Lauantaipäivän puuhailut

Tänään vihdoinkin päätimme lähteä Rikin kanssa koirapuistoilemaan! Olen jo jonkin aikaa miettinyt uskaltaisiko mennä, mutta nyt on kuitenkin jo sen verran aikaa leikkauksesta, että vihdoinkin annoin periksi. Pitkään mietimme myös, otammeko Adaa mukaan, koska Adan toinen rokotus on vasta ensi tiistaina. Lopulta kuitenkin päädyimme ottamaan Adan mukaan. Eikä ollut mikään huono idea loppujen lopuksi. 

Puistossa oli kaksi koiraa, joista toinen, rotikka, lähti pois, kun me olimme menossa puistoon. Toinen koira kuitenkin jäi vielä hetkeksi leikkimään Rikin ja Adan kanssa. Riki ei tietenkään olisi malttanut odottaa puistoon pääsemistä. Ada oli utelias, mutta toisaalta hyvin varuillaan. Ensin ajattelin viedä Adan pienten puolelle katselemaan ja tutustumaan, mutta toisen koiran omistajalta kysyin ja hänestä oli ok ottaa pentu isojen puolelle. Alkuun Adalla oli säkä pystyssä. Rikillä en ole ikinä nähnyt säkää pystyssä, joten yllätyin Adan nähdessäni. Myös vieraalla koiralla oli hieman, mutta tilanne meni nopeasti ohi ja Adakin lähti leikkimään toisten kanssa. 

Ada selkeästi viihtyi kuitenkin enemmän ihmisten jaloissa alkuun. Juoksenteli muiden kanssa, mutta kävi mielellään siliteltävänä ja istuskelemassa ihmisten jaloissa. Uskaltautui Ada komentamaankin toista koiraa, eikä toinen siihen ihmeemmin reagoinut. Kerran palautti kuitenkin Adan maanpinnalle, kun Ada turhan urheasti kävi toista komentamaan. 

Pitkään ei leikkikaveri paikalla ollut, mutta onneksi Riki ja Ada saa toisistaan leikkikaverit ja mukavasti touhusivat vielä keskenäänkin.

Reilu puoli tuntia kaiken kaikkiaan puistossa oltiin. Pakkasta ei ollut kuin -4 astetta, mutta kylmä tuuli kävi. Meille tuli jopa kylmä, vaikka hyvin minäkin päälleni olevinaan laitoin.

Puistosta siirryimmekin äitini luona käymään. Äitini luona on kyläilemässä veljeni koira. Soitin jo varoittaakseni kyläilystä ja olivatkin jo pihalla odottamassa meitä. Ada taas hyvin reagoi vieraaseen koiraan. Hieman oli taas säkä pystyssä, mutta selkeästi vähemmän kuin puistoon mennessä. Tie kulkee aivan pihan vieressä ja Riki laitettiin pitkään hihnaan kiinni ja kaksi muuta saivat juosta irrallaan. Adankin uskalsin irti laskea, kun en uskonut Adan mihinkään lähtevän toisten koirien luota. Kuvat kertokoon enemmän kolmen koiran touhuista. 

Voi toista, kun joutui Rikin ja Adan komenneltavaksi.

Periksi ei kuitenkaan anneta!

Taas välillä piti siliteltävänä käydä.

"PRKL, puraisitko pepusta?!"

Adakin sai kyytiä.

Hauskaa koirilla selkeästi oli. Vaikka jo meinasi vauhti loppua ja kaikki kolme kävi välillä lunta syömässä, tarpeitaan tekemässä ja muuten lepäilemässä, olivat kohta taas toistensa kimpussa. Erittäin positiivinen yllätys oli Adan käyttäytyminen. Itseäni hieman jännitti, miten Ada reagoi muihin koiriin ja olin varma, että karkuun juoksee pelosta. Kyllähän Adaa hieman jännitti ja häntä koipien välissä alkuun karkuun juoksi, mutta nopeasti rohkaistui ja oli mukana leikissä. Nyt on taas niin väsynyttä koiraa.

Kuvaamista

Eräs kaunis ilta otin ja annoin koirille ulos luut. Oikeat, raa'at luut. Totta kai yllättäen olin kameran kanssa pihalla. Oli pimeä ja ensimmäiset kuvat olivat tällaisia:

Tajusin kuitenkin, että pitäisihän kamerastani löytyä asetuksia, joilla saan kunnon kuvia myös pimeässä. Kokeilin automaattista yökuvausta (kahtakin eri versiota), eikä siitä ollut mitään hyötyä. Kuvien laatu oli edelleen erittäin huono. Jätin automaattiset asetukset unholaan ja kokeilin valotuksen muuttamista manuaalisesti. Hiljalleen alkoikin jo saada selvää kuvista. 

Ada jäi minun oikealle puolelleni erittäin pimeää ja Riki vasemmalle puolelle ulkovalosarjan valoon. Aina, kun vaihdoin kuvattavaa, piti vaihtaa asetuksiakin. 

Kun Adasta sai hyviä kuvia, samoilla asetuksilla Rikistä tuli ylivalottuneita kuvia.

Mutta jospa se tästä. Hiljalleen alan päästä kamerani saloihin. Liian paljon pelaan automaattisilla asetuksilla, joilla saa kuitenkin melko hyviä kuvia. On kuitenin välillä hyvä jo pelkästään olosuhteiden pakosta päästä treenaamaan valokuvaamista kunnolla. Tällä kertaa treenasin siis valotuksen käyttöä ja pääsinkin jo jyvälle siitä asiasta. 

Mitä Adalle kuuluu?

Meidän Rääpäle, Neiti Näpsäkkä, Adamus Neitimys, rakkaalla lapsella monta nimeä. Adalla tuli taas tiistaina uusi viikko täyteen ja nyt olisi viikkoja jo 15. Painoa löytyy 17,1 kiloa ja tiistaina käydään toiset rokotukset ottamassa ja sen jälkeen voisi lähteä koirapuistoilua kokeilemaan Adankin kanssa. Neitimys on kasvanut hurjasti ja oppinut paljon uusia asioita. Sellaisiakin asioita, joita ei pitänyt opettaa... Mikään ei tunnu olevan liian suurta Adalle (paitsi meidän sänky). Sohvalle kiipeilee ja sohvan takaa yhtäkkiä saattaa ilmestyä Adan pää kurkkimaan olan takaa. 

Adalta saa leikattua kynnetkin (vielä, kun pystyy kääntelemään toista miten itse haluan) ja harjaamisesta pitää paljon. Tänäänkin rennosti makaili sylissä pää reiteni yli roikkuen. Matolääkkeet on neidille myös helppo antaa. Ja hampaitakin antaa katsoa. Jos en ihan väärin ole tutkinut asiaa, on neidilta ensimmäiset etuhampaatkin jo vaihtuneet. Pysyvät on vielä keskeneräiset kasvussaan, mutta sieltä ne on tulossa. Hampaiden vaihtuminen ei ole kuitenkaan lisännyt Adan puremistarpeita ollenkaan. Ada puree itse asiassa todella vähän mitään, mitä ei saisi. 

Olemme nyt nukkuneet olohuoneen lattialla ja koirathan sitä rakastaa. Mutta saamme silti nukkua rauhassa. Vasta ensimmäiset merkit heräämisestä saa koirat saapumaan meitä ihmettelemään. Mutta jos olemmekin vasta kääntämässä kylkeä ja tönimme koirat pois, saamme rauhassa jatkaa unia. Ja koska meillä on remontti yläkerrassa menossa, on siis Ada siirtynyt kellariin, kun olemme töissä tai muuten menossa. Hienosti on sielläkin ollut, mitä nyt tänään oli päättänyt siirtyä vanhalta pediltä uudelle. Eli siis sohvalle. Ja koska tokihan sohva on niin hirmuisen hieno peti, voi ilmeisesti vanhalle pissiä. 

Rikin uutisia vielä loppuun: Meidän niin ihana tottelevainen poika keksi ensimmäistä kertaa eilen, että aidan yli pääsee. Meinasi ensin mennä samasta kohtaa, mistä Ada aina kiipeää yli, jos minä menen aidan toiselle puolelle. Kielsin ja kutsuin sisään, mutta Riki lähtikin juoksemaan toiseen suuntaan, otti kunnolla vauhtia ja loikkasi aidan yli! Itse hämmentyneenä juoksin "portin" aukaisemaan ja sieltähän se poika sitten kutsuttaessa takaisin tuli ja juoksi suoraan sisälle. Olin niin hämmentynyt asiasta, että enpä voinut muuta kuin kiitellä ja possunkorvathan sitä hyvästä oli koirille annettava. 

Rikin uusi nousu

Rikillä oli melkeinpä neljän viikon tauko vetotouhuista leikkauksen ja minun hermojeni takia. Viime viikonloppuna vihdoin palasimme vetotouhuihin ahkion ja pihatien merkeissä. Pari kertaa Riki veti tien päästä toiseen ja todettiin sen siihen hätään riittävän. Tänään kuitenkin erästä blogia lukiessani (kunnia kuuluu Maalelan blogille) minunkin intoni vetotouhuihin alkoi kasvaa ja päätin lähteä kokeilemaan Rikin kanssa potkurilenkin tekemistä. 

Eläinlääkärihän antoi alunperin kaksi viikkoa treenikieltoa, mutta mies oli sitä mieltä, että riskiä haavan repeämisen kanssa ei oteta. Jo pelkästään ulkona vapaana juoksenteleminen oli miehen mielestä riskin ottamista, vaikka kaksi viikkoa leikkauksesta alkoi olla täynnä. :) Mutta tosiaan, tänään idean saamisesta meni muutama minuutti, kun olimme Rikin kanssa pihalla menossa potkuria hakemaan. Riki hienosti malttoi odottaa, mutta vetokäskyn saadessaan lähti menemmään niin nopeasti, että meinasin tippua kyydistä. 

Kyllähän Rikiä kiinnosti hajut ja pysähteli joitakin kertoja nuuhkimaan. Pissit teki harvakseltaan ja vain kerran pysähtyi kakkaa tekemään. Välillä mentiin liina löysällä, mutta pääsääntöisesti kuitenkin liina oli tiukalla, vaikka vauhti olikin hidasta välillä. Pari kertaa piti kunnolla komentaa ja kerran jatkoin vain itse matkaa, kun Riki ei meinannut päästä nuuhkimasta penkkaa. Mutta kokonaisuutena matka meni kuitenkin hienosti. Matka ei ollut kuin kolmisen kilometriä ja sekin tylsästi edestakaisin. Rikille matka oli kuitenkin sopiva verrattuna siihen, miten on tänä talvena vetolenkit yleisesti menneet. Ja Riki veti kuitenkin kotiin asti! Loppumatkasta otti vielä kunnon spurtin ja päästiin pihaan asti. 

Mutta vielä en nosta lippua salkoon ylös asti. Rikillä kuitenkin ylimääräistä energiaa oli treenitauon takia. Katsellaan taas, vaikka ensi viikolla, miten vetohommat Rikiä kiinnostaa. Nyt en heti alkuun lähde liian usein treenaamaan, jotta ei ainakaan ihan heti kyllästymistä tapahtuisi. 

Smirren mielenkiintoinen päivä

Monet meillä kyläilleet varmaan ajattelevat, miten ihania ja rauhallisia pieniä kultamuruja meillä kissat ovat. Pieniä palleroita, jotka rakastavat ihmisiä ja vain makoileevat päivät pitkät. Monet kissat varmaan vastaavat kuvausta, mutta ei meidän Smirre...

Pahoittelen alkuun mahdollisia kirjoitusvirheitä. Teen tällä hetkellä PEF-seurantaa ja taas avaava sai minulle vapinan päälle. Enkä todennäköisesti jaksa käydä enää läpi tätä tekstiä uudestaan tänään. :) Mutta tosiaan, tämä päivä oli varmaankin erittäin jännittävä päivä Smirrelle. Meillä alkoi tänään remontti. Talosta löytyi hometta ja nyt myyjä kustantaa remontin, joka tänään siis alkoi. Pölyn leviämisen estämiseksi olin eläinten kanssa suljettujen ovien taakse keittiö, olohuone ja ruokahuone akselilla. Koirat olin ottanut heti sivuun remontista, jotta yksinkertaisesti remonttimiehet pääsisivät remonttia tekemään. Meidän yliystävälliset kaverit olisivat olleet ainoastaan edessä. No, kissat yleensäkin menee piiloon, kun jotain tällaista tapahtuu. Siinä sitten ruokapöydn ääressä istuessani, koirat makoilivat jaloissa, tajusin, että hei, miellähän on muuten kaksi kissaakin! Mutta missähän ne on?

Silveri löytyi heti sohvan selkänojalta makoilemasta. Smirre taas... En löytänyt mistään! Kaikki nurkat ja laatikot katsoin ja jopa sohvan alta, jonne ei mokoma edes mahtuisi! Kutsuin, kaadoin ruokaa kuppiin ja ei, ei tullut Smirre esiin. Kävin jopa varoittelemassa remonttimiehiä, että minulta hävisi kissa. Toinen jalkojaan rupesi katsomaan (ihan kuin kissa siinä metelissä olisi jaloissa pyörinyt) ja toinen tuli esiin vessasta huolestuneena, kun toinenhan on varmaan peloissaan! Jep. Totesin vain, että on todennäköisesti jommassa kummassa makkarissa, että jos ovea aukaisevat, saattaa yllätys löytyä. 

Ennen töihin lähtöä en Smirreä löytänyt, mutta miehen kotiin tullessa Smirre makoili sohvalla ihan kuin ei ikinä olisi mitään sattunut. Varsinainen virtapiikki ollut koko illan. Adaa härnännyt (ja kyllä, Ada ei enää ainoastaan härnää Smirreä, vaan Smirre tahallaan härnää Adaa) ja saanut juoksemaan mm. minun päältäni. Makoilen siis nyt olohuoneen lattialla, kun ei yläkerta enää sen vertaa kulkukelpoinen ole, että viitsisin siellä aikaani viettää. Ja totta kai vierashuonekin on yläkerrassa... 

Lisäksi Smirre on ollut taas kukkien kimpussa. Toinen istuu sohvan selkänojalla ja tuijottaa kukkia ilkeä katse silmissään ja hyökkää kukkien kimppuun. Kiellettiin ja lopetti hyökkäilyn. Kuitenkin istui samassa paikassa ja kohta alkoi taas tuijottelu. Tunnemme kuitenkin kyseisen katseen niin hyvin, että ymmärrettiin ajaa Smirre pois kukkia kiusaamasta. 

Mitäs muuta Smirre on keksinyt? Yllätin Smirren kiipeämästä takkiani pitkin eteisen naulakossa. Kävelin eteiseen ja mitään en olisi varmasti tajunnut, mutta yhtäkkiä Smirre liikahti ja loikkasi karkuun. Siinähän mokoma oli roikkunut (onneksi) vanhassa talvitakissani kiinni kaikilla neljällä tassullaan. Olen aina ollut sitä mieltä, että Smirressä on ninjan vikaa... 

Mutta tosiaan, vaikka edelleenkään ei kuulostaisi kovin kummoiselta ilkimykseltä, voin sanoa, että Smirre osaa kyllä olla varsinainen söpöläinen, mutta myös itse ilkimys. Smirren katseesta näkee, milloin on pahat mielessä ja olemukseltaan osaa kuitenkin olla, että "en minä mitään olisi tehnyt" tai "en olisi halunnutkaan tehdä". 

Missä lie tällä hetkellä pahojaan tekemässä. Toivottavasti ei ainakaan saa sotkettua itseään taas remontin keskelle... Jospa huomenna muistaisin myös kissat ottaa pois remontin tieltä... 

Ystävänpäivä

Ystävänpäivän kunniaksi kävin taas täyttämässä pakastinta ostamalla koirille lihaa melkein 30 kiloa. Tai no, ainakin 20 ja kenties se 25 kiloa. Sika-nautaa, riistaa, lohta, broileria sekä broilerin maksaa kokeiluun. Riki ei viimeksi maksasta oikein välittänyt, mutta ei ollut kyseessä silloin broileri. Kokeiluluontoisesti ostin puoli kiloa maksaa ja katsotaan mitä koiruudet siitä tykkää. 

Itse pääsin ajoissa töistä ja vietin aikaa koirien kanssa pihalla. Tällaista tänään:

Pakko oli laittaa tuon ilmeen takia tämä kuva.
"Anna se nami..."

Hyvässä vaiheessa tuli taas kuva otettua. :)

Ja totta kai piti kokeilla, miten ystävänpäivän kunniaksi onnistuu yhteiskuvan ottaminen. Yllättävän hyvinhän se sujui.

 HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

Ada 14 viikkoa

Hui kun aika menee olevinaan todella nopeasti. Tai siis oikeasti tuntuu etenevän hitaasti, koska onhan meidän neiti vasta 14 viikkoa, mutta kun mokoma kasvaa niin hirmuista tahtia, että siksi tuntuu aika menevän todella nopeasti. Jos kukaan edes tuosta lauseesta mitään tajusi... Toisinaan minulla on hankaluuksia kuvailla ajatuksiani. :)

Mutta siis on meillä oikeasti iso neiti jo! Minusta neiti kasvaa älyttömän nopeaa tahtia, ainakin verrattuna Rikiin. Riki painoi 16 viikkoisena 13 kiloa ja risat. Meidän 14 viikkoinen neiti painaa jo 16 kiloa!! Ja säkää alkaa löytymään 45-46 cm tai jotain sinne päin kotikonstein mitattuna. Kauhistuin tänään, kun tajusin, ettei Adan sylissä pitäminen olekaan enää niin helppoa kuin se joskus oli. Istuin sohvalla ja nappasin neidin syliin, mutta eihän neiti mahtunutkaan minun syliini enää kokonaan! 

Muuten mennään melkoisen normaaleissa olosuhteissa. Seisomista tänään harjoiteltiin ja ehkä hieman Ada alkoi saamaan ideaa, miten homma toimii. :) Hiljaa hyvä tulee. Ulkona on laittanut pelleilyksi välillä, eikä välillä suostu sisään tulemaan. Toisin kuin Rikillä, Adalla kuitenkin toimii se, kun menee itse sisään. Ada tulee ovelle katselemaan ja ihmettelemään, minne menin. Joskus saattaa tehdä sen, että oven aukaistessani juokseekin karkuun, mutta toisinaan tulee myös suoraan sisään. Harjoitellaan kovasti luoksetuloa... Namien kanssa luoksetulo on todella varma! Niin perso on nameille... Pääsääntöisesti tulee ilman namejakin, ellei päätä itse laittaa pelleilyksi tai jos Riki saa Adan villiintymään pihalla. 

Tötterön täyteistä elämää, kasvua ja kehitystä

Täällä on eletty tötterön täyteistä elämää ja Adallekin tuli tiistaina 13 viikkoa täyteen. Riki on toipunut hienosti, mitä nyt virtaa on todella paljon ja edelleen käyty vain hihnassa pihalla. Onkin ruvennut jalkoihin käymään kiinni, puree säärestä ja roikkuu hihnassa. Pientä turhautumista ilmassa... 

Vielä Ada mahtuu tuostakin läpi. 

Ada on kasvanut huimaa tahtia. Tänään 13 viikkoisena ja kahden päivän ikäisenä painoa on jo 15 kiloa! 

Ja totta kai pitää olla tarkkana, kun joku ruokaa laittaa. 

Oli taas mielenkiintoinen lenkki Adan kanssa eilen. Matkaa oli varmaan se kolmisen kilometriä ja puolessa välissä iski pienelle paniikki, kun eräässä pihassa saksanpaimenkoira rupesi räkyttämään ja räkytti räkyttämästä päästyään. Yritin rauhoittaa Adan siihen paikkaan, mutta jonkun aikaa siinä seisoskellessani ja yrittäessäni annoin lopulta periksi. Loppumatka menikin melkein kokonaan häntä koipien välissä. Melkein kotona oltiin, kun häntä taas alkoi nousemaan, mutta ei kuitenkaan kokonaan. Varuilta piti pitää puolitangossa häntää, jos sittenkin jotain sattuisi. 

Muuten meni hienosti lenkki. Ada ei vetänyt melkeinpä ollenkaan ja suuntia samalla opeteltiin. Hieman tuntui jo mieleen jotain jäävän, mutta treenata pitää kovasti silti. 

Jossain ollaan Adan kanssa edistytty! Maltti on valttia. Ada on oppinut odottamaan! Myös ruokakupilla! Kuola valuu ja valuu, mutta malttaa jopa hetken odottaa luvan saamista ruoan ottamiseen. Nyt on myös ulko-ovella aloitettu opettelu kontaktin ottamisesta. Sisään tullessa käsken koirat istumaan, odottamaan, katsomaan ja sitten vapautus. No, nyt on Adakin hieman oppinut, miten asia oikeasti hoidetaan. :)

Ja tokihan se piti aloittaa seisomisenkin opettelu. Tuntuu, että hieman myöhässä asian suhteen ollaan, kun toiset aloittaa niin aikaisessa vaiheessa. No, harjoittelua me kaipaamme... Hienosti Ada istuu ja välillä maahankin menee, tosiaan odottaa ja tietää vapautuksen. Seisomisen opettelu on jäänyt kokonaan opettelematta ja tässä onkin lopputulos siitä... :)

Lopulta tuli jopa onnistunutkin seisominen. 

Ja sitä tötteröelämää... Riki on ollut tötterön kanssa hieman reppana. On kuitenkin melko hyvin antanut sen olla päässä. Toisinaan on mennyt hermot ja tötterö löytyy ihan jostain muualta kuin Rikin päästä. Adan kanssa leikkiminen on ollut erittäin haasteellista. Yleensä Ada roikkuu Rikin poskessa kiinni ja Riki saa Adan siitä lopulta pois, mutta nyt Ada on roikkunut Rikin kaulassa ja siinä Rikillä tulee vain tötterö vastaan, kun yrittää päästä Adasta eroon. Kivoja karvatuppoja on lähtenyt irti... 

Syöminen on hieman haasteellista tötterö päässä. 

Lopuksi vielä seisomista, Riki 1,5 v. Hieman harjausta vailla... Mielenkiintoista oli yrittää ottaa kuvaa hyperaktiivisesta koirasta... Ei meinannut Rikiltä tällä kertaa malttia löytää... Lopulta pääsi taas hajuille, mitä ajetaan takaa ja tuli melkein onnistunut seisominen. Jalat välillä sojotti ihan minne sattui ja tosiaan silmät kiinni ja kuvakulma ihan väärä ym ym. Odotan innolla ensi viikkoa, kun uskaltaa taas Rikille valjaat päälle laittaa ja potkurin eteen. Saapahan ylimääräiset virrat kulutettua... Jos ei sitten vetointoa löydy, on kyllä kumma...

Niin ja tokihan se pitää vielä sisäsiisteysasioista kertoa. Öisin Ada ei tee sisään mitään ellei itse nouse välillä ja jätä koiraa käyttämättä pihalla. Työpäivän aikana tekee muutamat pissit ja toisinaan kakankin sisään. Pidättää osaa, mutta ei aina viitsi. Kotona ja hereillä ollessa käytetään vielä melko usein pihalla, jotta kävisi mahdollisimman vähän vahinkoja. Mutta viime viikonloppuna Ada pyysi itse jo kaksi kertaa jopa ulos!