynyt seuralainen, yllytettäessä leikkisä, mutta aikuistuttuaan yleensä vaikuttavan arvokas.
Malamuutin luonnetta mielestäni aliarvioidaan ja annetaan liikaa anteeksi, koska kyseessä ei ole palveluskoira vaan alkukantainen rekikoira, jonka tulee osata tehdä itsenäisiä päätöksiä. Tottakai roduilla on eroja. Palveluskoirilla tai suojelukoirilla on hyvin erilaiset intressit toimia verrattuna malamuuttiin. Ne kaikki ovat jalostettu eri tarkoituksia varten. Silti malamuutin tulee olla hyväluonteinen ja mielestäni tasapainoiseen luonteeseen tulee enemmän panostaa. Toiset ovat sitä mieltä, että terveys on aina ykkönen ja ei haittaa, jos luonne ei aivan kultaa olisikaan. Tietenkin terveys pitää olla kunnossa, mutta aivan samalla tavalla tulee ottaa huomioon jalostuskoirien luonteet.
Malamuutti ei ole miellyttämisenhaluinen koira. Aiemmin mainitsemassani keskustelussa suuren painoarvon sai ajatus, että koira testaa ihmistä ja rajoja. Minusta hyvä pointti oli kuitenkin se, että ennemmin koiralla on eri intressi kuin ihmisellä ja siksi kouluttaessa ihmisen on hyvä käyttää koiran haluamaa intressiä hyväkseen. Malamuutilla se usein on ruoka.
Monilla tuntuu olevan käsitys, että enemmän kuin yksi malamutti + ruoka = tappelu. Meilläkin ruokailutilanteet ovat herkkiä. Ada on rauhoittunut, mutta Taiga vahtii ruokakuppeja ja hyökkäilee Rikin kupille, jos vahtimatta jättää. Taiga saa jostain kierroksia ruokailutilanteisiin ja sen jälkeenkin pitää antaa rauhoittua, jotta voidaan esimerkiksi tarhaan lähteä. Mutta jos minulla on kädessä vaikka nameja, voin käskeä neljä koiraa istumaan vierekkäin eteeni ja jokainen keskittyy vain minuun. Kukaan ei ärise toisilleen. Annan namit koirille tietyssä järjestyksessä; Riki, Ada, Aslak ja Taiga. Toki jokainen yrittää nenällään seurata kättäni, mutta minun riittää pikkuisen vain äännähtää ja saan antaa namin aina vuorollaan yhdelle koiralle. Oheinen kuva kertoo mielestäni meidän koirien luonteista ja laumadynamiikasta paljon.
Malamuutti ja ruoka voi olla koulutuksessa toki myös ongelma. Lähinnä olen huomannut sen agilityn parissa. Olen monta kertaa saanut eräälle kouluttajallemme selittää ja perustella, miksi en käytä Taigan kanssa treenatessa liian hyvää palkkaa mukana. Hänen mielestään koiran tulee saada parasta palkkaa treeneissä, mitä voi olla. Hän jokaisella kerralla antaa minulle palautetta siitä, että minulla on usein vain peruspapeloita mukana Taigalle palkaksi. Olen jopa jo kyllästynyt käymään samaa keskustelua uudestaan ja uudestaan. Kerran hän omasta taskustaan antoi nakkeja Taigalle palkaksi. Hyvästi Taigan keskittymiskyky. Sen jälkeen Taiga halusi vain nakkeja. Lopulta pyysin, että jospa jätetään ne nakit pois... Toki on tärkeää, että koira saa palkkaa, josta tykkää, mutta malamuutille se usein on ihan mikä tahansa ruokapalkka. Meillä siihen riittää ihan vain ne peruspapelot. Taigan keskittymiskyky työskentelyä ja minun vaatimaani kontaktia kohtaan meni aivan nollaan, kun palkka oli jotain aivan liian hyvää. Toinen asia, jota saan perustella ja selitellä on se, että malamuutti on kova koira, joka ei mene rikki siitä, että joudun korottamaan ääntäni vaatiessani koiran huomion itseeni. Malamuutti ei ole helpoin rotu agilityharrastukseen ja valitettavasti kovinkaan monet eivät ole olleet kouluttamassa malamuutteja, eivätkä ymmärrä malamuutin sielun elämää samalla tavalla.
Koiran fyysinen kouluttaminen on kiistelty asia. Siitä kiistellään jo pelkästään, että mitä se pitää sisällään, mikä on fyysistä kouluttamista. Osa on sitä mieltä, että kaikki fyysinen koulutus on väärin. Osa on kuitenkin sitä mieltä, että on ok olla malamuutille fyysinen tarpeen vaatiessa. Perustellaan malamuutin kovuudella ja koiraa laitetaan maihin. Tunnustan itsekin niin tehneeni. Riki oli ihan hirveä pentu, jonka kanssa sai taistella pienistäkin asioista. Laitoin Rikin maihin melko useinkin. RIkistä kasvoi hieno koira jokatapauksessa. Aslakin kanssa olen toiminut välillä samoin, mutta Aslakin kanssa olen todennut, että se vain pahentaa asioita. Aslakin kanssa olen huomannut, että on tärkeää itse ennakoida ja positiivisen vahvistamisen kautta muovata koiran käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa. Aslak on kasvanut ajan myötä paljon, mutta provosoituu herkästi muiden koirien reaktioista. Lisäksi Aslak on joissakin asioissa epäluuloinen, kuten tänään silmätarkastuksessa lääkärin tuijottaessa läheltä suoraan silmiin ihmeellisillä valoilla. Aslak murisi matalasti, mutta ei tehnyt muuta. Silti en kokenut tarpeelliseksi Aslakia torua niin fyysisesti kuin sanallisestikaan, koska se ei olisi tilanteessa auttanut yhtään vaan Aslak olisi todennäköisesti kokenut itsensä uhatummaksi. Olin vain itse vieressä, pidin Aslakin päätä paikoillaan ja totesin rauhallisessa äänellä Aslakille "rauhoitu".
Fyysistä kouluttamista perustellaan myös usein sillä, että kyllähän aikuinenkin koira kouluttaa pentua välillä rajustikin. Kuitenkin lähtökohtana on jo ihan hyvä olla ajatus, että ihminen ei ole koira. Kyllä, olen napannut pentua varovasti poskesta, kun hyökkäilee Adan naamalle vetolenkille lähtiessä, eikä millään meinaa lopettaa. Totta kai, kun puhutaan alaskanmalamuutista, rekikoirasta ja useamman koiran valjakosta, huonoon käyttäytymiseen on puututtava. Mutta kyllä itse ennemmin haen luottamusta koiraan positiivisen vahvistamisen kautta, vaikka onkin kovapäinen malamuutti kyseessä. Vaikka agilitykentällä saatan suorastaan karjua koiralle, mutta sillä haen lähinnä sitä, että koira huomaa minut, kuuntelee minut ja ottaa minuun kontaktin. Nämä kun välillä haahuilee miten sattuu, muut ihmiset on kivoja tai ihmeellisiä ja kas kummaa, mitäs toisella kentällä tehdäänkään. Mutta malamuutti ei huutamisesta hajoa. Adan ilmeestä näkee, että ei tykkää huudostani, mutta kun vaihdan äänensävyn ja kehun minun huomaamisesta, Adakin unohtaa huudon.
Itse en osallistu somessa keskusteluihin vaan rauhassa mietin asioita itsekseni. Valitettavasti liian usein somessa ihmiset käyttytyvät huonosti, eivätkä kunnioita toisten mielipiteitä. Malamuuttipiireissäkin on myös näitä "minä olen oikeassa ja olen omistanut/kasvattanut malamuutteja niin ja niin pitkään ja tiedän kaiken ja ihan turha väittää vastaan" -tyyppejä, joiden kanssa saa vain hakata päätä seinään, kun on ihan sama, mitä itse sanot. Olen tähän joskus törmännyt omakohtaisesti ja siitä oppinut, että parempi olla puuttumatta, kun tulee vain huonolle tuulelle. Tämäkin avautuminen voi olla, että ei tavoita suurta lukijakuntaa, mutta tämä on itselleni paras tapa kertoa mielipiteeni ja avautua ajatuksistani. Kuten Aslak, itsekin olen herkkä provosoitumaan, joten esimerkiksi facebook ei ole minulle se oikea paikka osallistua tietyntyyppisiin keskusteluihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti