Vuosi 2013

Monet ovat jo koonneet ajatuksiaan siitä, mitä tämä vuosi on tuonut tullessaan. Pari päivää olen itsekin miettinyt, mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua ja ajattelin myös tehdä koonnin. 

Vuosi 2013 alkoi kahden koiran omistajana. Ada saapui meille 2012 tapaninpäivänä eli vuosi 2013 alkoi pentufiiliksissä. Kaikki ottivat uuden tulokkaan vastaan hyvin. Ada on tuonut hieman lisää vauhtia perheeseen. Tylsää ei elämä Adan kanssa ole päässyt olemaan. On ollut anturan repeämistä, paleltumaepäilyä ja mitä lie onkaan ollut. Paljon rakkautta on riittänyt, mutta on myös riittänyt hermojen menettämistäkin Adalla. Mitä pidemmälle vuosi on mennyt, sen hurjemmaksi Ada tuntuu menevän. Uroksista ei ole pariin kuukauteen tykännyt (paitsi edelleen Rikistä) ja paria nuorta narttua on nähnyt, joiden kanssa on mennyt hyvin. Tappanut olisi melko varmasti miehen veljen ranskiksenkin, jos ei oltaisi väliin menty. Luonnetta siis tuntuisi neidillä riittävä. Ensimmäiset juoksutkin neidillä oli heinäkuussa. Olipahan kokemus sekin... Neidistä on kasvanut iso tyttö. Hieno kuin mikä. Odotukset korkealla neidin suhteen. Vaikka järkeä ei paljoa ole vielä kehittänyt... Heti loppaisen jälkeen Ada pääsee silmäpeilaukseen. 

Entä Riki? Riki vaan on sellainen nallukka edelleen. Keväällä päätti kasvaa hieman lisää ja piti uudet valjaat ostaa. Vuosi sitten ylpeänä ilmoitin, kuinka painaa enää 35 kiloa, kolme kiloa painoa tiputtanut. Nyt rontti painaakin sen 45 kiloa... Loppuvuodesta ei olla puistoiltu ollenkaan. Adaa ei uskalla enää edes viedäkään koirapuistoon...  Rikille löydettiin uusi harrastus, rallytoko. Jota ei kyllä nyt hetkeen olla edes harrastettu. 

Vetäminen:

Vetohommat eteni Rikin kanssa alkuvuodesta siten, että ostettiin potkuri. Kevät mentiinkin suurimmaksi osaksi potkurin ja Rikin kanssa. Keväällä aloiteltiin Rikin kanssa taas pyöräileminen ja kesällä myös Adan kanssa aloiteltiin treenaaminen pienimuotoisesti. Ada sai ensimmäiset valjaansa ja kevyen taakan kanssa pääsi ihmettelemään menoa. Loppukesästä vetohommia kokeiltiin myös molempien koirien kanssa yhdessä ja melko hyvinhän se sujui. Syksy mentiin kuitenkin lähinnä yksitellen pyörää vetäen. Ostin myös hiihtovyön ja välillä käytiin juoksemassa koirien kanssa. Canicrossiako se nyt sitten on? Potkurin kanssa loppuvuodesta päästiin kertaalleen Rikin kanssa ja ahkiolla kaverin luona yhtenä päivänä. Sitten suli taas lumet. Jospa vuosi 2014 toisi paremmat vetokelit tullessaan. 

Näyttelyt:

Adan kanssa aloiteltiin keväällä näyttelyharrastusta. Kävimme näyttelytreeneissä ja jopa mätsäreihin suuntasimme. Ensin kaveri esitti Adan, mutta kipinän saatuani myös minä lähdin kehään Adan kanssa. Kesälläkin joitakin mätsäreitä kävimme ja varsinainen koitos oli Joensuun kansainvälinen koiranäyttely elokuussa. Tuloksena olikin ERI JUK1. Taas pari mätsäriä, kunnes itsellä paloi hermot mätsäreihin. Jyväskylän kansainvälinen näyttely ei tuonut toivottavaa tulosta, JUN H, mutta tulipahan kokeiltua sisänäyttelykin. Loppuvuosi meni tältä osin rauhassa ja seuraava näyttely on vasta helmikuun alussa. 

Rakennusprojektit:

JES, meillä on ihan ikioma piha! Jota piti tietenkin muokata kahta isoa koiraa varten... Viime talvi mentiin enemmän ja vähemmän omien aitatekeleiden parissa peläten milloin koira karkaa. Kesäloma vietettiinkin rakennusprojekteja aloitellessa, ensimmäisenä kohteena koiratarhan takennus. Elementit tilattiin koiratarhatehtaalta ja lopulta saimme jopa kaikki osatkin perille asti. 

Seuraava projekti oli korkeamman aidan rakentaminen. Aita on nyt 120 senttiä korkea, paitsi tielle päin, jossa on vanha puuaita. Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että kohdat, joissa ei kuusiaita kunnolla kasva, pitäisi aidata korkeammaksi... Porttiahan me ei kesällä vielä kunnollista tehty ja kun Riki oppi eurolavan kaatamaan ja kävi tarpeillaan tontin reunalla, mies sai aikaiseksi laittaa portin paikalleen. 

Seuraava projekti, joka on edelleen kesken, mutta toivottavasti uudeksi vuodeksi valmistuisi, on koirankopit. Yksi on jo valmiina, toiseen on pohja rakennettu. Mutta pyhät saivat projektin hieman jäihin ja toivottavasti viikonloppuna taas jatketaan. 

Entäs kissat? Samaa vanhaa. Nukkuuvat ja syövät, nukkuuvat hieman lisää. Smirre kiusaa koiria ja koirat kiusaa Smirreä. Silveri esittää vanhempaa kuin on. Piilottelee minun sukkalaatikossani. 

Entäs mitä uusi vuosi, 2014, pitää sisällään? Suunnitelmia, odotuksia. Keväällä on paljon koiranäyttelyjä. Suurin osa ryhmänäyttelyjä, pari kansainvälistä ja kaikkien rotujen näyttely. Syksyllä taas kansainvälisiä. Vetohommia toivottavasti päästään taas kokeilemaan. Adan sisko on jo hieman kokeillut kuormanvetohommia ja ajattelin, että kokeiltaisiin Adankin kanssa kunhan vuosi vaihtuu. Rikin kanssa lähdetään taas etenemään rallytokon parissa. 

Siinä nyt jotain koontia. Paljon on vuoteen mahtunut ja muuta kuin koirajuttuja ei kannata edes yrittää suunnitella ensi vuodelle. Lopuksi vielä totean, että kyllä tästä blogin pitämisestä itsellekin jotain saa. Nytkin on ollut mukava lukea vanhoja tekstejä ja todeta, että ai niin, niinhän se olikin. Tai oli jo unohtanut joitain asioita tai osasi yhdistellä eri tapahtumia liittyvän toisiinsa. Eli jos ei tätä blogia oikeasti kukaan muu luekaan niin toimiipahan minulle ainakin eräänlaisena päiväkirjana. :)

Eläinten joulu 2013

Elukoiden osalta joulu meni aluksi hieman räjähdysherkästi ja lopulta eivät jaksaneet hädin tuskin liikahtaakaan. Rikin joulu alkoi jo lauantaina, kun kävimme minun mummoni luona, josta Riki sai mukaansa mummon edesmenneen saksanpaimenkoiran vinkupallon. Riki rakastui heti leluun, mummon luona jo haukahteli sille, vinkui ja heitteli sitä itse, jos ei muut heittäneet sitä Rikille. Lopputuloshan oli se, että kotona lopulta Rikille ja Adalle tuli tappelu pallosta (Riki ei saanut koppia ja pallo tipahti sopivaan kohtaan koirien väliin). Rikille tuli haava silmään, oikean silmän valkuaiseen. Alkuun räpytteli silmäänsä, mutta sen jälkeen ei ole reagoinut haavaan mitenkään. Punoituskin oli vähentynyt maanantaiaamuun mennessä, joten emme käyneet edes eläinlääkärillä. 

Aatto alkoi räjähdysherkkänä, kun Riki hermoili. Taisi toista hieman jännittää... :) Adan kanssa herkkään oli ärhentelemässä ja piti jo äidillenikin soittaa otetaanko tappelupukarit mukaan heille. No koirat pääsi mukaan ja äitini luona veljeni soitti ja kysyi onko meillä koirat mukana. Hekin aikoivat ottaa omansa eli Maurin, joka on meillä ollut kylässä muutamaan otteeseen. Hieman alkoi jännittää, miten koirat tällä kertaa toisiinsa reagoivat. Ada on ollut viime aikoina hieman herkkänä uroksia kohtaan (ei Rikiä)... Ihan sama onko iso vai pieni uros, leikattu vai leikkaamaton. 

Riki oli äitini luona rauhallinen. Aamun räjähdysherkkyys oli siirtynyt Adaan. Äitini antoi namit jokaiselle kolmelle koiralle ja meni itse polvilleen lattialle silittelemään koiria. Ja sittenhän se Ada sai Maurista tarpeekseen ja hyökkäsi päälle. Minä nappasin Mauria rinnuksista ja äitini laittoi Adan maihin. Kohta kuitenkin Adalla meni hermot uudestaan Mauriin ja Ada pääsi ulkoruokintaan. 

Rikillä ja Maurilla ei ollut mitään ongelmaa. Hieman Rikinkin piti ärähtää, kun Adakin ärähti, mutta lopetti lyhyeen. 

Riki oli apuna lahjojen jakamisessa. Piti päästä lahjoja nuuhkimaan, olisiko joku vaikka hänelle. Ja kävi Maurin lahjoja nuuhkimassa, olisiko niistäkin joku sittenkin Rikin. Riki sai oman lahjan ja silti piti olla vahtimassa lahjojen jakoa. Lopulta asettui oman lahjansa kimppuun ja yllätyin, että Riki sai paketin ihan itse auki ja vielä puruluun muovitkin oli repinyt!

Ada jäi lahjojen jaosta paitsi. Vein yhden lahjan ulos Adalle, mutta ei millään malttanut pakettiin keskittyä. Minä sen sitten Adalle aukaisin ja annoin tennispallon Adalle. Paketissa oli paljon tennispalloja, joten ei tarvitse hetkeen olla ostamassa uusia. 

Kotona koirat saivat jatkaa puruluiden kimpussa. 

Kissat saivat herkkujen lisäksi muutaman lelun. Smirreä ei olisi voinut muut vähempää kiinnostaa paitsi hiiri! Sillä se sitten leikki jonkun aikaa. Hiiri meni sohvan alle, josta piti meidän se lopulta pelastaa. Muuten Smirre sen kanssa pomppi vähän joka paikassa ja aina lopulta tuli hiiren kanssa miehen viereen istumaan ja näyttämään saalistaan. 

Silveriä ei paljoa näkynyt. Jos ei ollut nukkumassa sohvan selkänojalla tai syömässä, Silverin löyti minun sukkalaatikostani nukkumasta. 

Kotonakin Riki vahti lahjoja. 

Ja kokonaisuudessaanhan aatto oli niin rankka, että Adakin sammahti kesken puruluun syönnin. Eikä haitannut neitiä ollenkaan salaman räpse. 

Joulupäivänä Riki pääsi uuden lelunsa kimppuun. Tavoitteenahan oli saada Rikille haastavampi aktivointipeli, mutta eihän tuo vaikea Rikille ollutkaan....

Riki nosti ensin kaikki luut pois. Luut estävät sivulla olevien luukkujen aukaisemisen. Luukkujen aukaisemisen Riki hoiti hieman eritavalla kuin oli tarkoitus. Riki otti pelilaudan reunasta kiinni, heilautti ja kas kummaa kun luukut aukesivat ongelmitta! Koko hommaan meni maksimissaan minuutti. 

Käytiin myös ottamassa Adasta kuvia alaskanmalamuuttiyhdistyksen vuosikirjaa varten. Alla oleva kuva ei ole se, jonka valitsin vuosikirjaan. Minua häiritsi niin paljon tuo pallo tuolla taustalla, että en voinut harkitakaan tätä kuvaa vuosikirjaan... Adalla on edelleen turkin kasvattaminen hieman kesken, mutta ei ole kuitenkaan niin kalju kuin muutama viikko sitten vielä oli. Pohjavillaa kuitenkin jo on. 

Riki sai äidiltäni lahjaksi uuden jalkapallon. Pallo on edelleen ehjä, vaikka odotettiinkin siihen tulevan reikä heti, kun Riki hampaineen siihen tarttuu. Pallo on hauska, kun ei olekaan niin helppo käsitellä kuin vanha pallo. Lumella ja jäällä uusi pallo pomppii ihan miten sattuu ja siitä on hankalampi saada kiinni. Jotain haastetta Rikinkin leikkeihin. :)

Sellainen oli meidän joulu. Harmittaa nämä kelit, kun emme päässeet jouluna vetohommiinkaan. Mutta jospa tuossa ensi vuoden puolella sen verran pakastuisi, jotta luntakin sataisi... Mutta mukavan rauhallista oli. Aaton jälkeen koiratkin malttoivat rauhoittua. 

Rauhallista Joulua!

Vetohommissa

Käytiin lauantaina kunnon lumipyryn kunniaksi kaverin luona koiria vedättämässä. Pimeä ehti tulla, joten mentiin ihan vain heidän pihatiellä ja pienen pätkän pellolla. Lääniä riittäisi, mutta ensi kerralla on kyllä mentävä valoisan aikaan. Nyt oli kiva pieni lumipyry ja kova tuuli pimeän lisäksi, joten vaatetta sai olla päällä, vaikka hikihän siinä hommassa itsellekin tuli.

Koirat saivat ensin jäädä liinoihin pihalle, kun käytiin sisällä hetki istahtamassa. Lopulta menin takaisin pihalle koirille valjaita pukemaan. Riki ei malttanut odottaa töihin pääsyä, kun valjaat päälle olin pukenut. Sain molemmille hyvin puettua valjaat ja kiinnitettyä liinaan ja ahkioon. Ensin mentiin kaksin miehen kanssa, minä kyydissä istuen ja mies meni edeltä tietä näyttämään ja jäniksenä toimimaan. Kerran pääsimme edestakaisin pihatien, kunnes tuli aura-auto pihaan! Ja koirat pääsivät portaille valjaissa makoilemaan ja odottamaan.

Seuraavalla kerralla meni kaveri kyytiin ja minä toimin jäniksenä. Nyt oli helpompi koirien edetä, kun ei ollut hankea vastassa. Kaveri totesi kyydin olevan kuitenkin sellaista, että raskaana oleva avovaimonsakin pääsi kyytiin. Kävimme myös pienen pätkän pellolla hangessa menemässä. Siellä koirat pääsivät taas kunnolla töitä tekemään ja kas kummaa, kun olivatkin rauhallisia treenin jälkeen. 

Kaikilla oli kuitenkin mukavaa ja koiratkin yhdessä hyvin työskentelivät. Nyt Rikikin työskenteli koko ajan. Vauhti on lumessa Rikille sopivampi kuin pyörän kanssa. Johan kaveri suunnitteli seuraavalla kerralla lumilautaakin kokeilevan. Totesi vaan, että taitaa kuitenkin riittää vain yksi koira silloin eteen... 

Lopputuloksena oli vaan naarmu Adan vasemmassa takajalassa. Taas vaihteeksi neidille jotain sattui... Itse olin jo melko varma, että kyseessä on paleltuma, mutta nyt mies yritti pyörtää luuloni. Mistään en löytänyt paleltumien kuvia koirilla. Mitään en ensin edes huomannut, mutta illalla kotona ulkoillessa ennen nukkumaan menoa, huomasin Adan kävelevän hassusti takajalkojaan nostellen. Sisällä tutkimme asiaa tarkemmin ja löysimme noin 1x3 sentin kokoinen karvaton alue, joka oli tummunut. En sen tarkemmin asiaa tajunnut tutkia, mutta puhdistettiin ja bacibactia laitettiin sekä side. Aamulla tuli mieleen paleltuma ja asiaa netistä yritin tutkia. Nyt ollaan haavaa rasvattu ja aamulla laitoin taas bacibactia, kun näytti hieman naarmujakin reunassa olevan. Alkuun neiti hieman jalkaa aristi, kun naarmuun koski, mutta ei enää tänään. Kävin kuitenkin tossut eilen jo ostamassa, jotta saamme ulkona suojattua jalan. Tossut eivät vaan oikein Adan vauhdissa pysy mukana, joten hihnassa on vaan neiti päässyt pihalle. Mutta enhän minä satavarmaksi osaa sanoa, että kyseessä paleltuma olisi. Seuraillaan nyt vain paranemista ja suojaillaan tarpeen mukaan. Side ei ollut päivää pysynyt Adan jalassa, joten on nyt illankin saanut olla ilman. Katsellaan josko yöksi suojaisi taas...