Olimme viettämässä lauantaipäivää Lieksassa agilitykisojen merkeissä. Auto starttasi aamulla klo 7 ja palasi kotiin illalla klo 8.
Taigan ensimmäinen rataantutustuminen oli klo 9 ja toinen oli parin tunnin päästä. Molemmat radat olivat hylättyjä. Taiga palasi taas normaaleihin tapoihinsa. Ensimmäisen radan ensimmäiset viisi estettä piti ihmetellä, missä ollaan ja mitä tehdään. Seitsemäs este oli kepit, joita Taiga ei jälleen olevinaan nähnytkään. Kuten Jussin juoksuissa viikko takaperin. Tällä kertaa otin Taigan viereeni ja hetsasin kepeille. Taiga teki hienot kepit ja loppurata menikin tosi hyvin, vaikka puomilta loikkasikin alas.
Toinen rata oli aivan kauheaa säheltämistä. Jälleen kerran Taiga karkasi lähdöstä, ei osunut puomin alastulolle, juoksi ohi putken ja sitten katseli vain muualle ja poimi haluamiaan esteitä matkan varrella. Sain jatkamaan rataa, mutta kepeille homma lässähti ja lähdimme radalta pois.
En todellakaan tiedä, mitä tekisin Taigan kanssa. Treenit sujuu todella hyvin ja välillä kisoissa onnistutaan, mutta 90 % on tällaista säheltämistä. Treeneissä pitää olla sopivan tiukka, mutta kuitenkin iloinen ja olla merkitsemättä mokaamista. Kisoissakin yritän olla ylipirteä ja pitää Taigan motivaatiota yllä mokaamisesta huolimatta, koska Taiga helposti keksii oheistoimintaa virheiden peittämiseksi. Taiga ei siedä yhtään, jos huomaa minusta pettymyksen tai turhautumisen. Kävimme keskustelua mahdollisuudesta, että toinen kokeilisi ohjata Taigaa ja lähdemmekin erään tutun kanssa viemään ajatusta käytännössä eteenpäin. Odotan toki Taigan astuttamista myös. Jos astuttaminen onnistuu, saan pidettyä kunnon tauon Taigalle. Josko se helpottaisi. En myöskään aio ilmoittaa Taigaa kauemmaksi kisoihin. Käyn vain omat ja naapuriseuran kisat Taigan kanssa. Syksyllä kisoja Taigan kanssa siis olisi noin kerran kuukaudessa.
Adan kanssa olemme vihdoin saaneet kolmosluokassa tasattua tekemisemme normaaliksi. Alku oli pettymys, mutta nyt olemme päässeet taas siihen mielentilaan, että minä en jännitä, koiralla on kivaa ja menemme yhdessä tekemään sitä hyvää tasaista tekemistä, jota olemme tähänkin asti tehneet. Jussin juoksuissa saimme ensimmäisen puhtaan radan, mutta ihanneaika oli kova ja yliaikaa oli yli 9 sekuntia. Lieksassa Saimme ensimmäiseltä radalta puhtaan radan, mutta kepit oli normaalia hitaammat ja yliaikaa tuli 0,6 sekuntia! Harmillista!
Toiselle radalle lähdin pienen jännityksen paine ohimossa, kun oli pari kohtaa, joiden onnistumista mietin. Teimme kuitenkin jälleen tasaista suoritusta. Varmistin ainoastaan yhtä putkenpäätä liian vahvasti ja Ada meinasi valita kokonaan väärän putken ja tämän johdosta puhtaalle radalle yliaikaa 0,43 sekuntia! Epävarmojen kohtien jälkeen otin ja vedätin koiraa mahdollisimman paljon. Kepit olivat selkeästi nopeammat ja muutenkin pystyin jättämään Adan itsenäiseen suorittamiseen itse jo edeten seuraavalle esteelle. Silti tämä ei valitettavasti riittänyt saadaksemme aikaa takaisin.
Kolmas rata meni täysin omaan piikkiini. Haimme hylätyn, kun oma keskittyminen ja jaksaminen ei ollut enää kunnossa. Itselle kyseessä oli viides rata sille päivälle ja se alkaa selkeästi olemaan itsellä kipukynnyksen rajoilla. Ensin otimme kiellon, kun hieman liian aikaisin vaihdoin itse suuntaa, eikä Ada ollut lukinnut hyppyä. Kun Ada hyppäsi esteen, jostain syystä pyörähti ympäri ja hyppäsi takaisin. Jatkettiin rata loppuun, mutta enää en jaksanut vedättää, kun hylätty oli jo alla. Loppurata meni kuitenkin teknisesti hyvin ja jopa keppikulma, joka on ollut viime aikoina hankala Adalle, onnistui. Ada kävikin hierojalla maanantaina ja oli todella kipeä ja jumissa. Tästä syystä ilmeisesti kepit ovat olleet Adalle epämukavat viime aikoina, eikä ole taipunut ihan kunnolla jokaisesta kulmasta kepeille.
Adan kanssa saimme kuitenkin hyviä suorituksia aikaiseksi ja kunnon tsemppaamista kisakavereilta! Monia ihastuttaa Adan ja minun meno radalla. Osaa harmitti jopa minua enemmän alle sekunnin yliajat ja tsemppasivat, että selkeästi nollat ovat mahdollisia ja kyllä ne vielä tulee! Otetaankin nyt tavoitteeksi lähteä ihan oikeasti kehittämään ohjaajan jaksamista ja opettelen luottamaan ja vedättämään Adaa radalla, jotta saisimme jokaisen ylimääräisen sekunnin pois suorituksista. Lähden nyt seuraamaan tarkemmin Adan nopeuksia ja keskittymään siihen, että Ada jaksaa kisapäivät mahdollisimman hyvin. Tänä kesänä olenkin keskittynyt koiran viilentämiseen sekä juottamiseen. Juotot aloitetaan jo 1-2 päivää ennen kisasuorituksia.
Jääpuikon kennelin malamuuttitapaaminen järjestettiin Repoveden kansallispuistossa 2.6.2019. Paikalla oli seitsemän malamuuttia, joista viisi oli Jääpuikon omia kasvatteja, yksi vierailevan kennelin seniori ja sitten Taiga Jääpuikkolaisen jälkeläisenä. Reitti oli upea, monipuolinen ja kahden malamuutin kanssa välillä haastava kulkea, mutta toisaalta jyrkissä ylämäissä ihanat vetoavut. Kaksi paimenkoiraa tuli vastaan reitillä ja kolme ensimmäistä johtajaa (Ada, Adan äiti ja vahva uros) ärähtivät kerran niille, mutta sen jälkeen kaikki malamuutit menivät hiljaa ohi paimenkoirien räkyttäessä. Matka oli itselle pitkä "päiväkävelylle", mutta kiva oli käydä tapaamassa muita, haastamassa itseä ja testaamassa omia koiria erilaisissa tilanteissa. Riippusilta ei (onneksi) ollut käytössä, mutta saimme kokea lautan ja veneajelun. Itselle nekin oli varmaan jännittävämmät kuin koirille. Kuvat eivät ole reitin mukaisessa järjestyksessä.
Huh huh, kylläpä ihan hävettää, miten pitkä aika on viimeisimmästä päivityksestä! Vaikka mitä on tapahtunut ja opittu. Kennelin sivuilla olen kertonut kisa- ja näyttelytuloksia, mutta kaikki muu onkin jäänyt julkaisematta. Yritänpä tässä jaotella vaikka lajeittan sekä pelkkään arkeenkin paneutuen, mitä meille kuuluu.
ARKI
Arki rullaa melko tavanomaisesti eteenpäin. Keväälle odotettiin Taigalta pentuja, mutta Taiga ei antanut Aslakin astua, joten pentusuunnitelmat jäivät tulevaisuuteen. Reissasimme maaliskuussa Nurmeksessa ja Rautavaaralla Alaskanmalamuutiyhdistyksen talvipäivillä. Taiga oli silloin juoksuissa, joten sai hengailla mökillä ja harrastaa siellä.
Lauma tulee toimeen suht hyvin. Vain Adalla ja Taigalla ei enää yhdessä ulkoilut luonnistu kovin helposti. Taiga ei oikein ymmärrä Adan leikkityyliä ja sillä menee hermot, aloittaa rähisemisen, johon Ada vastaa. Talvella juoksutin yhdessä siten, että Taigalla oli kuonokoppa, mutta säiden lämmetessä en halua kuonokoppaa käyttää, jotta Taiga saa paremmin itsensä viilennettyä ja juotua. Muuten Ada ja Taiga tulee edelleen toimeen hyvin ja Ada huolehtii 2,5 vuotiaasta pennustaan pesemällä ja kuria pitämällä. Ada on edelleen lauman pomo ja jopa Taiga sen edelleen uskoo.
Riki on tehnyt hieman vähemmän kevään aikana kaverikoirahommia. Säännöllisesti ollaan toiminnassa mukana, mutta vierailukäynnit ovat harventuneet. Olen kilometrejä saanut ajella melko paljon kevään mittaan, joten jostain on valitettavasti pitänyt joustaa, jotta itsekin jaksaa. Riki on ollut myös äitini luona välillä hoidossa. Viimeksi pari viikkoa sitten, kun kävi ikävä tilanne, kun olin aloittamassa koirien ruokintaa. En ollut koskenut kuppeihin tai ruokaan, kun Taiga sai höyryttyä tassunsa portin väliin ja kiljui. Kiljunta sai saman neliön sisällä olevan Aslakin hyökkäämään vieressä olevan Rikin päälle ja pelastettuani Taigan, eroteltiin pojat toisistaan. Mitään näkyvää ei tullut, mutta osumaa kuitenkin Riki otti kylkeensä. Jotta RIki sai rauhassa toipua ilman lauman painetta, oli Riki muutaman yön äitini luona "rauhoittumassa" eli leikkimässä äitini kissan kanssa ja noutamalla palloa pihalla.
Kävin Katja Ojansivun koulutuksessa häiriöstä luopumisesta ja kuplan luomisesta oppimassa. Taigan kanssa olemme agilityn parissa koulutusta hyödyntäneet, mutta erityisesti Aslakin kanssa arjessa. Koulutuksessa tajusin, että olimme jonkinlaista perustetta tehneet jo Aslakin kanssa aiemmin, mutta nyt lisäsin merkkisanan ja olemme tehneet treeniä tietoisesti ja säännöllisesti. Lähdimme siis kotipihassa ensin vahvistamaan merkkisanaa ja kontaktia. Sitten olemme vieneet koulutuksen ihan vain pienille peruslenkeille ja vahvistaneet häiriöstä luopumista merkkisanalla. Pienet häiriöt onnistuu jo kohtuu hyvin, mutta kerran oli vielä haastava tilanne, kun kevyen liikenteen väylän toista reunaa pyöräili mies ajokoiran kanssa. Idea on kuitenkin Aslakilla hallussa, mutta pitää itse olla tarkkana mitä suustaan päästää, koska Aslak pienestäkin kehusta usein jo hakee kontaktia. Hieman epämukavaa, kun vetolenkillä koira kääntyilee koko ajan katsomaan, saisiko palkkaa. Pitää vielä siis treenailla ja vahvistaa häiriöstä luopumista oikeissa tilanteissa.
Aslak on saanut uusia koirakavereita, kun kaverini on yökyläillyt pari kertaa meillä omien koiriensa kanssa. Hänellä on sekarotuinen leikattu narttu ja vuoden ikäinen musta lapukka. Aslak tuli yllättäen toimeen jopa tämän MUSTAN lapukan kanssa. Caran kanssa törmäsivät kerran juostessaan ja rähisivät, mutta nopeasti saatiin irroitettua koirat toisistaan ja sen jälkeen olivat rauhassa.
Muuten arki on rullaillut hyvin normaalisti ilman sen kummempia. Jos ei siis lasketa treenejä ja kisoja ja näyttelyitä ym mukaan... Kaikki ovat olleet terveitä. Taigan pennutus ei tosiaan onnistunut tälle keväälle, mutta odotellaan seuraavia juoksuja ja katsotaan tilannetta uudelleen. Näillä näkymin Taigan seuraavat juoksut ajoittuvat heinäkuulle.
AGILITY
Ja tässä sitä riittääkin kerrottavaa. Kai. Taiga sai vuoden alussa ensimmäisen LUVAn ykkösluokassa. Sen jälkeen kävi yhdet kisat ennen tauolle jäämistään, kun odotettiin astutusta. Astutus ei onnistunut ja Taiga palasi nopeasti takaisin treenaamaan. Kepeistä tuli kuitenkin ongelma, johon olemme koko kevään hakeneet ratkaisua. Taiga haki keppivälin, mutta ei jatkanut eteenpäin. Kun itse turhauduin, Taiga lähti hajujen perässä ja oli hankala palata takaisin töihin. Itse olen yrittänyt opetella olemaan ylipirteä ja kehumaan, vaikka sattuisi virheitä ja jatkamaan rataa korjaamatta virhettä. Jälkimmäinen on haastavaa, koska herkästi haen täydellisyyttä. Valitettavasti Taiga ei vain kestä virheiden korjaamista.
Katja Ojansivun koulutuksesta on ollut apua myös Taigan kanssa. Perusteita teimme samalla tavalla kuin Aslakin kanssa, mutta lenkkeilyn sijaan vein seuraavan vaiheen hallille. Hallilla tehtiin ensin hallin pihassa häiriöstä luopumista ja lopulta myös hallissa ilman muita koirakoita ja ihmisiä. Nykyään luopuminen toimii treeneissä ja yllättäen jopa kisaradalla! Siellä valitettavasti Taiga ei saa kuin sosiaalisen palkan ja luvan jatkaa rataa, mutta treeneissä yritän palkata senkin edestä herkuilla.
Palatakseni keppeihin, johon tämä häiriöstä luopuminenkin mm. liittyy. Lähdimme keppimotivaatiota hakemaan ensin yllätyksellisyydellä. 1. Kouluttaja naksautti ihan missä keppivälissä vain ja palkkasin. Kepeistä tulisi näin hauskat, koska palkkaa voi saada vaikka ensimmäisestä tai kolmannesta keppivälistä ja välillä sitten lopusta. 2. Toisena vinkkinä saatiin tehdä kotona keppitreeniä kuudella kepillä laittaen kepit siten, että Taiga mahtui juoksemaan keppien välistä. Tätä treeniä oli tarkoitus tehdä vain korkeassa vireessä eli esimerkiksi työpäivän jälkeen heti tarhasta otettuani. Pääsimme harjoittelemaan myös etupalkkaamista yksin. Otin Taigan istumaan jalkojeni väliin ja heitin palkan keppien toiseen päähän. Hetsasin vielä ja Taigan kunnolla pyrkiessä palkalle laskin irti. 3. Kolmas vinkki oli, että tehdään keppejä osana rataa siten, että kepit on jaettu kahteen kohtaan kuutena ja sitten esimerkiksi kujakepit vielä kolmanneksi. Palkkaus tapahtuu vaihdellen heti keppien jälkeen tai toisen esteen jälkeen tai sitten useamman suorituksen sarjan jälkeen. Eli jälleen yllätyksellisyys.
Kevään kisat kaatuivat pääsääntöisesti keppeihin ja Taigan evvk asenteeseen epäonnistumisen jälkeen. Aloitimme kohdat 2. ja 3. treenaamaan toukokuun alussa ja 25.5. Taiga teki vihdon ja viimein molemmilla kisaradoilla Kajaanissa kepit ekalla kerralla alusta loppuun ja sai toisen ykkösluokan LUVAnsa.
Puomi on pääsääntöisesti kaunis Taigalla, mutta kaipaa edelleen vahvistamista ja muistuttelua. Kääntymistäkin olemme harjoitelleet ja se välillä sujuu jopa paremmin kuin suoraan meneminen.
Taiga on aloittanut kisoissa lähdöissä varastamisen. Siihen en kisoissa ole vielä puuttunut, mutta olen treeneissä alkanut taas vahvistamaan lähdössä pysymistä. Kisoissa en ole halunnut masentaa Taigaa jo ennen ensimmäistä estettä. Tavoitteeksi otamme kuitenkin, että ongelman jatkuessa päästessämme kakkosluokkaan, emme nouse kolmosluokkaan ennen lähtövarmuutta.
Taigan kanssa on kiva treenata. Taiga osaa ja toimimme hyvin yhteen, kun olen itsekin oppinut olemaan ylipirteä lässyttäjä. Säännöllisyys puhtaissa suorituksissa pitää vain vielä kisaradoille saada.
Ada on ollut koko talven liekeissä! Ada on saanut vauhtia ja talven kouluttajan tyyli sopi meille todella hyvin. Onneksi pääsimme kesäkaudellekin samalle kouluttajalle. Ada on oppinut paljon ja saimme vihdoin apua puomin ylösmenokontaktiin. Kouluttajamme tajusi, että Adalla ei ole hajuakaan, mitä minä Adalta haluan ja lähdimme siis jälleen kerran opettelemaan uudestaan puomia. Toinen kouluttaja myös vinkkasi, että käsky kannattaa vaihtaa, koska alkuperäinen käsky tarkoittaa Adalle tiettyä asiaa ja on helpompi opettaa uusi käsky. Joten maton avulla lähdettiin taas liikenteeseen. Olin kyykyssä maton vieressä ja annoin Adan keksiä itse, että etujalalla mattoon osuessa saa palkkaa. Hiljalleen lisäsin käskysanan ja seuraavana askeleena otettiin hieman liikettä mukaan. Suht nopeasti Ada ymmärsi juonen, mutta on mennyt pitkään, että Ada malttaa tehdä samaa korkeassa vireessä. Kisoissa kuitenkin pääsääntöisesti Ada on ruvennut osumaan kontaktille, mutta kouluttaja saa Adan vielä isompaan vireeseen ja silloin osumisprosentti on pienempi. Mutta edistystä kuitenkin on tapahtunut.
Ada sai vihdoin huhtikuussa ensimmäisen kakkosluokan LUVAn ja toukokuun alussa jo toisen! Viimeisen luokanvaihtoon oikeuttavan tuloksen Ada sai vihdoin Kajaanista 25.5. ja nousi kolmosluokan koiraksi! Hitto mikä fiilis! Kaveri nousi myös koiransa kanssa samalta radalta ja iloitsimme melko raikuvasti. Ei ollut huono reissu. Kolmosluokan korkkaus ei Varkaudessa sujunut sitten ihan niin hienosti, kun ensin haimme hyvän hylyn omalla virheelläni, mutta toisella radalla Ada ei halunnut keppejä tehdä ja ei lähtenyt takaakiertoihin. Seuraavat kisat ovat ensi lauantaina PM kisat. Jännitetään, mitä käy.
Molempien kanssa olemme tehneet puomitreenin lisäksi sanallisia erotteluja ja erityisesti inin treeniä. Taigalle sanallinen erottelu on helpompaa ja oppi Adaa nopeammin. Adalla on selkeästi enemmän omaa tahtoa mukana, kun taas Taiga on kuuliaisempi ja tarvitsee vahvasti radalla minua kertomaan, mitä tehdään.
TAVOITTEET:
Taiga lähtee yksin Savonlinnaan juhannuksena ja molemmat viikkoa myöhemmin Lieksaan. Taigan tavoite on nousta kakkosiin toivottavasti kesän aikana. Adan seuraava tavoite on lauantain PM kisat ja sen jälkeen lähdetään keräilemään kolmosluokan nollia ja hakemaan SM kisaoikeutta vuoden 2020 agilityn SM kisoihin.
VETO
Alkutalvi vetohommissa meni suurimmaksi osaksi perhevaljakon kanssa. Taiga sai olla juoksuihin asti mukana, mutta sen jälkeen treenattiin Nukan ja Adan kanssa, koska tavoitteena oli kisat Rautavaaralla maaliskuussa. Taiga sai treenailla siis lopputalven suurimmaksi osaksi yksikseen. Riki, Aslak ja Ada pääsivät juoksemaan järven jäällä kolmestaan reen edessä. Viimeisen rekireissun pääsimme tekemään Ruunnaalla parin huskyvaljakon seurana Rikin, Adan ja Taigan kanssa. Yksi keskeisimmistä vetoreissuista oli myös Alaskanmalamuuttiyhdistyksen talvipäivät, kun pääsimme Metsäkartanon urille ajelemaan Adan ja Aslakin kanssa sekä Taigan kanssa mökillä kokeilimme ensimmäisen kerran hiihtoa.
Aloitetaan siis tuosta viimeisimmästä. Talvipäivillä jätimme kisailut sikseen, kun ensin perjantaina ei ollut meille sopivaa luokkaa, joten ajelimme omaksi iloksemme muutaman kilometrin reissun melko lämpimässä säässä pehmeällä uralla. Koska sää oli mitä oli, emme lähteneet lauantainakaan kisaan, koska matka olisi ollut kahdeksan kilometriä. Reki kulki sen verran nihkeästi perjantainakin, joten kahdeksan kilometrin kisa ei innostanut. Aamulla tuli tieto, että kolmen kilometrin kisa järjestetään myös, mutta emme olisi ehtineet ajaa Metsäkartanolle ja olin juuri antanut juotot koirille, joten se siitäkin sitten. Kävimme sitten taas omaksi iloksi ajelemassa ja tällä kertaa suuntasimme kahdeksan kilometrin reitille. Lauantaina koiratkin kulkivat selkeästi paremmin ja meillä meni noin kolme varttia matkaan. Suurin haaste oli aivan kauhen jyrkkä mäki, joka oli suorastaan seinä. Seinän jälkeen mäki jatkui loivempana, mutta oli todella pitkä! Pakko oli pitää lepotauko mäen päällä. Siinä levätessä mietin, että jossainhan korkeusero on tasattava ja myöhemmin tulikin pitkä, mutta suora alamäki, jossa meinasin muutaman kerran ottaa penkan kautta vauhtia. Olin todella iloinen Adan ja Aslakin työskentelystä reitillä!
Mökkeily meni kolme koiran kanssa hienosti, vaikka Taigalla juoksut olikin. Aslak joutui olemaan häkissä, kun Ada ja Taiga oli vapaana mökissä. Kuvittelimme, että Aslak koko ajan vinkuu Taigan perään, mutta kaikki olivat yllättävän rauhallisia, vaikka vielä tärpitkin sattuivat suht lähelle. Ada ja Aslak yöpyivät koirakärryssä hyvin tyytyväisinä. Koirakärryssä matkustaminen oli Adalle stressaavaa, mutta toipui matkasta kuitenkin nopeasti. Kaikki saivat harjoitella parkkiketjussakin olemista.
Taigan kanssa kokeiltiin parikin kertaa hiihtoa. Matka oli vain 1-1,5 kilometriä. Ensin mentiin umpihangessa, mutta uskaltauduin myös tien pätkää hiihtämään. Harmillisesti se oli vain alamäkeen ja tie oli auraamaton, joten lopputulos oli kuperkeikka ja koira ihmettelemässä, mitä se emäntä siellä maassa puuhaa. Ehkä ensi talvena kokeillaan tuotakin hieman enemmän.
Kuva Heli Haapatalo
Rautavaaralle palattiin SHS:n järjestämiin kisoihin Adan ja Nukan kanssa. Nukan omistajat toimivat handlereina minun ollessani kuskina. Ja toisena päivänä lähtökin sujui sen verran hyvin, että oli enää vain yksi handleri, vaikka Ada kuumana kävikin ja Nukaa ärsytti Adan kiihtyminen! Olimme ainoa malamuuttivaljakko ja olihan se välillä vähän taistelua lämpimässä säässä, mutta selvisimme molempina päivinä maaliin saakka suuremmitta ongelmitta! Yhdessä kohdassa koirat olisivat halunneet moikata kuvaajat ja sitten yrittivät kolme kertaa u-käännöstä. Nukalle myös iski hirveä pissahätä, mutta Ada juoksi penkan puolella, joten lopulta Nuka työnti Adan penkkaan ja pissasi päälle. Raskas reissu, mutta kisakokemusta saatiin. Kyseessä oli itselle ensimmäinen kisa reellä ajettuna. Ensi talvena taas uudestaan! Molemmat käyttäytyivät kisapaikalla hyvin ja sain olla ylpeä koko kisatiimistä. Talvi meni muutenkin yhdessä treenatessa loistavasti ja kommelluksista yhdessä selvittiin. Ensi kautta odotan innolla, kun Nukan perheeseen tuli toinen malamuutti, joka pääsee alkeita ensi syksynä treenailemaan. Suunnitelmana olisi, että Ada opettaisi tästä sitten heidän valjakkoon johtokoiraa.
Ruunaalle lähdin uhkarohkeasti kolmen koiran kanssa aivan yksin. Koirakärriä en ottanut mukaan vaan tungin kaikki kolme koiraa ja reen volvon sisään. Sopu sijaa antaa ja lähtöpaikallakin selvittiin yllättävän hyvin, vaikka saivatkin katsoa kahden muun valjakon starttia omaa odotellessa. Vaikka Taiga onkin loppukaudesta juossut kuonokopan kanssa, jotta ei härkkisi Adaa, tällä kertaa lähdettiin ilman kuonokoppaa liikenteeseen. Laitoin Adan Rikin kanssa johtoon, mutta pidemmän päälle Riki ei toiminut Adan rinnalla, joten vaihdoin Rikin Taigan kaveriksi pyörään. Tiimi kulki hitaasti mutta varmasti huskyvaljakoiden perässä. Toiset pitivät taukoja meitä odotellessa, mutta me ei oikeastaan taukoja pidetty vaan jatkettiin suoriltaan matkaa. Puolessa välissä pidettiin pidempi tauko ja juotin samalla koirat. Taukopaikalla vaihdoin myös Taigan Adan kanssa keulaan ja matka jatkui. Ura oli erittäin mielenkiintoinen. Emme menneet koskien yli vaan erään mukana kelkalla olleen omaa extreme reittiä. Hyvin kuitenkin päästiin eteenpäin, vaikka johtokoirat olisivatkin mielellään oikaisseet kerran jään yli väärästä kohtaa ja toisessa kohtaa sain kenkäni märäksi ojassa. Yhdessä kohtaa oli niin pehmeä kelkkaura, että koirien oli vaikea edetä, enkä itse pystynyt auttamaan yhtään, koska oma kenkäni upposi heti hankeen. Viimeinen isoin aukea suoalue oli kaikista tuskaisin, kun tuuli todella kovassa puuskassa, että koiratkin meinasivat pysähtyä, eikä koirilla kunnolla enää voimia ollut. Vaihdoin Adan Rikin kaveriksi pyörään, kun Adalla alkoi usko loppua johdossa. Taiga ei vain yksin vieläkään toimi johdossa vaan varmisteli jatkuvasti, tuleeko muut perässä. Lopulta keksin laittaa Rikin johtoon Taigan kaveriksi ja sillä tavalla Taiga sai varmuutta ja vei meidät suolta takaisin lähtöpaikalle! Ilman Taigaa olisimme todennäköisesti jääneet sinne suolle! Työn ja tuskan takana oli tämä 10 kilometriä, mutta hyvä fiilis jäi kuitenkin ja sainpahan testata koiria jokaisella paikalla valjakossa. Ura ja sää oli pääsääntöisesti hyvä ja mielelläni menen toistekin Ruunaalle ajamaan. Tähän oli hyvä rekikausi lopettaa.
Sulan maan kausi päästiin onneksi myös starttaamaan kickbiken kanssa, vaikka se onkin hieman talvikautta rauhallisempi ollut. Koirat ovat kuitenkin jatkaneet hyvää työskentelyään.
TAVOITTEET:
Taigalle kesäkaudella yritetään saada varmuutta yksin työskentelyyn. Muille kunnon ylläpitoa säiden mukaisesti. Syksyllä olisi kahdet kisat, joihin mahdollisesti pystyisi osallistumaan. Saa nähdä kokoonpanoa sitten syksymmällä.
NÄYTTELYT
Näyttelyrintamalla on ollut suht hiljaista, mutta sitäkin antoisampaa. Ada kasvatti talvella parhaimman turkkinsa koskaan, enkä voinut olla ilmoittamatta sitä Winter Kareliaan. Siellä Ada olikin suurella yllätyksellä VSP ja tuomari kehui Adan näyttelykuntoa ja liikkeitä. You know. Yes I know. Kiteellä Ada ei enää niin paljoa viehättänytkään ja sitten päätinkin taas olla ilmoittamatta, koska Ada rupesi karvaansa irroittamaan, eikä minulla ole hajuakaan, miltä Adan karvanlähtö nykyään näyttää.
Taiga aloitti vuoden Ilomantsista PN3 sijoituksella tuomarin toivoen vahvuutta lisää. Kiteeltä Markku Mähönen antoi EH:n selityksenä, että pää kaipaa vahvistumista. Erikoisnäyttelyssä jälleen EH. Päätin ilmoittaa Rautjärvelle Perttu Ståhlbergille, jonka luin olevan tiukka tuomari. Hieman harmitti, kun edellisenä viikonloppuna oli toinenkin näyttely, johon en jaksanut ilmoittaa ja siellä ei montaa koiraa ollut myöskään ja ERIä sieltä oli melkeinpä kaikille tainnut irrota. Velipoika oli Rautjärvellä mukana, mutta ei ollut tuomarin tyyppiä, joten EH tuli. Neljä narttua oli ilmoitettu, joista kolme kilpaili SERTistä. Kaksi muuta oli sileät ERIt ja Taiga sai ERI SA ja vain valionarttu jäljellä, joten tiesin valioitumisen vihdoinkin koittaneen! Taiga oli PN2 ja tuli Suomen Muotovalioksi! Samanikäisenä kuin äitinsä!
TAVOITTEET:
Enpä edes oikein osaa enää sanoa, että näyttelyissä tavoitteita olisi. Tälle vuodelle on kaksi näyttelyä jäljellä, jonne olemme menossa. Katsotaan, miten pärjätään ja kerätään mahdollisesti näyttelykoirapisteitä Alaskanmalamuuttiyhdistyksen kisaa varten.
RALLY-TOKO
Olemme Rikin kanssa omaksi iloksi harrastaneet rally-tokoa. Hyvin vähän, mutta Riki kuitenkin aina muistaa hyvin, mitä ollaan tekemässä. Kokeilin huvin vuoksi myös Aslakin kanssa. Ei Aslak ollut myöskään huono, mutta hiomatonta totta kai ja monet liikkeet uusia. Mutta ihan hyvin voisi Aslakinkin kanssa silloin tällöin enemmänkin treenata.
