Olimme viettämässä lauantaipäivää Lieksassa agilitykisojen merkeissä. Auto starttasi aamulla klo 7 ja palasi kotiin illalla klo 8.
Taigan ensimmäinen rataantutustuminen oli klo 9 ja toinen oli parin tunnin päästä. Molemmat radat olivat hylättyjä. Taiga palasi taas normaaleihin tapoihinsa. Ensimmäisen radan ensimmäiset viisi estettä piti ihmetellä, missä ollaan ja mitä tehdään. Seitsemäs este oli kepit, joita Taiga ei jälleen olevinaan nähnytkään. Kuten Jussin juoksuissa viikko takaperin. Tällä kertaa otin Taigan viereeni ja hetsasin kepeille. Taiga teki hienot kepit ja loppurata menikin tosi hyvin, vaikka puomilta loikkasikin alas.
Toinen rata oli aivan kauheaa säheltämistä. Jälleen kerran Taiga karkasi lähdöstä, ei osunut puomin alastulolle, juoksi ohi putken ja sitten katseli vain muualle ja poimi haluamiaan esteitä matkan varrella. Sain jatkamaan rataa, mutta kepeille homma lässähti ja lähdimme radalta pois.
En todellakaan tiedä, mitä tekisin Taigan kanssa. Treenit sujuu todella hyvin ja välillä kisoissa onnistutaan, mutta 90 % on tällaista säheltämistä. Treeneissä pitää olla sopivan tiukka, mutta kuitenkin iloinen ja olla merkitsemättä mokaamista. Kisoissakin yritän olla ylipirteä ja pitää Taigan motivaatiota yllä mokaamisesta huolimatta, koska Taiga helposti keksii oheistoimintaa virheiden peittämiseksi. Taiga ei siedä yhtään, jos huomaa minusta pettymyksen tai turhautumisen. Kävimme keskustelua mahdollisuudesta, että toinen kokeilisi ohjata Taigaa ja lähdemmekin erään tutun kanssa viemään ajatusta käytännössä eteenpäin. Odotan toki Taigan astuttamista myös. Jos astuttaminen onnistuu, saan pidettyä kunnon tauon Taigalle. Josko se helpottaisi. En myöskään aio ilmoittaa Taigaa kauemmaksi kisoihin. Käyn vain omat ja naapuriseuran kisat Taigan kanssa. Syksyllä kisoja Taigan kanssa siis olisi noin kerran kuukaudessa.
Adan kanssa olemme vihdoin saaneet kolmosluokassa tasattua tekemisemme normaaliksi. Alku oli pettymys, mutta nyt olemme päässeet taas siihen mielentilaan, että minä en jännitä, koiralla on kivaa ja menemme yhdessä tekemään sitä hyvää tasaista tekemistä, jota olemme tähänkin asti tehneet. Jussin juoksuissa saimme ensimmäisen puhtaan radan, mutta ihanneaika oli kova ja yliaikaa oli yli 9 sekuntia. Lieksassa Saimme ensimmäiseltä radalta puhtaan radan, mutta kepit oli normaalia hitaammat ja yliaikaa tuli 0,6 sekuntia! Harmillista!
Toiselle radalle lähdin pienen jännityksen paine ohimossa, kun oli pari kohtaa, joiden onnistumista mietin. Teimme kuitenkin jälleen tasaista suoritusta. Varmistin ainoastaan yhtä putkenpäätä liian vahvasti ja Ada meinasi valita kokonaan väärän putken ja tämän johdosta puhtaalle radalle yliaikaa 0,43 sekuntia! Epävarmojen kohtien jälkeen otin ja vedätin koiraa mahdollisimman paljon. Kepit olivat selkeästi nopeammat ja muutenkin pystyin jättämään Adan itsenäiseen suorittamiseen itse jo edeten seuraavalle esteelle. Silti tämä ei valitettavasti riittänyt saadaksemme aikaa takaisin.
Kolmas rata meni täysin omaan piikkiini. Haimme hylätyn, kun oma keskittyminen ja jaksaminen ei ollut enää kunnossa. Itselle kyseessä oli viides rata sille päivälle ja se alkaa selkeästi olemaan itsellä kipukynnyksen rajoilla. Ensin otimme kiellon, kun hieman liian aikaisin vaihdoin itse suuntaa, eikä Ada ollut lukinnut hyppyä. Kun Ada hyppäsi esteen, jostain syystä pyörähti ympäri ja hyppäsi takaisin. Jatkettiin rata loppuun, mutta enää en jaksanut vedättää, kun hylätty oli jo alla. Loppurata meni kuitenkin teknisesti hyvin ja jopa keppikulma, joka on ollut viime aikoina hankala Adalle, onnistui. Ada kävikin hierojalla maanantaina ja oli todella kipeä ja jumissa. Tästä syystä ilmeisesti kepit ovat olleet Adalle epämukavat viime aikoina, eikä ole taipunut ihan kunnolla jokaisesta kulmasta kepeille.
Adan kanssa saimme kuitenkin hyviä suorituksia aikaiseksi ja kunnon tsemppaamista kisakavereilta! Monia ihastuttaa Adan ja minun meno radalla. Osaa harmitti jopa minua enemmän alle sekunnin yliajat ja tsemppasivat, että selkeästi nollat ovat mahdollisia ja kyllä ne vielä tulee! Otetaankin nyt tavoitteeksi lähteä ihan oikeasti kehittämään ohjaajan jaksamista ja opettelen luottamaan ja vedättämään Adaa radalla, jotta saisimme jokaisen ylimääräisen sekunnin pois suorituksista. Lähden nyt seuraamaan tarkemmin Adan nopeuksia ja keskittymään siihen, että Ada jaksaa kisapäivät mahdollisimman hyvin. Tänä kesänä olenkin keskittynyt koiran viilentämiseen sekä juottamiseen. Juotot aloitetaan jo 1-2 päivää ennen kisasuorituksia.
Kyllä me tästä vielä noustaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti